Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Kun liikuntatunnit olivat koulussa evvk!


nedflanders
 Share

Recommended Posts

Ne kouluvuodet 1972-84 joilloin kulutin Nastolassa ja Lahdessa pulpetteja,

muistuvat mieleeni ainakin liikuntatuntien kannalta. Liikunta ja urheilu oli

silloin minulle evvk, ei voisi vähempää kiinnostaa! Kansakouluvuoteni oli

lähinnä tutustumista erääseen kouluaineeseen, siis urheiluun. Meillä juuri

muuta tehty kuin syksyllä jalkapalloa, talvella hiihtoa(ei laisinkaan luistelua) ja

keväisin pesäpalloa, yleisurheilua oli ehkä promillen verran. Koulunkäynnin aloi-

tin eräässä kyläkoulussa jota ei enää ole.

Siirryttyäni yläasteelle -78, ei muutoksia juri tullut, paitsi nyt tutustuin kori- ja

lentopalloon. Kerran syksyllä meillä oli yleisurheilupäivä Pajulahdessa. Liikunta-

maikka Pauli Miettinen piti meille aina "sulkeiset" intin tyyliin. Hän ei kuulunut

niihin opettajiin joita muistelisin lämmöllä.

Lukioaikana meno jatkui melk. samana mutta luistelua ei ollut, uusiin lajehin

kuten quashiin, tennikseen ja lasketteluun- sain kosketuksen.

Kouluaikana urheilu ei oikein "iskenyt", se oli lähinnä pakkopullaa. Nyt vanhem-

malla iälläni taas liikunta, urheilu on "kolahtanut". Kestävyysjuoksusta on tullut

se harrastus josta pidän erityisen paljon. Mietin vaan, onkohan muita joita

liikuntatunnit ei oikein "napanneet" , urheilu oli se yökköaine ja sitten vanhem-

pana ovat alkaneet urheilla..?

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 53
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Mietin vaan, onkohan muita joita

liikuntatunnit ei oikein "napanneet" , urheilu oli se yökköaine ja sitten vanhem-

pana ovat alkaneet urheilla..?

Hyvinkin samanlainen oli oma suhtautumiseni koulun liikuntatunteihin aikanaan. Ja suuri syyllinen siihen oli arvosanojen jako, mikä ei mielestäni ollut oikeudenmukaista. Ne oppilaat, jotka sattuivat harrastamaan jotakin urheilua vapaa-ajallaan saivat suurin piirtein vapautuksen liikuntatunneista, mutta vastaavasti todistuksiinsa kympin. Me, jotka teimme tunneilla parhaamme ja osallistuimme 110 %:sesti hommiin saimme armopaloina seiskan todistukseen. Ei paljon liikunta napannut.

Keskikoulussa ja lukiossa meillä oli sm-tason telinevoimistelija liinkuntaopena ja arvatenkin meidän mieliksemme meillä oli hieman tuota kaikkien niin rakastamaa telinevoimistelua.

Kaikenkaikkiaan paska maku suuhun jäi koululiikunnasta.

Link to comment
Share on other sites

Mä suorastaan rakastin liikuntatunteja ala-asteella, kun olin hyvä ja sain hyviä numeroita. No, yläasteella hyvät numerot eivät enää tulleet sillä, että oli innokkaasti mukana kaikessa ja ihan hyväkin, joten siinä sitten meni motivaatio ja loppujen lopuksi en yhtään tykännyt enää liikuntatunneista. Lukiossa sitten aloin uudestaan pitää liikuntatunneista.

Link to comment
Share on other sites

Itsekin rakastin liikuntaa ala-asteella ja kasi todistuksessa ei häirinnyt, vaikka tasoni ja tsemppaukseni puolesta (ja näin jälkikäteen ajatellen opetuksen tason huomioon ottaen) olisin ehkä ansainnut jopa paremmankin.

Yläasteella ja lukiossa oli just toi tyyli, jos pelasit (tai jumppasit) paikallisissa urheiluseuroissa oli kiitettävä numero taattu, vaikka et olisi tunneilla mitään tehnytkään. Eipä paljon huvittanut edes yrittää.

Kori- ja lentopallo arvosteltiin tiettyjen testien perusteella eli pelisilmällä (kunka haet paikkaa, kuinka löydät juuri sen oikean vapaan pelaajan kentällä jne.) ei ollut mitään merkitystä.

Liikkamaikka oli aina mitta tai kello kädessä... se siitä liikunnan ilosta... Tietysti pitihän sen löytää perusteet arvosanoilleen (sanon armollisesti näin jälkikäteen), mutta onneksi nykyään annetaan arvoa yrittämisellekin!

Aika "hauska" juttu on, etten kouluaikana koskaan jaksanut juosta 1500 m (olispa ope neuvonut ettei tarvitse täysillä (vrt. 100m) mennä) ja nyt 34 km menee ihan ok. Toivotaan, että myös maraton (en laittanut siksi 42km

195m, koska aloituspaikan takia pitää mennä tuota pidempi matka) menee ok.

Link to comment
Share on other sites

Liikuntatuntien arvosanapolitiikka ei missään vaiheessa tuntunut oikeudenmukaiselta, mutta ei se omaa liikuntainnostusta vähentänyt. Kaikki lajit olivat hauskoja, vaikka ala-asteella olin liikunnallisesti surkea, yläasteella kohtalainen ja lukiossa alkoi olla jo kuntoa ja taitoa. Intoa oli koko ajan enemmän kuin tarpeeksi.

Numerot tosiaan määräytyivät sen mukaan tiesikö opettaja mun urheiluharrastuksista vai ei ja kuinka hyvin ne sopivat opettajan mieltymyksiin. Toinen ääripää oli sitten se, että numero annettiin pelkän cooperin testin perusteella tai käytettiin satunnaislukugeneraattoria. 7 ja 10 välillä ne kuitenkin aina olivat.

Mut paljon taitaa hölkkäreiden joukossa olla niitä, joita liikuntatunnit evvk.

Link to comment
Share on other sites

Kyllä itsekin lukeudun niihin joita ei kouluaikana suuremmin liikuntatunnit miellyttänyt. Omalla kohdallani se johtui siitä etten ollut mitenkään erityisen hyvä missään lajissa, pikemminkin varsin keskinkertainen.

Se että jotkut urheilua harrastavat saivat parempia numeroita ei ainakaan minun kouluissani johtunut mistään muusta kuin siitä että he olivat yksinkertaisesti parempia liikunnassa, niin joukkuepeleissä kuin lajeissa joita voitiin jotenkin mitata tai kellottaa. Näillä perusteillahan numerot kuitenkin tarvitsee antaa vaikka se että "yrittää kovasti" kuulostaisikin kivalta. Miettikääpä vaikka mitä vaan muuta kouluainetta, esim. matematiikkaa tai kuvaamataitoa, ei niissäkään anneta numeroa sen perusteella että yritti laskea tai yritti piirtää vaan lopputulos ratkaisee, tuo yrityksen määrä voi sitten rajatapauksissa vaikuttaa numeroon positiivisesti tai negatiivisesti:102:

Niin ja vielä itse aiheeseen sen verran että nyt liikunta maistuu, mutta eikös se maratooni tms. ole liki jokaisen suunnitelmissa viimeistään kun 40 vuotta tulee täyteen :sad:

Rookie

Link to comment
Share on other sites

Mulla innostus liikuntaan ja juoksemiseen on ollut aina olemassa. Koulu vaan vahvisti tuota innostusta, koska pienen pienessä koulussamme oli kannustava opettaja, varsinkin ala-asteella. Hänen yksin vetämänsä liikuntakerho ja sen pohjalta perustettu paikkakunnan ensimmäinen (!) minkään lajin juniorijoukkue olivat mulle tärkeitä juttuja. Eli homma on paljon opettajasta kiinni.

Link to comment
Share on other sites

Nyt voi jo tunnustaa, että olen kerran jopa pinnannut liikuntatunnilta. Yleensäottaen liikunta oli mukavaa, mutta silloin oli lajina pesäpallo (yök). Myöskään koripallo, lentopallo ja jääkiekko eivät juuri kiinnostaneet. Jalkapallo, sähly, hiihto, suunnistus ja yleisurheilu olivat mulle mieluisia lajeja.

Miettikääpä vaikka mitä vaan muuta kouluainetta, esim. matematiikkaa tai kuvaamataitoa, ei niissäkään anneta numeroa sen perusteella että yritti laskea tai yritti piirtää vaan lopputulos ratkaisee, tuo yrityksen määrä voi sitten rajatapauksissa vaikuttaa numeroon positiivisesti tai negatiivisesti

Kyllä mulla on muistikuva, että joka aineessa aktiivisuus ja yrittäminen vaikutti sellaisen plusmiinus yksi numeroon tulosten lisäksi. Liikunta on mun mielestä sellainen aine, että siinä voisi käyttää laajempaa plusmiinus kaksi skaalaa aktiivisuuden mukaan, ja pohjana tulokset. Vapaa-ajan harrastusten vaikutus numeroon on kyllä järjetöntä, mutta tietysti jonkun verran on hyvä joustaa ja sovitella jos oppilas on systemaattisesti harjoitteleva urheilija ja liikuntatunti ei kaikissa tilanteissa sovi harjoitusohjelmaan.

Olen muuten kerran onnistunut saamaan matematiikasta todistukseen lukemaksi kokeen numeron vähennettynä kahdella. Sen siitä sai kun ei koskaan tehnyt läksyjä ja aina nukkui tai värkkäsi jotain asiaankuulumatonta tunneilla.

Link to comment
Share on other sites

Kyllä mulla on muistikuva, että joka aineessa aktiivisuus ja yrittäminen vaikutti sellaisen plusmiinus yksi numeroon tulosten lisäksi. Liikunta on mun mielestä sellainen aine, että siinä voisi käyttää laajempaa plusmiinus kaksi skaalaa aktiivisuuden mukaan, ja pohjana tulokset. Vapaa-ajan harrastusten vaikutus numeroon on kyllä järjetöntä, mutta tietysti jonkun verran on hyvä joustaa ja sovitella jos oppilas on systemaattisesti harjoitteleva urheilija ja liikuntatunti ei kaikissa tilanteissa sovi harjoitusohjelmaan.

Joo, voip olla. Mutta lähinnä tarkoitin että ainakin minun kouluissani liikunnassa hyviä numeroita saneet urheilua aktiivisesti harrastavat olivat liikuntatunneillakin parempia eikä saaneet mitään lahjaksi harrastuksiensa perusteella.

Rookie

Link to comment
Share on other sites

Koululiikunta kaiken kaikkiaan oli ihan p***eestä!! Arviointi ja kuntotestit antoivat ihan totaalisen väärän kuvan koko liikunnasta! Muistatteko ne kamalat Cooperin testit? Sen perusteella minäkin kauan luulin, että juoksu on yhtä helvettiä ja veren maku suussa on ainoa tapa mennä. Ja hiihdä en varmana enää ikinä!

Ja näin jälkikäteen ajatellen, onko ihme, että puolet porukasta on ylipainoisia nyt. Jospa syynä onkin muinainen koululiikunta, jonka seurauksena varmasti osa aikuisista vihaa kaikkea liikuntaa, etenkin joukkuelajeja. Toivottavasti opetustavat ovat noista ajoista kehittyneet!

katkerana maanantaiaamuna tilitti

erichan

Link to comment
Share on other sites

Nyt voi jo tunnustaa, että olen kerran jopa pinnannut liikuntatunnilta.

Hyissua!

Kyllä mulla on muistikuva, että joka aineessa aktiivisuus ja yrittäminen vaikutti sellaisen plusmiinus yksi numeroon tulosten lisäksi. Liikunta on mun mielestä sellainen aine, että siinä voisi käyttää laajempaa plusmiinus kaksi skaalaa aktiivisuuden mukaan, ja pohjana tulokset.

Minusta taito-ja taideaineista, joihin myös liikunta kuuluu, ei pitäisi antaa arvosanoja lainkaan. Pelkkä osallistumistodistus riittäisi.

Link to comment
Share on other sites

Ei napannut ei. Koululiikunta jos mikä tappaa innon vapaaehtoiseen liikkumiseen. Harrastan juoksua sun muuta nimenomaan koululiikunnan vaikutuksesta huolimatta. Keskeinen ongelmahan koululiikunnassa on, että arviointi ja opetus kannustaa juuri niitä, jotka eivät mitään kannustusta edes tarvitsisi. Tässä ei varmasti auta se, että liikunnanmaikoiksi hakeutuu ja opiskelemaan pääsee juuri niitä joiden lempitunteja koululiikunta on ja joilta jokainen laji sujuu vaikka vasemmalla kädellä. Ylipäätään en ymmärrä mitä sillä arvioinnilla tekee, lähinnähän se latistaa lopunkin motivaation juuri niiltä jotka sitä kaikkein kipeimmin tarvitsisivat.

Kuuleman mukaan nykyään koululiikunnassakin on kyllä monipuolisuutta, 90-luvulla Kainuussa se oli kyllä yhtä pesäpalloa, pesäpalloa ja pesäpalloa, talvella satunnaisesti hiihtoa. Jeejee.

Link to comment
Share on other sites

Minusta taito-ja taideaineista, joihin myös liikunta kuuluu, ei pitäisi antaa arvosanoja lainkaan. Pelkkä osallistumistodistus riittäisi.

Samaa mieltä -tai siis joku Hyväksytty/hylätty olisi paljon parempi asia kuin numerot. Tuollaisia vastaavia asioita kuin "seuraan kuuluvien oppilaiden" suosimista taitaa esintyä myös musiikissa (konservatoriossa pianoa nuotit ulkoa opetteleva saa paremman numeron kuin esim. itseoppinut basisti/kitaristi) ja kuviksessa -räiken tapaus omalta osalta on kuviksessa. Eli eräs oppilas ei edes ollut lukiossa ilmoittautunut kuvikseen ja sai silti opettajalta kymppejä todistukseensa.

Link to comment
Share on other sites

Joo pesäpalloa inhosin! Ja keväisin oli aina ohjelmassa pesäpalloilua. Jalkapalloakin olisin pelannut mieluummin. Coopperissa olin kuitenkin yksi parhaimmista tiedä sitten mistä se johtui, vaikka verenmaku suussa juosta hölköttelin pururadalla. Ja meidän koulussa harrastettiin myös hikijumppaa tamburiinin tahdissa ja joskus myös abban tahdittamana. Nyt tuollaisista liikuntasessioista on valmis maksamaan!

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy