Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Hyvä biisi


lenkkimies

Recommended Posts

22 tuntia sitten, olmi kirjoitti:

Manfred Mannilla oli sellainen kipale kuin One in the middle, josta KontraVirtanen teki oman version Vaatimattomuus kaunistaa Ei kontrollia lp:lle. Sanat on 1/1 alkuperäisen tekstin kanssa. 

Tuli kuunneltua molemmat, jälkimmäisen olin kyllä kuullut ennenkin.

 

@Tracey, norjalaisukrainalaista saatanallista popmetallia, jaaha. Eikö Meshuggah olisi kovempi?

  • Like 1
  • Haha 1
Link to comment
Share on other sites

Niin, @joukor, oikeaa meille kaikille vanhoille pieruille! Tämä seuraava on alunperin The Weavers -yhtyeen biisi, soittivat kansanmusiikkia maailmalta, gospelia, bluesia, lasten- ja työväenlauluja. Ensimmäisenä tämän levytti kuitenkin Harry Belafonte vuonna 1963. Mie niin jotenkin pidän tästä versiosta, vaikkei David Byron olekaan enää laulajana. Uriah Heep levytti tämän LP:lle Very 'eavy...very 'umble v. 1970. Laulun sanomahan on edelleen ajankohtainen.

 

  • Like 2
Link to comment
Share on other sites

Hyvä toi Melinda kyllä ja soi nätisti. LP löytyy orkkiksena jossain varastossa. Ellei ole sitten joutunut hävyksiin. 

 

Sääli muuten, heitin joskus -82 kassilisen C kasetteja roskiin.

” mitä näillä tekee, nykyään on CD ”- just. Meni paljon hyvää kamaa. Mm ssa Beatlesin sininen ja punainen koostetupla.  @Pottonen.  Musiikki on tosiaan aina ’ aikansa lapsi ’, jota tietysti rakastetaan. 🙂  Näitä vanhojen biisejä on kiva muistella, tuleepahan samalla punttiin vibaa

 

 

  • Like 3
Link to comment
Share on other sites

Ettekö te kaverit ole huomanneet, että rock-musiikki on kadonnut. 1970-luvulla kaikki oli paremmin - eikö vain?  Nyt nuoriso naureskelee menneisyyteen jumittuneille rokkareille.

Emma-gaalassa vanhaa rokkia ainoana  edustanut J. Karjalainen oli kuin koipussista nostettu historian haamu. 

 

Kuvio toistaa itseään. Nuoret ovat kuolemattomia. Ozzyt ja Heepit ovat haudan partaalla.

  • Like 3
Link to comment
Share on other sites

17 minuuttia sitten, olmi kirjoitti:

Kuvio toistaa itseään. Nuoret ovat kuolemattomia. Ozzyt ja Heepit ovat haudan partaalla.

 

Näin se on. Ei silloin kesät oikeasti olleet yhtään se kuumempia, tai tytöt nätempiä ja kalja parempaa. 

 

Aikaansa kutakin, mutta menneitä vaan on aina mukava muistella. 👍

 

 

  • Like 1
Link to comment
Share on other sites

Silti, kuten Niilo Nuori on sanonut:

 

Hey hey, my my

Rock and roll can never die

 

Tänä iltana Yle Teema/Fem tarjoaa klo 20:00 muuta kuin rokkia, dokumentti Buena Vista Social Club. Ry Cooder kaivoi kuubalaiset vanhat mestarit esiin ja teki heidän kanssaan levyn.

 

Tämä seuraava ei ole edes älyttömän hyvä biisi, mutta arvo nousee, jos tietää taustat. Tämä on dokkarista I'll Be Me, joka kertoo Country-mies (tosin paljon muutakin, esim. kova kitaristi) Glen Campbellin  jäähyväiskiertueesta. Herrahan oli Alzheimer-potilas ja esim. jos vessa ei löytynyt, kuseskeli nurkkiin. Dokumentti on hauska, mutta samalla surullinen. Studiossahan on kasassa legendaarinen The Wrecking Crew, ovat soittaneet aika monella levyllä.

 

  • Like 3
Link to comment
Share on other sites

2 tuntia sitten, olmi kirjoitti:

Ettekö te kaverit ole huomanneet, että rock-musiikki on kadonnut. 1970-luvulla kaikki oli paremmin - eikö vain?  Nyt nuoriso naureskelee menneisyyteen jumittuneille rokkareille.

Emma-gaalassa vanhaa rokkia ainoana  edustanut J. Karjalainen oli kuin koipussista nostettu historian haamu. 

 

Kuvio toistaa itseään. Nuoret ovat kuolemattomia. Ozzyt ja Heepit ovat haudan partaalla.

 

1 tunti sitten, joukor kirjoitti:

 

Näin se on. Ei silloin kesät oikeasti olleet yhtään se kuumempia, tai tytöt nätempiä ja kalja parempaa. 

 

Aikaansa kutakin, mutta menneitä vaan on aina mukava muistella. 👍

 

 

 

tunti sitten, Pottonen kirjoitti:

Hiukset oli vielä silloin tallella, "multa tukka hävisi, kai se korvataan"...

 

Täällä on ollut ilo huomata kuinka oma teini "hurahtanut" noihin 1960-1980 suosikkibändeihin ja isäukon pitkään pölyttyneille levyille tullut uusiokäyttöä. Toki tuubin ja spotikan kätköistähän nuo tänä päivänä löytyvät onneksi paljon kattavampinakin ja sieltä on hyvä poitsun ammentaa innostusta ja myös oppia kitaransoiton hienouksiin.

 

Hiihtolomaviikolle ovat sopineet parin saman ikäisen- ja musahenkisen kollin kanssa tapaamisesta, yhdellä rummut toisella koskettimet ja meidän jäbällä skitta. Listalla kuulemma ainakin Purplea, Ozzya ja Metallicaa mitä reenaavat. Hyvältä kuulostaa harmaantuvan isäukon korviin 🙂

 

Mutta joo, vanhoja pieruja aletaan olla. Heviballadeista oma suosikkini tämä jossa myös Coverdale asian kaihoisaan sävyyn julkilaulaa.

 

"But I feel I'm growing older
And the songs that I have sung
Echo in the distance"

 

  • Like 2
Link to comment
Share on other sites

Jo kauan aikaa sitten aloitin oman pojan kohdalla myyräntyöni, soitin 60- ja 70-lukujen musiikkia. Samoin katsoimme VHS-nauhurilla uudelleen ja uudelleen, mitä Jere Lehtinen teki Jääkiekon MM-finaalissa -95. Toisaalta poikani tutustutti minut esim. tähän progemetalli-bändiin, joka on myös tehnyt oman versionsa Soldier of Fortunesta. Kuuntelin minä myös salaa hänen kuuntelemiaan kirkonpolttometalli-bändejä - mutta vain biisi kerrallaan.

 

  • Like 2
Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
  • Ketjua lukevat   0 members

    • Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy