Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Kuinka paljon juoksuvauhtia on mahdollista vuodessa parantaa?


Emonamoha
 Share

Recommended Posts

Tuli siis käytyä elämäni ensimmäisessä juoksukilpailussa ihan osallistujana ja matkana oli lyhykäinen 6,5km. Vaatimaton kilometrivauhtini oli k.o. kisassa 7:30min/km luokkaa ja innolla suuntaan jo ajatuksissani ensi vuoteen :voitto:

Jos siis haluan parantaa juoksuvauhtiani 1min/km, uskon sen olevan vielä melko kivutonta ja onnistuvan ihan vaan juoksukilometrejä lisäämällä, mutta entäs jos tavoitteena olisi vauhdin lisääminen 2min/km... onko realistinen tavoite ollenkaan? Jotenkin uskoisin, että on, kun vauhti tällä hetkellä on noinkin hidas, mutta sitten taas kuulee/lukee monista, joiden vauhti vaan pysyy hitaana... :huh:

Sen verran juoksutaustastani, että otin ensimmäiset juoksuaskeleeni kuuteen vuoteen tammikuun lopulla ja hyvä treeniputki katkesi jatkuvaan flunssailuun jo kuukauden päästä enkä ole oikein saanut itseäni vielä käyntiin :ashamed0001: Nyt on ajatuksissa aloittaa uudella innolla. Ihan oikeesti.

Link to comment
Share on other sites

Itse olen kohta juoksennellut 1.5 vuotta, joista 1 v ja 4 kk n. 4 kertaa viikossa enemmän tai vähemmän jonkun ohjelman mukaisesti.

Ensimmäisen puolimaratonini vauhti 4-kk harjoittelun jälkeen oli n. 6:40 / km, siitä heti toinen puolikas 8-kk kohdalla n. 5:40 / km. Nyt on vauhdit ruvenneet junnaamaan tai ainakin paranevat pirun vaikeasti kovan harjoittelun tuloksena. Tavoitteena ensi viikolla puolikkaalla 5:30 ja ehkäpä syksyllä 5:20 vauhti. Minun juoksijan ''lahjani'' loppunee siis tähän ja ikää tulee koko ajan lisää : )

Vastaukseni siis kysymykseesi on, että kyllä, on mahdollista. Suuri vaikutus on harjoittelullasi ja lahjakkuudellasi. Joten, anna palaa!!!

Link to comment
Share on other sites

Juoksuvauhdin kovenemistahti riippuu toki mm. lähtötasosta, harjoittelun määrästä ja laadusta, levon määrästä, ruokavaliosta, terveystilanteesta, henkilön lahjakkuudesta ja motivaatiosta ynnä monesta muusta seikasta. Kyllä luulisin, että tuollaisesta aloittelijan hölkkävauhdista saat nipistettyä melko paljon pois yhden vuoden harjoittelulla, 2-2½ min/km vähintään.

Tässä esimerkiksi yksi aikasarja omalta muutaman vuoden pituiselta juoksu-uralta Jyväskylän Katujuoksun puolimaratonilta. Nuo ajat on omasta muistista eli parin sekunnin heittoja saattaa olla.

2005: 1.40.30

2006: 1.36.30

2007: 1.33.30

Eli siis tätä menoa kun ajat paranee niin vajaan kymmenen vuoden kuluttua taistellaan jo kärkisijoituksista :smiley:

Link to comment
Share on other sites

Ensimäisen puolikkaan km aika vuonna 2005 oli 6,23/km

v.2006 puolikkaan km aika oli 5.17/km

Eli paransin n. minuutin. Nyt olen todennäköisesti parhaimmassa kunnossa, mitä ikinä pystyn olemaan, joten en usko, että tuosta aika enää paranee. Tai jos paranee niin korkeintaan pari sekuntia kilometrille.

Katsoin vielä vitosen ajat. Ensimäinen vitonen meni aikaan 4.55/km syksyllä ja keväällä 4.43/km

Link to comment
Share on other sites

Kiitos :)

Aika lailla samansuuntaista vastausta tuli kuin kaipailinkin - siunattu vertaistuki :dankk2:

PH mainitsi liudan asiaan vaikuttavia tekijöitä ja näin kevään neljättä flunssa potevana toteankin tuon terveystilanteen olevan sen kriittisimmän... plus levon määrän, johon lapsilla on oma painava sanansa sanottavana... Ei auta kuin ottaa nämä realiteetit vastaan ja pyrkiä parhaaseensa. Vuoden päästä sitten Länkkärin tulosluettelosta voi lukea tuloksia... tai jos vaikka sitten muut tekijät kompensoisivat :viheltely:

Link to comment
Share on other sites

PH mainitsi liudan asiaan vaikuttavia tekijöitä ja näin kevään neljättä flunssa potevana toteankin tuon terveystilanteen olevan sen kriittisimmän... plus levon määrän, johon lapsilla on oma painava sanansa sanottavana... Ei auta kuin ottaa nämä realiteetit vastaan ja pyrkiä parhaaseensa. Vuoden päästä sitten Länkkärin tulosluettelosta voi lukea tuloksia... tai jos vaikka sitten muut tekijät kompensoisivat :viheltely:

Niinpä. Elämääni olen tyytyväinen ja itsepähän olen valintani tehnyt mutta helpommalla perheettömät /lapsettomat pääsee! Ja valitettavasti on turhan usein myös työnantajalla sanansa sanottavana. Sitä kun kuusikin päivää putkeen vetää paita hiessä niin kummasti lenkkivauhti hyytyy. On se kumma kun eivät ymmärrä?? =)

-Ja flunssaa podetaan täälläkin. Mutta, tärkeintä lienee se että itse on juoksuunsa tyytyväinen!

Link to comment
Share on other sites

Tässä esimerkiksi yksi aikasarja omalta muutaman vuoden pituiselta juoksu-uralta Jyväskylän Katujuoksun puolimaratonilta. Nuo ajat on omasta muistista eli parin sekunnin heittoja saattaa olla.

2005: 1.40.30

2006: 1.36.30

2007: 1.33.30

Meikäläisen vastaava sarja katujuoksusta männävuosilta:

2001: 1:38:46

2002: 1:29:30

2003: 1:26:49

Ja mitä vähemmän reitillä viettää aikaa sitä helpommalta se tuntuu. Vuonna 2001 olin puolikkaan jälkeen täydellisen rikki, syke ei meinannut laskea koko iltana alle sadan. 2003 syke oli 80:ssä jo 10 min maaliintulon jälkeen saunaan päin käppäillessä

Link to comment
Share on other sites

Niinpä. Elämääni olen tyytyväinen ja itsepähän olen valintani tehnyt mutta helpommalla perheettömät /lapsettomat pääsee! Mutta, tärkeintä lienee se että itse on juoksuunsa tyytyväinen!

Joohhh ja voi sitä juosta vielä sittenkin, kun on ne lapset kasvaneet ja osa lentänyt ulos pesästä, toiset vasta aloittavat juoksuharrastuksen silloin, tosin olenkin sitten tätihölkkääjä, mutta tyytyväinen minäkin.

Ja juoksuvauhti on tällä iälläkin aloittaneena parantunut. 2004 maraton 5.11 ja 2006 4.13 ja aion parantaa vieläkin, jos vain terveyttä piisaa.

Link to comment
Share on other sites

Joohhh ja voi sitä juosta vielä sittenkin, kun on ne lapset kasvaneet ja osa lentänyt ulos pesästä, toiset vasta aloittavat juoksuharrastuksen silloin, tosin olenkin sitten tätihölkkääjä, mutta tyytyväinen minäkin.

Aivan. Hyvin ehtii. Ja toisekseen jos alkaa tuntua, että perhe on harrastuksen tiellä, on aika tutkistella hyvin tarkkaan sisintään.

Tyytyväisiä täti-ja setähölkkääjiä löytyy, vaikka huippuaikoja ei vedelläkään. Kun kyse on kaiketi harrastuksesta, eikä elämäntyöstä.

Link to comment
Share on other sites

Perhe ei ole tiellä. Elämä on vain soviteltava sen mukaan ja huomioitava muitten menot. Se oli vain toteamus että helpompaa olis. juoksuhan on siitä ihanteellinen harrastus että lähteä voi just sillä punaisella sekunnilla kun se käy päinsä. Ei ole sidottu tiettyihin viikonpäiviin tai kellonaikoihin. Eikä tarvi mennä ensin kaupungin toiseen pääähän että pääsis aloittamaan.

Enemmän rassaa tuo työ. Kun ei tiedä ikinä etukäteen millainen ja minkä mittainen päivä on edessä. Niin taatusti just kun oot suunnitellut illalle kivaa kohtuupitkää lenkkiä, "saatkin" olla töissä aamukahdeksasta iltaseitsemään ja painaa niin paita hiessä että puolikuollut oot kun kotiin pääset. Ai kun sais sen OIKEAN työvuorolistan!

Link to comment
Share on other sites

Tuo on totta mitä duracell tuossa edellä sanoi, että juoksu ei välttämättä ole sidottu kellonaikaan, jos ottaa rennosti eikä laadi itselleen tarkkaa päivärutiinia. Minusta on hauska, kun töistä tullessa voin lähteä lenkille sitten, kun isltä tuntuu. Lukea rauhassa lehdet ja leikkiä vaikka lasten kanssa.

Aikasemmin kuuluin salibandy-porukkaan, mutta se alkoi risoa, kun siellä piti olla aina tietyllä kellon lyömällä, että saatiin pelit käyntiin. Meillä oli sen verran pieni porukka täällä pienellä kylällä, että yhden tai kahden miehen poissaolo haittasi heti toisten peliä.

Link to comment
Share on other sites

Minusta on hauska, kun töistä tullessa voin lähteä lenkille sitten, kun isltä tuntuu. Lukea rauhassa lehdet ja leikkiä vaikka lasten kanssa.

Mulla tuo ei mene noin. Lenkille on päästävä heti, kun töistä kotiutuu, muuten ei tule lenkille lähdettyä. Kotiintullessa kun aina on aivan hillitön nälkä ja vaihtoehdot ovat joko tukeva syöminen tai lenkki ja nämähan sulkevat toisensa pois samana iltana.

Link to comment
Share on other sites

Mulla tuo ei mene noin. Lenkille on päästävä heti, kun töistä kotiutuu, muuten ei tule lenkille lähdettyä. Kotiintullessa kun aina on aivan hillitön nälkä ja vaihtoehdot ovat joko tukeva syöminen tai lenkki ja nämähan sulkevat toisensa pois samana iltana.

Itselläni kotiin tullessa supernälkä hoituu usein proteiinipatukalla, että jaksaa kokata lapsille ahmimatta koko kattilallista itse. Tuttuja on nuo kaksi vaihtoehtoa ja nyttemmin sairastelun jatkuessa on ikävä kyllä tuo tukeva syöminen päässyt turhan usein voitolle :ruokaa: Tosin työpäiväkin päättyy sen verran aikaisin, että lenkille ehtisi silti ennen pimeän tuloa eli eivät sulje toisiaan täysin pois...

Voin kyllä avoimesti myöntää usein ajattelevani, että perhe on harrastusten tiellä (lynkatkaa, jos se helpottaa), vaikka aika paljon kyse on järjestelyistä ja joustosta. Minulla vaan joustovara tuppaa loppumaan vuositolkulla jatkuneisiin pätkäuniin ja ehkä osin siitäkin johtuvaan lähes-olemattomaan vastustuskykyyn. Tätihökkääjäksi en odota pääseväni sillä tällä iällä olen sitä jo.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy