Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Reino

Kirja-ketju

Recommended Posts

Tuli luettua tai oikeastaan ”ahmittua” kirja Northug - Minun tarinani. ”Petteri” on ollut yksi suosikki urheilijoistani, silleen sopivan ”leuhka” mies, siis minun mielestäni hyvällä tavalla. Ja tämä kirja kyllä vahvisti tätä käsitystäni. Vahva lukusuositus tälle 👌

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kellään vinkkejä hyvistä englanninkielisistä juoksukirjoista?

Itseltäni löytyy Hansonien Marathon metod, Pfitzingerin Advanced Marathoning ja Danielsin Running Formula.

Jotain em. kaltaista hyvää treeniopasta tai sitten jotain hyvää tarinaa tyyliin Karnazenin Ultramarathon man. 

Kotimaisia voi toki ehdottaa, mutta kaikki mahdolliset ja mahdottomat suomenkieliset teokset mitä kirjastoista löytyy olen jo yrittänyt kahlata läpi. 

 

Niin ja viimeksi luin Le Blancin teoksen "Juoksu". En ymmärtänyt siitä mitään.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
11 minuuttia sitten, PCB kirjoitti:

Onko kellään vinkkejä hyvistä englanninkielisistä juoksukirjoista?

Itseltäni löytyy Hansonien Marathon metod, Pfitzingerin Advanced Marathoning ja Danielsin Running Formula.

Jotain em. kaltaista hyvää treeniopasta tai sitten jotain hyvää tarinaa tyyliin Karnazenin Ultramarathon man. 

Kotimaisia voi toki ehdottaa, mutta kaikki mahdolliset ja mahdottomat suomenkieliset teokset mitä kirjastoista löytyy olen jo yrittänyt kahlata läpi. 

 

Niin ja viimeksi luin Le Blancin teoksen "Juoksu". En ymmärtänyt siitä mitään.

 

 

Tarinapuolella tuli joskus vuonna kivi tuli luettua semmonen kuin Once a Runner, jonka kirjailijana John L. Parker. Se oli muistaakseni ihan jees. Jatkis nimeltä Again to Carthage meni muistaakseni hiukan ohi, mutta saattoi olla vika lukijassa, eikä kirjassa. Relentless Forward Progress on ihan asiallinen, vaikkakin enemmän ultrahommiin keskittynyt treeniopus. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
11 tuntia sitten, PCB kirjoitti:

Onko kellään vinkkejä hyvistä englanninkielisistä juoksukirjoista?

 

Treenioppaat eivät ole jaksaneet kiinnostaa (ja tulokset ovat sen mukaiset), mutta tässä on jotain tsekkaamisen arvoista höttöä:


David Willey: Going Long (Runner's Worldin parhaita juttuja vuosien varrelta)
Chrissie Wellington: A Life Without Limits (laji tosin triathlon)
Bart Yasso: My Life on the Run
Dana L. Ayers: Confessions of an Unlikely Runner
John Morelock: Run Gently Out There

Bernd Heinrich: Why We Run

Rich Roll: Finding Ultra
Dean Karnazes: The Road to Sparta
Scott Jurek: North (... Appalachian Trail)

 

Boonuksena
John Joseph: The Evolution of a Cro-Magnon (matka asunnottomasta nappidiileristä punk-legendaksi, hare krishnaksi ja ironmaniksi)

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 10.1.2019 at 21.45, PCB kirjoitti:

Niin ja viimeksi luin Le Blancin teoksen "Juoksu". En ymmärtänyt siitä mitään.

Kirjan teksti kieltämättä liitelee aika korkealla. Hankin kirjan jo monta kuukautta sitten ja se on vieläkin lukematta. Se että kirja on lukematta johtuu kuitenkin enemmän siitä, että se ikään kuin unohtui jonnekin piiloon kuin siitä että kirja olisi paska. Lueskelin sitä siis jonkin verran; saatoin todeta, että kirja on mielenkiintoinen kirja. Ei turha hankinta. Olen hidas lukija, ja ihan varmasti laiska lukija, eli en jaksa ottaa kirjaa käteen, saati että kirja etenisi, uusi sivu kääntyisi. Siksi moni kirja on lukematta. Tämä le Blancin kirja päätyi hankittavien listalle ennen muuta siksi, että jotakuinkin kaksi vuotta sitten, se oli tätä aikaa vuodesta, päätin, että alan kerätä urheilua käsitteleviä kirjoja, ja niin aloin. Harrastus, jos tätä edes harrastukseksi haluan kutsua, oli tyssätä heti alkuunsa ja tavallaan tyssäsikin, kun tajusin että kirjat maksavat ja lisäksi, eikä tämä ei ole yhtään vähäpätöisempi seikka, ne vievät tilaa. Mutta olen ostanut muun muassa Räikkösen elämää ja uraa kartoittavan kirjan, josta siis piti maksaa täysi hinta. Kirjaston poistomyynnistä ostin toissa kesänä kirjan jonka päähenkilö on Pekka Tiilikainen ja jonka kirjoittaja on Paavo Noponen. Kaksi osaa, kumpaakaan en lue ikinä. Kivat kannet. Mutta ei ahdista, jos päätän joskus kuskata sekä ensimmäisen että toisen osan roskalaatikkoon. Häviän neljäkymmentä senttiä ja ne kannet. Näistä kahdesta hankinnasta käy ilmi hyvin se, että kirjassa pitää olla aina jokin juttu, jotta ostan sen. Kirja Räikkösestä kuuluu kai jokaiseen urheilukirjastoon mutta ennen muuta nappasin kirjan Prisman käytävällä jököttävästä jättiläislaatikosta siitä yksinkertaisesta syystä että kirjan kirjoittaja on Hotakainen. Sen lisäksi että Hotakaisen kirjoittama kirja Räikkösestä on jo sinänsä syy hankkia kirja (vaikka Hotakainen ei ole mikään urheiluihminen, ei edes -toimittaja, tai -kirjailija, no, Juoksuhaudantie) halusin nähdä miten Hotakainen kirjoittaa, uudistuuko urheilukirjallisuus (jota en kylläkään kovin hyvin tunne, en oikeastaan yhtään, tämä on pakko myöntää, siksikin kannattaa hankkia kirjoja, ehkä niitä silloin tulee luettua). No nyt näin, ja vaikka en ole tätäkään kirjaa lukenut kokonaan, luvun sieltä, toisen täältä, uskallan väittää että kirja on perussettiä. Kypärä mainitaan mutta silloinkin käsitellään isän kuolemaa. Kirja kannattaa tietenkin taas ottaa käteen ja avata se ja katsoa käykö niin, että nyt, no nyt, nyt tulee sellaista settiä, että tällaista pitäisi olla urheilukirjoissa. Ihan jokaisessa. En usko että tulee. No. On jo ehkä käynyt selväksi, että kirjassa pitää olla jotakin erityistä, spesiaalia, sytyttävää, sellaista mikä sytyttää minut, jotta hankin sen. Avaan lompakon. Meinasin hankkia Immo Kuutsan elämäkerran, jonka on pusannut Hesarin toimittaja. Olisin hankkinut, jos kirjan kannessa olisi ollut Immo Kuutsa ilman pipoa. Kirjan kannessa on Immo Kuutsa joka hiihtää. Jos kannessa olisi Suomen kuuluisin tukkalaite, surfaillisin nettikauppaan ja tilaisin kirjan. Nyt en surffaa. Ja jos vielä palataan Prisman käytävälle, niin on pakko sanoa, että nauratti enemmän kuin vähän niiden kahden laatikon äärellä, joista toisessa oli Tervon romaaneja, toisessa Hotakaisen Räikkös-kirjoja. Lienee turha sanoa kumpi oli täynnä, kumpi melkein tyhjä. Sekin siis pisti ostamaan, kun mietin, mahtaako Tervoa vituttaa, kun hänen kirjojaan ei osteta, ja Hotakainen myy kuin häkä. Tilanne voi kyllä muuttua piakkoinkin, kun Tervolta tulee kirja Loirista (Hotakainen ei sitä paitsi välttämättä edes pääse romaaninsa kanssa käytävälle tukkeeksi). Siis: Loiri on urheillut, ja Tervokin yrittää kiteyttää jotakin urheilusta vähän väliä ja kuulija voi pahoin joka kerta (se myötähäpeän määrä, kun Tervo sanoo "nasevasti"). Eli hankinko kirjan?

 

Pari sanaa vielä tästä Juoksu-kirjasta. Luin kirjasta muutaman luvun silloin kun hankin sen, ja toisen kerran meinasin tarttua siihen, kun Juoksija-lehdessä oli lyhyt arvostelu kirjasta. Ei sitten käsi venynyt eikä kilometrejä kertynyt kuten tähän ehkä sopii, näin voi sanoa. Kirjassa on 42 lukua ja sen lisäksi yksi erittäin lyhyt luku, ja tämä, että kirjan arkkitehtuuri on tällainen, ei melkein vaan just prikulleen maraton, on jo riittävän suuri rikos, syy upottaa kirja ammeeseen. Jos toimisin näin, upottaisin siis kirjan ammeeseen, voisin antaa kirjailijalle samanlaisen palautteen kuin joku pikkupoika antoi mummonsa kautta Hotakaiselle jonka jokin lastenkirja ei miellyttänyt pikkupoikaa, vaan pikkupoika upotti kirjan ammeeseen ja totesi mummolleen upottaneensa kirjan ammeeseen. Viestin kirjailijalle välitti mummo. Hotakainen oli sitä mieltä, että oikein toimittu. Juuri niin pitää toimiakin, jos kirja ei miellytä. Kirjaston kirjaa ei voi upottaa ammeeseen, eikä tätä le Blancin kirjaakaan, koska se kuuluu kokoelmaan, sen paikka on muitten kirjojen joukossa. Se on itse asiassa ensimmäinen tämäntyyppinen juoksu/urheilukirja jonka olen haalinut omistukseeni. Hankin sen myös tästä syystä. Kokoelmassa pitää olla kaikenlaisia kirjoja. En ole edes tarttunut tämäntyyppisiin kirjoihin. Ihan jokaisen kuntoilijoille tarkoitetun valmennuskirjan jonka olen kirjastosta löytänyt olen kantanut kotiin, osan jopa kahdesti tai jopa kolmesti. Jos kirja on yhtään sen näköinen, kun kurkkaa kansien väliin, että sitä pitää alkaa lukea, se jää hyllyyn. Ei sillä että kirjaston valikoima, niin pääkirjasto kuin onkin, olisi mitenkään musertavan laaja. Ei ahdista juoksukirjoja esittelevän hyllyn edessä. Ei kyllä silloinkaan, silloin kun kirjoja on kuin merenmutaa, niin kuin toin ilmi. Tai hitostako sitä tietää, miksi toimii niin kuin toimii. Ei vain sitten kiinnosta, jaksa, ei yhtään. Tokihan koko kirjastoalueella on laajempi valikoima, kun sitä katsotaan. Aina voi tilata. Haikkolan kirjan kyllä kannoin kotiin, ja se on tällainen kirja jota pitää alkaa lukea, ja lukematta jäi. Nyt en tietenkään ole ihan rehellinen. Olen kantanut kirjastosta kotiin kaksi kirjaa, siis kaksi tämänkaltaista kirjaa kuin le Blancin Juoksu on. Toinen on Murakamin kirja jota luin kolmekymmentä sivua ja lopetin. Toinen on Jari Ehrnroothin Juoksu. Se on ohut läpyskä jonka luin kauan sitten ja arvatenkin juuri siksi että se on ohut läpyskä. On käynyt mielessä pitäisikö siihen palata. Se että luin kirjan nopeasti ei tarkoita että ymmärsin sen. Se ei välttämättä auennut ollenkaan. Mutta koska kirjailija kunnostautuu tätä nykyä kirjoittelemalla kolumneja joissa potkii köyhiä, enpä taida palata. Hölkkä ei ole juoksu. Ja kirjakin taisi käsitellä puutarhanhoitoa. Nyt voi ja tietysti pitää kysyä mitä le Blancin kirja käsittelee. Juoksua arvatenkin. Mutta jos ei ole lukenut juuri mitään, kaikki filosofit lukematta ja likipitäen kaikki ulkomaalaiset klassikot kaunokirjallisuudenkin puolelta lukematta, yhtenä vaikkapa Proust, ja kirjastakin on lukenut vain luvun sieltä täältä, uskaltaako kommentoida sanallakaan? Mietin muun muassa tätä, luku on nimetty ytimekkäästi Emil Zatopek: "Hän synnytti tyylin juosta pikemminkin ylhäällä kuin alhaalla: kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi sitä ennen häntä, kehon täytyi oppia se."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muistin (kyllä, @isi), että minullahan on Jesper Kenn Olsenin The Runner's Guide to the Planet. Alaotsikkona myös komeasti Two Laps Around the Earth: Impressions of Nature and Cultures, Anecdotes and Training Advice.

 

Nyt olisi ehkä jo aika lukea tuokin kunnolla, herran "luento" Kokkolassa vuonna 2014 (tai 2015)  oli ainakin mielenkiintoinen ja hauska.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Producers Manual by Paul White tuollainen muusikon ja omia biisejä studiossa tekevän Raamattu.

Perusasioita äänittämisestä, miksaamisesta ja vähän kaikesta alaan liittyvästä. Pirun hyvä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ostin sarjakuvakirjan LOVE IN VAIN, joka kertoo bluesmuusikko Robert Johnsonin tarinan. Hieno kirja! Rolling Stones on levyttänyt kipaleen vuonna 1969 Let It Bleed älppärilleen. Versio poikkeaa melko lailla alkuperäisestä, ollen pikemminkin kantria. Brian Jones oli tuolloin niin pahassa huumekoukussa, että Ry Cooder kutsuttiin soittamaan mandoliinin.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 29.12.2018 at 09.16, Pottonen kirjoitti:

Joululahjaksi saamani Deep Purple -kirjan lisäksi löysin exän kirjahyllystä Jake Nymanin Kovan päivän ilta -kirjan. Olenkin ihmetellyt, missä se on. Aloitin aikoinaan sen lukemisen, mutta sitten se unohtui. Hyvä, että oli tallessa.

Jake Nymanin kirja luettu ja Purple-kirja aloitettu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa. Tuossa on vähän kaikkea mahdollista eikä ensimmäistäkään matemaattista kaavaa vielä kolmanneksen ahminut jo kirjaa. 

Melkoinen aivokylpy tuo kirja on elämän synnyn ihmettelemistä ja Astronomian kehittymistä Galileon ajoista nykypäivään. 

On muuten ensimmäinen E-kirja mitä nyt luen Ellibsin kautta. Päivitin itseni  samalla nykyaikaan. 

Pirun hitaasti nuo sivut välillä latautuu, 5min joskus? 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
2 minuuttia sitten, Senseless kirjoitti:

Päätin sitten ainakin koettaa lukea Alastalon salissa. Kiitos siitä tälle ketjulle.

Saattaa olla kova pala tällaiselle lyhytjänteiselle dekkareiden ystävälle.

Noin 15% jälkeen en vielä osaa varmaksi sanoa että tykkäänkö vai en...

 

Yksi parhaimmista kirjoista mitä olen lukenut, tajunnanvirtaa jota ei kukaan muu osaa kirjoittaa yhtä mehevästi. Tässä kuitenkin muutama vinkki:

 

Toinen luku: Pukkila kävelee Alastalon salissa peräsohvaan istumaan (24 sivua)
 
Kuudes luku: Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin kun siinä ei tapahu enempää kuin muissakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.



  • Talviale!

    Alennukset jopa -60%


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy