Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Reino

Kirja-ketju

Recommended Posts

Aahh kun tulisi luettua enemmän. Itse koitan nykyään pääosin karttaa hyviä kirjoja ja luen useimmiten ihan roskaa. Silti olen ajoittain epäonnistunut surkeasti. Nämä suosikkini ovat lähes kaikki jo mainittu, mutta annetaan silti tulla uusintana.

Skifistä olen kovasti tykännyt. Roskakin kelpaa tällä osastolla.

Stalker. Huviretki tienpientareelle. Arkadi ja Boris Strugatski.

Iisac Asimov. Säätiö sarja.

Wonnegut. Teurastamo 5.

Gogol. Kuolleet sielut.

Irving. Karhuineen ja painisaleineen on tosiaa oudon kiehtovaa luettavaa. Juuri sellaista mitä tulee aktiivisesti vältettyä, mutta josta kuitenkin jotenkin hassusti pitää.

Charles Bukowski. Ihan huima setti. Postitoimiston luin joskus aikoja sitten. Sitten lukaisin myöhempää tuotantoa vuosien perästä. Eräänlainen miehinen kehityskaari on nähtävissä... Juoppona kehdosta hautaan. Elämän suurimmat ilot pysyivät: Hevosuhkapeli, ryyppääminen ja naiset!!! Kaksi viimeistä ei enään loppuvaiheessa niin säväyttäneet (kunto ei kestänyt), mutta uhkapelaaminen hevosista oli ja pysyi suurena ehtymättömänä onnen tuojana ihan viimeiseen asti.

Waltari. Sinuhe ja Karvajalka. Selailin viime syksynä kirjastossa Karvajalkaa uudemman kerran ja ei voi kuin ihmetellä miten voi joku kirja 15 minuutin lukemisella tuntua hyvältä. Tuon 15 minuutin aikana hyväntahtoinen ja hyväuskoinen kirjanoppinut protagonistimme ehti osallistua piispan linnan valtaukseen roistolauman kanssa. Tietenkin ilman tunnontuskia ja hyvää hyvyyttään :-). Nuo olivat niin hyviä, että en ole uskaltanut muuta tuotantoa lukea. Nuo kaksi olivat jo niin samantyylisiä, että ehkä muiden lukeminen rikkoisi suuren illuusion?

Dostojevski. Kamarazovin veljekset. Tämä kirja on tehnyt erittäin suuren vaikutuksen. Ihan käsittämättömän hieno teos. Tosin en voi suositella varauksetta. Lähes kaikki kenelle olen kirjaa suositellut ovat kait sen kesken jättäneet, joten en ole jaksanut enään suositella.

Tuo Dostojevskin jälkeen en ole löytänyt mitään kovin sykähdyttävää luettavaa. Luen pääasiassa totaalista roskaa unilääkkeeksi, jonka unohtaa ennen kuin on kirjan loppuun päässyt.

Nyt poikkeuksellisesti olen lukenut Joanne Harrisin Pientä suklaapuotia. Kivalta vaikuttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt menossa lempimuusikkoni, Nick Caven, And The Ass Saw The Angel.

Ei ihan helpointa kieltä mutta juuri sitä sanan käyttöä mitä häneltä voi odottaakin.

Jos kieli tuntuu vaikealta, niin LIKE on julkaissut sen suomennettuna "Kun aasintamma näki herran enkelin". Vaikuttava teos, jossa on erikoinen "cavemainen" tunnelma. Minäkin suosittelen niille, jotka sietävät inhorealismia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla menossa tällä hetkellä Mauno Saaren kirjoittama Marja-Liisa ja Harri. sitä ennen tuli luettua kirjat Mika Myllylästä ja Jari Isometsästä.... Olivat sinällään ihan mielenkiintoisia! Havahduin vasta nyt siihen, että suomen nykyinen hiihdon päävalmentaja oli lahden aikoina "lynkkaamassa" suomalaisia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuosta Bukowskista:Olen kyllä pitänyt kovasti miehen proosasta, mutta ei sitä pidä ottaa liian totena. Olen lukaissut pari biografiaa miehestä ja niiden mukaan Buko kyllä osasi kasvattaa myyttiä itsestään. Osa pitää kyllä paikkaansa osa ei- ei se koskaan ihan spurguksi vajonut vaan oli esimerkiksi koko ajan töissä postitoimiston lajitteluosastolla ennen kun kirjoista alkoi tulla tarpeeksi tuohta. Ja sitäpaitsi se sai suht ison perinnön isältään (muistaaksen jotain 15 tonnia) jonka se aina säästi pahan päivän varalle, eli ei ollut niin köyhä kun kirjoissaan antaa ymärtää. Juoppo(hullu) oli, toki. Yhdessä biografiassa jonka nimeä en nyt valittettavasti muista, haastateltiin hilpeästi postitoimiston väkeä jotka eivät tienneet mitään Bukon kirjailijan urasta vaan pitivät sitä tavallisena duunarina ja jälkeenjääneenä (!) kun se ei juuri puhunut mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä lueskelen Tom Hollandin teosta "Rubikon". Mielenkiintoisesti kirjoitettua Rooman tasavallan historiaa.

Näin perheellisenä tuntuu, että kirjallisuudelle jää liian vähän aikaa. No tämän vahingon ehtii korjaamaan sitten myöhemmin... Historiateokset ovat aina kiinnostaneet, esimerkiksi Antony Beevorin tuotanto. Kaunokirjallisuudesta ovat mieleenjääviä olleet mm. Irvingin, Follettin (Taivaan pilarit), Huovisen ja Kafkan teokset. Huumorikirjallisuus, myös musta sellainen, on yleensäkin kuulunut meikäläisen suosikkeihin. Juuri Huovisen tuotannon ääressä on tullut naureskeltua kerran jos toisenkin. Mutta jopa Kafkankin teoksista huumoria löytyy, vaikkakaan mitään järin kevyttä ja helppolukuista luettavaa hänen teoksensa eivät ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen kanssa lukenut paljon historiaa viime aikoina, ja itse asiassa hankinnassa on juuri nyt Edward Gibbonin The rise and fall of the roman empire. Siinä on reippaassa tuhannessa sivussa sopivasti lomalukemista!

Taisin tuolla aikaisemmin jo mainita että luin Stalin-historiikin äskettäin ja nyt luen saman Simon Sebag Montefioren paksua kirjaa Ruhtinas Potemikinista ja tämän suhteesta Katarina Suureen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ostin kolme kirjaa sieltä joista yksi oli Rolf Haikkolan kirja Lasse Virenistä, Menestyksen portaat. Rolf Haikkola oli Virenin valmentaja. Maksoi kaikki 4,90€. :)

Muita juoksuaiheisia en löytänyt, joitakin urheiluaiheisia kirjoja kyllä. Tuolta saa pilkkahintaan koko kesäksi monet pokkarit ja romaanit!

http://www.countryvacation.net/portaali/yritykset/paroni/pukaron_paroni.htm

Onko tuo Haikkolan kirja hyvä? Mulla itsellä on luvun alla Ilkka Järvimäen uusi kirja 42195 Maraton elämäntapana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä luin viimeksi Anna-Leena Härkösen Juhannusvieras,oli ihan ajatuksia herättävä. Samoin koskettava kirja oli Tiina ja Reko Lundanin kirjoittama Viikkoja,kuukausia (ei kovin piristävää luettavaa).

Sitten luen paljon dekkareita,tykkäsin yhdessä vaiheessa Henning Mankellin kirjoista. Anne Holtin dekkarit on kanssa kiinnostavia. Mitään kovin korkealentoista en jaksa lukea,paitsi opiskelun takia on välillä vähän pakko.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tuossa aiemmin muistanut urheilukirjallisuuden puolelta mainita Dick Boothin kirjaa "The Impossible Hero", joka kertoo 50-luvun brittiläisen huippujuoksijan Gordon Pirien tarinan. Itselleni oli mielenkiintoisinta tutustua kyseisen kirjan välityksellä miehen vaiheisiin huippu-urheilu-uransa jälkeen 60-luvulla ja myöhemmin - aika moneen soppaan ehti Gordon elämänsä aikana lusikkansa laittaa. Kirjasta saa myös selvän kuvan siitä, että ihmisenä Pirie ei ollut sieltä helpoimmasta päästä. Myöhemmin valmentajanakin hän oli aikalailla vastarannan kiiski aikana, jolloin Lydiardin menetelmät olivat juuri tulleet muotiin.

Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella kyseistä kirjaa kestävyysjuoksun historiasta ja erityisesti G. Pirien elämästä kiinnostuneille. Nyt kun tuo termi "raastaminen" on muodissa, niin täytyy sanoa, että asenteeltaan Pirietä kovempia raastajia ei liene montaa syntynyt... kokonaan toinen asia on sitten, oliko miehen harjoittelu kaikilta osin ihan järkevää ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Apuwa! Eikö kukaan palstalainen lue "humpuukia"? Itse joudun /saan työni puolesta lukea "fiksuja" tietokirjoja ja kun sitten luen rentoutuakseni (lue unohtaakseni kaiken työstressin), luen ihan hömppäkamaa! Keys, Green yms. Ymmärrän toki ettei noi mun vapaa-aikakirjat ole mitään kirjallisuuden klassikoita (eivätkä tule olemaankaan) joista voisi keskustella henkevästi, mutta ne hoitavat tehtävänsä täydellisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei työstä stressiä kannata ottaa. Vastuu vaan esimiehelle ja paskimmat hommat kesätyöläisille? Itse voikin sitten ottaa pidemmän ruokiksen ja lähteä ajoissa...lenkille. no joo... mulla yöpöydällä sulassa sovussa uusin urheiluvalmennusopas sekä Juha Vuorisen pissakakkatuotteet :o)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äskettäin luin Marina Lewyckan kirjan Traktorien lyhyt historia ukrainaksi. Ihan hauska kirja, mutta odotin enemmän. No, ehkä ihan tervettä 24-vuotiaalta - Hesarin arvostelussa siitä odotettiin tulevaisuuden vanhusklassikkoa. Kirja EI muuten ollu traktorien historiasta eikä ukrainankielinen. Käännös on kuulemma tosi herkullinen (itse luin viroksi, en siis tiedä).

Nyt menee Frank McCourtin Liitupölyä. Ihan ehdotonta luettavaa opettajille tai sellaisiksi aikoville. Kuvaa kyllä hienosti myös amerikkalaista 1960-luvun yhteiskuntaa (vuosikymmen meni ehkä metsään ja pahasti).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko tuo Haikkolan kirja hyvä? Mulla itsellä on luvun alla Ilkka Järvimäen uusi kirja 42195 Maraton elämäntapana.

Mielestäni tuossa Haikkolan kirjassa on ihan hyviä tarinoita ja vinkkejä harjoitteluun sekä treeneihin, varsinkin ne treeniohjelma-osiot on mielenkiintoista luettavaa. Onhan se myös suomalaista urheiluhistoriaa kuvaava opus. Ei se kuitenkaan ole kovin kummoinen lukunautinto, ennemminkin sellainen selailtava teos. Tämä on tietysti makuasia, joten kannattaa tuokin kirja katsastaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now







×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy