Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Reino

Kirja-ketju

Recommended Posts

Nyt vähän epäilen, että Anna Kareninassa taisi olla enemmän sivuja. Löisin vieläpä vetoa, että Anna Kareninassa on enemmän sisältöä kuin noissa Alastalon jahkailuissa.

Miten ton voisi punnita? Oletko sä oikeasti innostunut tuosta kirjasta?

Ai niin, vai onko vika siinä, kun mä en pysty lukemaan Tolstoita alkukielellä?

Olen kai vain hapan, koska en ole voittanut vastenmielisyyttäni tohon Alastalon saliin sittenkään, vaikka te ylistätte sitä. Kauhea lähestymis/välttämiskonflikti.

Juu, kyllä se koukuttaa, mutta vaatii aikaa ja keskittymistä. Olen tosin itse niukemman Tervo -tyylisen ilmaisun ystävä, mutta tämä on "se toinen äärilaita". Kokeile Samuel Beckettin 'Sellaista on'. Kirja alkaa muistaakseni: "Sellaista on ennen kuin bim sitten kuin bim sen jälkeen kuin bim toistan kaiken minkä kuulen..." Siinä tajunnanvirtaa kunnolla, eivätkä välimerkit häiritse.

Mutta, Alastalon tapahtumattomuuden kuvaus (tapahtumat kavereiden päissä) ei tosiaan ole niin hidastempoista kuin voisi olettaa. Se tuntuu välillä vähän epäuskottavalta, että kustavilaiset tilalliset/merimiehet olivat noin puhelijaita, kun välillä puhetta tulee oikein kunnolla. Tehokkaampaa olisi laittaa kaverit vai murahtelemaan ja kertoa sitten sitä ajatuksenjuoksua runsain sanakääntein. Mutta, mikä minä olen Kilpeä neuvomaan. Kiinnostava opus oikeasti. Raportoin, kun koko opus plakkarissa ja T-paita ostettu.

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kai se on vaan joku kerta otettava kauniiseen käteen ja luettava. Miä taidan olla vähän herkkä, kun alan treenaamaan kovempaa, niin alan noin ärhennellä, mutta aamulla kun olen nukkunut niin olenkin jo paljon kiltimpi taas.

Ei toi Tolstoi kanssakaan ole yhtään hassumpi kuitenkaan. Ymmärrän, että raavaat miehet lukee paljon mieluummin piipunrassaamisesta, kun taasen naiselle mieluisampaa on ihmisten tunteiden empaattinen kuvaus ja eläytyminen esim. rakkauteen ja elämän käänteisiin, jotka on vuosien saatossa pysyneet yllättävän samanlaisina. Pidän siinä mielessä kuitenkin pääni, että toistaiseksi Tolstoi on Kilpeä kiinnostavampi kirjailija minusta. Tarkistan kantani kun olen lukenut nää molemmat kirjat :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viikonloppuna luettuna vanha ihastukseni

Charles Chaplin "My Autobiography" , 1964

suomentanut Seere Salminen

Charles Chaplin "Oma elämänkertani" (WSOY) sivuja 469

Näyttelijä, tuottaja, käsikirjoittaja, säveltäjä, filmiyrittäjä -

mykän filmikauden suurin ja kuuluisin, jonka ystävä- ja tuttavapiiriin kuului mm. William Hearst, Gandhi, Churchill, Douglas Fairbanks, Mary Pickford, Yorkin herttuapari ja monet muut... todellinen ryysyistä rikkauksiin kertomus

*******

Robert Downey Jr. sings Smile

http://www.youtube.com/watch?v=cDR5z3ebcC8

Share this post


Link to post
Share on other sites

Melkein unohtui raportoida: sunnuntaina puristin loman loppumisen kunniaksi loppuun myös viimeisen kesäkirjan. Tuuli Rannikon Umpikuja on aika tavanomaista kevyttä dekkarityyppistä kirjallisuutta, johon on sotkettu sopivasti kansainvälisyyttä, terrorismia ja huumeita. Loppu jäi yhdellä tapaa hieman auki. Liekö seuraavassa kirjassa sitten tarinaan jonkinlaista jatkoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Opettavainen kirja kaikin puolin oli Eva Ruszin Vaarallinen rakkaus - naimisissa luonnehäiriöisen kanssa

Kertoo erilaisista luonnehäiriöistä, niiden synnystä ihmisen kehityksen aikana ja vaikutuksista parisuhteessa. Tosin kirja on auttamattoman kömpelösti kirjoitettu naisille ja että miehet olisivat luonnehäiriöisiä psykopaatteja, mutta luin kirjan kyllä ihan omaan tarpeeseeni. :ashamed0001:

Share this post


Link to post
Share on other sites

jos joku haluaa pari lukuelämystä

1) Sadawi Nawal el

Like Kustannus Oy Ltd, 2002

"Nainen nollapisteessä"

suomentaja (arabi-englanti) Sherif Hetata,

suomentaja (englanti-suomi) Kaija Anttonen

Naisesta fundamentali-islamissa. Kulttuurissa, jossa on tytöillä ja naisilla ei ole paljon sananvaltaa.

2) Vigdis Grimsdottir

Like Kustannus Oy Ltd, 1992

"Nimeni on Isbjörg, olen leijona"

suomentaja Koivukari Tapio

Kirja, minkä luin yli 10 vuotta sitten. Umpimähkän kommenntti nostatti mielikuvia mieleen vahvasta tekstistä. Ei muuta kuin muuttolaatikkojen kimppuun. Missä se on.... :detective:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hauska kirja... sopien hyvin tähän elämäntilanteeseeni (1.5 vuotta asunut täällä Ruotsin länsirannikolla... takaisin kyllä palaan syksyllä -08)

Häneltähän on tulossa myös uusi kirja (suomalaisesta kestävyysjuoksusta) josta mainittiin myös uusimmassa Juoksija-lehdessä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

toimiston vieressä on antivariaatti. 1 euron laatikossa löytyi kaksi kirjaa, jotka vaikuttivat kiinnostavilta

Korhonen Keijo toim.

Urho Kekkonen

Kirjeitä myllystäni 1 1956-1967

Kirjeitä myllystäni 2 1968-1975

Mökillä heräsin sohvalta kissan tepastellessa vatsallani .... olin päässyt kirjeeseen joka oli päivätty 24.10.1957. Kirje oli osoitettu prof. Jan-Mangus Janssonille liittyen diplomaattisten suhteitten solmimiseen Mongolian kanssa (toteutui 1963).

Nyt ei oikein taida pudota tämä laatu.

:ballchain:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei muistakaa lukea Mika Waltaria satavuotissyntymäpäiväjuhlavuoden kunniaksi:

Mika Waltari - Valtakunnan salaisuus (1959)

Nuorehko mies etsii itseään, elämän tarkoitusta ja rakkautta raamatullisissa puitteissa. Mukana kristinuskon alkurääppimiset.

Mika Waltari - Turms, kuolematon (1955)

Nuorehko mies etsii itseään, elämän tarkoitusta ja rakkautta välimerellisissä puitteissa. Mukana vähän fantasiaa.

Mika Waltari - Johannes Angelos (1952)

Nuorehko mies etsii itseään, elämän tarkoitusta ja rakkautta bysanttilaisissa puitteissa. Mukana maailmanpalon meininkiä, rakastamisen tuskaa ja perspektiiviä idän ja lännen suhteisiin.

Mika Waltari - Nuori Johannes (1981, postuumisti)

Nuorehko mies valmistautuu etsimään itseään, elämän tarkoitusta ja rakkautta Johannes Angeloksen esiosassa.

Mika Waltari - Surun ja ilon kaupunki (1936)

Nuorehko mieskirjailija ei aivan heti ymmärtänyt etsiä itseään, elämän tarkoitusta ja rakkautta kirjoittamalla loistavia erilaisissa historiallisissa puitteissa tapahtuvia formaattiromaaneja, vaan tuotti tällaista tyhjänpäiväistä modernia tunnelmointiproosaa, joka ei tunnu kertovan yhtään mistään yhtään mitään.

(Lähde: http://koti.mbnet.fi/uliz/kirjal.html)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Väliraporttia Alastalosta. Menossa sivulla 377. Nyt ollaan jo päästy pääasiaan, kahvit kaadettu ja piippu valittu. Kun olen enemmän lukenut kevyempää proosaa, tämä vaatii keskittymistä ja aikaa. Toki välillä mennyt muutama heppoinen dekkari, kun keskittyminen ei ole riittänyt mm. lentokoneissa/loungeissa. Mutta, luen toki kirjan loppuun, se ei ole huono (turkulainen ylikehu). Hauskoja ovat mm. lukujen esittelyt. Itseironinen on kuudennen luvun esittely (s. 235):"Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan." Hyvää historiajuttua saaristosta 1850-luvulta (Krimin/Oolannin sota). Raportti jatkuu myöhemmin kuin ennemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy