Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Reino

Kirja-ketju

Recommended Posts

Uuden Päätalo-elokuvan jälkeen päätin ruveta lukemaan Päätalon kirjoja. Yksi sattui olemaan kirjahyllyssä ja siitä aloitin. Kovin pitkälle en ole vielä päässyt, mutta hyvää unilääkettä se on ollut.

Minäkin olen monta kertaa suunnitellut aloittavani noiden lukemisen, mutta suunnitteluasteelle se on jäänyt. Ehkä sitten jossain elämänvaiheessa, jos joskus on oikein TAPPAVAN tylsää. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uuden Päätalo-elokuvan jälkeen päätin ruveta lukemaan Päätalon kirjoja. Yksi sattui olemaan kirjahyllyssä ja siitä aloitin. Kovin pitkälle en ole vielä päässyt, mutta hyvää unilääkettä se on ollut.

Samat vaikutukset tuntuvat olevan vähän aikaa sitten aloittamallani Seitsemällä veljeksellä. Tappavan tylsää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Stieg Larssonin #2 (Tyttö, joka leikki tulella) menossa. Eka (Miehet jotka vihaavat naisia) tuli luettua alkuviikosta. Hyviä kirjoja. Nro 3 pitää käydä ostamassa, kun nyt on taas kaupungissa. RuÃ¥tsalaiset dekkarit erinomaisia. Ostin myös nipun suomalaisia, joten maaottelu käynnissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, oikein harmittaa että sarja ei jatku, kun kirjailija otti ja kuoli. Neljäs oli työn alla ja perikunta taittoi peistä josko se julkaistaisiin -ilmeisesti päätyivät siihen että ei julkaista, mikä tuntuukin oikealta päätökseltä. Larsson oli suunnitellut kymmentä kirjaa sarjaan.

Muuten olen sitä mieltä että dekkareissa Ruotsi hakkaa Suomen puhtaasti 6-0. Muita lajeja joissa Ruotsi on selkeästi parempi on TVN:n sketsiohjelmat ja iltapäivälehdistö -sillä varauksella että Aftonbladet ja Expressen vetävät leipänsä hyvinkin vastenmielisellä moraalisella hysterialla joka on meidän iltapäivälehtiin pesiytynyt vasta ihan tänä vuonna.

Muita lajeja ei sitten juuri olekaan, sillä urheilu-muurahaispesää en todellakaan sohaise tässä yhteydessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muuten olen sitä mieltä että dekkareissa Ruotsi hakkaa Suomen puhtaasti 6-0.

Minusta dekkareissa Ruotsi johtaa 3-1 (Mankell, Larsson, Marklund vs. Remes).

Niin ja osaa ne norjalaisetkin dekkareita kirjoittaa, kuten vaikka Jo Nesbjö (norjalaista O:ta ei näppikseltä ainakaan suoraan löydy).

Vaikka Alastalon saliin on astumatta, Päätalot on tullut luettua. Eikä ne mitään tylsiä ole, kun vauhtiin päsee. Sama juttu Seitsämän veljeksen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin...minähän olen aikoinani haukkunut täällä Mankellin dekkarit, mutta on ne nyt sentään paljon parempia kun Suomalaisten räpellykset. Ja Marklund...jos (ainakin) emämaassa kirjojen kannessa aina on kirjalijan kuva -siis koko kansi on yhtä kirjailijan kuvaa- niin herää epäilys josko syynä julkaisuun olisi jotkut ulkokirjalliset syyt....

Luin ensimmäisen ja muistan olleeni raivoissani osoittelevasta tyylistä: Kaikki miehet joko seksuaalihäiritsijöitä, niljakkaita nuolijoita, rikollisia jne. Päähenkilö Bengtzon taas maailman kunnollisin, ahkerin, moraalisin toimittaja. Tälläinen aeenteellinen töhnä ei ikipäivänä menisi läpi mieskirjailijan kynästä.

Huh- enpä oikein tainnut innostua Marklundista...;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

jos minulla olisi lomaa, en varmaan lukisi dekkareita tai muutakaan kovin hömppää. Niitä voi lukea iltaisin työpäivinä, kun ei muuta jaksa. Nyt viimeksi katselin jotain Matti Röngän dekkaria, mutten raaskinut ottaa. Rönkä ja Reijo Mäki olivat J. Kemppisen mukaan onnistuneita kirjoittajia, joten ajattelin että näitä kestäisi lukea.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, en mäkään Marklundista juuri piittaa. Vähän samaa tyyliä kuin Patricia Cornwellin kammottavan huonoissa monimurhaajatekeleissä. Hyis. Remeksestä en sano mitään etten lämpene liikaa.

Sen sijaan ranskalaisrouva Fred Vargas uppoaa täysillä. Ja Léo Malet myös, erityisesti Jacques Tardin sarjakuvaversioina joita Malet itsekin ylisti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on ihan skarppi kaveri joka jostain syystä on ollut aika ihastunut Cornwellin kirjoihin. Viime aikoina se on alkanut tulla järkiinsä ja väitti että uusin on yksi huonoimmista koskaan julkaistuista kirjoista. Tyypillistä Cornwellille viimeisille kirjoille on kaverin mielestä se että ensin on jännää 500 sivun verran, ja sitten viimeisellä parilla sivulla lässähtää täysin kun kaikki onkin suurinpiirtein vain ollut päähenkilön unta, kun juonta ei ole jaksettu/uskallettu vetää loppuun saakka. Tulee mieleen Dan Brown: Ei se uskaltanut laittaa katolista kirkkoa syylliseksi da Vinci-kirjassa, ja näin oli helpompi keksiä jokin yksinäinen hullu joka on kun onkin kaiken megalomaanisesti järjestänyt. Sama siinä toisessa katolista kirkkoa käsittelevässä kirjassaan. Onko muuten kukaan kuullut seuraavasta Dan Brownista mitään? Lienee sekä äijällä että kustantamolla vähän paineita toistaa edeltäjän myyntiluvut. Johtanee siihen että sata kustannustoimittajaa viilaa jokaista sanaa niin että ei oikein mitään jää jäljelle (kun ei alun perinkään niin kovin paljoa ollut).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Larsson #2 luettu. -loppui mielestäni vähän kesken, mutta selkenee varmaan seuraavassa. Actionia oli.

Maaotteluun: olen iso Mankell-fani, dekkareissa ja muussa proosassa. Suomalaisista laittaisin kentälle Ilkka Remeksen, Taavi Soininvaaran, Seppo Jokisen, Jarkko Sipilän ja vanhemmat mestarit. Reijo Mäki on hauska kotikaupungin ja Alma Materin mies. Ruotsalainen dekkari jotenkin enemmän yhteiskuntaa pohdiskeleva. Toki sitä meilläkin, mutta tunnelma eri. Se voi mennä ylikin, kuten Reino arvioi Marklundia, jossa mies on lähtökohtaisesti /c:stä. Se ei ole hyvä lähtökohta. Tasa-arvonkin nimissä. Kyllä Svedut vielä kilpaa mielestäni johtavat, mutta suomalaiset parantavat. Ellei Remes taas kerran lähene 007-maailmaa (lisää). Yhteikunnallinen ja realistinen toimii, koko maailman pelastajat ovat jo vähän raskaampia. Nyt kotimaista dekkaria, raportoin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pari omasta mielestäni perustavaa laatua olevaa kommenttia: Remes ei ole kirjoittanut yhtäkään dekkaria, älkäämme siis puhuko hänen kirjoistaan dekkareina. Olkoot sitten vaikka jännitysproosaa tai jotain sinne päin.

Reijo Mäki, jonka kirjat luen kaikki mielellään heti niiden tultua uunista ulos, eivät ole tarkoitettujakaan otettavaksi Joensuuna tai Marklundeina. Niiden tehtävä on viihdyttää, eikä yrittää olla yhtään sen enempää. Kun ne lukee jerrycottoneina, on sen pari tuntia ihan viihtyisää.

Mankellin pari kolme Wallanderia lukee (mitkä tahansa), ja sen jälkeen lukemissaan ei löydä mitään muuta uutta kuin juonen. Se ei häiritsisi, ellei kirjoittaja olisi tarjoavinaan jatkuvasti uutta muutakin. Sankaria väsyttää ja vittu kun on vaikeeta joo. Ja tappaja on paha tai sairas. Kiitos tiedosta.

Täällä on keskustelun aiheena aivan perusjampankin tuntemat perusnimet. Esim. sapo-sarjassa (halveeratkaa vain ) on julkaistu erinomaisia pohjoismaisia dekkareita, joilla ei ehkä ole julkisuudessa nimeä, vaikka em. sijasta sitä ansaitsisivat.

Cornwell on viimeisen 10 vuotta ollut mielestäni ollut aivan sikamainen rahastaja. Lupasin jo jonkun alkuaikojen ok-kirjoista huonommaksi jatkuvasti muuttuneen kirjailun jälkeen, etten lue yhtäkään uudempaa, mutta jotenkin nämä tekeleet tarttuu hanskaan divarin hyllyltä paremman puutteessa. Huolimattomasti kirjoitettua soopaa kovasti myyneillä päähenkilöillä ratsastaen. Kuinkahan vitussa ne Katy, Lucy ja muut läheiset parat oikein aina vaan joutuvat sarjamurhaajien rääkkääjälistan kärkeen, vaikka kaiken järjen mukaan heidän pitäisi olla aivan outsidereita. Ihme pullistelua. Ja Scarpetta komentaa poliisia ja vaikka mitä vaan tarvitaan. Ei mitään järkee, joka tunnutaan kai kuittaavan sillä ettei murhaajalla ole mitään järkee. Hei haloo.

Ja se Cornwellin viiltäjä-jack: tapaus selvitetty -kirja on ihan hauska, mutta argumentaatio etenee kestäviltä osin kuin kaksijalkainen aasi. Käsittämätöntä kehäpäätelmää toisensa perään. Ontuis varmaan jos olis edes yksi jalka lisää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Te ootte unohtanu norjalaiset dekkaristit kokonaan! Anne Holt menettelee, mutta Karin Fossum on ihan huippu.

Cornwellit lopetin kans heti, kun alkoi noi Raaka-arskan mainitsemat seikat pistää kirjoista silmään. Todella huonosti kirjoitettuja sepustuksia. Tuotannon alkupuolella toki helmiä. Mutta näin käy tietty monelle bestselleristille valitettavasti.

No, aakkosdekkarit menee A:ta lukuun ottamatta, varmaan sekin alkukielellä.

Saksalaiselta kielialueelta löytyy kyllä virkistystä dekkareita janoavien elämään vaikkakin harvemmin suomeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy