Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Sign in to follow this  
Senseless

Marski Challenge 2020

Recommended Posts

Paljastettakoon nyt, kun kuntosarjan osallistujamäärä on jo täysi, että päätin osallistua pikkuveljeni kanssa tulevana lauantaina (25.7.) Lepaalla järjestettävään multisport-kilpailuun.

Eli Marski Challengeen.

Kyseessähän on järjestäjän mukaan 4-6 tunnin mittainen (kuntosarja siis) suunnistushenkinen rypistys, jossa etenemismuoto vaihtelee juoksun, pyöräilyn ja melonnan välillä. Lisäksi reitin varrelle on ripoteltu yllätystehtäviä joiden sisältöä ei voi kuin arvailla etukäteen. Pakollisissa varusteissa on kuitenkin pari kiinnityshihnaa ja hanskat, eli ehkä myös jotain köysi- ja sidontajuttuja...

 

Jonkinlainen GPS-seurantakin kisassa tulee olemaan, ja jos jotakuta nyt jostain kumman syystä sattuisi kiinnostamaan rapakuntoisten jätkien raahustus, niin sieltä kannattaa etsiä ne viimeiset toivot (kryptinen vinkki, multisporttiin kuuluu kuulemma älyllisetkin tehtävät...)

Kahdesta lähtöryhmästä järjestäjä sijoitti meidät siihen ensimmäiseen ryhmään oikeiden kilpaurheilijoiden sekaan, eli mepä startataan jo kymmeneltä, kun taas toinen osa kuntosarjalaisista päästetään irti vasta tuntia myöhemmin.

 

Ans kattoo kuinka äijien käy.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yleisön pyynnöistä huolimatta jonkinlaista kisaraporttia:

 

Aamu alkoi Tampereella melko aikaisin. Normaalihko aamupala naamariin, jo edellisinä päivinä keräillyt/etsityt/ostetut, sekä vielä ne melkein unohtuneet, varusteet autoon polkupyörän ja kakaralauman lisäksi ja nokka kohti Lepaata. Matkalla tosin pikainen pysähdys vanhempien luona ja sinne ne mukulatkin jäivät...

Pelipaikalle saavuin lähes täsmälleen aikataulussa, eli vähän ennen kahdeksalta alkavaa materiaalien jakoa ja pikkuveli oli yhtä täsmällinen saapuessaan parkkipaikalle heti perässäni. Hetki hermostunutta odottelua ja kisakuori järjestäjiltä käteen.

Ennen kymmeneltä tapahtuvaa lähtöä oli noin vähän vajaa kaksi tuntia aikaa tutustua reittikirjaan ja karttoihin sekä muutenkin valmistautua. Kun olin vielä arvonnasta voittanut käyttööni ihan oikean maastopyörän vanhan hybridinlouskuni tilalle, niin melkolailla koko aika tuli käytettyä kaikenlaiseen säätämiseen osittain pyörän, osittain kisamateriaalien, kanssa. Mutta kymmenen minuuttia ennen kisan prologin alkua olimme joukon jatkona marssimassa kohti lähtöpaikkaa reippaina, raittiina ja rahanahneina. Kävellessä muistin jopa laittaa GPS-träkkeriin virrat päälle...

Viimeiset ohjeet ja materiaalit kisajärjestäjältä ja tasan kello kymmenen startattiin.

 

Prologista napapiirin seikkailijan sanoin:

"Kilpailun alussa voi olla näytösluonteinen tai muuten nopeatempoinen osuus. Prologi voi olla osa varsinaista kilpailua, tai hiukan erillinen, jopa enemmänkin yleisölle suunnattu. Joskus tämä voi olla esim edellisenä iltana erikseen, tai prologilta jatketaan suoraan matkaan. Tyypillinen prologi on lyhyt suunnistus lähtöpaikan läheisyydessä."

Omin sanoin: Kiva rykäisy, meni kohtuullisen hyvin, porukka hajosi tarpeeksi (toisin tässä ensimmäisessä lähtöryhmässä olivat kilpasarjalaiset joilla oli luonnollisesti erilanen reittikirja kuin kuntasarjalaisilla).

 

Melontaan tullessa pääsimme valitsemaan nopean näköisen avokanootin (kaikki kyllä taisivat olla samanlaisia) ja nopean varustautumisen jälkeen suuntasimme kanootti kainalossa rantaan. Ja vesille.

Ottaen huomioon että taisi olla pikkuveljelle ensimmäinen kerta inkkarikanootilla ja erityisesti ensimmäinen kerta kun meloimme yhdessä, meni noin kolmen kilometrin melominen ja kolmen rastin hakeminen paremmin kuin olisin kuvitellut. Rastit sai hakea vapaavalintaisessa järjestyksessä ja tuurilla haimme kaksi helpointa rastia ensin ja sen hankalassa kaislikossa piilossa olleen kolmannen rastin vasta viimeisenä. Ja se kolmas rasti löytyi pienen harharetken jälkeen sitten ihan tuurilla...

Äkkiä takaisin melonnan lähtöpisteeseen, kanootti takaisin riviin odottelemaan tulevia atleetteja ja kevyttä hölkkää kohti vaihtoaluetta.

 

Vaihto oli melko nopea, muuta kuin lippalakki reppuun, kypärä päähän ja pyörä alle.

Pyöräilyosuuden alku oli vinkeä: Etene rastille 1, leimaa ja ylitä vesistö.

Eli heti alussa sidottiin pyörät ja reput ilmapatjan tai finn-foam levyn päälle ja ylitettiin noin 50 metrinen vesialue. Meillä meni ns. suurinpiirtein putkeen, mutta jonkin verran oli havaittavissa edestakaista liikennettä kun ihan jokainen joukkue ei ollut muistanut leimata rastilla ennen ylitystä...

Vastarannalla pikaisesti kamat kasaan ja kohti seuraavaa, eli kakkos-, rastia.

 

Kakkosrastilla oli ensimmäinen quest, jossa etsittiin sanoja maastoratsastuskentän esteiden takaa. Taas meni melkein kuin Strömsössä, oikea lause saatiin kirjoitettua lapulle joten saimme luvan jatkaa matkaa.

 

Rastit 3-6 lähinnä kierrättivät meitä pitkin kaikenlaisia polkuja (luonnollisesti harjun päällä jos mahdollista), teitä ja pyöräteitä pitkin kohti rastia 7. Suunnistus kulki ja reisissä riitti potkua. Kelikin suosi.

Seiskarastilla olikin sitten kaksi questia samassa paikassa: köysilaskeutuminen läheisellä kalliojyrkänteellä sekä merkitystä pisteestä kompassisuunnaan ja etäisyyden perusteella rastien etsimistä.

Ensin etsimme rasteja. Joka rastilla olisi yksi kirjain joista muodostuisi paikkakunnan nimi. Ensimmäiset kaksi löytyivä helposti, mutta kolmas oli piilotettu (ainakin meiltä) liian hyvin. Koska hakujärjestys oli täysin vapaa, päätimme kokeilla löytyisikö neljäs rasti yhtään helpommin. Löytyihän se, ja nyt kun meillä oli jo kolme kirjainta viidestä, arvasimme jo paikkakunnan joka ihan sattumalta oli vielä sama kuin yksi tapahtuman sponsoreista...

Köysilaskeutuminen kasilla oli molemmille taas yksi ensimmäistä kertaa tehtävistä asioista joten himpun jänskätti, mutta ihan mallikkaasti tuo meni eivätkä edes pikkuveljen lenkkarit lipsuneet liukkaalla kallion pinnalla.

Toimitsijalta puuttuva kartanpalanen kouraan ja kohti ennakkomateriaaleista puuttuneita rasteja 8-9.

 

Parolannummen lähimaastot toivat pikkuveljelle muistoja mieleen, mutta ei se suunnistusta helpottanut. Ei tosin vaikeuttanutkaan ja matka jatkui ysirastille asti helposti, ihan minimaalista koukkua kasirastilla lukuunottamatta. Melkein meidän rastimme vieressä oli näet joku sotapoikien rasti ja kävimme tietysti ensin ihastelemassa oikein perinteistä pihtileimasinta.

Rastilla 9 olikin sitten yllättäen ammuntaa, olimmehan varuskunnan ampumarata-alueella. Ei mennyt mallikkaasti, osumia yhteensä 5/10 eli saldona viisi sakkokierrosta. Samalla päätimme polvivaivojen kriisiytymisen estämiseksi muuttaa juoksupätkät reippaaksi kävelyksi, joten tuolla rastilla vietettiin reippaasti aikaa.

 

Pyöräily rastiväleillä 9-13 sujui kuitenkin oikeinkin hyvin. Suunnistus tosin sitten ei...

En vieläkään, paria päivää myöhemmin, osaa hahmottaa mitä päässäni oikein liikkui polkujen risteyksessä josta jo etukäteen olin katsonut että tarttee olla tarkkana. Ja jossa pari marjastajaa ihmetteli ohikulkijoiden määrää huomauttaen että paljon on tullut väärältä polulta kiroilevia ihmisiä takaisin. Sinne ihan hevon kuuseen menimme mekin.

Tilanteen vakavuuden tajuttuamme, tulimme ihan eri polkua pitkin takaisin morjenstamaan niitä samoja marjastajia, samaan paikkaan ja lähdimme oikeaa polkua pitkin (oikeesti). Sukkana seuraavasta risteyksestä muutaman muun joukkueen perässä rastille, jossa kuitenkin huomasin että leimasimessa lukee kilpa 15. Mitvit? Väärä rasti! U-käännös, takaisin edelliseen risteykseen ja vihdoinkin kohti oikeaa rastia joka olikin sitten jo ihan siellä missä pitikin.

Jos joku katselee niitä GPS-kiemuroita, niin siinä ennen rastia numero 11 saa nauraa melkein kymmenen minuutin verran...

 

Rastilta 13 jalkauduttiin suunnistamaan neljän helpon rastin verran, vain kolmosrasti haetutti itseään hetken kun harjun ylityksen jälkeen osuimme ensin himpun väärään paikkaan, mutta ei siinä hukkunut kuin ehkä pari minuuttia.

 

"Juoksu"rastien jälkeen edessä olisin sitten enää pyöräily käytännössä alkupään reittiä vastakarvaan yhden rastin kautta samalle vesistönylityspaikalle kuin alussa. Jotenkin onnistuimme tuhrimaan pyörien kiinnityksessä minuutteja, meinasimme unohtaa pelastusliivit ja uintikin sujui hitaasti, mutta vastarannalle pääsimme, josta pikaisesti viimeinen polkaisu kohti maalia.

Maalissa ajalla 5:13:02 ja sijoitus 14. Huomattavasti paremmin kuin ennakkoaavisteluissa, olihan kuntosarjassa kuitenkin 60 ilmoittautunutta.

Tosin myöhemmin korjausten jälkeen (joku leimasin ilmeisesti laukesi, tahi jotkut emitit ei toimineet kunnolla) sijoitus tippui yhdellä. Karvasta katsella vielä GPS-jäljistä että ko. joukkue ohitti vieläpä meidät siinä viimeisessä ylityssähläyksessä.

 

Lopuksi:

Hieno kisa, hauskaa oli, ensi vuonna uudestaan!

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy