Jump to content
Juoksufoorumi.fi


X66

22. Kaukopartiohiihto

Recommended Posts

Jotain epämääräistä itsekin keväällä lupailin, mutta tässä vielä pohdiskelen:

Ekat 100 km on sellaista mukavaa hiihtoa (viimeksi mulla vajaat 14h huoltotaukoineen) ja sitten alkaa kroppa olla jo aika tyhjä ja yö painaa. Varsinainen nautiskelu alkaa siis tästä. Sitten menee hämyssä jotain 12h ja 75 km, väsyttää eikä energia oikein uppoa. Aamulla alkaa virkoamaan kuin krapula-aamuna, lisää energiaa tankkiin ja kone kulkee niin hyvin tai huonosti kuin rasva-aineenvaihdunta toimii. Valoisassa kaikki on kuitenkin helpompaa. Järkevä ihminen hiihtää tässä kohdin 225 km täyteen ja menee saunaan. Jos taas ei järki päätä paina, lähdetään toisen yön kelkkaan valaistumaan kohti 300 km:iä.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oletko käyttänyt omia kumppareita ja intin sauvoja? Millainen pohjallissysteemisi on? Kuten todettu, 300 km on armeijan välineillä noissa oloissa äärimmäinen suoritus, eikä tarvitse itseruoskintaa, jos siihen ei pääse. Lähempänä oot silti käynyt kuin moni muu.

Enäjärven lenkin maisemia oon monesti muistellut viime keikan jälkeen, kyllä oli upea tähtitaivas siellä korpisoiden hiljaisuudessa. Maasto oli ehkä haastavaa, mutta mielummin kiertäisin pelkkää Enäjärven lenksua kuin siirtyisin kaupunkipätkän kohti Anhavaa, vaikka matkanteko kestäisikin kauemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen käyttänyt omia Nokian Naali kumppareita ja omia sauvoja hiukan isommalla sommalla. Saappaissa huopavuori, villasukat ja urheilu/hiihtosukat, ei mitään ihmeempää. Hyvin ovat jalat kestäneet, yleensä ei mitään rakkoa tai hiertymää. Varmaan hiukan tottumiskysymys. Armeijasuksilla on hiihdetty joka kerta, ja hiihtokaverillani on puhdas 300 km suoritus intin suksilla. Yleensä suurin helpotus 300 km suoritukseen on vaihtaa hiukan nopeammat sukset, koska 300 km on aikarajoitteinen ja parinkin tunnin säästö tuo lepoaikaa lisää.

 

Eteläistä reittiä olen hiihtänyt 2013 ja 2019, ekalla kerralla oli hiukan vähemmän jäinen mutta nopea keli. Tykkäsin kyllä molemmilla kerroilla. Vastaavasti edestakaisin Pajulahteen on kaksi kertaa takana 2015 ja 2018 ja mielelläni hiihtäisin tämänkin uudestaan. Pajulahden reitillä tulee sellainen tunne että etenee kunnon matkan jonnekin. Lisäksi harjumaasto on myös mukava hiihtää.

Anhavan reitillä olisi toiveissa että perinteinen hiukan vaarallinen metsäpätkä Lehtomäen jälkeen olisi hiihdettävässä kunnossa. Toisaalta pidin myös vaihtoehtoisista Haukkajärven maisemista.

 

Kuudella kerralla ei kertaakaan ole ollut ihan samanlaista reittiä ja aina sääolosuhteet ovat olleet hiukan erilaiset. Haastetta on ollut peilijäisistä teistä, kunnon märästä lumipyrystä, pakkasesta ja minimaalisesta lumikerroksesta. Tämän vuoksi suunnitelma on aina aika väljä ja lopulliset valinnat tehdään hiihtäessä.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lisää mietittävää:

http://www.kouvu.fi/

 

22. Kaukopartiohiihto 28.2. - 1.3.2020

Tarjolla 30, 75, 150, 225 ja 300km matkat; perinteinen hiihtotapa.

Pe 28.2. laturetki 75km; Pajulahti - Utti, yönylihiihto - lähtö Pajulahdesta klo 19.00.

Hiihtäjiä otetaan mukaan 200 / päivä; ilmoittautuminen 22.2. mennessä

Muutokset aiempiin tapahtumiin:

- latu tehdään hiihtämällä (käytössä olevien kansanhiihtourien ulkopuolella olevat ladut)

- la 29.2. hiihdetään piirikunnallinen 30 km hiihtokilpailu, perinteinen hiihtotapa ja järjestäjän jakamat SA-sukset (erillinen kilpailukutsu)

- SA-suksia ei ole lainattavissa järjestäjältä (pl. 30 km kilpailu la 29.2., jossa käytettävä järjestäjän lainaamia SA-suksia)

- eräsuksi-vaatimus on ainoastaan 300 km matkalla. Kaikilla muilla matkoilla ei rajoituksia hiihtövälineissä

- Utti - Enäjärvi - Myllykoski - Utti 75 km reitti on käytössä päivällä sekä perjantaina että lauantaina (lähtö klo 07.00 - 10.00)

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aikamoista suksien tuhoamista tuo hiihto on välillä ollutkin, kun ylitellään asfalttiteitä suksia poistamatta ja viime talvena moni hiihteli hiekoitettua pyörätietä Kouvolan ja Utin välillä. Siinä mielessä voin ymmärtää, että intin suksia ei tuohon hiihtoon enää ole saatavilla. Harmittava juttu kuitenkin, menee yhä enempi välineurheilun puolelle. 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viime kerralla tuli kyllä hyvä hionta suksilleni, mutta kaipa niillä vielä hiihtää. Tämä siis jäisillä teillä joilla oli joitakin kiviä. Suksia tuli kyllä irrotettuakin teiden ylityksissä ja sillalla.

Näyttäis että 300 km on ainoa rehellinen matka jossa vaaditaan eräsuksia. Mutta pärjääkö siellä ilman muilla matkoilla?  Tätä pitää jossain vaiheessa kysyä, tarkoittaako kelkkauraa vai umpihankea:

" - latu tehdään hiihtämällä (käytössä olevien kansanhiihtourien ulkopuolella olevat ladut) "

Hankikelillä kelkkauran puute ei haittaa, mutta pehmeän lumen keleillä tämä ajaa kyllä tielle jos meinaa pitkää matkaa hiihtää. Tyypillisesti 300 km yrittäjät ajautuvat kärkeen ellei rupea lusmuilemaan lähdön kanssa.

Eteläistä reittiä näytti olevan molemmille päiville ja toivottavasti lunta riittää jotta tämä toteutuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Höh, mutta johtuisikohan välinemuutos siitä, että tuo hiihtokilpailu on samaan aikaan, ja suksia on varattava tarpeeksi siihen? Toivotaan, että Enäjärven kierros toteutuu, kaiholla kun oon monesti muistellut niitä maisemia. Eipähän tarvii lähteä itsensäsäästelyasenteella tänäkään vuonna, vaan 225 km tulee tavoitteeksi taas. Sanoisin, että todennäköisesti tavan sivakoilla hiihtää tuolla paljon nopeammin erävälineisiin nähden, mutta matkassa on monta muuttujaa, kuten ihan käyttäjän tottuneisuuskin eri välineisiin. Ryhdikkäämpi reissuhan se kuitenkin on edes eräsuksella heittää.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siellä on ilmeisesti haettu hiukan uutta, kyllähän tuo 30 km piirikunnallinen eräsuksillä itseäkin kiinnostaisi, mutta jos on edellisaamusta lähtien hiihtänyt niin siitä saisi ehkä lisälenkin kilpailun ulkopuolella. Ne intin eräsukset ovat vähän sellaiset että kun vauhti menee alle 5 min/km niin kitka kasvaa ja energiaa saa käyttää aika paljon, tietenkin kelistä riippuen.

 

Varsinaista KPH:ta lienee siis kevennetty järjestelyjen osalta. Jos kelkkauria ei tosiaan vedetä, niin se sopii tapahtuman henkeen hyvin, mutta suunnistus alkaa korostua. Kelkan jälki helpottaa tosi paljon suunnistusta. Kelkkaura on myös ehdoton jos lumi on vähänkin pehmeämpää. Muuten vauhti putoaa huomattavasti, ja muilla suksilla kuin eräsuksilla kynnetään aika syvältä. Täällä omilla reiteillänikin joka alkutalvi joku pilaa tekemäni eräsuksipohjat tavallisilla suksilla ja silloin täytyy vaan hiihtää hankeen uusi ura, muuten tökkää. 

 

Oma tavoitteeni riippuu kyllä kelistä ja reitistä, laitetaan tähän nyt se minimi 250 km. Minulla on kohtuullisen hyvä näkömuisti, ja se viimevuotinen eteläinen reitti onnistunee melkein ilman karttaa, ja perusreitit sitäkin helpommin. Uusien reittien kanssa pummaaminen on aika varmaa ellen keksi jostain hiihtoon sopivia lukulaseja.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aina olen hiihtänyt järjestäjän suksilla. Voipi olla, että jää välistä, kun ei ole uhrata omia suksia ja idea on ollut nimenomaan hiihtää armeijan suksilla. Joskus hiihdettiin joku etelän lenkki, josta tuli yli 90km ja suunnistamaankin joutui monessa kohtaa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
5 tuntia sitten, JKK kirjoitti:

Aina olen hiihtänyt järjestäjän suksilla. Voipi olla, että jää välistä, kun ei ole uhrata omia suksia ja idea on ollut nimenomaan hiihtää armeijan suksilla. Joskus hiihdettiin joku etelän lenkki, josta tuli yli 90km ja suunnistamaankin joutui monessa kohtaa. 

 

No saas nähdä miten vaikuttaa. Onhan niissä armeijan suksissa paljon perinnettä joka on monelle tärkeä osa tapahtumaa. Toisaalta ollaan jo mietitty millaiset eräsukset kannattaisi hankkia jotta niille olisi muutakin käyttöä.

 

Eteläinen lenkki oli käytössä  2019 ja edellisen kerran 2013 (2014-18 ei lumi riittänyt). Lisäksi mulla on 2011 kartta. Loppupätkä Myllykoskelta Uttiin oli kaikilla kerroilla lähes sama, ehkä reitin parhain osuus metsä- ja suopätkineen. Ilmeisesti lumitilanteen vuoksi 2019 tehty muutos siirtyä tieosuuksilta sähkö- ja kaasulinjoille oli onnistunut, kun tiellä hiihdon määrä väheni merkittävästi. 2011 alkupätkä oli ihan erilainen käyden 6-tien toisella puolen. Molemmilla omilla kerroillamme tehtiin parit pummit, mutta kaikkiaan tuo on paljon helpompi suunnistaa kun ehtii valoisassa Uttiin.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ollut ja on yhä monenlaisia metsäsuksia. Tässä vähän kokemuksia:

Intin voideltava suksi, jolla viime vuonna hiihdin KPH:ssa oli yllättävän hyvä omiin suksiini verrattuna. Ei ihan niin nopea, mutta vakaa ja käyttäytyi omia suksiani paremmin esim. hankalissa alamäissä. Osittain toki sen takia, että saapas oli tupattu niin täyteen, ettei jalka päässyt heilumaan tyhjää.

Jos aloitetaan halvimmasta päästä:

Swedish  erotikat, eli ruotsin armeijan puusukset hinta noin 25 euroa. Toimii pakkasessa ja sopii vähille lumille, kun pohjien kolhinnalla ei ole mitään väliä. Vaatii voitelua ja etenkin voitelemattoman ihan mahdottomat pluskelillä. Saattaa kerätä 15 cm nuoskaa pohjiin ja joskus on mennyt 5 kg korkokengillä kävelyksi. Side voi olla vähän huono normihiihtosaappaille, eli suksi irtoilee.

Seuraava kategoria on halpakauppojen noin 100-130 euron sukset, yleensä nimi viittaa vahvasti pohjoismaisuuteen ja suomalaisuuteen, mutta ovat taatusti tuontipaskaa, kuten Polar Ski tai Retki. Vakaus ei niin hyvä kuin kalliimmissa, pito yleensä OK, luisto ja voideltavuus ei kalliimpien veroinen ja ehdottomasti suurin heikkous, että pohjan reunukset hajoavat tosi helposti. Hyvää siis se, että pääsee halvalla lajin pariin. Pakettina ostettaessa siteet todella surkeita, ei edes kannata asentaa, hajoavat nopeasti.

Kalliimman hintaluokan suksia minulla on Karhu Optigrip ja Järvisen Lapponia , sekä lisäksi Järvisen vanha malli, joku Adventure..., jolla hiihdin KPH ennätyksen 350 km ja jotkut ikivanhat Peltoset. Nuo vanhat olivat jopa paremmat kuin nämä uudet, mutta pohjat on jo hiihdetty rikki, vaikka kauan kestivätkin. Optigrip on ihan notkea ja mukava hiihtää, mutta ei mitenkään hyvin luistava, verrattuna parhaimpiin suksiini. Lapponia on aika painava ja pitopohja jarrutti niin paljon, että hioin sitä pois. Muuten kyllä ihan luistava ja kestävä suksi. Yksi myyjä sanoi, että ainoa suksi, joka on tarpeeksi paksu, jotta siteen saa ruuvattua pysyvästi kiinni. Nämä kaikki siis perinteisen saappaan siteillä.

Toissa keväänä ostin vielä madshusin vähän kapeammat teräskanttiset eräsukset. Niihin ei remmiside mahtunut, joten piti ostaa erillinen eräside ja erämono. Nopeus noilla vehkeillä on noin 1,5 km/h enemmän kuin perinteisillä (leveillä) eräsuksilla ja joten kuten mahtuu myös latu-uraan. Jalkani, etenkin kantapää ei kuitenkaan kestä noilla monilla hiihtoa kovin montaa tuntia, joten en voi niitä käyttää KPH:ssa. Jos tuollaiset hankkii, niin teräskantti on vähän turhaa jarrua, mikäli ei hiihdä tuntureissa. Lisäksi minulla on lyhyet "melasukset". Ne eivät oikein toimi normi monolla, pitäisi olla jäykempi mono jotta niillä voisi kavuta poikittain rinnettä ylös. Puuterilumessa, alamäissä on kyllä hyvät ja ryteiköissä, mutta hankalat esim. moottorikelkkauralla.  

     

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä




×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy