Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Rural fitness

Maraton ei ole enää mitään?

Recommended Posts

Suhteellista. Jokainen makunsa mukaan, mutta kyllä pikkurahallakin pärjää ja saa varmasti iloa ihan koko rahan edestä. 

 

’Tavan tallaajalle’ riittää mielestäni mainiosti vaikkapa Lidli’n kauppaama tavara. Omaa kaappia kun katson, niin tekstiileissä Nike ja Adidas ovat vähemmistönä, mutta Moventum tms. merkkiä löytyy eniten. Vanhimmat juoksukamat kun ovat v.lta 2003 ja edelleen hyvin toimivia. Eivät ehkä väreiltään ykkösluokkaa, mutta so w.. ? Enhän ole minäkään enää ihan parhaasaa tikissä. Eikä noita kamoja muuten saa edes tässä elämässä loppuun kulutettua. Kestävää ja luotettavaa keinokuitua kun ovat. Se keinokuitu on muuten kaikissa juoksukamoissa samaa kamaa. 

 

Tossujakin on, vaikka lampaat söis. Osasta pohjien takakulmat ja kärjet olen itse korjannut. Kestää sitten paljon paremmin k. tehtaan materiaali, joten niilläkin läpsyttelee aina jonkun tuhannen. Vaan makuasioistahan nämä. 

 

Maralle samoilla releillä, kun ovat nimittäin käytössä hyväksi havaitut, nääs. 

 

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
4 tuntia sitten, second kirjoitti:

 

Filosofisesti vähän kankea ja yksipuolinen vastaus. Mitä on ääni? Ääni on nimitys jonka ihminen antaa fyysiselle ilmiölle. Jos kaivaudumme syvemmälle ontologian ihmeelliseen maailmaan niin voisimme kysyä että onko tuota fyysistä ilmiötä ilman ihmistä. Tämä ei ole kysymys koska tämä on aika relevantti pointti mutta jota ei voida todentaa koska ei ole maailmaa ilman ihmistä. Vähän sama ongelma kuin kvanttimekaniikan double-split koe sekä aikamatkustamiselle ja menneisyyden muuttamiselle vaikuttavat ilmiöt. 

 

Se kuitenkin on selvä että ihminen on sosiaalinen olento.  Lapsi kuolee ilman fyysistä kontaktia, ilman hoivaa psyykkiset vahingot on aika kovia. Eritysselli tuhoaa vangit psyykkettä melko tavalla, voidaan puhua jopa taantumisesta eläimeksi. Sinäkin juokset maratonia, se on massajuoksu... Tässä suhteessa jeesustelu siitä että ihmiset on laumasieluja ja statuksen tavoittelijoita on vähintäänkin todellisuudelle vieras, koska kumpikin on nidottu ihmisluontoon niin tiiviisti että niitä ei voi irroittaa tekemättä valtavaa vahinkoa. Status = asema hierarkiassa osana yhteisöä.

 

Ulkopuolisuuskin on osa yhteisöllisyyttä.

 

Täällä on muutkin poikenneet polulta, joten mennään mekin vähän offtopicia kun on niin mielenkiintoinen aihe 🙂 

 

Ymmärrän kyllä näkökulmasi katsoa maailmaa. Voisin kärjistäen kysyä, eikö se ole kovasti ihmiskeskeinen ?

Ääni on ilmamolekyylien liikettä, mutta se voi toki olla myös ihmisen, tai eläimen, yksilöllinen aistihavainto. Ääni on kuitenkin aina olemassa myös ilman aistihavaintoa.

Todellisuus ei tarvitse havainnontekijää tai ymmärtäjää ollakseen olemassa.

Se että kvanttimekaniikassa, esmes hiukkasten lomittumisessa, näyttää siltä että havaitsija tuottaa todellisuuden ( hiukkasen spinin ), todellisuus on teorian asteella eikä ehkä vastaa kysymykseen, mitä todellisuus on, vaan kysymykseen, kuinka ihminen sen ymmärtää.

 

Tällainen ihmismielen värittämä kuva todellisuudesta on heijastuma ihmisen omasta sisäisestä rakenteesta. Jos värittää kovin  innokkaasti, raja todellisen ja päänsisäisen maailman välillä saattaa hämärtyä. Eipä siinä itseisarvoisesti mitään ongelmaa ole, mutta itse yritän katsoa todellisuutta ihmismielen sensuurin läpi niin kuin se oikeasti voisi olla. Minulla ei ole kiire saada vastauksia ja tämänpäivän vastauksetkin kaipaavat jatkuvaa päivittämistä 🙂 

 

Sen että ihminen on laumasielu ja osa ihmisistä tykkää tavoitella statuksiksi luokiteltavia asioita, voi ottaa myös ihan korrektina huomiona ihmisluonnon ominaisuuksista ilman minkäänlaista jeesustelua.
 

En ole "ulkopuolinen", enkä todellakaan kiellä muiden ihmisten vaikutusta omaan elämääni. Jokainen meistä rikkoisi edelleen pähkinöitä kivellä elleivät muut ihmiset olisi vaikuttaneet elämäämme 🙂 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pikku hiljaa alkaa näköjään tämä maratonaihe selviämään.  Tosiaan melko harva varmaan päätyisi juoksemaan kyseistä matkaa jossei olisi ainakin jollain tasolla tietoinen, että muutkin ihmiset ovat se juosseet.

 

Mitä lajien kustannuksiin vielä tulee niin esim triatlonin suosion perusteella näyttää tosiaan siltä, ettei juoksua selkeähkösti isommat kustannukset ole este lajin suosiolle. Jotkut jopa saattavat tykätä siitä piirteestä että aina voi speksailla ja tehdä uusia hankintoja. Tietysti se toinenkin ääripää löytyy, ainakin juoksijoista, eli kustannusten äärimmäinen minimointi ja kurjuuden maksimointi ovat jo (hyviä) harrastuksia sinänsä.

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites
20 minuuttia sitten, Jeppekoira kirjoitti:

Pikku hiljaa alkaa näköjään tämä maratonaihe selviämään.  Tosiaan melko harva varmaan päätyisi juoksemaan kyseistä matkaa jossei olisi ainakin jollain tasolla tietoinen, että muutkin ihmiset ovat se juosseet.

 

Noinhan se ilman muuta on, eihän juuri kukaan mitään matkaa juoksisi tai pyöräilisi jos ei olisi sellaisesta kuullutkaan. Tuossa se harmillinen piirre tavallaan onkin juuri nyt maratonin kannalta että se on itseään ruokkiva kierre kun suosio lähtee laskuun. Samoin joidenkin muiden lajien suosio kasvaa lumipallon lailla. Sitten jos joku keksii aloittaa kuolleen lajin uudelleen niin menee aikansa että se kasvaa. No, tämä on äärimmäistä maalailua. Maailmalla on halukkaille paljon isoja kansainvälisiä maratoneja ja Suomessakin jotkut kisat varmasti kestävät hieman huonommat ajat. Olen optimisti, kehitys ei ole loputonta suoraviivaista kulkua yhteen suuntaan. Triathlonissa oli esim. se alkuinnostus ja sen jälkeen oli tosi hiljaista jonkin aikaa kunnes tämä nykyinen kasvu alkoi. Syklistä vaihtelua kuten muoti on. Tuo oli varmaan aika hyvä kuvaus että joku sukupolvi löytää sen jutun ja innostuu ja kun heidän innostus laantuu niin kestää taas aikansa että uudet ihmiset innostuvat juuri siitä isommalla joukolla. Lohdutuksena voisi sanoa että se ei aina urheilijan kannalta ole pelkästään huono juttu ettei laji ole ns. kuuminta hottia. Vaikkapa juuri triathlonissa se pieni jengi oli juuri niitä ydinharrastajia jotka pysyivät mukana puhtaasti rakkaudesta lajiin vaikka yleisajatus ehkä oli se että kyseessä on joku äärimmäisten hörhöily.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta onko triathlon suosittua? Onko meillä montaa kisaa jossa on tuhansia osallistujia? Onko meillä yli 10 000 osallistujan kisaa? Olosuhteet pakottaa nuo kisat pieniksi. 
 

Eikä tämä maraton buumi loppunu siihen että lapset liikkuu vähemmän. Se loppu siihen että aikuiset ei jaksa nyt innostua maratonista. Miten saada aikuiset ja perheet paikalle? Ei sillon lenkkareiden hinnalla ole merkitystä. Onko pakko juosta sitä maratonia päämatkana? Voisko juosta vitosta tai kymppiä? Kattokaa midnight runia tai vastaavia tapahtumia. Pitäskö muuttaa hinnoittelua? Lähdettäskö sohvan pohjalta juoksemaan 10km jos se iso tapahtuma maksais 20e eikä 40e? Kyllä tapahtumanjärjestäjät sais miettiä näitä asioita uusiksi elleivät halua keskenään istua kisakeskuksessa.

 

 

Lähtisinkö esimerkiksi nyt itse juoksemaan maratonia? Jos en halua parantaa aikaa niin harjoituslenkkinä Vantaan maraton 75e, puolikas 70e ja kymppi 40e. Kovia hintoja ihan treenilenkiksi tai Juostaan nyt se maraton kerran vuodessa -ajatuksella. Sama homma kesällä. Voisin tehdä reissun vaikka Turkuun ja sään perusteella päättää minkä matkan juoksen. Nyt se päätös pitää tehdä aikaisin eikä silloin edes tiedä nappaako lähteä reissuun. Ehkä tää ennakkoilmoittautuminen ei ole tätä päivää.
 

Saapa nähdä meneekö maratonilla 10v päästä yhtä hyvin kuin vantaalaisella jääpallolla tai pesäpallolla.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
4 tuntia sitten, joukor kirjoitti:

Suhteellista. Jokainen makunsa mukaan, mutta kyllä pikkurahallakin pärjää ja saa varmasti iloa ihan koko rahan edestä. 

 

’Tavan tallaajalle’ riittää mielestäni mainiosti vaikkapa Lidli’n kauppaama tavara. Omaa kaappia kun katson, niin tekstiileissä Nike ja Adidas ovat vähemmistönä, mutta Moventum tms. merkkiä löytyy eniten. Vanhimmat juoksukamat kun ovat v.lta 2003 ja edelleen hyvin toimivia. Eivät ehkä väreiltään ykkösluokkaa, mutta so w.. ? Enhän ole minäkään enää ihan parhaasaa tikissä. Eikä noita kamoja muuten saa edes tässä elämässä loppuun kulutettua. Kestävää ja luotettavaa keinokuitua kun ovat. Se keinokuitu on muuten kaikissa juoksukamoissa samaa kamaa. 

 

Tossujakin on, vaikka lampaat söis. Osasta pohjien takakulmat ja kärjet olen itse korjannut. Kestää sitten paljon paremmin k. tehtaan materiaali, joten niilläkin läpsyttelee aina jonkun tuhannen. Vaan makuasioistahan nämä. 

 

Maralle samoilla releillä, kun ovat nimittäin käytössä hyväksi havaitut, nääs.

 

itse juoksin maratonin ennätykseni silloin 7 vuotta vanhoilla palkinnoksi (maratonilta) saaduilla kengillä jotka oli kasattu kisaa varten kokoon ilmastointiteipillä, ne kengät ovat minulla vieläkin vaikka olen saanut vihjeitä että pitäisi heittää ne menemään, tosin en ehkä maratonille enää lähtisi kyseisillä jalkineilla mutta hyvät treenikengät esim radalle

 

varsinaisia jäniksiäkään ei ollut, jos oikein muistan niin ekat 15km saattoi olla joku kirittämässä mutta maaliin tulin yli varttitunnin ennen seuraavaa

 

kyllähän sitä miettii että varmasti Berliinissä Niken jousikengillä (sallittu malli) olisi saattanut mennä silloin jopa 4-5 minuuttia nopeammin mutta ei sitä silloin vuonna 2010 tajunnut että tuollaista edes on ja vaikka olin juossut aiemmin ulkomaillakin ja siinä vaiheessa mittarissa oli jo kymmeniä tuhansia treenikilometrejä en osannut sittenkään hahmottaa mikä merkitys peesiavulla on maratonilla, silmät avautuivat vasta Kipchogen leikkimaratonin myötä

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ylen jutussa ei ikävä kyllä tuoda esiin tärkeintä maratonien osallistujakatoa selittävää tekijää. Se on tässä ketjussa muutaman kerran mainittu ihmisten statushakuisuus.

 

Kolin puskat tai eläintarha jonkin tapahtuman reitillä tuskin on riittävän kokoinen kiihoke houkuttelemaan ensimmäistäkään ihmistä kuluttamaan tossujensa pohjia.

 

Asioiden sanomatta jättäminen on totta kai joskus perusteltua, varsinkin kun halutaan rakentaa hyvää henkeä ja uskoa parempaan huomiseen. Osallistujakadon selittäminen ohuesti ihmisten tarpeella hakea elämyksiä voi (tässäkin tapauksessa) kuitenkin pikemminkin haitata oikeiden ratkaisujen löytymistä kuin varsinaisesti edistää niiden löytymistä.

 

Elämys ei edes synny yksistään ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta - puskat, eläintarha, vellova yleisömeri reitin varrella - vaan rakentuu monimutkaisemman vyyhdin kautta. Ja toiseksi, miksi pitää puhua elämyksestä - voisi yhtä hyvin sanoa että ihmiset etsivät stressinpoistajaa.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
15 tuntia sitten, second kirjoitti:

Se kuitenkin on selvä että ihminen on sosiaalinen olento.  Lapsi kuolee ilman fyysistä kontaktia, ilman hoivaa psyykkiset vahingot on aika kovia. Eritysselli tuhoaa vangit psyykkettä melko tavalla, voidaan puhua jopa taantumisesta eläimeksi. Sinäkin juokset maratonia, se on massajuoksu... Tässä suhteessa jeesustelu siitä että ihmiset on laumasieluja ja statuksen tavoittelijoita on vähintäänkin todellisuudelle vieras, koska kumpikin on nidottu ihmisluontoon niin tiiviisti että niitä ei voi irroittaa tekemättä valtavaa vahinkoa. Status = asema hierarkiassa osana yhteisöä.

 

Ulkopuolisuuskin on osa yhteisöllisyyttä.

 

Kyllä kai jokainen hakee statusta jossakin yhteisössä, vaikka se olisi kuvitteellinen. En minäkään hae statusta sillä tavalla, että joku maraton olisi ikään kuin vain rivi ansioluettelossa. Seuraavaksi sitten ultra, koska se kuuluu urakehitykseen. En ole kiinnostunut sellaista pätkääkään. En ole kiinnostunut sellaisten ihmisten arvostuksesta jotka ihastelisivat ansioluetteloani.

 

Mutta se olisi itsepetosta kuvitella, että minua ei kiinnostaisi status. En kirjoittelisi tänne jos ei kiinnostaisi, tai ylipäätään edes puhuisi harrastuksestani kenellekään. Juoksisin vain yksin metsässä ilman että kukaan siitä tietäisi. Sellaisiakin kuntoilijoita on. Ehkä se on ainoa terveellinen liikuntamuoto.

 

 

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

2 tuntia sitten, Uolevi kirjoitti:

Ylen jutussa ei ikävä kyllä tuoda esiin tärkeintä maratonien osallistujakatoa selittävää tekijää. Se on tässä ketjussa muutaman kerran mainittu ihmisten statushakuisuus.

 

Kolin puskat tai eläintarha jonkin tapahtuman reitillä tuskin on riittävän kokoinen kiihoke houkuttelemaan ensimmäistäkään ihmistä kuluttamaan tossujensa pohjia.

 

Asioiden sanomatta jättäminen on totta kai joskus perusteltua, varsinkin kun halutaan rakentaa hyvää henkeä ja uskoa parempaan huomiseen. Osallistujakadon selittäminen ohuesti ihmisten tarpeella hakea elämyksiä voi (tässäkin tapauksessa) kuitenkin pikemminkin haitata oikeiden ratkaisujen löytymistä kuin varsinaisesti edistää niiden löytymistä.

 

Elämys ei edes synny yksistään ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta - puskat, eläintarha, vellova yleisömeri reitin varrella - vaan rakentuu monimutkaisemman vyyhdin kautta. Ja toiseksi, miksi pitää puhua elämyksestä - voisi yhtä hyvin sanoa että ihmiset etsivät stressinpoistajaa.

Status hakuisuus? Ei ne ihmiset ole lopettanut täysin liikkumista sen maratonin jälkeen. Enkä sanois että maratonin suorittaminen on semmoinen meriitti että sen jälkeen voi maata jäljellä olevat kesät sohvalla. 
 

Kyllä tuolla ihmiset liikkuu, kävellen tai juosten. Vai onko joku tavannut keski-ikäisen miehen joka lopetti kaiken liikunnan kun juoksi maratonin buumivuosina? 

  • Like 1
  • Haha 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
13 minuuttia sitten, Seppo kirjoitti:

 

 

Status hakuisuus? Ei ne ihmiset ole lopettanut täysin liikkumista sen maratonin jälkeen. Enkä sanois että maratonin suorittaminen on semmoinen meriitti että sen jälkeen voi maata jäljellä olevat kesät sohvalla. 
 

 

Näitäkin kyllä on. Treenataan (hieman) maratonille niin että se menee läpi ja sitten juoksu loppuu siihen. Sitten kenties jonkin muun haasteen kimppuun, ei välttämättä urheilullisen. 

Itse olen palannut maratonien pariin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, vaikka juossut olen toki kaiken aikaa. En käynyt vuosiin missään juoksutapahtumassa, kunnes pari vuotta sitten puolivahingossa menin paikalliseen polkujuoksukisaan (olisko ollu 6 km) ja sitten muutamaan muuhun ja lopulta puolikkaalle (polku). Myönnän, että olin ajatellut aikaisemmin, etten turhaan halua maksaa kymmenien eurojen maksua, että pääsen lenkille maastoon. Itse tapahtumassa sitten taas tulin toisiin ajatuksiin. Muistui mieleen, miten iso tekijä hyvän tapahtuman tunnelma ja jännitys on. Vaikka ei tartte jännittää, kun varsinaisesti sitä kisaa vain itseään vastaan kuitenkin.

Aikomuksena on juosta 1 - 2 maratonia ja pari puolikasta vuodessa. Jollain tapaa ajattelen, että kun maksan osallistumisen, pitää myös treenata kunnolla. Muuten raha menisi ns. hukkaan. Vaikka eihän tuossa taloudellisesti ole mitään logiikkaa. En hyödy hyvästä tuloksesta sen enempää kuin huonosta.

Keväällä ajattelin osallistua johonkin pikkupaikkakunnan puolikkaalle, osittain kannatusmielessä. Aika vähän osallistujia näyttää olleen viime vuosina, vaikka kyse "vain" puolimaratonista eli melkein kenen tahansa lenkkeilijän saavutettavissa olevasta matkasta.

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites
31 minuuttia sitten, mime kirjoitti:

Ei kuulu, koska ääni on vain aivojen tulkinta ilman aaltoliikkeestä.

 

Kysymys on ansa. Oikea vastaus on että kuuluu ja ei kuulu. Riippuu puhutaanko fyysisestä vai fysiologisesta ilmiöstä, jotka molemmat kulkevat samalla nimellä.

 

Paljon kiinnostavampi kysymys on, onko koko metsää olemassa, kun kukaan ei ole sitä katsomassa. Tästä eräs herra Bohr erään herra Albertin kanssa keskusteli, ja tuon keskustelun tulos vaikutti oleellisesti viime vuosisadan fysiikan tutkimukseen ja lopulta koko maailmanhistoriaan. Ilman tuota keskustelua tätä keskustelua käytäisiin mahdollisesti höyrykäyttöisillä lennätinlaitteilla.

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja mitä vielä; ainakin suunnistuspuolella harrastajamäärät ovat kasvaneet tähän asti (koputan puuta) ja tänä kesänä Jukolassa rikottiin jo 20 000 osallistujan raja. Kotipaikkakuntani kuntorasteillakin ennätykset ovat paukkuneet ja suunnistuskoulussa riittää lapsia. Suunnistus on osattu tehdä niin, että siellä kilpailevat vielä yli 80-vuotiaatkin. Ihmiset kyllä tykkäävät edelleenkin juosta, mutta asvaltti on vaihtunut metsään tai ainakin poluiksi.

 

Yhden maratontapahtuman hinnalla maksaa melkein kahden vuoden suunnistusmaksut eli n. 50 osallistumista.

 

Ehkä suunnistuksen on pelastanut se, että ei ole kahta samanlaista suunnistusrataa eli joka kerta on jotain uutta ja yllättävää. Ja ainakin minulla jää aina jotain hampaankoloon ja tyhmistä virheistä jää sellainen tunne, että seuraavalla kerralla tulee helposti parempi suoritus. Ja jos homma alkaa tuntumaan helpolta, voi käydä yörasteilla.

  • Like 2
  • Thanks 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

kaikki juoksumatkat vaativat tekijöiltään ponnisteluita..harva pääsee maratonin miehissä 1.59.40..tai edes lähelle..

 tai naisissa 2.15+..ääri päät . mutta oli harjoittelu minkä laista tahansa .. se haastaa ihmisistä henkisesti-fyysisesti..

 olen kokeillu kaikkia matkoja 100m maraan.. mutta nuorempana kilpailin vain muutamilla-yhdellä matkalla..myöhemmin vanhemmalla iällä olen kisaillut puokillakin..ja suodussa 60km kirkkovene sarjassa..

 olen kävellyt Rukalla 82km 3 päivään.. mutta tällä hetkellä en nää tarvetta ainakaan ultra matkoihin..koska lyhyemmät matkat riittää minulle.. kun poika syntyi ..lähdin lenkille...kun tyttö syntyi lähdin lenkille.. kun kaksi hyvää kaveria kuoli etelä suomessa lähdin lenkille..elämä..

 vaikka marathon in suosio olisi laskussa ..vaikka kaikki juoksu matkojen suosio oisi laskussa 

se ei tarkoita sitä etteikö ydin porukka jatkaisi tekemistä lajin parissa. mielestäni juoksu on yksi parhaimmista liikunta muodoista ylläpitää kuntoa ikään tymistä vastaan..terveys..olipa maran - tai  1500m tai jonkun muun matkan tulokset mitä tahansa...liike kannattaa aina.. joskus kovempaa ..joskus pitempään hiljempaa..juoksussa ei voi syyttää välineitä jos kisassa ei kulje..

 eikä lenkkareilla voi paljoa "hifistellä" ...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy