Jump to content
Juoksufoorumi.fi


KooTee

Juoksusta riippuvaiseksi

Recommended Posts

Miten on?Tunnistatteko itsenne juoksusta riippuvaiseksi?

Jokainen tietää juoksun tuoman endorfiinin,mutta voiko se aiheuttaa riippuvuutta?

Itse,kun aikoinaan aloitin,niin olin heti "koukussa"tähän lajiin ja nälkä vain kasvoi syödessä.

Jokainen myös tietää,että vaikka oltaisiin telakalla on vaan pakko päästä takaisin juoksemaan.

Tällaisia mietteitä tuli tänään pitkän tauon jälkeisellä lenkillä.

Minkälaisia mietteitä tämä herättää?

  • Like 3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä rupesin vasta kuuskymppisenä liikkumaan aktiivisesti ja en tunnusta vielä, että olisin riippuvainen. Nyt tuli viisi vuotta täyteen treeniä ja ei ainakaan täysin treenittömät kaudet ultrajuoksun jälkeen, noin kolme viikkoa, aiheuta vieroitusoireita. Terveyden kannalta kuitenkin on syytä liikkua säännöllisesti niin kauan kuin kykenee. Työmatkapyöräily (7 km suuuntaansa nelisen kertaa viikossa) oli oikeastaan ainut säännöllinen liikunta yli kymmenen vuotta sitten ja muutaman vuoden verran sen jälkeen vanhan tiibetinspanielin ulkoilutus ennen nykyistä treenikautta.

  • Like 3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Erittäin mielenkiintoinen kysymys johon ei välttämättä liene kaikilla urheilua enemmän harrastavilla kovin selvää vastausta. Olen mieltänyt itseni aina jotenkin helposti ”koukkuun jääväksi”, tiedä sitten onko tuossa ajatuksessa sen suurempaa totuuspohjaa. Sanotaan nyt silti ainakin näin, että useasti pohdin kuntoiluni tiedostettuja ja tiedostamattomia motivaatiotekijöitä ja vähintäänkin lievään riippuvuuteen viittaavia tunnusmerkkejä tunnistan ainakin ajoittain. Harrastamisen koen silti täysin positiiviseksi seikaksi, elämänlaatua parantavaksi ja pyrin toisaalta jatkuvasti pitämään mielessä myös sen, että homman saa menemään ja se voi mennä vahingossa ”överiksi”.

  • Like 5

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta riippuvainen on aivan väärä termi. Itsekin myönnän olevani kovin liikuntaan kasvanut kiinni. Se on osa luonnollista elämää, kävellä, pyöräillä tahi sitten juosta ulkona raikkaassa ilmassa vuodenajasta riippumatta. Mutta että riippuvainen? Kait se periaatteessa voi niinkin tulkita, mutta vertaisin ulkoilua ja liikuntaan enemmän vaikkapa vessapaperiin. Kait 99% suomalaisista kokisi huonoa oloa, jos se luksustuote vietäisiin pois, mutta kuka myöntää olevansa RIIPPUVAINEN vessapaperista? Se on vaan paras tapa elää, itselleni ja onneksi monelle muulle, sen takia sitä kaipaa, jos syystä X ei pääse sitä tekemään. 

  • Like 3
  • Thanks 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän jollain tasolla ihminen voi varmasti olla riippuvainen juoksusta, kun se kai jotain endorfiinejakin saa erittymään. Itse en ole ehkä koskaan sitä niin kokenut että olisi jotenkin vaikeaa olla juoksematta muuta kuin sikäli että usein juostessa on mielessä joku tavoite ja sen karkaaminen vaikkapa telakalla voi silloin kaihertaa. Ja huono kunto ja sen aistiminen arjessa voi aiheuttaa ahdistusta.

 

Mutta sikäli tunnistan että juokseminen on tavallaan itseään ruokkivaa että se on sitä mukavampaa puuhaa mitä paremmassa kunnossa on. Rapakunnossa on alkuun tukalaa juosta ja saa oikein tsempata taas lenkille, mutta kun juoksu helpottuu niin se muuttuu tavaksi ja fyysisesti nautittavammaksi ja tämä kannustaa juoksemaan lisää. Toki myös numeeristen tulosten paraneminen voi kannustaa mutta ennenkaikkea ihan se helpottuva fiilis. Kukahan oli kun juuri taas lukemassani Juoksun hurma ja tuska -teoksessa kirjoittaa että on oltava tarpeeksi hyvässä kunnossa voidakseen todella nauttia juoksusta. Siinä on paljon tällaisia pohdintoja juoksun olemuksesta ja merkityksestä juoksijalle.

  • Like 4

Share this post


Link to post
Share on other sites

Endorfiinejä enemmän asiaan ehkä vaikuttavat endokannabinoidit. En muista lähdettä, mutta äskettäin luin/kuulin, että enemmän juoksevat erittävät niitä enemmän kuin vähemmän juoksevat. Menisi hyvin yhteen Pertun tekstin kanssa. 

 

Omalla kohdalla ahdistaa, kun ei pääse treenaamaan. Lenkin jälkeinen olotila on vaan niin mukavan lämmin, rento ja kaikin puolin hyvä. Unikin tulee illalla silmään ihan eri tavalla ja voi olla päivään tyytyväinen, vaikka muuten olisi sattunut mitä. Kai se jonkinlaista riippuvuutta on, että lähtee ulos kohtuullisen kamalaankin säähän 'ihan vähän vaan juoksemaan', vaikka voisi jäädä lämpimään kotiin katsomaan TV:tä. 

  • Like 4

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin... Onko se riippuvuutta? 🤔 

Jos vaan on monta syytä, miksi haluaa juosta. 

Itse tulen kiukkuiseks, jos en pääse juoksemaan tai salille. Silloin ei myöskään väsytä oikeasti, tulee ylivirkeäksi ja valvominenkin ärsyttää. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio ’jättäminen jonkun valtaan’) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen.

Riippuvuudet voidaan jakaa kehollisiin tai henkisiin (fyysisiin tai psyykkisiin) riippuvuuksiin. Riippuvuus liittyy usein mielihyvähakuisuuteen. " -Wikipedia

 

Viitaten ylläolevaan, ihminen on kykenevä tulemaan riippuvaiseksi mistä tahansa. Niinkuin yllä on todettu, juokseminen saa juoksijan kokemaan mielihyvää juoksemisesta. Joten juoksemiseen voi siten myös addiktoitua.

 

Esimerkiksi itse harvemmin aloitan esim. uusia harrastuksia tms., koska tiedän, että olen luonteeltani sellainen että sitten kun jotain alan tekemään niin sitä on sitten kanssa tehtävä perusteellisesti. Tämän perustelen itselleni sillä, että on typerää käyttää esim. kaksi tuntia viikosta johonkin, joka ei varsinaisesti kehitä tai vie eteenpäin. Sitten kun ei enää mielenkiinto riitä ja tekeminen loppuu tyystin, on kaikki ne jo käytetyt tunnit heitetty hukkaan. 

 

Tämä ei varsinaisesti ole mielestäni kuitenkaan addiktiota. Mutta se sensijaan alkaa jo täyttämään jonkinasteisia addiktion merkkejä, että on pakonomainen tarve esim. saattaa jokin asia valmiiksi vaikka ei olisi resursseja kuten vaikkapa rahaa tehdä sitä. Been there done that 😄

 

Bottom line,  mielestäni juoksuun voi aivan hyvin addiktoitua mikäli on addiktioon taipuvaista ihmistyyppiä. Se, että onko hyödyllistä vai haitallista riippuvuutta, riippuu siitä miten yksilö itseään ja addiktiotaipumustaan hallitsee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivottavasti olisin jo. Urheilu on ehkä ainoa addiktio jota addiktiivisuuteen taipuvaisen kannattaa tietoisesti vaalia, koska se poissulkee kaiken muun huomattavasti vahingollisemman addiktion.

 

Olkaa siis urheiluriippuvaiset onnellisia! Ilman sitä elämänne olisi todennäköisesti päin helvettiä.

  • Like 2
  • Haha 1
  • Thanks 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

En sentään sano että muu elämä järjestellään sen mukaan että lenkille pääsee, mutta myönnän diagnoosini olevan lievän  juoksuholismin ihan selkeästi

 

Se on tullut selväksi varsinkin  nyt kun menohaluja olisi mutta pitää himmailla eikä ”kulje”.

  • Like 3

Share this post


Link to post
Share on other sites

En nyt ole riippuvainen, mutta huomaan ikävä kyllä mitä tapahtuu, kun arjen hässäkät saavuttavat sellaiset mittasuhteet, että treeneihin ei vain löydy riittävästi aikaa. Silloin ukkoa alkaa veetättämään, alkaa kulumaan lohturuokaa, eli pikaruokaa & karkkia, elopaino alkaa nousemaan, kunto alkaa laskemaan, alkaa veetättämään enemmän, alkaa kulumaan lohturuokaa enemmän...

 

Jos taas saan treenata säännöllisesti, niin mieli voi hyvin ja sitä kautta myös ukkokin voi hyvin. Ja näiden sivuvaikutuksena tuloskunto kohenee ja elopainokin laskee. Eli mennään kohti valoa.

 

Mutta kun arkinen elonkaari on välillä sellaista, että aikaa ei vain ole pidempiin treeneihin, niin aina ei voi voittaa. Pakko hyväksyä arkielämän karut faktat. Jos olisin liikunnasta riippuvainen, niin ottaisin toki avioeron ja hylkäisin perheen. Sitten olisi aikaa treenata vaikka kuinka paljon. Mutta vaikka liikunta onkin tärkeä osa elämääni, niin ei se kuitenkaan ole ihan niin tärkeä. Ja just tässä menee mun mielestä riippuvuuden raja.

  • Like 4

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy