Jump to content
Juoksufoorumi.fi


hölkkääjä

Cooper --> 3500m neuvoja??

Recommended Posts

15 tuntia sitten, hölkkääjä kirjoitti:

 

Juoksutreeni jatkuu siis oheistreeninä eikä pitkäjänteinen juoksutreeni nyt voi epäonnistua, tietenkin kunto paranee. Pointtina oli vain avata keskustelua (kuinka nostaa kuntoa?) ja luulisin että asiasta on helpompi keskustella jos tavoite on selkeä. Hain tässä enemmän neuvoja: "Kuinka kannattaa juosta jotta kestävyys/juoksukunto paranee nopeasti?". Tuolla tavalla muotoiltuna on vaan aika vaikea kenenkään kommentoida ketjuun mitään kovin rakentavaa 😅

 

Hyvin on aktiivinen ketju kyllä ollut, että sikäli tuota sinun valintasi otsikon nimeksi ei voi torua, ja täytyy sanoa että on ollut mukavaa lueskella monien käyttäjien näkemyksiä.

10 tuntia sitten, Björn kirjoitti:

 

Yhtä kaikki, 3500 metrin cooper ei millään mittarilla hätyyttele ihmisen suorituskyvyn rajoja

 

Kyllä se huonon luontaisen hapenottokyvyn omaavalla taitaa olla jo rajoilla tai jopa rajojen tuolla puolen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
5 tuntia sitten, second kirjoitti:

 

Hyvin on aktiivinen ketju kyllä ollut, että sikäli tuota sinun valintasi otsikon nimeksi ei voi torua, ja täytyy sanoa että on ollut mukavaa lueskella monien käyttäjien näkemyksiä.

 

Kyllä se huonon luontaisen hapenottokyvyn omaavalla taitaa olla jo rajoilla tai jopa rajojen tuolla puolen.

 

Tosiaan omastakin mielestä ollut mielenkiintoista lukea muiden mielipiteitä ja näkemyksiä varsinkin kun en itse tiedä lajista kovinkaan paljon. Ja kiva vaan että ketju on ollut aktiivinen! 

 

Toivotaan että omalla kohdalla lahjakkuutta on sen verran että 3500m menee rikki. 

  • Thanks 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
8 tuntia sitten, second kirjoitti:

 

Kyllä se huonon luontaisen hapenottokyvyn omaavalla taitaa olla jo rajoilla tai jopa rajojen tuolla puolen.

Naulan kantaan ja kuten itsekin totesin:

 

Yhtä kaikki, 3500 metrin cooper ei millään mittarilla hätyyttele ihmisen suorituskyvyn rajoja, joten urheilullinen kaveri sen kyllä saavuttaa ja lähestymistapoja on hyvin monia. Jonkinlaisia kestavyysominaisuuksia on silti luonnon antamana tai harjoittelun tuloksena oltava, jotta 3500 metrin viiva pöllähtää 12 minuutin kohdalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites
16 minuuttia sitten, Björn kirjoitti:

Naulan kantaan ja kuten itsekin totesin:

 

Yhtä kaikki, 3500 metrin cooper ei millään mittarilla hätyyttele ihmisen suorituskyvyn rajoja, joten urheilullinen kaveri sen kyllä saavuttaa ja lähestymistapoja on hyvin monia. Jonkinlaisia kestavyysominaisuuksia on silti luonnon antamana tai harjoittelun tuloksena oltava, jotta 3500 metrin viiva pöllähtää 12 minuutin kohdalla.

 

Alleviivasin pilkkua nussiakseni sen mihin minä tartuin 😉 Jos olisi 'ja' niin olisin pitänyt suuni supussa ja nyökyttäisin kuorossa mukana.

 

Tai en minä tiedä onko 3500m jonkinlainen geneettinen mahdottomuus osalle porukasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoista keskustelua. Asiaa voi tietysti lähestyä monesta suunnasta, mutta yksi pointti on se, ettei juoksua, tai Cooper tulosta, kannata kovin pakkomielteisesti treenata jos ensisijainen tavoite on olla hyvä sulkapalloilija. Ei juoksukunto tietyn rajan jälkeen kovin hyvin siirry sulkikseen kun sulkiksessa liikkuminen on enemmän nopeutta, voima, kimmoisuutta, tekniikkaa jne kuin puhdasta juoksukuntoa. Liiallinen juoksutreeni tuppaa vaan hidastamaan. Toki juoksua nimenomaan oheistreeninä lajia tukevana ja Cooperissa menee sitten se mikä menee.

 

Ja ihan eri sitten jos sulkis on isoista määristä huolimatta vain kiva harrastus ja vaihteen vuoksi haluaa testata mihin rahkeet riittää juoksussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sulkapallo oli muuten saatuneesta syystä 80-luvun lopussa aika suosittu treenimuoto myös triathlonistien oheisharjoitteena. Se sattunut syy oli se, että Nitti Nuuttilan tallissa oli triathlonistien lisäksi myös sulkapalloilija Pontus Jäntti. Euroopanmestari Magnus Lönnqvist vm. 1986 kävi tallikaverinsa kanssa pelaamassa sulkapalloa ja kehui, sitä kuinka hyvää nopeus ja ketteryysharjoittelua sulkapallo on myös triathlonisteille. Jos kerta Mankke oli sitä mieltä, niin pitihän meidän muiden käydä kokeilemassa. On se hyvää treeniä, kunhan ei itseään telo.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 17.9.2019 at 17.32, Ben! kirjoitti:

Taitaa olla yleinen väärinkäsitys, että ”aitojen ylikävely” estäisi muuta tekemistä esim happovetoja, nopeusharjoittelua, vauhtikestävyysharjoittelua tms.  

Ei se estä mutta jotkut juoksijanuoret oikeasti luulevat että se aitakävely kenties muutamilla pikapyrähdyksillä ja kilometrin hölkkä-kävely-verryttelyllä höystettynä on sitä harjoittelua ja juoksuharjoittelu "syö nopeuden". Välttämättä valmentajan sana ei siinä auta mitään vaikka muistuttaisi asiasta useita kertoja viikossa varsinkin jos kymmenen aikuista ja urheilua harrastavaa kaveria nuoren ympärillä on hokemassa päinvastaista viestiä. Tämmöistä on nykyään. Ei se ole onneksi nuorisoyleisurheilun koko kuva mutta jonkin verran on ja toisinaan varsin lahjakkaidenkin juoksijoiden kohdalla. Harmillisia ovat tapaukset joissa menee tuolla tavalla koska silloin 3000-3500 metrin cooperin juosseesta vähän yli kymppivuotiaasta ei tule ikinä 4000-4500 juoksijaa vaikka geneettiset edellytykset olisi olemassa. Eikä tule minkään muunkaan matkan juoksijaa aikuisten hyvälle kilpatasolle. Jos ei käy yhtään lenkillä. Pahinta että nuorten kohdalla tuollainen asenne - "henkinen mykoplasma - leviää kuin tartuntatauti ja se etteivät eri lajien valmentajat, liikunnanopettajat jne tee asialle riittävästi mitään. Sanoisin että jos Suomessa kaikilla junioreilla ja vanhemmilla olisi edes se asenne kestävyysjuoksun harjoitteluun mitä tällä foorumilla on niin tulokset olisivat yllättävänkin kovia ja paljon nykyistä laajemmalla rintamalla. Ei syy lamaan välttämättä löydy pokemoneista vaan kyllä tietty "löysyys" on melko vahvasti vaikuttamassa myös suomalaisen urheilukulttuurin sisällä. Sitä perustellaan aina että ilon kautta ja pitää olla kiva ja nuori itse päättää jne. Tavallaan totta ja siksi se niin vaarallinen perustelu onkin.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
6 tuntia sitten, Antti N kirjoitti:

Ei syy lamaan välttämättä löydy pokemoneista vaan kyllä tietty "löysyys" on melko vahvasti vaikuttamassa myös suomalaisen urheilukulttuurin sisällä. 

 

No tietenkin ihmiset ovat löysiä. Sitä kutsutaan hyvinvoinniksi. Kyllä fiksuimmat silti ymmärtävät mitä hyvät tulokset vaativat. Niitä fiksuja lahjakkuuksia ei vain ihan mahdottoman paljon mahdu näin pieneen maahan. Toisaalta jotakin täällä selvästi myös tehdään väärin, verrattuna esim. Norjaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näkisin, että tuo Antti N kuvaama kulttuuri johtuu myös osittain siitä, että urheiluvalmennuksen tutkimuksessa ja huippu-urheilun kehittämisessä ollaan jo pitkään laitettu painopiste väärään kohtaan. Satsataan ihan täysillä "lillukanvarsiin" ja kuvitellaan, että harjoitteleminen me jo osataan. En oikein uskalla sanoa mitä nämä lillukanvarret ovat, koska helposti joku voisi käsittää, että en pidä niitä ollenkaan tärkeinä. Mutta sanon kuitenkin, että satsaamalla pääpaino ravintoon, palautumisen ja henkiseen valmennukseen ei todennäköisesti päästä ihan niin pitkälle, kun satsaamalla pääpaino harjoittelemiseen. Varmasti osa urheilijoista ja valmentajista osaa satsata myös harjoittelemiseen ja varmasti aiturinaiset ovat tehneet muutakin kuin kävelleet aitojen yli.

Olen nähnyt näinkin pienellä paikkakunnalla kuin Suomussalmi muutamia henkisesti ihan oikea-asenteisia huippu-urheilijan alkuja. Ihan samaa harjoittelukovuutta heistä voisi löytyä kuin entisajan huipuilta. Pessimisti voisi odotella, että mikä tulee olemaan se syy, joka heidänkin urheilu-uran pysäyttää, onko se ylikunto, koulunkäynti, surkeat treeniolosuhteet, raha, vammat vai joku muu. Vaatii kovaa motivaatiota treenata nuorena ja yksin jotain lajia, jossa alle 20 vuotiaana pitäisi maailman huipulla harjoitella jo lähes ammattimaisesti. Sen lisäksi, että urheilijoiden pitäisi olla lähes ammattilasia, niin myös ammattivalmennus on aika lapsenkengissä, kun valmennusta tehdään muun työn ohessa vasemmalla kädellä ja pahimmillaan urheilija maksaa senkin.

 

Missä sitten kulkee inhimillisen urheilu raja. Naureskellaan (minä myös) entiselle DDR:lle ja samalla Vuokatissa harjoittelee kymmeniä kiinalaisia hiihtäjiä, tuhansien kilometrien päässä kotoa, täysin ammattimaisesti ja perheistään erotettuina. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos Suomi olisi hävinnyt sodan vähän reilummin, niin DDR:kin olisi jäänyt kakkoseksi huippu-urheilun organisoinnissa.    

Share this post


Link to post
Share on other sites
12 tuntia sitten, 226 kirjoitti:

Sulkapallo oli muuten saatuneesta syystä 80-luvun lopussa aika suosittu treenimuoto myös triathlonistien oheisharjoitteena. Se sattunut syy oli se, että Nitti Nuuttilan tallissa oli triathlonistien lisäksi myös sulkapalloilija Pontus Jäntti. Euroopanmestari Magnus Lönnqvist vm. 1986 kävi tallikaverinsa kanssa pelaamassa sulkapalloa ja kehui, sitä kuinka hyvää nopeus ja ketteryysharjoittelua sulkapallo on myös triathlonisteille. Jos kerta Mankke oli sitä mieltä, niin pitihän meidän muiden käydä kokeilemassa. On se hyvää treeniä, kunhan ei itseään telo.

 

Aika mielenkiintoinen juttu. Oliko Pontuksen fysiikkavalmentajana vai kuinka?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varmaan vastasi vain fysiikkavalmennuksesta, koska ei Nitti tietääkseni mikään palloilija ole koskaan ollut. Hän valmensi triathlonistien lisäksi myös esim. Pertti Karppista viimeisiin olympialaisiin. Heillä meni kuitenkin homma jotenkin pieleen, kun Pertti oli ennen olympialaisia korkeanpaikanleirillä, eikä se oikein hänelle toiminut, eikä sitä oltu paljon tai yhtään sitä ennen kokeiltu. Nitti teki pitkän urakan yleisurheiluvalmennuksen puolella ainakin 60-luvulta alkaen. Nitti oli vielä ehdottomampi mielipiteissään kuin minä, vaikka minäkin aika jääräpää olen. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuossa hyvä poiminta Benin linkkaamasta jutusta:

 

Hän ei millään tavoin tuputa omia treenejään muille, vaan korostaa

nimenomaan oman fysiikkatreeninsä suurta henkistä merkitystä hänelle.

Hänelle fyysiset treenit olivat samalla henkisen valmennuksen

treenejä.

”Treenasin kolmasti päivässä. Tyypillinen päivä alkoi 90 minuutin

lajiharjoitteella, jota seurasi lounaan ja lepotauon jälkeen toinen 90 minuutin

lajiharjoitus, joka oli usein peliharjoitus. Ja sitten illalla oli vielä

45–60 minuutin palauttava lenkki tai muu sopiva aerobinen harjoitus.”

 

Tänä päivänä on enempi muodissa hakea henkistä kovuutta urheilupsykologin sohvalta. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä




×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy