henok (2021: 5000 km, 5 km alle 17:30, 10 km alle 37:00, 1/2M alle 1:20)

[henok 1 030]

2 tuntia sitten, Honkajoki kirjoitti:

Vielä olis tällainenkin vaihtoehto kuin luujohdekuulokkeet. Mulle ei napit myöskään sovi ja olen ollut urheilukäytössä todella tyytyväinen Aftershokzin Air -kuulokkeisiin. Ostin Verkkokaupasta n. satasella.

Joo, totta, olen tuollaisia joskus kaupassa kokeillutkin! Epäilyttää se, että kuuluuko mitään kun taustamelua (esim. liikenteen ääniä) on vähänkin enemmän, mutta ilmeisesti kuuluu?

[Honkajoki 10]

5 tuntia sitten, henok kirjoitti:

Joo, totta, olen tuollaisia joskus kaupassa kokeillutkin! Epäilyttää se, että kuuluuko mitään kun taustamelua (esim. liikenteen ääniä) on vähänkin enemmän, mutta ilmeisesti kuuluu?

Hyvin kuuluu! Itsekin epäilin, mutta olen kyllä ollut kaikin puolin tyytyväinen.

[henok 1 030]

No niin, eilen juoksin ensimmäistä kertaa kovempaa sitten kesän. Meni hyvin! Vatsassa ei ollut mitään kovin huolestuttavia tuntemuksia ja vaikka juoksu tuntui ja varmaan näyttikin aika kehnolta, pääsin kuitenkin aika helpolla ihan hyviin vauhteihin. 

 

Otin varman päälle ja vedin 7x3 minuuttia kynnyksen tienoilla. Alussa vauhdit karkasivat kyllä tottumattomuutta vähän liian koviksi. Palauduin kuitenkin aina hyvin eikä ollut mitenkään inhottava olo missään vaiheessa. 

 

Vetojen vauhdit: 3:45, 3:50, 3:56, 4:05 (tässä pysähdyin vahingossa liian aikaisin), 3:50, 3:57, 3:49. Noista huomaa ainakin sen, että nopea juoksu on tällä hetkellä niin vierasta, että vauhdit eivät ole oikein kalibroituneet kroppaan. 

 

Positiivinen fiilis joka tapauksessa! Tästä se lähtee. 

[henok 1 030]

Viikko oli tällainen:

Ma ap 7km

Ma ip 6 km

Ti ip tuo edellä kuvattu treeni, 12 km

Ke ap 7,5km

Ke ilta 3,5 km

To lepo

Pe ap 11 km sis yhteensä ehkä 4 km kovaa, jahtasin Strava-segmenttejä... Vähän noloa.

Pe ip 3 km juoksurattaiden testausta

La ap pitkis 22km loppunostolla

Su ilta 4 km 

 

Yht. 77 km. Hyvä viikko, nopeaa juoksua mukana ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja ainakin nyt sunnuntai-iltana on kropassa ihan hyvä fiilis. Viikon ehdoton kohokohta oli lauantain pitkis: täydellinen lokakuun viileä, auringonpaisteinen sää, hyvä kulku ja löysin uusia, kivoja reittejä. 

[henok 1 030]

Viikko 42:

Ma ap 7,5 km

Ma ilta 6 km

Ti ap 4 km

Ti-iltana treeni: 4x10 minuuttia, keskivauhdit 3:57, 3:54, 3:54 ja 3:53. Yhteensä juoksua alku- ja loppuverroineen joku 18 km. Kotiin tullessa olin aika poikki. 

Ke ilta 7,5 km

To ap 6 km

Pe ap 12 km sis. 8 km 4:20-keskarilla

La keskipäivällä 12 km

Sunnuntaina 17 km puolipitkä

 

Viikolle juoksua yhteensä 90 km. Hyvä viikko tämäkin, eikä suurempia kolotuksia. Vasen takareisi vähän nipistelee, mutta menen huomenna hierontaan, mikä auttaa varmasti. 

 

Ilmoittauduin ensi lauantain Kaarinan syysmaratonille puolikkaalle. 4:00-vauhtia olisi tarkoitus lähteä juoksemaan ja katsoa, jaksaako loppuun asti. 

[puujalka 4 603]

12 tuntia sitten, henok kirjoitti:

Ilmoittauduin ensi lauantain Kaarinan syysmaratonille puolikkaalle. 4:00-vauhtia olisi tarkoitus lähteä juoksemaan ja katsoa, jaksaako loppuun asti. 

 

Ilmeisesti mahavaivat on selätetty? (hehheh). Tsemppiä kisaan!

 

[henok 1 030]

3 tuntia sitten, puujalka kirjoitti:

 

Ilmeisesti mahavaivat on selätetty? (hehheh). Tsemppiä kisaan!

 

Olen ottanut niistä niskalenkin... ainakin toistaiseksi kivut ovat pysyneet poissa. Mikäpä olisi parempi tapa selvittää tilanne kuin täysivauhtinen puolimaraton!

[henok 1 030]

Ihan hyvillä mielin olen lähdössä huomenna viivalle. Tavoitevauhti on tuntunut viime aikoina todella helpolta ja olen muutenkin elämäni kunnossa. Vasen takareisi on edelleen ollut vähän herkkä, mutta hyvällä lämmittelyllä uskon senkin kestävän. Onneksi nyt ei ole enää niin kylmä kuin vielä alkuviikosta. 

[riopentti 3 700]

Hyvää ennätysjahtia!!! 

[ZeroDiesel 8 185]

Tsemppiä puolikkaan naisen parissa!

[henok 1 030]

Pahus, en ihan päässyt @Tumpelon aikaan. Tavoite kuitenkin täyttyi kirkkaasti! Onnistunut juoksu, täydellinen keli. Elämä on ihanaa. 

[henok 1 030]

Joitakin vaikutelmia puolikkaalta.

 

Fiilis lauantaina oli hyvä. En kevennellyt hirveästi edeltävällä viikolla. Viimeinen kova harjoitus oli tiistaina ja torstaina kiihdyttelin muutaman kerran kisavauhtiin.

 

Lämmittelin paremmin kuin koskaan ennen. Hölkkäsin ensin niin kauan, että oli varmasti lämmin, minkä jälkeen tein kaikkia drillejä mitä suinkin keksin. Kiihdyttelin kisavauhtiin ja vähän yli ja tein myös vähän vatsalihasliikkeitä aktivoidakseni vatsaa. 

 

Keli todella oli täydellinen. Lämpöasteita oli ehkä 5 tai 6 ja oli tyyntä ja aurinkoista. Minulla oli jalassa splittishortsit ja ylävartalon suojana hihaton ja sen päällä pitkähihainen urheilupaita. Kädessä oli ohuet hanskat, mutta pipon jätin pois hetken arvottuani. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Alussa saattoi vähän korvia palella, mutta se unohtui nopeasti. Puolen välin jälkeen käärin paidan hihat ylös.

 

Tavoitevauhti oli 4:00 min/km, mutta vauhti asettui aika luonnollisesti 3:55:n paikkeille. Noinkin kovaa vauhtia juoksevaa porukkaa oli Kaarinassa paljon, vaikka tietysti nopeasti alkoi tulla myös selkiä vastaan. Tuo joidenkin tapa aloittaa superkovaa ja hyytyä nopeasti on minulle vähän mysteeri. 

 

Reitti oli ihan ok, mutta etenkin alkulenkillä oli aika paljon käännöksiä ja alikulkuja, ennen kuin päästiin avoimempaan maastoon. 10,5 kilometrin lenkin puolen välin paikkeilla oli parin kilometrin pätkä hiekka-/soratietä, joka oli edeltävien päivien sateen jäljiltä jo valmiiksi vähän muhjulla. Satojen juoksijoiden jäljiltä se meni aika huonoon kuntoon ja oli toisella kierroksella kehno juosta. Maratoonarit joutuivat sinne yhteensä neljä kertaa! Muuten järjestelyt olivat kuitenkin niin erinomaiset, että en anna tuon vaikuttaa hyvään arviooni tapahtumasta. Pelkkää kiitosta Finnish Marathon Runnersille, ehdottomasti menen uudestaan Kaarinaan juoksemaan.

 

Takaisin juoksuun. Meitä muodostui sellainen noin viiden juoksijan porukka, joka pysyi aika tiiviisti yhdessä ehkä jonnekin 13 kilometriin saakka. Sen jälkeen tuli enemmän hajontaa, mutta minä en joutunut oikeastaan missään vaiheessa olemaan yksin, vaan aina oli selkä edessä, jota seurata. Pyrin pitämään vauhdin tasaisena ja olemaan liikaa välittämättä muista, mutta toisaalta muiden seuraaminen teki omasta juoksusta helpompaa. Jos olisin mennyt pelkästään kellon ja oman suunnitelmani mukaan, olisin juossut hieman hitaampaa ja saanut olla yksin.

 

Stravan mukaan juoksin nyt koko puolikkaalla vain kaksi 4-alkuista kilometriä, muut olivat alle neljän minuutin. Ylipäätään voin olla aika tyytyväinen vauhdinjaosta, nopein kilometri taittui aikaan 3:51 ja hitain aikaan 4:01. Toinen 10,5 kilometriä oli 13 sekuntia nopeampi kuin ensimmäinen. 

 

Toden teolla alkoi ahdistaa vasta jossakin 18-19 kilometrin tienoilla, kun maali ei vain tuntunut tulevan vastaan. Onneksi siinäkin oli vielä kaveri, jonka kanssa juosta ja jota vastaan kilpailla. Kiitos sinulle, jos tätä luet. Lopussa sain hyvin vaatimattoman kirin irti itsestäni, mutta en ollut maalissa kuitenkaan mikään raato vaan voimat palasivat aika nopeasti.

 

Olen miettinyt, mikä selittää hyvän kunnon ja 4 minuutin tulosparannuksen puolikkaalta kesäkuun alusta. Paras keksimäni vastaus on, että kestävyyskuntoni on nyt paljon parempi. Olen juossut määrällisesti enemmän ja pakottanut itseni juoksemaan pitkiksen joka viikko. Vatsakivun vuoksi tehoja on ollut vähemmän: kesästä asti olen välttänyt kovia vauhteja ja juossut todella paljon rauhallista perushölkkää. Toisaalta mukana on ollut enemmän tasavauhtisia reippaita lenkkejä, joita en ole ennen oikeastaan juossutkaan. Nyt ne ovat olleet korvaamassa varsinaista nopeustreeniä, kun olen halunnut kokea vähän vauhdin hurmaa. Nopeammat vedot ovat tulleet mukaan vasta ihan muutamana puolikasta edeltävänä viikkona. Tämä on varmaankin aika toimiva resepti juuri puolikkaalle: kisassa vaadittu vauhti ei ole lähelläkään täysillä juoksemista, joten raasto-ominaisuuksien ei tarvitsekaan olla tikissä samalla tavalla kuin lyhyemmillä matkoilla. 

 

Tyytyväinen saa joka tapauksessa olla. Jos ehdin, kirjoitan myöhemmin tällä viikolla vähän ajatuksia tulevasta. Ehkä rohkenen jopa ensimmäistä kertaa laittaa ajallisia tavoitteita auki päikyn otsikkoon!

[puujalka 4 603]

10 tuntia sitten, henok kirjoitti:

Olen miettinyt, mikä selittää hyvän kunnon ja 4 minuutin tulosparannuksen puolikkaalta kesäkuun alusta. Paras keksimäni vastaus on, että kestävyyskuntoni on nyt paljon parempi. Olen juossut määrällisesti enemmän ja pakottanut itseni juoksemaan pitkiksen joka viikko. Vatsakivun vuoksi tehoja on ollut vähemmän: kesästä asti olen välttänyt kovia vauhteja ja juossut todella paljon rauhallista perushölkkää. Toisaalta mukana on ollut enemmän tasavauhtisia reippaita lenkkejä, joita en ole ennen oikeastaan juossutkaan. Nyt ne ovat olleet korvaamassa varsinaista nopeustreeniä, kun olen halunnut kokea vähän vauhdin hurmaa.

 

Siinähän se onkin pähkinänkuoressa aika hyvä maratonresepti (ja puolikas myös). Säännöllistä puurtamista, paljon määrää, säännöllinen pidempi lenkki. Kerran viikossa reipas lenkki ja ehkä jotain straideja vielä päälle pari kertaa viikossa. Aika simppeliä tämä juoksuhomma.

 

Mutta onhan se toisaalta aika paljon kiinni myös juoksijan ominaisuuksista. Mulla tuo ei toimisi kovin pitkälle, vaan tarvitsen sitä kovempaa anaerobista työtä, maksimivetoja ja nopeuskestävyyttä. Sitä kautta mulla aukeaa myös tuo aerobinen puoli.

 

Parhaassa tapauksessa löysit nyt hyviä suuntaviivoja itsellesi parhaiten sopivasta treenistä.

[jt train 608]

Onnea vielä kovasta tuloksesta!

 

19 tuntia sitten, henok kirjoitti:

Olen miettinyt, mikä selittää hyvän kunnon 

Lainaus ketjun aloituspostauksesta vuoden takaa:

"Juossut olen aina, mutten koskaan muuten kuin omaksi ilokseni. En usko, että minulla on koskaan ollut vuottakaan taukoa hölkkäilystä, mutta toki aktiivisuus on ollut hyvin vaihtelevaa. 

 

Nyt minulla on ollut pari vuotta hyvä juoksuinnostus päällä ja olen saanut paljon kaivattua säännöllisyyttä harjoitteluun, mikä on näkynyt myös tuloksissa. "

 

Säännöllinen, pitkäjänteinen tekeminen palkitaan. Monessa lähteessähän puhutaan, että n. 3 vuotta säännöllistä harjoittelua alkaa tuottaa tulosta ja 7-10 vuoden harjoittelulla saavutetaan oma huippu.