Jump to content
Juoksufoorumi.fi


r

Recommended Posts

1 tunti sitten, X66 kirjoitti:

 

Onko tästä tutkimusta? Omalla kohdallani arvelisin että syke ja sydän ovat suht suuria, mutta vastineeksi veri on laihaa 🤨

 

 

Mutta pienentyisikö maksimisykkeesi jos veri olisi vähemmän laihaa? Eikö se vaikuta enemmänkin juuri harjoitussykkkeisiin, ne on tavanomaista korkeammat?

 

Mitä sitten ikinä laiha veri tarkoittaakaan? Tarkoitatko, että hemoglobiini on matala?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maksimisyke on noin 190, nuorena suunnilleen 220. Harrastin runsaasti kestävyysurheilua juuri parhaan kasvuiän, sen pitäisi lisätä sydämen kokoa. Uskoisin että leposyke korrelloi paremmin sydämen koon kanssa, se on on noin 40. Kynnyksiä en ole koskaan testannut, mutta tuntemuksien mukaan noin 90% ja 80% (171, 152).

Laihalla verellä tarkoitan hemoglobiinia. Hapenoton manipulointi liittyy usein juuri hemoglobiinin kasvattamiseen, ja korkean hemoglobiinin sanotaan tekevän verestä paksua, alttiimpaa tukoksille.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen vähän sellaisella kannalla, että maksimisyke on jossakin määrin myös treenikysymys. Siis täysin rapakuntoisella se on korkea, koska sydänlihas on huonossa kunnossa. Sitten taas vähän paremmassa kunnossa se mystisesti laskee. No laskeeko muka sydämen suorityskyky? Ei, vaan muu järjestelmä ei pysy mukana ja pumpun ei tarvitse nostaa kierroksia. Jos muu järjestelmä saadaan oikealla treenillä samalle tasolle, saadaan pumpusta lisää kierroksia maksitasolla.

 

Oma kuntoni on sellainen, että saan tuskin yli 170 kierroksia irti pumpusta, mutta se on vain välivaihe. Keuhkot, ja muu lihaksisto yksinkertaisesti sakkaa ja toimii pullonkaulana. Sydänlihas kehittyy ihan eri tahtia kuin muu kroppa, joten se nyt tuossa naputtaa alikierroksilla.

 

Kymmenen vuotta sitten sain yli 190, eikä sekään mikään lopullinen maksimi ollut. Kerran sain kesken treenin flimmerin ja sydän hakkasi jotain 240, joten kyllä sieltä tarvittaessa irtoo kierroksia 😄

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
1 tunti sitten, X66 kirjoitti:

Maksimisyke on noin 190, nuorena suunnilleen 220. Harrastin runsaasti kestävyysurheilua juuri parhaan kasvuiän, sen pitäisi lisätä sydämen kokoa. Uskoisin että leposyke korrelloi paremmin sydämen koon kanssa, se on on noin 40. Kynnyksiä en ole koskaan testannut, mutta tuntemuksien mukaan noin 90% ja 80% (171, 152).

Laihalla verellä tarkoitan hemoglobiinia. Hapenoton manipulointi liittyy usein juuri hemoglobiinin kasvattamiseen, ja korkean hemoglobiinin sanotaan tekevän verestä paksua, alttiimpaa tukoksille.

 

 

Nuo kaikki on vähän yksilöllisiä asioita ja geeneistäkin varmaan riippuvaisia. Itselläni nyt maksimisyke 170, suurin koskaan mitattu arvo ollut noin 182, toisaalta taas leposyke nyt noin 39...40, laskenut lukemasta 60, kun en harrastanut mitään liikuntaa. Kunto on kohtalainen, joten odottelen minne saakka putoaa leposyke, kun kunto on kiitettävä. 😄

 

Toisaalta taas hemoglobiinia tarvitaan aerobiseen kuntoon, sekin on toki yksilöllinen, eikä huono arvo välttämättä kerro huonosta kunnosta.

 

4 minuuttia sitten, puujalka kirjoitti:

 Siis täysin rapakuntoisella se on korkea, koska sydänlihas on huonossa kunnossa. Sitten taas vähän paremmassa kunnossa se mystisesti laskee.

 

Eikös juuri rapakuntoisilla joku mekanismi tai kemiallinen reaktio jopa estä pääsemästä todellisiin maksimisyykkeisiin, ne saa esille vasta treenijakson jälkeen? Näin muistan erään kuntotestin luennolla kuulleeni.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
5 minuuttia sitten, Umpimähkä kirjoitti:

Eikös juuri rapakuntoisilla joku mekanismi tai kemiallinen reaktio jopa estä pääsemästä todellisiin maksimisyykkeisiin, ne saa esille vasta treenijakson jälkeen? Näin muistan erään kuntotestin luennolla kuulleeni.

 

En voi vedota kuin omiin kokemuksiini. n. 15-v sitten kun aloitin "toisen hölkkäurani" (olen nyt kolmannella) kellotin rapakunnossa n. 192 maksimit ja parin vuoden kuluttua siitä sain vaivalla väännettyä jotain vähän päälle 180 vaikka olin jo ihan ok kunnossa. Sitten kun lisäsin tehotreenejä sain maksimiakin ylös jonkin verran, sinne n. 190 tasolle.

 

Olen melko varma, että kun pääsen käsiksi kunnon tehotreeneihin joskus, saan myös maksimia hilattua ylös. Tuskin enää tuonne 190-tasolle, koska olen jo melkoinen kehäraakki, mutta ehkä n. 180. Nyt jo 160 tekee pahaa 😄

  • Like 3

Share this post


Link to post
Share on other sites

On tuossa verenkierrossa paljon muuttujia. Syke nyt nousee korkeimmillaan sopivassa tilanteessa aika lailla sinne rytmiin millä sydän perinnöllisistä tekijöistä johtuen pystyy sykkiä eikä siinä harjoitellen tapahdu suuria muutoksia. Leposyke taas laskee aika paljonkin etenkin juuri suht matalatehoisella runsaalla määräharjoittelulla ja tämä ainakin osin johtunee iskutilavuuden noususta. Mutta siinä vaikuttaa varmasti muutkin asiat kuin sydämen fyysinen koko kun sydän on luonteeltaan elastinen. Verenkiertoelimistössä on esim. tietty verenpaine ja vastus veren virtaukselle ja verellä on viskositeettia, joiden muutokset myös vaikuttaa pumpun toimintaan esim. paljonko se ottaa kerralla verta ja jaksaa painaa sitä eteenpäin sykäyksellä. Lisäksi sillä kuinka tehokkaasti happea siirtyy keuhkoista vereen ja verestä hiussuonien kautta kudoksiin ja soluihin (ja vastaavasti co2 ym. takaisinpäin) voi olla merkitystä paljonko on tarvetta kussakin tilanteessa kierrättää verta. Siinä on osallisena Hb ja muitakin tekijöitä joihin perimällä on vaikutusta. Tietysti vielä muuttujana kuinka paljon ihmisessä on kudosta ja siten hapenkulutusta. Eli kyllä se syke on tosi monimutkainen ja henkilökohtainen asia ja noihin juttuihin vaikuttaa myös hetkellisesti asiat kuten harjoitusrasitus ja kudokseen tulevat mikroskooppiset vauriot ja sykettä suoraan säätelevän autonomisen hermoston tila joten syke vaihtelee myös eri päivien tasolla hieman. Harjoittelu taitaa vaikuttaa tuossa verenkierrossa melkein kaikkiin em. asioihin jollain lailla (paitsi maksimisykkeeseen). Esim. juuri sydämen iskutilavuuksiin, veren voluumiin ja viskositeettiin, hiussuonitukseen, suonten elastisuuteen, kudosten hapen käytön tehokkuuteen(aerobiseen metaboliaan) jne.

  • Like 2
  • Thanks 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
5 minuuttia sitten, puujalka kirjoitti:

 

En voi vedota kuin omiin kokemuksiini. n. 15-v sitten kun aloitin "toisen hölkkäurani" (olen nyt kolmannella) kellotin rapakunnossa n. 192 maksimit ja parin vuoden kuluttua siitä sain vaivalla väännettyä jotain vähän päälle 180 vaikka olin jo ihan ok kunnossa. Sitten kun lisäsin tehotreenejä sain maksimiakin ylös jonkin verran, sinne n. 190 tasolle.

 

Olen melko varma, että kun pääsen käsiksi kunnon tehotreeneihin joskus, saan myös maksimia hilattua ylös. Tuskin enää tuonne 190-tasolle, koska olen jo melkoinen kehäraakki, mutta ehkä n. 180. Nyt jo 160 tekee pahaa 😄

olen tavallaan samaa mieltä, mutta kyse ei ole siitä, että se maksimisyke olisi korkeampi heikkokuntoisella, vaan siitä, että paremmassa kunnossa on vaikea päästä maksimisykkeeseen. Itsekin rapakunnossa aikanaan sain kevyesti sykkeen yli kahden markan, eikä siihen tarttenut sen kummoisempia. Nykyisin pullonkaulat ovat muualla kuin pumpussa ja saa tehdä tosissaan hommia, jos haluaa saada maksimisykkeen esille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo toi on kyllä totta, että paremmassa kunnossa olevien on vaikea päästä maksimisykkeeseen. Ja olen myös taipuvainen ajattelemaan, että korkea maksimisyke siis kertoo rapakunnosta😁 Mut siksipä just kannattaakin treenata lisää 😃

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma maksimisyke lienee noin 180-182, kammioiden lepo SV:t pikkuisen alle 140 ml ja hb noin 160. Noilla arvoilla 82 kiloinen keski-ikäinen mies puhaltaa maskitestissä 58ml/kg ja juoksee kympin reiluun 38 minsaan noin 172 keskisykkeellä. Itse kuvitelisin että suunnilleen tuon kokoinen pumppu löytyy keskimäärin kuntoilijoilta. jotka ovat nuorena harrastaneet monipuolisesti kestävyysurheilua.

 

Joskus parikymppisenä 12 km testijuoksun juoksin pikkuisen yli 185 keskisykkeellä, joten ainakaan syke per vuosi ei kuviteltavissa oleva anaerobinen kynnys ole laskenut ja maksimikaan ei ole muuttunut kuin 195-197=>180-182 reilun 25 vuoden aikana. Oikeastaan nopeiten maksimisykkeeni laski 16 vuotiaasta parikymppiseksi, kun maksimisyke laski 4 vuodessa 209=>197.

 

Itse koitin kaivella netistä tietoja kuntoilijoiden sydämien kammoiden koon osalta, mutta mitään muuta ei oikein löydy, kuin että koet sydänperäisen kuoleman huomenna. Sydäntutkimus tuntuu keskittyvän enemmän ihmisten terveyteen, kuin kiva tietää tason kuntoilijoiden sydämien kokojen mittaukseen ja raportointiin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
2 tuntia sitten, perttu kirjoitti:

Harjoittelu taitaa vaikuttaa tuossa verenkierrossa melkein kaikkiin em. asioihin jollain lailla (paitsi maksimisykkeeseen).

 

Luulen, että tämä on nyt vain tulkintakysymys. Jos harjoittelun tai harjoittelemattomuuden seurauksena en voi saavuttaa maksimia, eikö se silloin vaikuta maksimiin? Siis sen hetkiseen. Tietysti voidaan ajatella, että on olemassa jokin tällainen potentiaalinen maksmi, joka jossakin ideaalitilanteessa voidaan saavuttaa, mutta onko sellaisella mitään merkitystä?

 

Väitän siis edelleen, että harjoituksen vaikutus maksimiin on valtava, jopa luokkaa 15%.

 

Minä siis tässä niputan koko verenkiertoelmistön tilan maksimisykkeeksi, enkä käsittele sitä jonkinlaisena potentiaalisena tilana. Se on tänään yhtä, ja ensi vuonna toista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

toisaalta hyvä kuntoinen voi saada ja saakin ainakin joskus itsestään paljon irti..

 mäki vedot, vedot , hiekka monttu , suo..max juoksut..kisat..ainahan ei kaikki

saa edes kisassa kaikkea koneesta irti..kun taas huono kuntoinen ei jaksa rutistaa

 että olisi omassa kunnossaan niin hyvässä tikissä kuin voisi olla jos reenaisi..

toki syke max on myös verenkierto elimistön , hengityksen ,lihaksiston, hermoston ,

 hapen kuljetuksen , ehkä myös ruoka valion , max hapen otto kyvyn , ja reenauksen 

sen hetkisen tilan, lihaksiston herkyyden esiin tuominen-ja palatuminen , myös psyyke

 vaikuttaa..ja varmaan vielä monen muun asian summa..että max löytyy..ja varmaan

 muuttuu niin lepo kuin max iän myötä...reenaus vaikuttaa tuohon

max imiin toki paljon..joskus on jopa mukavaa ottaa koneesta 

 vähän enemmän irti..lähtee karstat..

Share this post


Link to post
Share on other sites

@puujalkaItse en ole aivan 15% eroa havainnut, mutta en voi noinkaan suurta hetkellistä eroa kiistää. Tuo on juuri hyvä tulokulma maksimisykkeeseen että se on aika käytännöllinen asia eli juuri sitä miltä se kulloinkin näyttää, olettaen että harjoitus on sellainen että se pystyy tuomaan sen esiin eli riittävän pitkäkestoinen ja teholtaan sopiva että se käyttää hapenkuljetusta maksimiteholla.  Väitän silti että ajoittaiset muutokset maksimisykkeessä johtuvat silloin harjoitusväsymyksestä eikä tavallaan harjoittelun seurauksena tulleesta paremmasta kunnosta. Eli lihaksisto ei pysty ehkä tehdä töitä niin korkealla teholla että se korkein syke tulisi esiin tai autonominen hermosto ei enää nosta sykettä ns. normaalitasoon, ehkä suojaten elimistöä lisäkuormalta. Tämä maksimin lasku on yksi tunnetuista ylikunnon oireista (valitse tuolta oikealta pdf-artikkeli jos ei se lataudu) ja jossain määrin tullee esiin jo hieman lievemmässä harjoitusjumissa. Kyllä itsekin harjoitusväsyneenä töitä joutuu tekemään että pääsisi normi syketasoon, mutta kovin suurta eroa en voi sanoa itsellä maksimissa nähneeni (en ole kyllä hirmu ylikunnossakaan ollut) ja sekin mahdollinen ero tulee takaisin kun lepää. Eli pääpointtina avausviestiin minulla on että harjoittelulla saavutettu parempi kunto ei tarkoita että silloin maksimisyke pysyvästi laskisi, mutta hetkellisesti eroja voi olla ainakin elimistön vireystilasta johtuen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
6 minuuttia sitten, perttu kirjoitti:

@puujalkaItse en ole aivan 15% eroa havainnut, mutta en voi noinkaan suurta hetkellistä eroa kiistää. Tuo on juuri hyvä tulokulma maksimisykkeeseen että se on aika käytännöllinen asia eli juuri sitä miltä se kulloinkin näyttää, olettaen että harjoitus on sellainen että se pystyy tuomaan sen esiin eli riittävän pitkäkestoinen ja teholtaan sopiva että se käyttää hapenkuljetusta maksimiteholla.  Väitän silti että ajoittaiset muutokset maksimisykkeessä johtuvat silloin harjoitusväsymyksestä eikä tavallaan harjoittelun seurauksena tulleesta paremmasta kunnosta. Eli lihaksisto ei pysty ehkä tehdä töitä niin korkealla teholla että se korkein syke tulisi esiin tai autonominen hermosto ei enää nosta sykettä ns. normaalitasoon, ehkä suojaten elimistöä lisäkuormalta. Tämä maksimin lasku on yksi ylikunnon oireista ja jossain määrin tullee esiin jo hieman lievemmässä harjoitusjumissa. Kyllä itsekin harjoitusväsyneenä töitä joutuu tekemään että pääsisi normi syketasoon, mutta kovin suurta eroa en voi sanoa itsellä maksimissa nähneeni (en ole kyllä hirmu ylikunnossakaan ollut) ja sekin mahdollinen ero tulee takaisin kun lepää. Eli pääpointtina että harjoittelulla saavutettu parempi kunto ei tarkoita että silloin maksimisyke pysyvästi laskisi, mutta hetkellisesti eroja voi olla ainakin elimistön vireystilasta johtuen.

 

Asiaa. En tiedä vieläkö se ajatus on vallitseva käsitys että sydänlihas käyttää laktaattia polttoaineena, eli jos lihakset ei kykene tuottamaan aivan täyttä määrää laktaattia niin sykekkään ei nouse normaalilla tavalla. Mutta väsymys mekanismina on edelleen arvoitus tieteelliseltä kannalta.

 

Toisaalta itsellä maksimi on tasan 190 tai vähän yli (kolmisen vuotta sitten 196). Mutta nyt kun lajit vaihtuu noin vuoden välein, niin yli 180 pääseminen on kohtuu hankalaa kun semmoista irtiottokykyä elimistöstä ei ole kuin silloin kun treenasi 6 vuotta yhteen lajiin tähdäten ja vielä pääsuoritus oli 10min maksimikestävyyssuoritus ja harjoituksissa mentiin säännöllisesti lähelle 190 tai sen yli. Tekniikka ja lihaskunto, sekä pää, alkaa hajota kauan ennen absoluuttista maksimisykettä ilman tuota pohjatyötä. Toki epäilemättä tuossa on myös se että aerobinen kestävyys on myöskin niin paljon kovempi kuin joskus vuosia-vuosia sitten rapakuntoisena, joten se maksimiin pääseminen vaan on kovemman työn takana.

 

Tässä mielessä on ehkä hyvä ajatella että on absoluuttinen maksimisyke jonka voi nähdä jonkinlaisena maksimikestävyyden ja hapenottokyvyn huipentumana, lukemana johon olisi mahdollisuudet oikeanlaisella treenillä. Sekä sitten on käytännön maksimisyke joka on sitten se johon pääsee sen hetken kunnolla.

 

Sitäkin vähän tässä mietin että sykemittarit ehkä mittaa sykkeitä vähän eritavalla ja täten jotakin 10 vuotta sitten mitattua maksimia ei välttämättä kovin vertailukelpoisena voi pitää, saatika silloin kun se otettiin sormella ja sekuntikellolla. Ainakin itselläni on selittämättömiä muutoksia maksimisykkeissä tapahtunut silloin kun olen vaihdellut sykemittareita (yleensä halpoja paskoja).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy