Jump to content
Juoksufoorumi.fi


r

Recommended Posts

1 tunti sitten, Aerkank kirjoitti:

 

Mietitäänpä tuota 6:40 -vauhdin laktaattinäytettä. Kun se on otettu, ei testaajalla ole siinä vaiheessa mitään perustetta epäillä sen oikeellisuutta. 

 

Testiä ei kuitenkaan ilmeisesti tehty kuntotestimielessä, vaan peruste oli joku muu? Jos peruste on ollut terveydellinen tai vaikka ylikuormitukseen perustuva, voisi otaksua, että tällöin kynnyksetkään eivät ole ihan aikasemmista testeistä totutulla tasolla.

 

 

Muistan hyvin kun testaaja vilkaisi näytteenottajaa 6:40 kuorman laktaatin valmistumisen jälkeen, että joku tässä nyt mättää. Voin toki olla väärässäkin ja tulkita vilkaisun väärin, eikä sillä ole oikeastaan merkitystä. Mutta jos testi olisi tehty kuntotestimielessä, niin sitten se olisi ollut eri juttu.

 

Jos kuntotestimielessä tehty testi olisi osoittautunut vääräksi, tai siis jos olisi ollut hyvä syy epäillä että jotain on mennyt pieleen, niin onko tällaisiin tilanteisiin testausasemilla ohjeistusta? Voidaanko testi uusia samaan hintaan? Pyöritän vielä. Kuinka paljon testaajan olisi hyvä tietää testattavasta? Testin tulos voisi periaatteessa olla ihan ok, mutta taustasi huomioiden kohdallasi on syytä epäillä että jotain on mennyt pieleen. Oletko levännyt/syönyt hyvin?  Miten olet harjoitellut? Onko stressiä työstä tai jostain muusta? Oletko ollut kipeä, oletko tulossa kipeäksi? Onko testausvälineet kunnossa? Onko syytä epäillä, että näytteissä oli jotain pielessä? jne jne.

 

Kyllä, testissä etsittiin merkkejä  mm. ylikuormituksesta.  Sainkin hyvin vastauksia testistä, sekä muista tutkimuksista, ja hyvät askelmerkit eteenpäin. Ei valittamista niiden suhteen.

Joo, ei kynnykset voi ylikuormituksessa tietenkään olla normaaleissa paikoissa. Näkeehän sen mun  kohdalla helposti jo kevyiden kuormien laktaateistakin, kun vertaa aikaisempiin testeihin. Normaalitilassa mun hapot ovat todella alhaiset kevyillä kuormilla.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
5 tuntia sitten, Aerkank kirjoitti:

Urheiluopistot saattavat katsoa saavansa rahaa myös testeihin kuulumattomista oheispalveluista, kuten vaikkapa testin jälkeisestä ruokailusta. Testien hinnat kuitenkin vaihtelevat huomattavasti riippuen ihan testipaketin sisällöstä. Pelkkä laktaattikynnysten määrittäminen on huomattavasti edullisempaa kuin sekä laktaatti- etä ventilaatiokynnysten määrittäminen. Kun pelkkä kunnollinen spiroergometri maksaa noin 35t€.

Liikuntatieteellisellä Seuralla on olemassa Kuntotestauksen laatujärjestelmä, jossa mukanaolevilta tahoilta nyt voisi odottaa laadukasta toimintaa. Tosin laatujärjestelmä ei ainakaan toistaiseksi erottele eri testejä tekeviä tahoja.

Aivan samalla tavalla vaikkapa Runner's High voi myydä esim. valmennuspalveluitaan testatuille. Lähinnä mietin sitä, että jos Pajulahdessa perustesti maksaa 140 euroa ja heillä 135 euroa, niin en näe hinnassa mitään eroa, mutta ammattitaidossa kylläkin. Toinen tekee sitä, mihin on keskittynyt ja toinen jotain lisäpalvelua, jossa välttämättä osaaminen ei ole ihan huipussaan. Mehän emme edes tiedä, mikä se kustannustaso tuollaisessa on. Analyysin tekee eri henkilö eli lukemat lähetetään Intiaan jonnekin, jossa noita tehdään 3 euron tuntipalkalla satoja tuhansia vuodessa? Niin ainakin itse tekisin, jos tarjoaisin tuollaista palvelua. Näytteiden otto on ainoa, mikä vaatii täällä henkilökuntaa, mutta kun heillä on kuitenkin joku siellä, on marginaalikustannus hyvin pieni.

 

Sinänsä sillä ei ole merkitystä vaikka laitteet maksaisivat kolme miljoonaa siinä keskustelussa, miksi hinnat ovat asiantuntijoilla ja ei-asiantuntijoilla samat. Kalliiden laitteiden hommat ovat kuitenkin lisämaksullisia palveluita, mutta jo perustesteissä pitäisi olla hintaeroa ammattitaidon perusteella. Itse olen sitä mieltä, että niitä tuotteita ei osata markkinoida kunnolla. Mitä auttaa, että on olemassa laatujärjestelmä, josta kuluttaja ei tiedä? Kyllä asiakkaat olisivat valmiita maksamaan joko enemmän kunnollisista testeistä jos tietäisivät, mikä se pelin henki on tai jos hinta on jo kipurajalla, niin sitten heppoisempien toimijoiden testeistä ei suostuttaisi maksamaan sitäkään, mitä nyt maksetaan, kun asia olisi tiedossa. En nyt tarkoita tässä yhteydessä sitä, etteikö Runner's High osaisi tehdä niitä testejä. Voi olla, että tekevät ihan hyvin, mutta minä luotan enemmän Pajulahteen - varsinkin kun en tiedä alasta riittävästi. Järjestelmä pitäisi olla sellainen, että jos kuluttajana katson testien tarjoajia, niin näkisin saman tien, mitkä ovat luotettavia tahoja. Vähän sama kuin että asioiko apteekissa vai tallinnalaisessa taksissa, jossa kuski yrittää väkisin myydä terninmaitokapseleita ja viagraa kuten meille aikanaan kävi. Kun en ko. tuotteita käytä niin jäi ottamatta selvää, myikö kuranttia tavaraa, mutta noin lähtökohtaisesti voisin kuvitella, että tuote saattaa olla huonompilaatuisempaa kuin apteekissa.

Lainaa

Tuo laktaattikynnysmääritysten uusiminen aikaansai urheilijatestausverkostossa keskustelua, mutta muutos oli kyllä hyvinkin perusteltu aikaisempaan puhtaasti subjektiiviseen määritykseen verrattuna. Lisäksi tuosta muutoksesta KIHU teki myös omaa validointiaan, heiltähän tuo muutos oli lähtöisin. Tuo uusi määritysmenetelmä on kyllä arka mittavirheille eikä kaikille mahdollisille normaalista poikkeaville laktaattikäyrän muodoille ole vielä sovittu yhteistä käsittelymenetelmää. Tämä pitää huomioida tehtäessä testiä 6 - 7 kuormalla pelkillä laktaattimäärityksillä. Ja perustellulle subjektiiviselle tulkinnalle on aina mahdollisuus.

 

Parhaat testipaikat voidaan jakaa karkeasti seuraavalla jaottelulla: 1) Perinteiset pitkään testauskuvioissa mukana olleet urheiluopistot. Ihan muutama urheilukeskus voidaan sijoittaa myös tähän kategoriaan. 2) Liikuntalääketieteen keskukset, joissa kuntotestejä tehdään. Kilpa- ja Huippu-urheilun tutkimuskeskus kuuluu tähän joukkoon. 3) Jotkin yksittäiset valmennus- ja testauspalveluja tarjoavat yksiköt ja henkilöt.

Näiden lisäksi syksyllä kestävyystestauksen piirissä tulee tapahtumaan pienoisia muutoksia.

Parhaassa testipaikassa tulee olla kestävyysominaisuuksia testattaessa hyvä liikuntafysiologian tuntemus, mutta mielellään myös testaajan taholta kokemusta eri lähtötasoisten henkilöiden testaamisesta ja ohjeistamisesta harjoitteluun. Ihan ykkösasia, jota asiakas vain harvoin havaitsee, on testauksen turvallisuus. Yllättävän usein nimittäin täysin terveeksi itsensä tuntevalta löytyy testin esimittauksissa tai testin yhteydessä asioita, jotka edellyttävät lääkärin jatkoselvittelyä. Valitettavasti vain todella harvalla kestävyystestejä tekevällä on asiantuntemusta bongata vaikkapa hengitysvasteista mahdollista hengityksen rajoittuneisuutta. Testaajan olisi enemmän kuin suotavaa myös olla jatkuvasti verkottuneena muihin testaaja-ammattikunnan edustajiin, koska pelkästään oman juoksumaton ääressä peuhatessa katsantokanta saattaa helposti kaventua eikä päivittyvää liikuntafysiolgista tietämystä tule välttämättä omaksuttua. Moni testaaja puhuu edelleen maitohapon mittaamisesta. Verrattuna testauspalveluita tarjoavien tahojen määrään yllättävän vähän testaajia osallistuu joko vuosittaisille Kuntotestauspäiville tai Urheilijatestausverkoston koulutustilaisuuksiin.

Kaikki tämä on juuri sitä, mikä pitäisi tehdä kuluttajille selväksi. Näistä asioista pitäisi olla juttu iltapäivälehdessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
12 tuntia sitten, Pasi_P kirjoitti:

Jos kuntotestimielessä tehty testi olisi osoittautunut vääräksi, tai siis jos olisi ollut hyvä syy epäillä että jotain on mennyt pieleen, niin onko tällaisiin tilanteisiin testausasemilla ohjeistusta? Voidaanko testi uusia samaan hintaan? Pyöritän vielä. Kuinka paljon testaajan olisi hyvä tietää testattavasta? Testin tulos voisi periaatteessa olla ihan ok, mutta taustasi huomioiden kohdallasi on syytä epäillä että jotain on mennyt pieleen. Oletko levännyt/syönyt hyvin?  Miten olet harjoitellut? Onko stressiä työstä tai jostain muusta? Oletko ollut kipeä, oletko tulossa kipeäksi? Onko testausvälineet kunnossa? Onko syytä epäillä, että näytteissä oli jotain pielessä? jne jne.

 

Kyllä, testissä etsittiin merkkejä  mm. ylikuormituksesta.  Sainkin hyvin vastauksia testistä, sekä muista tutkimuksista, ja hyvät askelmerkit eteenpäin. Ei valittamista niiden suhteen.

Joo, ei kynnykset voi ylikuormituksessa tietenkään olla normaaleissa paikoissa. Näkeehän sen mun  kohdalla helposti jo kevyiden kuormien laktaateistakin, kun vertaa aikaisempiin testeihin. Normaalitilassa mun hapot ovat todella alhaiset kevyillä kuormilla.

 

MItään yleistä ohjeistusta korvauskäytännöstä ei kuntotestipuolella ole, mutta normaalit kuluttajasuojaan liittyvät ohjeistukset lienevät tässä päteviä. Kokonaan uuden testin tekeminen maksutta tullee kyseeseen tapauksissa, joissa testilaitteston tai jonkun muun seikan puolelta testi keskeytyy totaalisesi, eikä kynnyksiä tai maksimitasoa pystytä määrittämään. Jos spiroergometri antaa virhearvoja, mutta laktaattimääritys toimii normaalisti, ei ihan välttämättä ole perusteita uuteen testiin. Mutta maksimissaan testihinnan luulisi tuollaisessa tilanteessa olevan laktaattitestin hinnan.

Haastetta noihin kummalisten arvojen tulkintaa vaan aikaansaa se, että silmämääräisestä kummallisuudestaan huolimatta ne saattavat olla kuitenkin normaaliarvojen ääripäässä, eivätkä siten poikkeavia. Tällöin pitää hakea muista mitatuista muuttujista selitystä, ollaanko tekemisissä normaaliarvojen vai poikkeavien arvojen kanssa. Pelkissä laktaattimäärityksissä ei juurikaan ole muita muuttujia käytettävissä, mikä lisää näiden testien haasteellisuutta. Ja lisäksi testaajan tulee todella osata hakea noita havaintoja tukevia muuttujia. Jos maksimijuoksuvauhti testissä on 4:00 min/km, ovat VO2max -arvo 38 ml/kg/min ja BR 40% melko selvät viitteet ventilaation mittausvirheestä. Samalla maksimivauhdilla 68 ml/kg/min, RER 0,96 ja VE/VO2 28 viittaavat kyllä happianturin virheeseen.

Ja juurikin tuontapaisilla kysymyksillä testaajan tulisi hakea selvennystä poikkeaville arvoille. Tosin tällöin on myös riskinä mennä ylitulkinnan puolelle. Mutta valitettavasti esimerkiksi tietämys ylirasituksen tai -kuormituksen aikaansaamasta testin suorituskykyprofiilista on vielä vajavaista. Todennäköisyys testipalautteelle "olet huonossa kunnossa, harjoittele kovemmin ja lisää maksimikestävyysalueen harjoitteita" on valitettavasti tuossa tilanteessa olemassa.

 

10 tuntia sitten, Baltsu kirjoitti:

Aivan samalla tavalla vaikkapa Runner's High voi myydä esim. valmennuspalveluitaan testatuille. Lähinnä mietin sitä, että jos Pajulahdessa perustesti maksaa 140 euroa ja heillä 135 euroa, niin en näe hinnassa mitään eroa, mutta ammattitaidossa kylläkin. Toinen tekee sitä, mihin on keskittynyt ja toinen jotain lisäpalvelua, jossa välttämättä osaaminen ei ole ihan huipussaan. Mehän emme edes tiedä, mikä se kustannustaso tuollaisessa on. Analyysin tekee eri henkilö eli lukemat lähetetään Intiaan jonnekin, jossa noita tehdään 3 euron tuntipalkalla satoja tuhansia vuodessa? Niin ainakin itse tekisin, jos tarjoaisin tuollaista palvelua. Näytteiden otto on ainoa, mikä vaatii täällä henkilökuntaa, mutta kun heillä on kuitenkin joku siellä, on marginaalikustannus hyvin pieni.

 

Sinänsä sillä ei ole merkitystä vaikka laitteet maksaisivat kolme miljoonaa siinä keskustelussa, miksi hinnat ovat asiantuntijoilla ja ei-asiantuntijoilla samat. Kalliiden laitteiden hommat ovat kuitenkin lisämaksullisia palveluita, mutta jo perustesteissä pitäisi olla hintaeroa ammattitaidon perusteella. Itse olen sitä mieltä, että niitä tuotteita ei osata markkinoida kunnolla. Mitä auttaa, että on olemassa laatujärjestelmä, josta kuluttaja ei tiedä? Kyllä asiakkaat olisivat valmiita maksamaan joko enemmän kunnollisista testeistä jos tietäisivät, mikä se pelin henki on tai jos hinta on jo kipurajalla, niin sitten heppoisempien toimijoiden testeistä ei suostuttaisi maksamaan sitäkään, mitä nyt maksetaan, kun asia olisi tiedossa. En nyt tarkoita tässä yhteydessä sitä, etteikö Runner's High osaisi tehdä niitä testejä. Voi olla, että tekevät ihan hyvin, mutta minä luotan enemmän Pajulahteen - varsinkin kun en tiedä alasta riittävästi. Järjestelmä pitäisi olla sellainen, että jos kuluttajana katson testien tarjoajia, niin näkisin saman tien, mitkä ovat luotettavia tahoja. Vähän sama kuin että asioiko apteekissa vai tallinnalaisessa taksissa, jossa kuski yrittää väkisin myydä terninmaitokapseleita ja viagraa kuten meille aikanaan kävi. Kun en ko. tuotteita käytä niin jäi ottamatta selvää, myikö kuranttia tavaraa, mutta noin lähtökohtaisesti voisin kuvitella, että tuote saattaa olla huonompilaatuisempaa kuin apteekissa.

Kaikki tämä on juuri sitä, mikä pitäisi tehdä kuluttajille selväksi. Näistä asioista pitäisi olla juttu iltapäivälehdessä.

Todellakin testipaikkaan voidaan tulla testitarkoituksessa ja myynti kohdistuu vaikkapa valmennuspalveluihin,. Mutta myös päinvastoin, eli valmennuslähtöiseen palveluun myydään kuntotestaus, jonka kyseinen valmentaja toteuttaa oman jonkinasteisen testaustaitonsa avulla.

Oma käsitykseni tavoitteellisesti harjoittelevien testeistä on sellainen, että porukka pääsääntöisesti tietää, minkätyyppisellä testauksella haluttua tietoa harjoittelun tueksi saadaan. Osataan siis etsiä kynnysmäärityksiä tekeviä testipaikkoja ja testejä, joilla kynnykset määritetään. Mutta sen jälkeen alkaakin villi viidakko. Moni ensi kertaa testissä käynyt on riemuissaan, kun on saanut sykearvot eri tehoalueille paperille. Mutta kykyä arvioida noiden arvojen luotettavuutta, palvelun kokonaisuutta suhteessa kustannuksiin tai palautetekstien perusteita ei ole. Komea kakku, mutta sisältä kuraa. Villistä viidakosta esimerkkinä on markkinoida suoraa kynnystestiä laktaattimittauksin ilman, että testissä määritetään hengitysvasteita. Suora testi tarkoittaa AINA hengityskaasujen mittaamista. Tai suoran maksimitestin markkinoiniti käytetyn spiroergometrin mallinimellä, ei itse testisisällön nimellä.

Ehkä parhaiten tieto hyvistä testauspaikoista kulkee suusta korvaan tai näppäimistöltä näyttöön -menetelmillä. Kun jokaisella testaajalla on myös oma käsialansa tehdä testejä, tulkita ja kirjoittaa palautteita, ei testipaikan hyvyys välttämättä ole kiinni vain paikasta itsestään, vaan myös siellä työskentelevistä henkilöistä. Aikaisemmin heikolla laadulla toiminut testipaikka saattaa rekrytoida todella kokeneen ja hyvän testaajan, tai arvostettu paikka saattaa menettää sen päteväksi koetun testaajan.

Suomessa on melkoisen vähän kestävyyspuolen testaamiseen ja siitä harjoitusohjeiden luomiseen painottuvaa koulutusta. Tietämyksen lisääminen näistä asioista olisi suotavaa niin valmentajien, urheilijoiden kun kuntoilijoiden keskuudessa. Mahdollisesti ensi keväänä tällaista tiedon lisäämistä koulutuksen muodossa on tarjolla. Ja hyvä testaaja on mielestäni aina avoin niin tekemiensä päätelmien kuin testidatankin suhteen, jolloin myös testissä käynyt voi tarvittaessa tehdä omia päätelmiään testin tuloksista, ja tarvittaessa haastaa testaajan tekemää näkemystä.

  • Like 3

Share this post


Link to post
Share on other sites
6 minuuttia sitten, Aerkank kirjoitti:

Suomessa on melkoisen vähän kestävyyspuolen testaamiseen ja siitä harjoitusohjeiden luomiseen painottuvaa koulutusta. Tietämyksen lisääminen näistä asioista olisi suotavaa niin valmentajien, urheilijoiden kun kuntoilijoiden keskuudessa. Mahdollisesti ensi keväänä tällaista tiedon lisäämistä koulutuksen muodossa on tarjolla. Ja hyvä testaaja on mielestäni aina avoin niin tekemiensä päätelmien kuin testidatankin suhteen, jolloin myös testissä käynyt voi tarvittaessa tehdä omia päätelmiään testin tuloksista, ja tarvittaessa haastaa testaajan tekemää näkemystä.

 

Hienoa jos toteutuu!

 

Samaa mieltä myös viimeisestä virkkeestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noniin, tulokset tulivat ja palstan Kynnysguruksi selviytyi Jim. Onnea voittajalle! Jim tieto oli 145-168. Testaajan mukaan tasot ovat 142 (5:27)-166 (4:12). Eli jonkin verran matalemmat kun mitä palstan raati arvioi, mutta varsin hyvin oli kaikki kartalla tasoista!

 

Laitoin kyselyä myös miksi 2min palautus ja 0 kulma, mutta siihen ei vielä vastattu. Liitteenä testi ja myös arvioijan palaute.

 

"Tämän viestin liitteenä on raportti tasotestisi tuloksista. Testi onnistui kohdaltasi hyvin, eikä mittausvirheitä havaittu.

Tehoalueiden puolesta voidaan todeta, että tilanne on kokonaisuudessaan tasapainoinen ja suorituskyky on hyvä, vaikka kehittymisvaraakin toki edelleen on. Kynnystehot ovat jatkoa ajatellen hyvin linjassa ja tältä osin kaikki näyttääkin hyvältä. Jatkoharjoittelua tulee tehdä pääasiassa entiseen malliin, mutta tavoitteiden ja harjoituskausien mukaan sisältöä rytmittäen sekä edelleen varsin vahvasti PK-alueen vahvistamiseen keskittyen ja laajan sykeskaalan muistaen. Ylipäätään tärkeää on sopiva jaottelu ja rytmitys tehoalueiden välillä ja tavoitteena kynnystehojen parantaminen. Harjoittelua saa kokonaisuudessaan tapahtua monipuolisesti ja runsaasti ainakin sykevälillä 110-175 liikkuen, mutta määrällisesti kuitenkin voimakkaasti tämän alueen alaosaan painottuen.

Testin perusteella voi jossain määrin arvioida kilpailutuloksia, mutta on muistettava ottaa huomioon kilpailupäivän sää, reitti sekä päivänkunto, kun tekee vauhtisuunnitelmaa kilpailuun testitulosten perusteella. Testin perusteella voisit pystyä 10km:llä noin 40.15-41.45 minuutin aikaan onnistuneella suorituksella hyvällä reitillä. Cooper-tasosi on testin perusteella noin 3175 metriä.
Puolimaratonilla realistinen tavoite voisi olla noin 1.30-1.34 haarukassa nykykunnolla.

Testikäyristä voidaan päätellä harjoituksissa eniten käytettyjä vauhteja. Testikäyrien perusteella näyttää, että juoksu on taloudellisuuden osalta tasapainossa, eikä isompia poikkeavuuksia havaita. Jatkossakin tärkeää on muistaa riittävän monipuolinen harjoittelu ja laajat sykeskaalat. Kevyitä harjoituksia saakin kertyä ainakin 115-140 sykealuetta käyttäen.

Testi on hyvä uusia esimerkiksi 4-12kk välein / kun aloittelee uutta harjoituskautta / kun on saanut hyvää harjoittelua alle muutaman kuukauden ja haluaa katsoa miten on edistynyt. Jos jotain kysyttävää on testituloksiin liittyen, niin vastaan mielelläni.

Harjoitusohjelmaa laadittaessa tasotestin tuloksista on paljon hyötyä ja eniten niistä saa irti ammattilaisten ohjauksessa. Meiltä Runner’s High:sta löytyy monenlaisia valmennuspalveluja, kuten juoksu- ja maratonkouluja sekä etävalmennusta.
Erityisesti suosittelen sinulle Eliittiryhmäämme, jossa on mukana juoksijoita noin 34-43min / 10km tasolla, joten kiriapu treeneissä on taattu!
Harjoitteluun liittyviä asioita sekä tasotestin tuloksia on myös mahdollista käydä läpi henkilökohtaisen valmennuskeskustelun muodossa. Ole yhteydessä, jos kaipaat lisätietoja valmennuksista!"

 

 

Testipalaute Runnershigh.pdf

  • Like 4

Share this post


Link to post
Share on other sites
39 minuuttia sitten, Aerkank kirjoitti:

Oma käsitykseni tavoitteellisesti harjoittelevien testeistä on sellainen, että porukka pääsääntöisesti tietää, minkätyyppisellä testauksella haluttua tietoa harjoittelun tueksi saadaan. Osataan siis etsiä kynnysmäärityksiä tekeviä testipaikkoja ja testejä, joilla kynnykset määritetään. Mutta sen jälkeen alkaakin villi viidakko. Moni ensi kertaa testissä käynyt on riemuissaan, kun on saanut sykearvot eri tehoalueille paperille. Mutta kykyä arvioida noiden arvojen luotettavuutta, palvelun kokonaisuutta suhteessa kustannuksiin tai palautetekstien perusteita ei ole. Komea kakku, mutta sisältä kuraa. Villistä viidakosta esimerkkinä on markkinoida suoraa kynnystestiä laktaattimittauksin ilman, että testissä määritetään hengitysvasteita. Suora testi tarkoittaa AINA hengityskaasujen mittaamista. Tai suoran maksimitestin markkinoiniti käytetyn spiroergometrin mallinimellä, ei itse testisisällön nimellä.

Ehkä parhaiten tieto hyvistä testauspaikoista kulkee suusta korvaan tai näppäimistöltä näyttöön -menetelmillä. Kun jokaisella testaajalla on myös oma käsialansa tehdä testejä, tulkita ja kirjoittaa palautteita, ei testipaikan hyvyys välttämättä ole kiinni vain paikasta itsestään, vaan myös siellä työskentelevistä henkilöistä. Aikaisemmin heikolla laadulla toiminut testipaikka saattaa rekrytoida todella kokeneen ja hyvän testaajan, tai arvostettu paikka saattaa menettää sen päteväksi koetun testaajan.

Suomessa on melkoisen vähän kestävyyspuolen testaamiseen ja siitä harjoitusohjeiden luomiseen painottuvaa koulutusta. Tietämyksen lisääminen näistä asioista olisi suotavaa niin valmentajien, urheilijoiden kun kuntoilijoiden keskuudessa. Mahdollisesti ensi keväänä tällaista tiedon lisäämistä koulutuksen muodossa on tarjolla. Ja hyvä testaaja on mielestäni aina avoin niin tekemiensä päätelmien kuin testidatankin suhteen, jolloin myös testissä käynyt voi tarvittaessa tehdä omia päätelmiään testin tuloksista, ja tarvittaessa haastaa testaajan tekemää näkemystä.

 

Kerron esimerkin villistä standardista. Menin Ruotsiin duuniin ja toimistoon ostettiin mappeja, joissa oli ruotsalainen rei'itystapa. Sen lisäksi siellä oli tietysti Saksasta tulleita mappeja, joissa oli DIN-rei'itys, joka on Suomessakin käytössä. Lopputulos oli se, että meillä piti olla jokaisella 2 rei'itintä, kun oli kahdenlaisia mappeja. Se oli todella ärsyttävää. Jos olisi ollut vain yksi yhteinen standardi, eikä ruotsalaisilla mitään villiä omaa systeemiä, asiat olisivat olleet helpompia. Miettikääpä jos jokaisella valmistajalla olisi omanlainen rei'itystapa. Joka kerta kun ostaa mapin, huomaa, että reiät ovat eri kohdassa. Tämä kuulostaa kuntotestien maailmalta. Joka paikassa on oma kuvionsa. Itse olen yleensä asiassa kuin asiassa standardien ja tiettyjen laatuvaatimusten kannattaja, enkä kertakaikkiaan voi ymmärtää sitä, että pitäisi olla jossain verkostossa, josta saa tietoa siitä, missä voi luotettavasti testauttaa kuntonsa. Lihavoin tuon yhden lauseen, sillä se pitää sisällään totuuden. Aika nopeasti jokainen saa tiedon esim. siitä, että Pajulahdessa on hyvä testauspaikka. Siihen riittää vaikkapa Stubbin Instagramin seuranta ja kuntoilijat tietävät, että tuolla homma toimii. Entä jos ei halua käyttää koko päivää siihen, että käy siellä Pajulahdessa. Silloin moni ajattelee, että jos kotoa tai työpaikalta parin kilsan päässä on testauspaikka, se ajaa saman asian. Ei voi edes kuvitella, että se testaus olisi huono tai epäluotettava. Eli ei ole pelkästään kysymys siitä, etteikö niitä hyviä testauspaikkoja tiedettäisi, vaan siitä, ettei tiedetä joidenkin olevan huonoja. Tämä on se keskeinen juttu, minkä takia pitäisi olla jonkunlainen järjestelmä, josta näkee, mihin kannattaa testiin mennä. Itse olen juossut nyt 10 vuotta eli aloitin toukokuussa 2009 sydänlihastulehduksen jälkeen juoksemisen, enkä ole sinä aikana käyttänyt valmentajaa tai käynyt kuntotesteissä kertaakaan, mutta sen verran olen kartalla, että Pajulahden tiedän ja olen sitä harkinnut, mutta siitä huolimatta tuon 10 vuoden aikana en ole lukenut yhtään juttua mistään lehdestä, missä olisi varoitettu siitä, että osa testeistä ei ole hyvin tehty. Tämä villi viidakko on paljastunut tavallaan kunnolla vasta tällä viikolla tästä ketjusta. Jollain tavallisella kuntoilijalla ei ole mitään edellytyksiä selvittää etukäteen, mihin hän joutuu, kun hän menee kuntotestiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
42 minuuttia sitten, jarbo87 kirjoitti:

 

Harjoitusohjelmaa laadittaessa tasotestin tuloksista on paljon hyötyä ja eniten niistä saa irti ammattilaisten ohjauksessa. Meiltä Runner’s High:sta löytyy monenlaisia valmennuspalveluja, kuten juoksu- ja maratonkouluja sekä etävalmennusta.
Erityisesti suosittelen sinulle Eliittiryhmäämme, jossa on mukana juoksijoita noin 34-43min / 10km tasolla, joten kiriapu treeneissä on taattu!
Harjoitteluun liittyviä asioita sekä tasotestin tuloksia on myös mahdollista käydä läpi henkilökohtaisen valmennuskeskustelun muodossa. Ole yhteydessä, jos kaipaat lisätietoja valmennuksista!"

 

Testipalaute Runnershigh.pdf 275 kB · 8 downloads

 

Juuri niinkuin eilen kirjoitin eli valmennusta voi yrittää myydä samassa yhteydessä. Siinä mielessä toimivat nyt järkevästi. Tuo Eliittiryhmä kyllä tavallaan huvittaa tietyllä tavalla. Ennenhän eliittiä oli jopa 48 minuuttiin saakka, joten vähän siellä on alettu juosta reippahammin. Itse esim. en koe olevani tarpeeksi hyvä juoksija, jotta voisin olla minkään seuran eliittiurheilija, joten minusta on vähän kyseenalaista, kuinka maksamalla jonkun kuukausimaksun, muuttuu automaattisesti eliittiin kuuluvaksi riippumatta siitä, kuinka tossu kulkee.

Share this post


Link to post
Share on other sites
53 minuuttia sitten, jarbo87 kirjoitti:

Noniin, tulokset tulivat ja palstan Kynnysguruksi selviytyi Jim.

Saako esittää protestin ohjeidenvastaisesta toiminnasta 😁.

Ja tuohon yhtenäiseen toimintaan testauksessa liittyen seuraavat havainnot palautteesta:

  • Teoreettinen hapenkulutus vaikuttaa lasketun Londereen kaavalla ja vakiolla +6. Suositus on ko kaava ja vakio -2. Tästä tulee teorettiseen hapenkulutukseen +8 ml/kg/min ero suositukseen nähden ja maksimaalinen teoreettinen hapenottokyky olisi pudonnut 60,7 -> 52,7 ml/kg/min. Tosin omasta mielestäni vakio -2 eli kv-tason maratoonari on alakantissa, +2 vakiona olisi sopivin kompromissi.
  • Hapenkulutus maksimista on laskettu suositusten vastaisesti. Suosituksen mukaan niin kynnysten kuin maksimin teoreettisesta hapenkulutuksesta vähennetään lepohapenkulutus 3,5 ml/kg/min ja vasta sitten lasketaan tuo prosentti. Suositus on ollut voimassa jo 90-luvulta lähtien. Suosituksen mukaan laskettaessa uudet suhteet olisivat 61% ja 82 %. Palautetekstiin ne eivät vaikuta
  • Jos teoreettisena hapenkulutuksena olisi käytetty Londereen kaavaa suositellulla vakiolla -2 ja suositellulla lepohapenkulutuksen huomioivalla laskutavalla, olisivat kynnysprosentit 55% ja 79%. Tämä olisi mahdollisesti muuttanut palautteessa tekstin kohtalaiseen peruskestävyysalueen painotukseen.
  • Kynnyspiirroksissa näkyy tuo min/km -akselin vaikutus käyrän loppuosan jyrkkyyttä nostavasti. Muoto olisi huomattavasti loivempi, jos asteikkona olisi km/h. Tämä pitää huomioida, jos käyränmuodosta tehdään päätelmiä esimerkiksi jyrkästä laktaattinoususta ja "seinästä" AnK:n jälkeen. Lisäksi viimenen kuva syke vs min/km on fysiologisesti virheellinen. Kuormituksen noustessa portaittain sykkeen nousu tasaantuu (tässä jyrkkenee) noin LT2:lta ylöspäin. Tähän ilmiöönhän perustuu Conconi-testi.
  • Alueiden vauhdit ovat päinvastoin kuin sykkeet. Mielestäni parempi merkintätapa on laittaa testin syke ja vastaava vauhti tässä tapauksessa päällekkäin. Eli PK:n merkinnän soisi olevan 7:15 - 5:27 ja alla tuo 110-142
  • Miten testikäyristä voidaan tehdä päätelmiä juoksun taloudellisuudesta vai oliko käytössä joku juoksutekniikka analysoiva mittari? Useimmiten taloudellisuutta on kommentoitu mitatun ja teoreettisen hapenkulutuksen erona, johon tosin tuo teoreettisen hapenkulutuksen kaava vaikuttaa. Nykyisin olisi toivottavaa tuon eron sijasta käyttää ml/kg/km -arvoja.

 

  • Like 8
  • Onnittelut! 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
19 minuuttia sitten, Aerkank kirjoitti:
  • Alueiden vauhdit ovat päinvastoin kuin sykkeet. Mielestäni parempi merkintätapa on laittaa testin syke ja vastaava vauhti tässä tapauksessa päällekkäin. Eli PK:n merkinnän soisi olevan 7:15 - 5:27 ja alla tuo 110-142
  • Miten testikäyristä voidaan tehdä päätelmiä juoksun taloudellisuudesta vai oliko käytössä joku juoksutekniikka analysoiva mittari? Useimmiten taloudellisuutta on kommentoitu mitatun ja teoreettisen hapenkulutuksen erona, johon tosin tuo teoreettisen hapenkulutuksen kaava vaikuttaa. Nykyisin olisi toivottavaa tuon eron sijasta käyttää ml/kg/km -arvoja.

 

sinun kannattaisi oikeasti kirjoittaa joku juttu aiheesta Juoksija-lehteen! Sinulta saa viikossa enemmän tietoa kuin mistään kirjallisuudesta koko elämän aikana.

 

Minulla on edellä esitetyistä kahdesta kohdasta lisäkysymys. Oma teoriani on näet se, että juoksun taloudellisuuden vuoksi kovin alhaisella sykkeellä kuntoilija ei voi juosta. Toisin sanoen nuo 7 min/km vauhdit jäävät pois, koska juoksu ei ole silloin taloudellista ja ne todella kevyet lenkit pitäisi tehdä juoksun sijaan vaikkapa vesijuosten, pyöräillen, sauvakävellen, crosstrainerilla tai vastaavalla muulla tavalla. Itse ainakin olen huomannut juoksumatolla sellaisen ilmiön, että jos pyrkii juoksemaan todella hiljaa, niin se on vaikean tuntuista, mutta kun lisää hieman vauhtia, se on helpompaa. Eli silloin se kaikista hiljaisin vauhti ei olisi juoksutekniikan tai jonkun muun syyn vuoksi enää taloudellista. En tiedä miten sitä pystyy mittaamaan, mutta oma näkemykseni on se, että liian hiljaa ei voi juosta. Se on vähän sama kuin luisteluhiihdossa se rytmi, mikä vaatii vauhtia eli jos on oikein huonossa kunnossa, ei voi luistella ellei ole tyyliin tasaista ja liukas latupohja. Eli se kysymys liittyy siihen, voiko olla niin, että hidas juoksu ei ole taloudellista ja miksi tuossa on määritelty tuolla tavalla alin syke? Miksei se ole vain niin, että on joku pk1 alle x lyöntiä/min ja pk2 yli alle y lyöntiä/min ilman tuota 110 alarajaa? 

 

Lisäksi mua häiritsee vähän se, että puhutaan, että harjoittelua 110-175 ja kevyitä harjoituksia 115-140 välillä. Minusta pitäisi tehdä ero palauttavien lenkkien ja kevyiden lenkkien välillä. En itse koe palauttavia lenkkiä harjoituksiksi. Sen sijaan pk-lenkit lasken kyllä harjoituksiksi. Recovery runeissa vauhti saa olla minusta kuinka hiljainen tahansa, ts. vauhdilla ei ole väliä kunhan se ei ole liian kovaa. Easy runs eli ne normi pk-lenkit sen sijaan pitää minusta juosta jo kuitenkin jollain tietyllä vauhdilla ja se liittyy tuohon ylläolevaan taloudellisuuteen, minusta ne eivät voi olla liian hiljaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
28 minuuttia sitten, Baltsu kirjoitti:

Oma teoriani on näet se, että juoksun taloudellisuuden vuoksi kovin alhaisella sykkeellä kuntoilija ei voi juosta. Toisin sanoen nuo 7 min/km vauhdit jäävät pois, koska juoksu ei ole silloin taloudellista ja ne todella kevyet lenkit pitäisi tehdä juoksun sijaan vaikkapa vesijuosten, pyöräillen, sauvakävellen, crosstrainerilla tai vastaavalla muulla tavalla. Itse ainakin olen huomannut juoksumatolla sellaisen ilmiön, että jos pyrkii juoksemaan todella hiljaa, niin se on vaikean tuntuista, mutta kun lisää hieman vauhtia, se on helpompaa. Eli silloin se kaikista hiljaisin vauhti ei olisi juoksutekniikan tai jonkun muun syyn vuoksi enää taloudellista. En tiedä miten sitä pystyy mittaamaan, mutta oma näkemykseni on se, että liian hiljaa ei voi juosta.

 

No tietysti ihminen pystyy tekemään mitä vain, eri asia sitten onko se taloudellista, järkevää tai mitän sitten halutaan. Yksi tapa jolla tuota voisi yrittää mitata on esim. Garminin juoksudynamiikka. Sykevyö tai erityinen "podi" mittaa erilaisia asioita, kuten:

 

- Maakontaktin kesto

- Maakontaktin tasapaino (oikea vs. vasen)

- Vaaka -ja pystysuuntainen liike, ja niiden suhde

- Kadenssi

 

Minulla kaikki nämä parametrit ovat "punaisella" jos vauhdit on yli 6 min/km. Optimaalista näyttäisi olevan välillä 4-5 min/km. Paljon sen kovempaa en nyt toistaiseksi pysty edes juoksemaan. Todennäköisesti myös toisessa päässä tekniikka hajoaa jossakin vaiheessa ja juoksu muuttuu epätaloudelliseksi.


Olen siis samoilla linjoilla siinä, että juoksun taloudellisuus kärsii hitailla vauhdeilla.  Ei se silti estä juoksemasta välillä hitaasti ja siis "huonosti" Garminin mielestä. Siinähän urputtaa.

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

luulen, että mainitsemasi arvot riippuvat myös kengistä. Olen sitä mieltä, että Cliftonit esim. ovat sellaiset kengät,  joissa se taloudellisuus heikkenee tietyillä vauhdeilla, jolloin tulee sellainen "kuollut väli", jolla vauhdilla ei kannata juosta ollenkaan. Joko juoksee reippaammin tai sitten oikeasti aivan kevyesti. Rinconit puolestaan ovat sellaiset, että niillä on jotenkin todella vaivatonta juosta kynnyksen tuntumassa tai vähän yli, joten voi olla houkutuskin juosta vähän liian kovaa kevyitä päiviä ajatellen. Toki alusta vaikuttaa myös eli esim. hiekalla niillä ei tee mieli revitellä, jolloin saa juostua kevyen harjoituksen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
tunti sitten, Baltsu kirjoitti:

luulen, että mainitsemasi arvot riippuvat myös kengistä. Olen sitä mieltä, että Cliftonit esim. ovat sellaiset kengät,  joissa se taloudellisuus heikkenee tietyillä vauhdeilla, jolloin tulee sellainen "kuollut väli", jolla vauhdilla ei kannata juosta ollenkaan. Joko juoksee reippaammin tai sitten oikeasti aivan kevyesti.

Ei pidä paikkaansa ainaskaan minun kohdalla. Sen sijaan joihinkin peruskenkiin verraten Cliftoneilla kadenssi nousi noin 5 pykälää, ja tämä siis tapahtuu kaikissa normaaleissa vauhdeissa (pk1-vk2)! 

 

Erittäin mielenkiintoista keskustelua kyllä näistä testijutuista. Vielä kun lisättäisiin enemmän jutustelua siitä, mikä on "normaalin kuntoilijan" testitarve, niin alkaisi olla aika hyvä paketti. Mielestäni normaalin kuntoilijan testitarve on noin kerran vuoteen määrittää karkeasti harjoitusalueet. Sen jälkeen pitää olla joku testiprotokolla, jolla tarkastellaan harjoittelun etenemistä. Sen ei välttämättä tarvitse olla enää kynnystesti, vaan voi hyvinkin olla vaikkapa joku testijuoksu (esim. pk2 sykkeillä tehty sama lenkki -> tarkistellaan juoksuvauhtia suhteessa sykkeeseen). 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy