Jump to content
Juoksufoorumi.fi

M.BoneS

Villieläimiä lenkin varrella

Recommended Posts

No joo, paarmasta tuli mieleen ne kummalliset pienenpienen hyttysen näköiset öttiäiset joita parveilee kesäiltaisin ainakin Turun seudulla miljoonittain semmoisissa kummallista ylös-alas-hissiliikettä tekevissä ensembleissä. Niitä on tullut kohdattua. Mä näytin aina iltalenkin jälkeen ihan joltain Volvolta kun naamaan, kaulaan ja paidanrinnukseen oli liiskaantunut ja hikeen takertunut satoja pieniä mustia hönniäisiä.

Täällä Luxissa olen törmännyt pari kertaa punkkiin. Kerran sojotti korvanlehdessä ja toisella kertaa sisäreidessä. Ikävännäköisiä tyyppejä, mutta borrelioosia ja oliko se se nyt Kumlingen tautia on täällä onneksi vähänlaisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Villieläimeksi voinee laskea myös Torreviejassa lenkillä toissa viikolla kuvaamani hylätyn kermanvärisen greyhound-nartun. Kovin oli arka ja laihanoloinen tyttöraukka, mutta liikuskeli onneksi luonnonsuojelualueella, jossa oli vieressä kaikenlaista viljelmää ja hevostilaa, niin että ruokaa löytynee eikä kylmä uhkaa. Mutta ei luottanut tyttö pohjolan karuun mieheen, karkuun luikki. Kuva muistona, äärettömän kaunis. Kolmena päivänä tavattiin, osaltani rakkautta ensisilmäyksellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin, yksi unohtui. Nimittäin PAARMA! Samperi, viime kesänä maaseudulla pitkällä lenkillä paarma kiersi kehää pään ympärillä kilometritolkulla. Kun muutoin juoksin 75% sykkeellä niin vauhti kiihtyi yllättäen 85% tienoille (eli lähelle anaer. kynnystä). Samoilla seuduilla on ennenkin taisteltu paarmojen kanssa, tosin kävelylenkeillä. Ärsyttäviä ötököitä.

Tuo oli kyllä oikeesti ongelma viime kesänä. Joutui tekemään reittivalintoja monestikin paarmavapaille reiteille. Paarmat pitäisi kieltää lailla :fryingpan:

Share this post


Link to post
Share on other sites

No kotopuolessa porot juoksee pakoon. Välillä tosin päästää aika lähellekin ja sarvia pitää väistellä.

Täällä puolestaan olin eräänä perjantaina tytön kanssa vaunulenkillä, kun kettu ajoi takaa rusakkoa. Valitettavasti keskeytin ketun ajojahdin ja jäi tuokin rusakko meidän omenapuiden harmiksi elävien kirjoihin. No sinänsä kiva kokemus, jota 2-vuotiaskin on useasti muistellut tuon tapahtuman jälkeen.

Lievästi hiirikammoisena tulee aina ylimääräisiä sykähdyksiä, kun tienvarren ojassa hiiret rapisuttavat heinikköä....tai jos jopa käärmeitä olisivat olleet...hrrr...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lintubongarina tulee luonnollisesti juoksu/hiihtolenkeillä kuunneltua luonnon äänimaisemaa. Viime viikolla Paloheinässä huikkaili lehtopöllö ja ketun haukuntaakin (ei, ei ollut koiran) kuului Pitkäkosken suunnasta.

Paras/pahin kokemus on parin vuoden takaa mökkimaisemista Savossa. Olin juoksemassa eräänä kauniina kesäaamuna (HUOM! paarmat eivät lennä aikaisin aamulla, vasta keskipäivästä alkaen, jolloin ilman lämpötila ja kosteus ovat oikeanlaiset) jo tutuksi tullutta lenkkiä. Matkan varrella on (vielä) maatiloja, joissa on lypsykarjaa.

Kuin ollakaan, lehmihaan portti oli jäänyt auki ja lehmät tunkivat portista maantielle. Lehmät saa vielä säikyteltyä tiehensä karjumalla ja silmiin tuijottamalla. Mutta, mutta olihan seassa nuori sonni. Siinä vaiheessa piti tehdä nopea tilanneanalyysi: sonnin kanssa ei kannata ruveta hippasille. Nopeasti 180 asteen käännös ja rauhallisesti kävellen kohti lähellä tien varressa sijainnutta hirvipassilavaa. Siellä piti hetken aikaa kökötellä ennen kuin auto tuli ja saatin vietyä viestiä isännälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No joo, paarmasta tuli mieleen ne kummalliset pienenpienen hyttysen näköiset öttiäiset joita parveilee kesäiltaisin ainakin Turun seudulla miljoonittain semmoisissa kummallista ylös-alas-hissiliikettä tekevissä ensembleissä. Niitä on tullut kohdattua. Mä näytin aina iltalenkin jälkeen ihan joltain Volvolta kun naamaan, kaulaan ja paidanrinnukseen oli liiskaantunut ja hikeen takertunut satoja pieniä mustia hönniäisiä.

Täällä Luxissa olen törmännyt pari kertaa punkkiin. Kerran sojotti korvanlehdessä ja toisella kertaa sisäreidessä. Ikävännäköisiä tyyppejä, mutta borrelioosia ja oliko se se nyt Kumlingen tautia on täällä onneksi vähänlaisesti.

On niitä mustia pikkuötököitä Helsingissäkin. On tosiaan ollut hauskannäköistä, kun lenkin jälkeen niitä on tusinoittain liimautuneena ihoon ja paitaan (varsinkin valkoiseen paitaan). Onneksi ei sentään koko kesää, muistaakseni vain lyhyitä jaksoja alku- tai loppukesästä. Olisikohan ollut alkukesästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Paras/pahin kokemus on parin vuoden takaa mökkimaisemista Savossa. Olin juoksemassa eräänä kauniina kesäaamuna (HUOM! paarmat eivät lennä aikaisin aamulla, vasta keskipäivästä alkaen, jolloin ilman lämpötila ja kosteus ovat oikeanlaiset) jo tutuksi tullutta lenkkiä.

On se niin väärin, meil on aamuvirkkuja paarmoja. Kesällä käyn aina aamusella (tarkoittaa kahdeksan - yhdeksän välillä) lenkillä. Ja voi pirskatti niitä helikopterin kokoisia paarmoja. Purevat trikoon läpi. Jestas, että sattuu. Avuksi olenkin ottanut jonkun oksan tapaisen, jolla aika ajoin huiskin. Mahtanevat paikalliset asukkaat pitää meikäläistä vähintäänkin outona...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuossa alkutalvesta näin kärpän muutaman metrin päästä pyörätien vierellä ihmettelemässä ihmisten menoa. Erottui selvästi, kun oli valkoinen turkki, mutta lumi ei ollut vielä maassa. Huuhkaja myös bongattu ja kaikenlaista pienempää...

Kärppä Espoon Matinkylässä, huuhkaja Henttaalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuossa alkutalvesta näin kärpän muutaman metrin päästä pyörätien vierellä ihmettelemässä ihmisten menoa. Erottui selvästi, kun oli valkoinen turkki, mutta lumi ei ollut vielä maassa. Huuhkaja myös bongattu ja kaikenlaista pienempää...

Kärppä Espoon Matinkylässä, huuhkaja Henttaalla.

Oliko toi kärppä oulusta?:viheltely:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuossa alkutalvesta näin kärpän muutaman metrin päästä pyörätien vierellä ihmettelemässä ihmisten menoa. Erottui selvästi, kun oli valkoinen turkki, mutta lumi ei ollut vielä maassa. Huuhkaja myös bongattu ja kaikenlaista pienempää...

Kärppä Espoon Matinkylässä, huuhkaja Henttaalla.

Tiedän yhden toisenkin Urbaanin huuhkajan.....en ny nimeemään rupee sentäs...niin ja anopille terkkuja:fryingpan:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sateisena kesäpäivänä lenkkireittini yli tapahtuu kotiloiden ryntäys toiselle puolelle syömään parempaa ruohoa vai mitä hittoa ne siinä keskellä asfalttia tekevät...?

Inhottavasti rusahtelevat kengän alla ..... murrr. Etanat eivät rusahtelisi, joten olisivat pikkuisen mukavampia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sateisena kesäpäivänä lenkkireittini yli tapahtuu kotiloiden ryntäys toiselle puolelle syömään parempaa ruohoa vai mitä hittoa ne siinä keskellä asfalttia tekevät...?

Inhottavasti rusahtelevat kengän alla ..... murrr. Etanat eivät rusahtelisi, joten olisivat pikkuisen mukavampia.

Tuota, täällä on kesällä he-le-ve-tis-ti etanoita sateen jälkeen joka paikassa. Eikä mitään pieniä, vaan semmosia 5-10 cm pitkiä, kotilolla ja ilman. Inhasti nuljuaa jalan alla ja lenkkarit tuoksuu kummalle.

Pitääkin muuten mennä tällä viikolla joku ilta kattomaan yhtä tienpätkää joka on liikenneilmoituksen mukaan seuraavat pari viikkoa suljettu iltaisin ja öisin sammakoiden muuton vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaarmeita olen nahnyt muutaman. Alle metrisia sentaan, mutta yhden kerran astuin lahes paalle. Vesipuhveleiden seassa riisipelloilla olen juossut joitakin kertoja ja ihan tarkoituksella, rauhallisia kavereita ovat. Rottia on nakynyt jalkakaytavilla, viemariaukkojen laheisyydessa etc. aika usein. Karkuun luikkivat kovaa, jos ei ihan hannan paalle tossu osu..

Kaksi kertaa (ainakin) on tullut aitia ikava elaimen takia:

Kerran juoksin tiukahkon pensaikon lapi ja noin tuhannesosasekunnin jalkeen huomasin tekevani itsenihakkaamis-strippauksessa melko hyvan tuloksen (ei muita lahistolla onneksi). Olin nimittain taynna oransseja, varsin kookkaita muurahaisia, joista kaikki ruokailivat minua samaan aikaan. Ei ollut kivaa, mutta tapoin kaikki, jotka eivat paasseet karkuun.

Toisella kertaa jouduin kolmen koiran, tyyppinimike luultavimmin doberman, saartamaksi. Nama ihmisen, mutta ei ilmeisesti minun, parhaat ystavat esittelivat hammashoidon tuloksiaan aanekkaasti ja mallisuorituksena naykkivat reikia tuulihousuihini. Lihaan asti eivat menneet, ehka haisin pahalta. Pakko myontaa, etta taman tapauksen jalkeen olen vahan saikkynyt pimeassa juostessani koiranhaukuntaa.. Niin, missaan vaiheessa en pysahtynyt, vaan kavelin eteenpain. En tieda teinko oikein, mutta joskus se reviirin raja (yleisella maantiella!) tuli sitten kavereille vastaan ja antoivat menna..

Edit: niin, eihan noista villeja tainnut olla ihan kaikki..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now




×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy