Jump to content
Juoksufoorumi.fi


M.BoneS

Villieläimiä lenkin varrella

Recommended Posts

Viime kesänä pyörälenkillä Kaupin-Niihaman-Atalan metsässä tapasin useastikin hirviä, minä säikähdin. Kauriita olen samalla sudulla tavannut myös, jälleen säikähtäen.

Pari viikkoa sitten lenkin lopulla näin talitintin, meidän eteisessä.

Hetken mopin kanssa sitä jahdattuani sain sen opastettua parvekkeen ovesta ulos, epämiellyttävää kun luonto tuppaa noin lähelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerran metsätiellä pyöräillessäni kuulin kummallista rytinää aivan tien vierestä. Pysäytin fillarin ja ryhdyin tutkimaan mistä ääni voisi olla peräisin. No, hirvihän se siellä tietenkin rymisteli. Sekunnin verran sitä hirveä seurailin katseellani kunnes ymmärsin, että otushan juoksee aika kovaa vauhtia mua kohti. Siinä ryhdyin sitten jo asettelemaan jalkaa takaisin polkimelle kun huomasin, että toisella puolella tietä noin parin metrin päässä seisoskeli hirven vasa. Olin emon ja vasan välissä, loistavaa. Mun yksvaihteinen kiihtyikin siinä kohtaa jo varsin hyvin ja pian huomasin äitihirven lyöttäytyneen peesiin. Sotkin minkä kintuistani pääsin ja seuraavan kerran uskalsin katsoa taaksepäin vasta n. 300m myöhemmin. Ei ollut peesi kelvannut kuin sata metriä, mutta siihen se jäi seisomaan kuin puujumala. Ei viitsinyt palata takaisin enää samaa tietä pitkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Villisikoja on kuulemma kanssa pitkin metsiä, ja sellaisen kohtaamista vanhana Asterix-fanina luonnollisesti odotan innolla. Vielä ei ole kohdalle sattunut. Pupuja loikkii joka puolella ja ketun olen nähnyt pari kertaa.

Berliinin laitamilla näin aamulenkillä villisikalauman 10 metrin päässä edessäni, siitä ne pikkuhiljaa jolkottelivat puskiin kun pysähdyin (en peljännyt, en). Tuli siinä Asterix ja Obelix mieleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pieniä pupuja juosta vilahtelee aamuisin pihoissa. Kohta alkaa luonnonpuistossa olemaan käärmeet lenkkeilijöiden pelotteina, lajeista vain muutama on vaarallinen, mutta jokainen kiemurteleva otus saa kyllä minun sykkeeni nousemaan maksimiin... pesukarhuja on myöskin puistossa. Ja Oravia, oravia, noita ihania, lihavia paksuhäntäisiä rottia on joka paikassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ööh...

Kyllä noita tulee nähtyä tosi usein...

Varsinkin hirviä ja peuroja...

Maastolenkeillä, kun käyn eräällä rotkolla, niin odotan aina näkeväni ilveksen, kun tiedän niitä täällä olevan...

Kohta täällä voi toivottavasti nähdä myöskin suden...

Hirvien kanssa minulla on tapana jutella (eivät ole kyllä vastanneet), kun niitä pyörii sellainen kolmen yksilön "porukka" lenkkimaastossani ja ne joskus seisovat ja katselevat pienen matkan päästä, kun hölköttelen ohi...

Ovat siis sen verran tottuneita kulkijoihin, etteivät ryntää paniikissa tiehensä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy vielä palata kertomaan tuoreimmasta kohtaamisesta.

Eilen hiihtäessäni Kaupissa, olin jo ihan loppusuoralla kun vasemmalta näreiköstä ryntäsi lähes äänetön mutta rivakasti etenevä ho'mo (ho'minis).

Kohtaaminen oli nopea mutta ei niinkään pelottava, enemmänkin se oli huvittava.

Ilmeisesti jonkin sortin maastojuoksija painoi varovasti mutta nopeasti ladun poikki ja katosi kaupin maastoon.

Olitko se sinä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Karhu ja susi on tullut bongattua lenkillä, molemmat n.300m päästä, vaikka ei sitä kukaan uskokaan. Karhusta on 30v. aikaa, sudesta 15. Huuhkaja, maakotka... Nämä kaikki Kymin metsissä paitsi susi Korialla. Hirvet oli pikkupoikana niin yleisiä ettei niihin viitsinyt edes vilkaista kun joku metsässä puiden siimeksessä rytisi. Rakennusaikaan hirvi kurkkasi keittiön ikkunasta, äiti kertoo.

Kymissä noita isojakin petoja liikuskelee aika paljonkin, tulevat idän suurilta metsäalueilta, etelämpänä menoa rajoittaa meri, ja jäävät meidän metsiin empimään matkantekoa, kun alkaa ihmisasumukset tiivistymään. Meillä on pienlentokenttä siinä aika vieressä, ja lentäjät noita elukoita bongailee paljon enemmänkin. Kerran jännättiin radion välityksellä kun lentäjä kertoili tilannetietoja tapauksesta, jossa joku mummeli oli marjastamassa kallion toisella puolella ja karhu tarkkaili mummua kallion takaa. Hyvin siinäkin kävi, karhu kyllästyi ja painui tiehensä.

Nyt kun lentokentän viereen on tullut moottoriurheilurata, on elukat kaikonneet kun kaikenmaailman mopedeilla jyrätään metsissä. Hirven näin viimeksi 2v sitten niillä main ja sekin vissiin kaadettiin pois. Niin muuttuu maailma.

Jokunen vuosi sittenhän karhu raateli viereisessä pitäjässä Haminassa pururadalla lenkkeilijän kuoliaaksi. Oli ukko osunut epäonnekseen emon ja pentujen väliin. Mulla oli yhteen aikaan aina niissä metsissä kilikello kädessä, että osaavat elukat väistää ajoissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin, yksi unohtui. Nimittäin PAARMA! Samperi, viime kesänä maaseudulla pitkällä lenkillä paarma kiersi kehää pään ympärillä kilometritolkulla. Kun muutoin juoksin 75% sykkeellä niin vauhti kiihtyi yllättäen 85% tienoille (eli lähelle anaer. kynnystä). Samoilla seuduilla on ennenkin taisteltu paarmojen kanssa, tosin kävelylenkeillä. Ärsyttäviä ötököitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy