Jump to content
Juoksufoorumi.fi


M.BoneS

Villieläimiä lenkin varrella

Recommended Posts

Eläinkokemuksista oli aikaisemminkin juttua, mutta en löytänyt sitä ketjua enää, joten avataanpa uusi.

Lauantaina hiihtolenkillä laskin juuri sellaista tosi pitkää alamäkeä (välillä Frognerseteren - Midstuen), kun mutkan takaa paljastui kaksi hirveä ladulla. Toinen loikkasi samantien metsään, mutta toinen lähti latua pitkin pakenemaan. No mullahan oli siinä laskussa niin hyvin vauhtia, että pysyin mukavasti peesissä. Tässä takaa-ajoasetelmassa välimatkaa oli ehkä n. 15 metriä, ja matkaa kertyi tuollainen 300 metriä ennenkuin hirvi oikaisi mutkasta metsän puolelle. Onneksi tyytyi pakenemaan eikä vaihtanut itsepuolustustaktiikkaan.

Ps. Tarkoituksella laitoin villieläimet otsikkoon, ettei heti livetä siihen samaan vanhaan koirakeskusteluun. Sitä löytyy jo muualta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hirviä, valkohäntäpeuroja, kettuja, metsoja...

Näitä täältä löytyy. Aika tolvanoita nuo hirvet välillä ovat. Osa pakenee, jotkut toljottavat juoksijaa kuin sonni uutta veräjää. Vaihtelua tuovat yksitoikkoiseen junnaamiseen. Joskus jopa aiheuttavat sykkeen nousua. Joku supikin on joskus tullut trehvattua. Joku voisi jopa luulla, että ihan korvessa asustan.:kapa:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kesällä tuli uitua 2 metrin päästä Saimaan norpasta. Se on jo sanottu aikaisemminkin, mutta en muista olenko jo jossain ketjussa kertonut, kun Ylläksellä 1997 luikerteli kyykäärme äitienpäivänä Ylläsjärvenpuoleisen ankkurihissilinjan vieressä puiden alla, ja kyyn alla oli vielä reilusti yli puoli metriä lunta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä täällä korvessa (Espoon "keskus") on aika usein hirviä, kuusipeuroja, supia, kettuja, piisameja ja kesällä ikävän paljon käärmeitä. Koirille nämä tuottavat paljon hauskuutta, mutta itse katselisin mielellään vaikka kauempaakin. Viimekesän iltarasteilla meinasi sydän muljahtaa, kun pikkupeura oli nokosillaan ruohikossa ihan kulkureitillä ja tietty säntäsi pystyyn mun lenkkarin juuresta just kun jalka osui viereen maahan. meinasi koko rasti jäädä hakematta, kun piti vähän puhallella. Yleensäkin rastien perässä ja koirien kanssa juostessa joutuu usein lähikontaktiin noiden metsän asukkien kanssa tahtomattaan. Eivät ole tainneet tottua kaupungissa, että kukaan häiritsee päiväunia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lenkillä on tullut vastaan, jos jonkinlaista jolkottelijaa. Todellisessa erämaassa elämäni suurimman osan lenkeistä tehneenä. Mut ehkä mieleenpainuvin muisto tulee inttiajoilta.

Kuljimme jossain sissitaitokokeessa ryhmäkoossa. Siellä satuimme porukalla ahman pesälle. Uros ahma rupesi tekemään hyökkäyksiä meitä kohden. Kaverit lähtivät juoksemaan karkuun niin jotta rinkat vain kilisivät. Mie otin rynsesteristä sellaisen pesäpallomailaotteen, jotta tempasen ahmaa sillä sitä vastapalloon. Mut ahma pysähtyi noin 3 m päähän minusta ja lähti karkuun. Kaverit huutivat mulle kuin hinaajat. Kuulemma tekee kipeetä, jos ahma pääsee puremaan...tekee se myös varmaan kipeetä, jos silpasee rynkyllä ottalohkoonkin:znaika: Pari valehyökkäystä se ahma teki ja mie ootin iskupaikkaa. Sit se juoksi pesäkoloonsa. Olisihan se ollut komeeta kävellä joukkueen kokoontumispaikkaan ahma rinkapäällä keinuen.

Tästä sain kurssivihkoon jonkinlaisen ahman kaato "vittuilu" lisänimen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hieno tarina, ForrestG! Mutta osataan sitä täälläkin: joskus on tullut lenkillä vastaan jotain siivekkäitä pieniä otuksia. Lintuja kuulemma, eivätkä kai edes vaarallisia.

Miten jotkut saitten voikin olla noin pihalla (sic) luontoasioista? Minä pystyn luokittelemaan kaikki linnut pääluokkiensa mukaan yhdellä vilkaisulla. Elikkä pikkulinnut ja sitten isot linnut.

Täällä näkyy Bambeja ja Bambin äitejä aika usein. Villisikoja on kuulemma kanssa pitkin metsiä, ja sellaisen kohtaamista vanhana Asterix-fanina luonnollisesti odotan innolla. Vielä ei ole kohdalle sattunut. Pupuja loikkii joka puolella ja ketun olen nähnyt pari kertaa.

Kerran törmäsin Turussa Aurajokirannassa rautatiesillan alla tosi kapisen oloiseen kettuun. Pysähdyin katselemaan ja kettu kanssa. Siinä sitten tuijoteltiin muutama sekunti ihan rauhassa ehkä kolmen metrin päästä, nyökättiin ja jatkettiin rauhallisesti tahoillemme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä


  • Talviale!

    Alennukset jopa -60%


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy