Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Lasse Mäkelä

Juoksijan voimaharjoittelu.

Recommended Posts

Moikka,

Ihan mielenkiinnosta =). Itse on hmm hybridi eli nautin juoksusta ( maratoonejakin ) mutta sitten harrastaa voimannostoa. Tai no jälkimmäinen on vienyt niin pahasti mukanaan , että on valmentaja mutta enemmän ehkä voisi haukkua voima valmentajaksi. Ja tiedän, voimannosto ja pitkänmatkan juoksut syövät toisiaan eli itse jakaa vuoden kahteen osaan. Lämpimällä juostaan ja kun on kylmä niin sitten nostetaan painoja. Mutta itse kysymykseen.

 

Miten hoidat voimaharjoittelun.

a) mitä se on?

b) vähän ehkä pitäisi lisätä

c) tärkeä -> josta jatkokysymys. Miten olet jaotellut voimaharjoittelun / juoksun viikolla?? Ja mitä liikkeitä suosit.

 

//LAsu 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omalla kohdallani kyse on kai sellaisista asioista, mitkä lisäävät juoksuvoimaa. Yhtäältä voidaan ajatella mäkijuoksua ja vetoja osana voimaharjoittelua. Sitten on Body Attack, jossa aiemmin kävin aika paljonkin. Valitettavasti jäänyt vähemmälle, kun aikataulut muuttuivat, mutta se on hyvä juoksuvoimaa lisäävä laji. Salilla yritän tehdä yhtenä päivänä viikossa yläkroppaa ja toisena jalkoja, mutta kesällä saatan välillä sluibata ja välillä muutenkin. Yläkropassa kai aika monipuolisesti kaikenlaista pienillä painoilla. Sen lisäksi käsipainoilla (4-5kg) käsien käyttöä kovassa tempossa. Alakropassa pohkeet isoilla painoilla ja hyppykyykyt ja maastaveto kohtuudella. Sen lisäksi lantion nostoja, askelkyykkyjä ja joskus jotain muutakin kuten polvennostoa. Tosin jälkimmäisiä voi tehdä erilaisilla box hypyillä. Keskivartalo on sitten sellainen asia, mitä kanssa tulee tehtyä. Kerran viikossa coretunti (ei välttämättä kesällä) ja pari kertaa viikossa jotain muuta. Yhdessä vaiheessa tuli tehtyä aika paljon leuanvetoja. Sitten kyllästyin niihin ja lopetin. Nyt kun kokeilin niin ei mene enää kuin puolet siitä kuin ennen, joten ehkä se on vähän tyhmästi jäänyt sivuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites
5 tuntia sitten, Lasse Mäkelä kirjoitti:

Moikka,

Ihan mielenkiinnosta =). Itse on hmm hybridi eli nautin juoksusta ( maratoonejakin ) mutta sitten harrastaa voimannostoa. Tai no jälkimmäinen on vienyt niin pahasti mukanaan , että on valmentaja mutta enemmän ehkä voisi haukkua voima valmentajaksi. Ja tiedän, voimannosto ja pitkänmatkan juoksut syövät toisiaan eli itse jakaa vuoden kahteen osaan. Lämpimällä juostaan ja kun on kylmä niin sitten nostetaan painoja. Mutta itse kysymykseen.

 

Miten hoidat voimaharjoittelun.

a) mitä se on?

b) vähän ehkä pitäisi lisätä

c) tärkeä -> josta jatkokysymys. Miten olet jaotellut voimaharjoittelun / juoksun viikolla?? Ja mitä liikkeitä suosit.

 

//LAsu 

 

 

Hämmentävää kielioppia, eikä nyt ihan aukea mitä tuossa haetaan. No koitetaas:

 

Talvet ja kesät juostaan ja voimanostetaan. Hybridi Athleetti ei puhaltele kainaloihinsa, vaan kumpaakin tehdään kokoajan koska se on ainoa tapa kehittyä mielekkäästi. Muuten ensimmäiset 2kk herätellään lihasmuistia ja totutetaan paikkoja uuteen rasitukseen ja tietyn pisteen jälkeen (pari vuotta?) ollaan siinä pisteessä että edellisvuosien tasoa ei enää saavuteta tai jos saavutetaan niin voidaan olla onnellisia. Yhtä aikaa tekemällä kehitys on hitaampaa, mutta tasaista. Aika paljon olen vuosien varrella nähnyt näitä blokki-treenaajia ja kyllähän ne on alkuun innoissaan kun kehitystä tulee vanhan lihasmuistin palatessa, mutta taso jää aina vaatimattomaksi koska se muutama kuukausi ei vaan riitä. Eikä pohjat edes riitä oikeasti kovaan lajitreeniin, koska se vaatii sen että treenataan läpi vuoden.

 

Jos oikeasti kiinnostaa niin suosittelen tutustumaan Alex Viadan the Hybrid Athlete kirjaan (englanniksi toki, niin kuin melkein kaikki muukin hyvä elämässä). 

 

Itse tein vuoden tavoitteellista voimanostoa ja tavoitteellista juoksua yhtä aikaa, jotakin tuossa ehkä kerkesi oppia. Toinen vuosi olisi pitänyt harrastaa että olisi voinut testailla omia ajatuksia tarkemmin juuri juoskuun liittyen. Mutta siitä ei pääse mihinkään että juoksu ja kyykky on se keskeinen ongelma johon pitäisi löytää konstit, eikä niitä välttämättä löydä. Kyykyssä kilomäärät nousee kun etureisiltä saa siirrettyä tehontuottoa takareisille, eli kyykätä lowbarina, mutta silti etureisiä pitäisi saada vahvemmiksi koska niistä se kehitys lopunviimein on kiinni (eli kuten sanonta kuuluu: high bar rakentaa kyykkyvoimaa ja low bar demonstroi kyykkyvoimaa). Ja juoksu hakkaa etureidet ns. tohjoksi, eli etureisien vahvistaminen tulee olemaan iso ongelma.

 

Toki etenkin takareisien kanssa pitää olla tarkkana koska ne on räjähtävää lihasmassaa ja isoilla volyymillä aiheuttaa helposti ongelmia. Mutta yleensähän esim maastavedossa volyymit on kohtuu matalia, joten jos ei tee hirveästi apuliikkeitä (esim romanialainen mave) niin tuon kanssa ei ehkä pitäisi olla ongelmaa. Ehkä.

 

Melkein sanoisin että 5x5 on pahin tapa treenata alakroppaa. Terävät maksimit vaikka 3x3 ja sitten bodaustyyliin 3x8-12 parempia. Tämän ainakin pyöräillessä on huomannut että tuo 5x5 pistää niin pahasti molemmat solukon ja hermoston tukkoon 48 tunnin ajaksi, suorittaminen voi olla toooodella tukkoista.

 

Ja se nyrkkisääntö että teholliset päivät tehollisina ja keveät keveinä (nimenomaan alakropan suhteen, yläkroppaa voi tehdä keveämpinä). Eli vaikkapa maksmivoima + maksimikestävyys ja Perusvoima + vauhtikestävyys. Pitkät lenkit sitten ilman punttia palautunein lihaksin: itsellä ongelmia tuotti se että kyykyn jälkeisenä päivänä tein usein pitkän lenkin, koska yleensä se tuntui helpolle. Jos kuitenkin joku lihas kuten pohje oli tosi väsynyt niin tuolla aiheutti isojakin ongelmia koska vauhtia pystyi pitämään yllä vaikak "vähän" sattuikin.

 

Ps. Pitkän matkan juoksu ei syö voimaa, laktaattialueella toimiminen syö. Eli periaatteessa VK on se pahin mitä voi tehdä, ehkä nopeuskestävyys vieläkin pahemmin. Tämä on minun kokemus yhdistetystä voima+kestävyysharjoittelusta liki vuosikymmenen kokemuksella. 

 

 

EDIT: En tiedä voiko juoksu-voimailu sektorilla vetää jonkinlaista linjaa takareisien ja juoksunopeuden sekä etureisien ja juoksukilometrien välillä. Itse olen määrällinen treenaaja joten siksi ehkä etureidet muodostui ongelmaksi kehityksen kannalta.

 

Takareisi vammautui romanialaisessa maastavedossa josta jäi "pysyvä" kiputila juoksuun, mutta ei vaikuttanut kehitykseen kummallakaan saralla. Ensi alkuun kokeilin treenata 1500 metrille, mutta ainakaan tuona aikana nopeus ja maastaveto eivät olleet ongelma.

 

Ja Lantionosto on hyvä liike pitää mielessä juoksunopeutta ajatellen, lantio joutuu toimimaan juuri (yli)ojennettuna jota ei oikein perinteisellä maastavedolla tai kyykyllä saa. Sumo maastaveto sen sijaan toimi paremmin... Tai vastuskuminauha maastavedossa jolloin se loppuojennus vaatii voimaa, sitäkin voi kokeilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites
tunti sitten, second kirjoitti:

Melkein sanoisin että 5x5 on pahin tapa treenata alakroppaa. Terävät maksimit vaikka 3x3 ja sitten bodaustyyliin 3x8-12 parempia. Tämän ainakin pyöräillessä on huomannut että tuo 5x5 pistää niin pahasti molemmat solukon ja hermoston tukkoon 48 tunnin ajaksi, suorittaminen voi olla toooodella tukkoista.

Mielenkiintoista. Olen ollut aina vastaan bodaustyylisestä voimatreenistä alakropalle kestävyysurheilussa (ainakin soudussa sekä hiihdossa) ja mieluummin olemme suosineet 6x3 tai 5x5 toistoja. 

 

Mieluusti tehdään max tai nopeusvoimaa aamutreeninä ja iltatreeni NK/MK/VK treeniä ennen kuin DOMS:it pääsevät valloilleen, joskaan eihän max tai nopeusvoima pahasti yleensä kipujumita. 

 

Mutta mielenkiintoisia näkökantoja, kun kuitenkin varmasti sinulla on enemmän näkemystä voimailusta ja sen sovittamisesta kestävyysurheiluun. Tästä aiheestä pitäisi päästä tekemään kunnon symposiumi vai mikä bakkanaali se oikein on. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
4 tuntia sitten, ForrestG kirjoitti:

Mielenkiintoista. Olen ollut aina vastaan bodaustyylisestä voimatreenistä alakropalle kestävyysurheilussa (ainakin soudussa sekä hiihdossa) ja mieluummin olemme suosineet 6x3 tai 5x5 toistoja. 

 

Mieluusti tehdään max tai nopeusvoimaa aamutreeninä ja iltatreeni NK/MK/VK treeniä ennen kuin DOMS:it pääsevät valloilleen, joskaan eihän max tai nopeusvoima pahasti yleensä kipujumita. 

 

Mutta mielenkiintoisia näkökantoja, kun kuitenkin varmasti sinulla on enemmän näkemystä voimailusta ja sen sovittamisesta kestävyysurheiluun. Tästä aiheestä pitäisi päästä tekemään kunnon symposiumi vai mikä bakkanaali se oikein on. 

 

Minä en valmenna ketään muuta joten aika pitkälle näkemykset on ihan itseä koskevia. ja kun harvemmin kenenkään muunkaan kokemuksia pääsee kuulemaan, siksi onkin mielenkiintoista että teillä on selkeästi toisenlainen näkemys. Tuo perusvoiman teko tuli juuri Alex Viadalta, ja saksalaiset soutajat sitä ainakin tuntuivat tekevän maksimivoiman rinnalla jos muistan oikein. Omakohtaisesti huomasin kahvakuula-aikoina 10 toiston sarjat selvästi paransi "tehokestävyyttä" lajissa, toisin kuin maksimivoiman hakeminen (joka oli jo vaaditulla tasolla että tehoa pystyi tuottamaan). Mutta itsekään en hirveän aktiivisesti ole kyllä perusvoimaa tehnyt, 5 toistoa on yleensä ollut se maksimi. En oikein tiedä miksi näin on, onko se vaan jokin synnynnäinen vastenmielisyys bodausta kohtaan.

 

Luulen että minulla iso juttu tuon 5x5-treenin kohdalla on se että se on selkeästi se minun tärkein treeni, enkä tee sitä laskennallisten prosenttien mukaan vaan siten että toistoja ei jää tankkiin, eli siihen mennään sillä asenteella että epäonnistuminen on mahdollista ja tosissaan täytyy pusertaa jotta se menisi läpi.  Eli viikon pääharjoituksena tuota voisi pitää. Se on varmaan iso tekijä miksi se pistää jalat niin tukkoon pitkäksi aikaa, jos tekisin sen vaikka 75%:lla maksimiykkösestä niin tuntuma voisi olla aivan toisenlainen.

 

Oletteko huomanneet että maksmivoimatreenistä on hyötyä teholliseen juoksuun? Itse olin huomaavinani tuota kun jätin voimatreenin mukavan napakaksi, mutta selvään käsitykseen en oikein päässyt. Nyt PK-alueen polkeminen tuntuu hyötyvän napakasta 3x2 tai 3x3 treenistä, kovemmilla tehoilla sitten voi alkaa hyytymään. Ei vaan ole tehomittaria ja olosuhteet kuitenkin vaihtelee, joten varmaan käsitykseen en oikein ole päässyt.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakin hiihdossa suositaan nykyisin salireenissä aika lyhyitä sarjoja, jotka ovat enemmän hermottavia ja maksimivoimaa kehittäviä/ylläpitäviä. Kestovoimaa tehdään sitten ehkä enemmän, vaikka rullasuksilla tasurina tai sauvoitta luistellen. Luulisi että juoksussa sama olisi vielä korostetumpaa, koska voimantuottoajat ovat juoksussa varmaan vielä lyhyemmät. Kestovoimaan voisi kuvitella juoksussa vaikka ylämäkiloikkia tms suurempaa voimantuottoa vaativaa. Perusasia voimareenissä kait on se, että taskuun jää aina pari nostoa, jolloin suoritus on nopea ja teknisesti puhdas.

 

Sinänsä tämä ei vastaa aiheen aloittajan kysymyksiin, koska voimanoston ja juoksun harrastaminen tavoitteellisesti yhdessä voi olla aikamoista kompromissia. Jos unohtaa tavoitteet ja harrastaa vain, niin kokonaisuus voi olla yleisen työkunnon puolesta ihan hyvä.

 

Omalla kohdalla kestovoimaa on aina parantanut eniten maksimivoimaa herätelleet treenit, mutta toisaalta kestovoiman kannalta on ihan eri asia vaikka hiihtää 30 minsaa, kuin tehdä 60 sek maksimitoistoja salilla. Minuutin maksimi-X toistoinahan kestovoimaa ainakin 90-luvun alussa testileireillä testailtiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kai mikään voi vastata aloittajan kysymykseen, koska kysymys oli ikään kuin vastaajalle henkilökohtaisesti osoitettu, mutta ei kuitenkaan avoin kysymys, vaan siihen oli 3 vastausvaihtoehtoa, joista yksikään ei ollut sellainen, joka olisi edes voinut olla vastaus miten-kysymyssanan sisältävään lauseeseen. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
10 tuntia sitten, second kirjoitti:

Oletteko huomanneet että maksmivoimatreenistä on hyötyä teholliseen juoksuun? Itse olin huomaavinani tuota kun jätin voimatreenin mukavan napakaksi, mutta selvään käsitykseen en oikein päässyt. Nyt PK-alueen polkeminen tuntuu hyötyvän napakasta 3x2 tai 3x3 treenistä, kovemmilla tehoilla sitten voi alkaa hyytymään. Ei vaan ole tehomittaria ja olosuhteet kuitenkin vaihtelee, joten varmaan käsitykseen en oikein ole päässyt.

 

Sen olen huomannut tuntemuksista, että vaikka jalat ovat olleet ”tehneen” tuntuiset, niin silti on pystynyt teknisesti paremmin juoksemaan sekä jalkojen hermotus on ollut parempi, mutta kellolla en heti ole saanut mitään negatiivista tai positiivista havaintoa (erittäin hankala saada järkevää vertailua, sillä muuttuvia tekijöitä liikaa). Soudussa taas maksimi-treeni tai kunnollinen nopeusvoima-treeni on mielestäni jopa hetkellisesti parantanut tehollisen kestosuorituksen tasoa(vk tai mk tasolla). Nämä asiat varmasti on yksilöllisiä esim onko nopeus vai kestävyystyypin lihassolujakauma..

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se on fyysisen kunnon kannalta parasta tehdä molempia, voimaa ja aerobista kuntoilua. Eikä vain juoksuvoimaa, vaan myös käsiä ym.

Alan varmaan itsekin tehdä sillä tavalla myöhemmin. Eli yhtenä päivänä lenkki ja seuraavana kuntosali. Sekin voisi olla hyvä, että yhdellä viikolla tekee muutaman kuntosalikäynnin mutta ei lenkkejä. Ja seuraavalla viikolla käy lenkillä mutta ei kuntosalilla.

Voimaharjoittelusta ei kylläkään minun kohdalla voi kai oikein puhua. Vaan ennemmin lihaskuntoharjoittelusta.

 

Se on kyllä jännä, kun varmaan minkään lajin urheilijat ei tee kestovoimaa. Ei edes kestävyysurheilijat, vaan hekin tekevät juuri noita lyhyitä sarjoja, kuten tässäkin ketjussa on mainittu. Varmaan kukaan voimailija tai bodari tai fitness-urheilijakaan ei tee kestovoimaa. Peruskuntokauden alussa toki vähän pitempiä sarjoja, mutta ei niitä kestovoimaksi voi laskea.

Saatan olla jopa ainoa kestovoiman tekijä koko Suomessa.

https://www.juoksufoorumi.fi/topic/36143-huh-huh-10km-35-36-min/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen ollut sitä mieltä, että kestovoimaa kannattaa tehdä lajiomaisesti kun sitä tekee.

 

Eräs kollegani joka veti mavessa 82kg painoisena 340kg linjasi asian aikoinaan: ”kaikki toistomäärät yli viiden ovat kestävyysurheilua”, joten tästä linjasin omaan valmennusfilosofiaani, että jätän kuntopiirit ja muut nitkutukset pois salilta. Salilla tehdään voimaa ja sitten kestävyyttä (kestovoimaa)treenataan mieluummin lajinomaisesti.

 

Tietysti tämä(voiman hankinta) on sellainen hetteikkö omassa osaamisessa, ettenkö voisi avoimin mielin olla muuttamaan filosofiaani, kunhan pätevät perusteet keksitään. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
4 tuntia sitten, ForrestG kirjoitti:

Minä olen ollut sitä mieltä, että kestovoimaa kannattaa tehdä lajiomaisesti kun sitä tekee.

 

Eräs kollegani joka veti mavessa 82kg painoisena 340kg linjasi asian aikoinaan: ”kaikki toistomäärät yli viiden ovat kestävyysurheilua”, joten tästä linjasin omaan valmennusfilosofiaani, että jätän kuntopiirit ja muut nitkutukset pois salilta. Salilla tehdään voimaa ja sitten kestävyyttä (kestovoimaa)treenataan mieluummin lajinomaisesti.

 

Tietysti tämä(voiman hankinta) on sellainen hetteikkö omassa osaamisessa, ettenkö voisi avoimin mielin olla muuttamaan filosofiaani, kunhan pätevät perusteet keksitään. 

Lievästi ylipainoisena hölkkäilijä-suunnistajana testannut kumpaakin menetelmää.  Ja lyhyen kokemuksen perusteella maksimivoima on salilla hyötysuhteeltaan paljon parempi. Kestovoimapainoitteisella harjoittelulla en havainnut mitään hyötyä.

Talven punttia 1-2krt vko ja keväällä sitten tuntee jaloissa miten maastossa juoksu sujuu.

 

Maksimivoiman on tarkoitus  jalostua kestovoimaksi. Maksimivoimalla tarkoitetaan 3-5 toistoa pitkin palautuksin, eikä loppuun asti eli aina vähän varaa.

 

Kestovoima on jumittavaa ja hidastavaa joten siksi sitä vain lajinomaisesti.  Maksimipainotteisella jalostuminen tapahtui aika nopeasti. Kestävyyspainoitteisesti harjoittelemalla lähtötaso oli ok muttei kehitystä havainnut. 

 

Joskus rapakuntoisena kävin salilla ja silloin kesto ja bodaustoistot perusvoiman saamiseksi eli peruskuntovaihe oli tärkeä ennen maksimiperusvoimaa. Nyt kun tulee kestävyysurheilua jaloille niin voi hypätä suoraan maksimivoimaa tekemään.

 

Juoksun ja voimaharjoittelun yhdistäminen on hankalaa. Varmaan vuorotteleva painotus auttaa. Voimaharjoitus on hermostollisesti rasittava harjoitus joten sen pitäisi rytmityksessä huomioida. 

 

 

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Janne Holmen muistaakseni ainoastaan treenasi korsettia. 

Sen voi tehdä ilman saliakin. 

Eipä se juoksija paljoa voimaharjoittelua tarvi. 

Normaalit treenit+ mäkivetoja näyttäisi riittävän. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

@ForrestG ja @ErAh

 

Saksalaisilla soutajilla oli/on juuri tämä ajatusmalli, eli levytankoa ja punttisalia käytetään voimanhankintaan eli maksimi ja perusvoimaan. Perusvoiman osuus on pitkälti siitä kiinni onko soutaja raskaassa vaiko keveässä luokassa, eli onko vara kasvattaa lihasmassaa. Erityisesti juoksussa on aika lailla selvää että tätä ei haluta.

 

Voima- ja lihaskestävyys sitten lajinomaisesti soutaen. Minusta se on tuolta alkanut tällä vuosikymmenellä valua muihinkin lajeihin pikkuhiljaa, mutta aikanaan kun paljon lueskelin hiihdon, juoksun ja soudun valmennuksesta sekä kotimaassa että kansainvälisesti niin tuo oli ns uutta tietoa jolla saksalaiset ikään kuin kohautti maailmaa. Monet soudussakin teki vielä 20toiston lihaskuntopiirejä joiden ajateltiin siirtyvän hyvin soutuun, ja että maksimivoima on turhaa. Käsitykset on muuttuneet aika paljon, oikeastaan melkein päälaelleen.

 

Jos muisti pelaa oikein niin Jyväskylässä oli voima- kestävyyssymbosioum muutama vuosi sitten (kestävyysurheilun näkökannalta) ja siellä eräs luennoitsija mainitsi että mm nopeusvoiman tekeminen pyöräilijöillä paransi tehon tuoton taloudellisuutta, tarkkaan en muista miten tutkimus toteutettiin. Eli kyky pysyä korkeilla tehontuoton tasoilla parani vaikka vo2max itsessään ei parantunut. Juoksun suhteen homma jätti vähän tulkinnan varaa. Muistaakseni tutkija silläkin spekuloi. Luentoja ei tietääkseni ole julkisesti julkaistu, mutta yksi kaveri tallensi osan tai kaikki luennoista ja oli siellä ihan mielenkiintoisia juttuja, tosin ei mitään maata kaatavaa.

 

Juoksun kannalta varmasti keskeinen ongelma on paino. Itse olen harrastanut nyt kahvakuulaurheilua, juoksua, soutua ja pyöräilyä samalla kun voimanosto on kulkenut enemmän tai vähemmän mukana kuvioissa. Muutama havainto kun tässä sairaslomalla on tätä aikaa ja energiaa:

 

-Kahvakuulaurheilu on 10min kestävyyslaji. Itse nostin lievästi ylipainoisena 73kg painoluokassa, parhaiten kroppa pelasi 75 kiloisena mutta silloin olisin joutunut 78kg painoluokkaan. Paras saavutus oli että ylitin lajia hallitsevien venäläisten B-maajoukkue rajan 73kg painoluokassa. Kotimainen raja oli niin matala että sen ylitystä tai edes maajoukkueeseen pääsyä ei kunnia-asiana voinut oikein edes pitää.

 

-Juoksussa juoksin kusisen 3050m Cooperissa vuoden harjoittelulla (3000km/vuosi) tuossa 73-75kg painossa. Jostakin sain käsiini painokertoimen cooperin tulosta ajatellen ja normaalipainoisena tulos olisi ollut jotakin 3300-3400 metrin luokkaa. Mene ja tiedä, mutta ehkä tuo jotakin viitettä antaa tasoituksen määrästä?

 

-Soudussa 10k soudin aikaan 39min ja risat, parin viikon harjoittelulla. Painoa oli 77kg. Tuskin vaikutti mainittavasti paino mihinkään.

 

-Poljen hyvissä olosuhteissa noin 30km/h PK-sykkeiden ylärajoilla. Hyvin karkeaa, tiedän. kalusto ei ole minulla maksanut edes 500€ eli ihan luuserivehkeillä veivaan, eli lukkopolkimia, ei lykraa, ei mitään, tuulen huuhtoma perse vain haisee. 

 

-Maastaveto on tällä hetkellä joku 220kg, kyykky on 160kg tienoilla, joilla alkaisi olla 75kg painoluokassa jossakin kansallisen top 20 joukossa. Ehkä, en ole tarkastanut viime vuosien tuloksia. Molemmissa oli lupaavasti alkanut herkistely kesken kun katkesi solisluu, maveen uskaltaisi laittaa 10-20kg lisää jos olisi saanut jatkaa muutaman viikon. Kyykkyyn varmaan enemmänkin.

 

Ainakin näin äkkiseltään tuntuu että tuo cooperin tulos erottuu joukosta todella paljon, "karmealla" harjoittelulla just ja just erinomainen kuntoilijan tulos... 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se tapa että voimaharjoitus tehdään aamulla ja illalla on jokin noista treeneistä, jotka ForrestG mainitsee, on suosittu. Ohjelmia ja päiväkirjoja, jotka kehottavat tekemään niin, on paljon.

 

Vuorimaan kirjoituksista on jäänyt mieleen kaikenlaista, muun muassa se, että voimaharjoituksen tekeminen kovatehoisen kestävyysjuoksuharjoituksen jälkeen on yksi vaihtoehto, eikä välttämättä edes huono. Perustelu kuuluu, ehkä vähemmän yllättäen, että koska "kestävyysjuoksumatkojen juoksijat saavuttavat juoksulihaksillaan parhaat voimantuottotehot vasta erittäinkin kovilta tuntuvien juoksuosioiden jälkeen", lämmittely on turhaa, pitää takoa vetoja, minkä jälkeen vetäydytään vetämään voimaharjoitus. Esiin tuodut Vuorimaan sanat löytyvät kirjasta Lentoa juoksuun.

 

Aiemmin tänä vuonna, kun kävin sekä salilla että lenkillä, voi sanoa, että kävin samaan aikaan, sillä juoksin salille ja sieltä pois ja sen jälkeen heitin vielä melkein aina jonkinlaisen juoksulenkin (jep, juoksu tuntui monesti aika napakalta), joskus jopa tunnin mittaisen, noudatin tavallaan Vuorimaan löytämää "totuutta" ja antamaa ohjetta, koska juoksin salille monesti aika reippaastikin sen noin kahden kilometrin matkan, joka on paikoin pelkkää ylämäkeä, ja juurikin loppumatka on pelkkää ylämäkeä. Rauta ei ollut kevyttä, ei ainakaan kyykätessä, ja vaikka en oikein tiedäkään, onko kyykkäystyylini low bar vai high bar, en käytä pehmusteita joten tankoa on pakkoa laskea alemmas, ikään kuin käsien varaan, on selvää, että etureidet olivat se heikko kohta. On erinomainen havainto tuo, että juoksu hakkaa etureidet hajalle, ja se vasta erinomaista onkin, että sillä selitetään niitä ongelmia, joita kyykkäjä ehkä kohtaa. Mikäli siis ymmärsin kohdan oikein - toivottavasti ymmärsin, sillä siitä löytyy siinä tapauksessa (yksi) selitys sille, miksi piti kyykätä kerta toisensa jälkeen niin pienillä painoilla. En siis kehittynyt. Arvelin tuolloin, kun kävin salilla, että selitys löytyy sieltä missä on liikkuvuus ja keskivartalo, eli liikkuvuus on huono ja keskivartalo heikko, ja lisäksi vielä selkä on niin huonossa kunnossa, että kyykkäminen on vähänkin suuremmilla painoilla näistä syistä johtuen poissuljettu.

 

Vaikka tunsinkin että etureidet vaikeroivat kun kyykkäsin, en oikein uskonut, en yhtään, että etureidet olisivat se pahin ongelmakohta, minkä takia kehitys junnaa paikallaan, vaan että juuri heikko keskivartalo ja heikko liikkuvuus selittävät sen että kehitystä ei tule. Liikkuvuus ja alaselkä (ja muukin keskivartalo) olivat selittävinä tekijöinä mielessä siksi, että kyykkyni on syvä. Jatkuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy