Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Sign in to follow this  
JH1

Kuntosuunnistajan vauhti vs. kilpasuunnistajat

Recommended Posts

Tämän viikon iltarasteille (6,4 km) osui tuloksista päätellen näköjään ihan oikeita kilpasuunnistajia mikä on mielenkiintoinen tilaisuus verrata omaa vauhtia tällaisena keski-ikäisenä muutaman vuoden suunnistaneena kuntoilijana. Maasto oli monipuolista (kalliota, kangasta, tiheikköä, aukkoa).

 

Karkea jakauma meni siten, että:

- N. 40 minuutin porukassa 2 suunnistajaa

- N. 50 minuutin porukassa 5 suunnistajaa

- N. 60 minuutin porukassa n. 10 suunnistajaa

- loput 29 hitaampia.

 

Kyseisessä maastossa kuntosuunnistajilla tahtoo palaa aikaa vähintään tunnin verran, niin minullakin. Kärkisuunnistajien väliajoista paistaa se, että virheitä ei tehdä ja kovaa mennään silti. Mulla tuli yksi epävarma jakso rastia lähestyttäessä (vauhti hidastui, pieni koukku) ja yksi selvä virhe (lyhyt väli, suhteellisen iso koukku) mikä tiputti ko. rastivälin väliajan melkein viimeiseksi ja sijoituskin romahti monta sijaa, kun aikaa paloi näihin n. 6 minuuttia. 😊 No oli mulla aika hyviä sijoja useammalla rastivälillä ja ikäkin painaa enemmän.

 

Kuntorastilla suunnistaminen alkaa heti lähdöstä ja uria en nähnyt ainuttakaan enkä muitakaan A-radan suunnistajia, koska lähdin ensimmäisten joukossa radalle. Todella kiva mennä ja fyysisestikin mainio päivä! 👍 Toisaalta kevyesti nouseva jalka voi olla huolestuttava merkki siitä, että suunnistuksen puolella tökkii ja siksi mennään osakaasulla.

 

Viimeiseltä rastilta maaliin oli metsäautotietä ja näköjään meikäläinen pärjää suunnistuksessa paremmin silloin, kun ei enää tarvitse suunnistaa. Ehkä olen enemmän kuntojuoksija. 

 

Virheet kun saisi pois, tulos paranisi selvästi. Erityisesti avokallion pienet kiemurat vaatii minulta lisää tarkkuutta kartan lukemisen osalta (tämä on kyllä parantunut selvästi, mutta vauhti on mitä on...) Kangasmaastoissa on tullut virheettömämpiä suorituksia ja siitä kello tykkää.

 

Suunnistusrutiinia kun saisi sen verran lisää, että voisi juosta hieman kovempaa ja pitää vauhtia yllä. Näköjään 1 kerta viikossa kuntorastikaudella kehittää suunnistustaitoa hitaasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos vaikka Jukolasta katsoo kilometrivauhteja niin eri maastoissa huippusuunnistajien osuusaikojen kilometrivauhtien haarukka osuu 3min43sek - 6min53sek . Jämin kangasmaasto - Kytäjän murtomaa. Useimmissa suomalaismaastoissa huiput kulkee jonkin sekunnin yli 5 min per km kun kuhunkin maastoon laaditaan vaativa rata. Kuntorasteilta ei kannata vetää johtopäätöksiä. Ne ovat erivauhtisia harjoituksia, eivät kilpailuja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suomen kärki siis maajoukkuemiehet jos menevät normaalisti kisoissa 5-6min/km niin sellaisen n. 50 000 asukkaan pikkukaupungin a-radan kärki vastaavissa olosuhteissa 7-11min/km. Nyt puhutaan eliittisarjan radoista. Kuntorastien/iltarastien a-radat ovat monesti hieman helpompia. Tämä nopeuttaa selvästi enemmän kuntosuunnistajien kuin huipputason kilpasuunnistajien vauhtia. Ja tarkoitan nyt ihan sitä millainen rata on se on tietysti vielä asia erikseen vedetäänkö kuntosuunnistuksia täysillä. Tuskinpa kukaan edes kuntosuunnistaja niitä vetää aina täysillä ihan vaan jo siitä syystä että tapahtumia on 3 kertaa viikossa ja sellainen normaalikuntoinen a-radan kärki, hieman löysähkösti treenaava 3000-3600 metrin cooperin mies jaksaa ehkä kerran viikossa suunnistaa täysillä... [edit Tai voi toki olla nainenkin, henkilö]

 

Nämä on tuoreita havaintoja tältä kesältä ja arvio pohjautuu sekä kuntosuunnistuksiin että kilpailuihin. Varsin paljon näissä arvioissa on ihan omakohtaistakin havaintoaineistoa 😃

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Silloin kun vielä harrastin suunistamista niin oma taso poikkesi hyvästä kansallisen tason suunnistajasta suunnilleen näin:

 

-tie 1min/km

-helppo maasto 1,5-2min/km

-ryteikkö 3min/km

 

Siihen pummit ja pikkuvirheet päälle niin jos 7 km radalla suunnisti joku oikeasti suunnistustaitoinen niin kohtuullinen iltarastisuunnistaja jäi kärjelle noin 15-20 minsaa. 

 

Muutama vuosi sitten juuri ja juuri rankissa 100 joukossa oleva ohitti mut Ykkösuunnilla ja olihan vauhtiero ihan käsittämätön, vaikka mentiin harjun päällä, eikä suuntaa tarvinnut arpoa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin ja suunnistaja, joka juoksee matkavauhtia tasaisessa maastossa polulla vaikkapa 3min30sek/km, niin etenee samoin normimetsässä 5min30sek/km ja hidastavassa metsässä vielä minuutin pari hitaammin. Siihen juostun reitin poikkeamat rastiväliviivasta lisäksi. Siinä on laajempaa kiertelyä ja mutkittelevaa mikroreitinvalintaa, joka on tarkassa matkamittauksessa periaatteessa pääosin pehmeässä maapohjassa mutkitteleva murtoviiva, jonka yksittäiset askeleet muodostavat. Lisäksi loikitaan runkojen, risukoiden, ojien tms. yli, väistellään esteiden ohi ja ali, ollaan suossa, kivikossa, pusikossa, valoisassa, pimeässä, kiivetään ylös ja rymytään alas jyrkänteitä, kaatuillaan, pysähdytään ja kiihdytetään rasteilla, eikä vähiten: kulutetaan ylimääräistä aikaa suunnistustehtävien toteuttamiseen enemmän tai vähemmän. Siksi esimerkiksi juoksuvauhteja (tai polkujuoksuvauhteja) on vaikea verrata suunnistusvauhteihin.    - Ja kovien vauhtien osalta myös siksi petollista, että harrastajien päälajia katsoessa, on huippusuunnistuksen tason leveys monin kerroin laajempi kuin huippupolkujuoksun.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen nyt tämän kauden 38 suunnistuskerran (1 kisa, 1 viestiosuus, 1 harjoituskisa, 32 kuntorastit, 3 omaa karttatreeniä) perusteella laskenut näitä poikkeamia suoran viivan ja juostun reitin perusteella ja pääosa on ollut lyhyehköä keskimatkaa 4-5km mitä nyt kuntorastien a-rata yleensä on niin optimireitti poikkeaa oikeastaan yllättävänkin vähän viivasta. Ehkä n 5-10% keskimäärin. Toki itsellä on taipumus vanhanaikaisesti vähän liikaakin kierrellä kaikkea poluksi laskettavaa aina kun on mahdollisuus ja sitten jos ei osu lipulle niin tosiaan se 30% voi tulla ylimatkaa. Tai joskus jopa enemmän 🙂 Mutta huipuilla todellinen juostu matka taitaa sittenkin olla vain n. 5% pidempi kuin mitä on viivaa myöten. Tai esim Fin5 kahden ekan osakilpailun tyyppisessä kangasmaastossa ei välttämättä lainkaan.

 

Nyt kuluneella viikolla juoksin ensin keskiviikkona polkujuoksun harjoituskisan kangasmaastossa sykkeellä 153 matka 4.8km nousua +130m vauhti oli 4.37/km ja torstaina sellaisen metsä-kortteli-sprintti-tyyppisen kuntorastisuunnistuksen jossa 15 rastia ehkä kolmasosa tarkempaa suunnistusta vaativia muuten lähinnä matkan tajua ettei juokse yli 1:5000 kartalla niin syke 143 matka viivaa myöten 4.3km melko tasainen korkeuseroiltaan vauhti 6.30/km mutta reittiä myöten oli 5.5km ja 5.10/km. Pysähtelyjä tuli 1 minuutti väleillä ja toinen minuutti rasteilla jolloin todellinen juoksuvauhti oli jopa 4.45/km. Loppujen lopuksi siis tuo polkurikas metsäsprinttisuunnistus pienillä korkeuseroilla ja asvalttiosuuksilla oli nopeampi juosta kuin polkujuoksu (tai vaativa "maastojuoksu") jossa vähän juurta, kiveä ja jyrkkää nousua laskua. Tietenkään tuo ei anna suunnistuksen km-vauhdista kokonaisuutena mitään kuvaa vaan enemmänkin siitä mitä sprinttisuunnistuksen juoksuvaatimus on eli jokseenkin sama kuin vastaavan tyyppisen maaston kilpajuoksussa. Esim viime maanantaina taas suunnistin normaalissa metsämaastossa kevyellä vauhdilla (syke 125) 12min/km olin jopa menevinäni kohtuullisen hyvin, jälkeenpäin sain 6-7 minuuttia virhettä yhteensä runsasrastiselle 4km radalle. Jo pelkästään nuo virheet pois jättämällä missä ei ollut kuin yksi varsinainen parin minuutin pummi muut lähinnä sivuunajoja reitillä tms ihmettelyä olisi km-vauhti pudonnut sen 1,5min/km ja rastityöskentelyä nopeuttamalla olisi varmasti tiputtanut 1min/km tosin sitten sykekin olisi noussut n. 130. Laskinkin että huiput olisivat vetäneet tuonkin suhteellisen helpon radan n. 6min/km. Eivätkä ihan kaksi kertaa nopeammin kuitenkaan juokse tuollaista 4km matkaa. Vaikka on siinäkin eroa, viitisen minuuttia jään rata- tai maantiekympillä tai tavallisessa maastojuoksussa suunnistuksen kärjelle ja jos mennään johonkin mäkiseen, tiheikköiseen, ryteikköiseen ja kivikkoiseen korpimaastoon varsinkin sadekelillä niin sanoisin että n. 30 minuuttiin huiput painelevat saman reitin "polkujuoksuna" kuin mitä itse arviolta 40 minuuttia. Siltikin suurin ero tulee suunnistamalla. Kuntosuunnistaja häviää huipulle eniten pummaamalla. Veikkaan että yllättävän isokin osa kohtuullisen tason kuntorasteilijoista tekee pieniä virheitä joita ei edes oikeastaan laske pummeiksi plus lisäksi yksi tai kaksi kunnon hakua (2-3 minuuttia) / rata. Eri asia tietysti jos on 40 vuotta yhtäjaksoisesti tauotta treenannut niin sitten alkaa jo mennä kuin telkkä pönttöön. Toiseksi suurin selittävä tekijä vauhtien erossa lienee joko rastityöskentely (huipuilla suunnitelmat tehty valmiiksi tai korkeintaan 5 sekuntia, itse olen huomannut että saattaa vierähtää jopa minuutti rastilla enkä nyt mitenkään erityisesti hidastele, yleensä n 10-20 sekuntia, siitä kertyy) tai sitten se missä vauhdissa kykenee suunnistamaan. Itsellä esim hallittua aerobisella kynnyksellä tai jopa alempana. Aktiivinen kilpasuunnistaja ei tarvitse olla huippukaan pistelee keskimatkaa anaerobisella kynnyksellä tai sitäkin kovempaa kriittisellä alueella. Itsekin muistelen juniorivuosilta suunnistuksesta sykkeitä 197-210.... Nykyään siis 110-160 keskimäärin n. 135-140.

 

Eilen juostessani polulla pitkää väliä n. 4min/km mietin että varmasti Gustav Bergman pysyisi mukana vaikka painelisi tuossa puskan puolella. Elikkäs yksi hyvinkin ratkaiseva fyysisen puolen tekijä on myös se että huiput pystyvät juoksemaan lähes normaalisti tiejuoksun tyylisesti kuusikossa jossa ei ole minkäännäköistä polkua alla vaan risukkoa, vyötärön korkuista heinää, nokkosia, myrskyn kaatamia runkoja, kivikkoa, horsmaa, liukkaita kalliokohtia, yllättäviä kivenkoloja, pehmeää upottavaa epätasaista alustaa, kantoja ties mitä vatukkoa jatkuvaa ala- ja ylämäkeä naamalle läpsii koko ajan terävät kuusen oksat ja vieläpä lukevat karttaa siinä vauhdissa. Itse jos yrittää siinä karttaa lukea ja vielä suuntaa katsoa niin se on 20min/km ja vielä menee vahingossa vähän vinoon niin se on äkkiä 250 metrin matkalla tuollainen 5 minuuttia se ero ja sitähän ei kiinni juosta varsinkaan jos se huippu on vielä tielläkin paljon kovempikuntoinen kuin mitä itse parhaimmillaankaan on ollut.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suunnistuksessa käsite "mieshuippusuunnistaja" voidaan käsittää monella tapaa. Miesten pääsarjan rankilla parinkolmensadan joukossa oleva saattaa halutessaan maakuntien kuntorasteilla naputella ylivoimaisia tuloksia ja näyttää kuntosuunnistajan silmissä huippusuunnistajalta vaikkei sitä ole.   - 90-luvulla suunnistajien keskinäisistä vauhdeista normaalimatkalla kuvasi hyvin se, että edellä mainittuja paljon vauhdikkaammat suunnistajat, jotka olivat erittäin hyviä viestijyriä, ja heidän vauhtinsa kilpailuissa tuntui useimpien kuntorastien nopeimmista käsittämättömältä ja he voittivat useita keskitason kansallisia miesten pääsarjassa, niin he jäivät järjestäen Sm-kilpailuissa sen hetken Suomen parhaalle keskimäärin 1min/km. Ja kun taas puolestaan nämä vieläkin vauhdikkaammat Sm-kärjen maajoukkueratsut valittiin kansainvälisiin kilpailuihin ja he onnistuivat siellä, niin he taas puolestaan jäivät keskimäärin 1min/km vaikkapa Valstadille tai Thoresenille.   - On erittäin suuri ero kiristää vauhtia minuutin verran jo kovasta vauhdista kuin hitaammasta, puhumattakaan vielä hitaammasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
15 tuntia sitten, NORDMAN kirjoitti:

Suunnistuksessa käsite "mieshuippusuunnistaja" voidaan käsittää monella tapaa. Miesten pääsarjan rankilla parinkolmensadan joukossa oleva saattaa halutessaan maakuntien kuntorasteilla naputella ylivoimaisia tuloksia ja näyttää kuntosuunnistajan silmissä huippusuunnistajalta vaikkei sitä ole.   - 90-luvulla suunnistajien keskinäisistä vauhdeista normaalimatkalla kuvasi hyvin se, että edellä mainittuja paljon vauhdikkaammat suunnistajat, jotka olivat erittäin hyviä viestijyriä, ja heidän vauhtinsa kilpailuissa tuntui useimpien kuntorastien nopeimmista käsittämättömältä ja he voittivat useita keskitason kansallisia miesten pääsarjassa, niin he jäivät järjestäen Sm-kilpailuissa sen hetken Suomen parhaalle keskimäärin 1min/km. Ja kun taas puolestaan nämä vieläkin vauhdikkaammat Sm-kärjen maajoukkueratsut valittiin kansainvälisiin kilpailuihin ja he onnistuivat siellä, niin he taas puolestaan jäivät keskimäärin 1min/km vaikkapa Valstadille tai Thoresenille.   - On erittäin suuri ero kiristää vauhtia minuutin verran jo kovasta vauhdista kuin hitaammasta, puhumattakaan vielä hitaammasta.

 

Toki täytyy muistaa että 90-luvusta suunnistajien taidollinen taso on noussut selvästi sekä huippu-, kilpa-, että kuntosuunnistajilla niin yleisessä, junioreissa kuin ikäsarjoissa. Mielestäni myös radat ovat nykyään hieman vaikeampia (lue: rastipisteet tarkentuneet ja rasteja on enemmän) joka johtunee paljolti siitä että kartat ovat järjestään parantuneet. Laji on muuttunut teknisemmäksi. Tämä tarkoittaa että taitomielessä 200 joukossa yleisen sarjan rankilistalla olevaa voidaankin pitää huippusuunnistajana jos hänellä on

huipputaidot. Joskus on. Ero kärkeen tulee fysiikassa. Toki useammin se tulee taidossa. Tuollakin tasolla.

 

Fyysisen tason arviointiin en tässä yhteydessä lähde. Se vaatisi laajaa ja systemaattista havaintoaineistoa. Esimerkkeinä voidaan kuitenkin mainita että 70-luvulla suunnistuksen parissa oli Suomessa 29-30 minuutin ratakympin tuloksilla olevia suunnistajia useita maajoukkueen porteilla tai kansallisessa kärkipäässä (Mäkirinta, Salminen, Väli-Klemelä, Harju ym), toisaalta Pekka Nikulainen joka 90-luvun alkuvuosina jossain vaiheessa hallitsi yhden kauden ajan kotimaisia kilpailuja omien sanojensa mukaan ei päässyt 10km tiellä tai radalla paljonkaan alle 35 minuutin. Tuolloinkin oli kuitenkin Suomen parhaissa suunnistajissa lähes puolen tunnin kympin juoksijoita (Mika Kuisma etc). Samoin Lakanen, Muukkonen, Boström jne ovat nyt 2000-luvulla olleet SM-maastojen parhaimmistoa. Tämän vuoden Norjan MM-joukkueeseen valittu Topi Syrjäläinen jätti minua talvella 2 minuuttia 10km maantiejuoksussa. Itse olin tuolloin n. 35 kympin kunnossa. Oletettavasti Topi on nyt paljon kovemmassa kunnossa kuin talvella. Voisi olettaa että 10km radalla menisi n. 32 minuuttiin. Fin vitosen voittaja Joonas Ahola on silminnäkijähavaintojen perusteella yli 4000 metrin cooperin iskussa.

 

Nämä esimerkit auttavat juoksijaa hahmottamaan mikä on mieshuippusuunnistajan juoksukunto. Muistaen vielä sen miten valtavan paljon kovempi hyötysuhde heillä metsäjuoksussa on. Nämä eurooppalaiset sprintin kärkimiehet ovat tietysti vielä asia erikseen joilta löytyy jopa 28-29 minuutin kympin tuloksia. Samoin entisaikana norjalaisilla huipuilla oli kovan tason (2.14-2.16) maratonjuoksutuloksia.

 

Tuo on kuitenkin hieman suhteellista naputteleeko kolmensadan joukossa oleva ylivoimaisia tuloksia kuntorasteilla. Riippunee maakunnasta. Täälläpäin ylipäänsä tuon tason suunnistajat osallistuvat kuntorasteille hyvin epäsäännöllisesti ja näin lienee trendi monessa muussakin maakunnassa. A-ratojen kärki täällä löytyy yleensä rankisijoituksilta 400-800 tai ikämiessarjoista. Heillä fyysinen kunto puolimaratonin juoksussa asettuu melko tarkalleenkin 1.20 - 1.35 välille joka tuohon kympin vauhtiin muunnettuna viittaa 35-42 minuutin tuloksiin tai cooperin vauhtina 3000-3600 metriä josta taisinkin mainita jo edellisessä kommentissa. Yksilöllistä hajontaa on tyypistä riippuen paljon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän suunnistuksessa se kärjen takana oleva taso on laskenut 90-luvun jälkeen selvästi (sekä taidollisesti, että kunnonkin osalta). 90-luvulla jos jäit Jukolan avauksessa 10 minsaa olit sijalla 300. Nyt olet samalla aikaerolla sijalla 100. Aikanaan tulin avauksessa reilun 3 minsaa kärjen jälkeen vaihtoon ja sijana oli noin 150....

 

Niku-Pekan ei paljoakaan alle 35 minsan kympillä lienee todellisuudessa ehkä 31-32 minsaa kympille 🙂 ..... Vaikka metsässä juoksussa on taloudellisuus eroja, on kaikki huiput osanneet suunnistaa ja juosta metsässä jo 90-luvullakin...

Share this post


Link to post
Share on other sites
7 tuntia sitten, Antti N kirjoitti:

 

 Tämä tarkoittaa että taitomielessä 200 joukossa yleisen sarjan rankilistalla olevaa voidaankin pitää huippusuunnistajana jos hänellä on

huipputaidot. Joskus on. Ero kärkeen tulee fysiikassa. Toki useammin se tulee taidossa...

Teoriassa noin. Suunnistuksen lajisäännöt  alkavat perusprinsiipillä, jonka mukaan suunnistus on laji joka koostuu suunnistustaidosta ja juoksukyvystä maastossa, siten että näistä ensinmainittu (suunnistustaito) muodostuu ratkaisevaksi. Mutta. Todellisuudessa hidas ja huipputaitava ei voita koskaan, mutta huippunopea ja einiintaitava voittaa silloin tällöin. Itse määrittelisin Suomessa mieshuippusuunnistajaksi vaikkapa pääsarjasta parikymmentä parasta. Huipputaitoja löytyy H85 saakka.     

Share this post


Link to post
Share on other sites
1 tunti sitten, NORDMAN kirjoitti:

Teoriassa noin. Suunnistuksen lajisäännöt  alkavat perusprinsiipillä, jonka mukaan suunnistus on laji joka koostuu suunnistustaidosta ja juoksukyvystä maastossa, siten että näistä ensinmainittu (suunnistustaito) muodostuu ratkaisevaksi. Mutta. Todellisuudessa hidas ja huipputaitava ei voita koskaan, mutta huippunopea ja einiintaitava voittaa silloin tällöin. Itse määrittelisin Suomessa mieshuippusuunnistajaksi vaikkapa pääsarjasta parikymmentä parasta. Huipputaitoja löytyy H85 saakka.     

Omasta entisen ja nyttemmin myös nykyisen lajin harrastajan näkökulmastani voisin tehdä jokseenkin tuon saman määritelmän että Suomessa on n. 20 aktiivista mieshuippusuunnistajaa (tai 40-50 jos ajatellaan katsastusten, SM finaalien ym osallistujia, osahan on eri syistä "telakalla" tai keskenkuntoisia ym jolloin se huipun käsite vähän horjuu).

 

Voisihan sitä ruuvia penkkiurheilijan näkökulmasta vielä kiristääkin ja miettiä mikä ero on kansainvälisen tason huippusuunnistajalla ja kotimaan huipulla. Esittää esimerkiksi kysymyksen onko kv-tason huippusuunnistusta jos häviää MM keskimatkalla 4-5 minuuttia voittajalle vaikka oliskin paras suomalainen? Kirmulan maailmancup-suoritus kesäkuun alussa oli selkeästi kv-tason huippusuunnistusta, Jani Lakanen urasaavutustensa puolesta on kiistattomasti kansainvälinen huippu mutta välttämättä vielä maajoukkuepaidassa esiintyminen sinänsä ei ole kansainvälistä huippusuunnistusta suorittamisen tasolla vaan ainoastaan tapahtumaan osallistumisen tasolla.

 

Toisin päin: Jos mietitään seurajoukkueita vaikkapa Jukolan viestin 100 parhaan joukossa niin kyllä ne joukkueiden jäsenet ovat kaikki "huippuja" seuratason lajin harrastajien näkökulmasta vaikka osa itsekin kokee olevansa lähinnä kuntoilijoita. Tätä vertailua ovat oikeutettuja tekemään esimerkiksi lapset ja kuntosuunnistuksia sekä ikäsarjoja koluavat veteraanit tai minkä tahansa ikäiset seuratason toimijat jotka ylipäänsä mahdollistavat koko lajin. Kilpaurheilun tai "yleisen sarjan" näkökulma on mielestäni hieman kapea - ei sinänsä väärä - vaikka onhan se toki hauska spekuloida mitä itsekin tässä kovasti teen. Mutta se että joku on vuodesta toiseen kesät talvet suunnistuksen seuratoiminnassa mukana niin hänellä on oikeus fanittaa oman seuran "tähtisuunnistajia" aivan kuten jollekin pikkupojalle saattavat olla paikallisen kakkossarjan joukkueen jalkapalloilijat sankareita. Eihän sitä tiedä vaikka jonain päivänä pelaavat korkeammalla sarjatasolla.

 

Tuo piti kyllä paikkaansa silloin 90-luvulla että huippunopea ei-niin-taitava voi voittaa ja voihan se vieläkin kansallisissa tai jossain määrin juniorien ja ikäsarjojen suunnistuksessa isommissakin kilpailussa päteä jos on selvästi kovempi kulkemaan kuin sarjan muut urheilijat mutta viitaten edelliseenkin kommenttiini tämä mahdollisuus kaventuu vuosi vuodelta. Ketju koskee alun perin kuntosuunnistusta joten palaan siihen: Oman kokemuksen kautta voin todeta että 90-luvulla saattoi kuntorastit (iltarastit) voittaa älyttömällä sekoilulla jolla nykyään ei pääse viiden parhaan joukkoon. Juoksuvauhti metsässä minulla on sama kuin nuoruudessa, vähän kömpelömpää mutta hyvänä päivänä kestävämpää menoa. Toki voi olla että suunnistusnopeus oli aikoinaan korkeampi mutta suorituksen hallinta kuntorastiolosuhteissa ei ollut.

 

Lyhyesti siis on todettava että kuntosuunnistajatkin ovat nykyään melko taitavia. Lienee enempi filosofinen kysymys voiko puhua suoranaisesta huipputaidosta. Hyviä sijoituksia voi silti kuntosuunnistuksissa ottaa yhä tänä päivänä "kävellen" (tietynlaisissa maastoissa) mutta ei pummaten. Tällä viittaan taas siihen että parin päivän takaiseen kommenttiini että virheistä koostuu suurin aikaero huippujen ja normaalien ihmisten välillä kisojen tulosluettelossa riippumatta siitä onko kyseessä SM-karsinta vai kuntosuunnistusrata.  Näin periaatteessa myös MM-kisoissa tai vaikkapa SM-sprintin tai SM-keskimatkan finaalissa mutta puhutaan ajallisesti niin pienistä marginaaleista etteivät ne välttämättä kaikilla harrastajilla täyttäisi edes pummin kriteeriä. Ennen vanhaan kun pysähtyi 5-10 sekuntia varmistaakseen missä on niin tämä oli periaatteessa myönteinen asia, nykyään se mitä ilmeisimmin lasketaan jo virheeksi (jatkuva ajatus ja juoksuvauhti ovat katkenneet).

 

Tuommoisia "virheitä" kun tekee 24 rastin radalla vaikkapa keskimäärin yhden / väli niin se on 3 minuuttia, siihen ynnää pienet sivuunajot tai huonot reitinvalinnat joita kertyy jopa 2 minuuttia niin yhteensä voi olla turhaa ajanhukkaa 5 minuuttia ilman että suunnistaja itse edes kokee tehneensä virheitä. Taitolaji.

9 tuntia sitten, ErAh kirjoitti:

Kyllähän suunnistuksessa se kärjen takana oleva taso on laskenut 90-luvun jälkeen selvästi (sekä taidollisesti, että kunnonkin osalta). 90-luvulla jos jäit Jukolan avauksessa 10 minsaa olit sijalla 300. Nyt olet samalla aikaerolla sijalla 100. Aikanaan tulin avauksessa reilun 3 minsaa kärjen jälkeen vaihtoon ja sijana oli noin 150....

 

Niku-Pekan ei paljoakaan alle 35 minsan kympillä lienee todellisuudessa ehkä 31-32 minsaa kympille 🙂 ..... Vaikka metsässä juoksussa on taloudellisuus eroja, on kaikki huiput osanneet suunnistaa ja juosta metsässä jo 90-luvullakin...

 

Tuo väite tason laskemisesta niin taitotason suhteen tuoreet havainnot eivät tue ajatusta. Kokonaisuuteen en koe näillä "pohjilla" olevani valmis ottamaan edes kantaa. Ehkä vuoden päästä jos ketju on vielä olemassa. Kunto nyt on ihmisillä laskenut jokaisessa lajissa. Räikeimmin näkyy tietysti kestävyysjuoksussa mutta se ei kuulu tähän ketjuun mitenkään. Ehkä sen verran voin tuota kestävyysjuoksun tason laskua tässä yhteydessä spekuloida että kysehän ei sinänsä ole yksittäisten urheilijoiden kunnon putoamisesta, menetelmien heikentymisestä tms vaan yksinkertaisesti siitä että tietyn tyyppistä kestävyysharjoittelua ja sitä tukevaa elämäntapaa harrastetaan n. 5-10 kertaa vähemmän kuin 20-40 vuotta sitten joka taas johtaa siihen että osallistujia ratajuoksujen ym lähtöviivalla on 5-10 kertaa vähemmän kuin aiemmin. Tämä saattaa jossain määrin heijastua myös suunnistukseen. Juniorisarjoista olen tehnyt havainnon että osallistujamäärät ovat kovasti pudonneet 20-30 vuoden takaisesta.

 

Nikulaisen kommentista en enää jaksa muistaa onko se ensimmäisen vai toisen käden tietoa. En nyt ihmeenä pitäisi vaikka se 10km olisikin liikahtanut parhaimmillaan 33 minuuttiin tai jopa kovempaakin. Yllättävän useinkin ihmisillä on taipumus vähätellä omaa juoksukuntoa n. 5% verran ja ns taitosuunnistajat ovat tässä selvästi yliedustettuna. Joka tapauksessa Pekan suusta tuo arvio 35 minuuttia on, heitetty joskus 90-luvulla. En muista enää sitäkään milloin ja missä.

 

Mitä taas Jukolan viestin aloitukseen tulee niin riippunee myös melkoisen paljon aloitusosuuden pituudesta, maastosta ja radan sekä kyseisen aloituksen luonteesta ylipäänsä millaiseksi tuo 1:s vs 100:s aikaero lopulta muodostuu. Esimerkiksi tänä vuonna aikaero vaihdossa taisi olla jotain aivan muuta kuin mihin viimeiset väliajat olisivat antaneet viitteitä. Itse esim Pärnävaaran (?) kangasmaastossa vuosituhannen vaihteessa jäin yli 10 minuuttia Ropekille ja sijoitus oli kuitenkin jotain 130, poikkeuksellisen heikkotasoinen vuosi vai tapahtuiko tason romahdus kun vuosituhat vaihtui? Tänä vuonna sadas 6:52, viime vuonna 6:11, kaksi vuotta sitten 7:50, vuonna 2016 4:37. Nuo kolme ensiksi mainittua toki voidaan pyöristää 10 minuuttiin, sillä logiikalla kolmen vuoden takainen kuitenkin 0 minuuttiin = yhtä letkaa.

 

ihan huvikseen oli pakko vilkaista myös 90-luvun aloituksia kun niitä tuli silloin hyvinkin tiiviisti syystä jos toisesta seurailtua,

sijoitus 300 Juva +12.18, Lappajärvi/Vimpeli +11.13, Vehkalahti +12.23, Paimio +10.50, Luosto +9.45, Sipoo +11.03, Rautavaara +10.17, Jyväskylä +15.39, Siuntio +14.52 elikkäs kyllähän tuo muistikuva "10 minuutista" pitää suunnilleen paikkaansa, tämä itsellänikin oli, 11 minuuttia näyttää todellisuudessa keskimäärin olevan. Jos vertaillaan tätä päättynyttä 2010-lukua niin Kangasala +17.29, Hollola +15.37, Eno +20.57, Lappeenranta +15.44, Paimio +23.03, Kuopio +17.58, Jämsä +15.24, Vantaa +19.12, Vehkalahti +17.01, Kytäjä +21.01 = keskimäärin 18 minuuttia,

 

Minkä verran tämä kertoo suunnistaja-aineksen heikentymisestä ja miten? Edelleenkin pidän tiukasti kiinni siitä että suunnistajien taitotaso on noussut viime vuosituhannesta. Varsinkin kun Jukolan viestin aloitusosuus ei välttämättä ole se kaikkein paras mahdollinen suunnistuksen lajitaidon mittari yleisesti ottaen vaan yhtäältä aloituksessa vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia jotka eivät niin korostu vaikkapa henkilökohtaisissa kilpailuissa tai päinvastoin jossain kohtaa on jopa pieni mahdollisuus "oikoa" oman taidon puutteita vaikka perustaito toki pitää aloituksessakin olla jonkinmoinen ja sitä myös käyttää jos aikoo ylipäänsä kohtuullisilla sijoilla tulla vaihtoon.

 

Oletetaan (tämä on pelkkä oletus, en jaksa tehdä tarkempaa analyysia vaikka sekin olisi mahdollista, jos joku muu haluaa tehdä sen niin olisin kiinnostunut) että ratojen pituus ja vaatimustaso olisi Jukolan aloituksessa kuitenkin säilynyt vuodesta toiseen jokseenkin samanlaisena. 90-luvulla sijalla 300 aloituksessa tuleva jäi siis n. 15% kärkeen ajallisesti. Nyt 2010-luvulla vastaavasti n. 20%

 

Hakisin syytä tähän ennen kaikkea siitä että "nuorison kunto on heikentynyt" joka ei ole pelkästään suunnistuksen vaan kaikkien lajien ilmiö josta aiemmin tässä kommentissa jo kirjoitinkin. Tuon kuitenkin sivuhuomiona esiin että nyt 2010-luvulla Jukolan viestin aloituksen 20 parhaan joukossa on ollut keskimäärin 5 suomalaista / vuosi ja 1990-luvulla keskimäärin 9. Kertooko se pelkästään a) lajin kansainvälistymisestä, b) siitä että aloitukseen pistetään nykyään ulkomaalaiset vahvistukset, c) suomalaissuunnistajien kunnon heikentymisestä vai d) jostain muusta? Sattumaa ei kuitenkaan 10 vuoden havaintojakso ole. Tänä vuonnahan 20 joukossa taisi olla vain 1 tai 2 suomalaista joten ilmiö on vahvistumaan päin.

 

Enempää en ala tehdä tulkintoja mutta tuon kuitenkin havainnon esiin koska voihan se olla että joku tuonkin pystyy selittämään "apteekin hyllyltä".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy