Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Ultrakisan aikaiset ongelmat ja niistä selviytyminen


JussiH
 Share

Recommended Posts

Enpä oikein keksinyt hyvää otsikkoa jonka alla tätä olisi käsitelty, niinpä aloitin uuden ketjun. Luulisin että tällekin aiheelle on tilaus.

Olen tässä pohtinut seuraavaa juttua mikä on ihmetyttänyt omassa Lohjan 12h suorituksessani. Kun siinä jossain 10h ja 11h kohdilla tuli ihmeellinen piristyminen joka sitten kesti joitakin kymmeniä minuutteja kerrallaan. Kun muulloin jalat oli aivan jäykät ja kipeät, noina hetkinä sekä jäykkyys että kipu hellitti todella selvästi. Mistä se voi johtua? Olen alkanut epäilemään, että kyseessä voisi olla suolatasapainon heittelehtiminen. Olin laittanut n. 1g Pirkka mineraalisuolaa per 0,5l pullo, tarkoituksena juoda yksi pullollinen joka tunti. Aluksi joinkin melkein koko pullollisen tunnissa, mutta n. 3h kohdilta juominen väheni selvästi (viileää kun oli), ja sen myötä suolan saanti. En muista enää nautinko enemmän suolaa sisältävää juomaa tai sipsejä tai muuta suolaista ennen noita lopun jaksoja jolloin jalat toimivat selvästi paremmin kuin muulloin. Pepsi kyllä alkoi maistumaan viimeisinä tunteina ja saattoi silläkin jotain vaikutusta olla (kofeiini, sokeri?).

Jotkut muut ilmeisesti nauttivat suolatabletteja kisan aikana ja saivat niistä helpotusta jalkojen jäykkyyteen (kramppeihin?) ja kipuun. Eikös noissa suolatabuissa ole n. 1g per tabu? Onko 1g per tunti riittävä määrä ja kuinka paljon se käytännössä riippuu kelistä? Parkkihallissahan oli viileää, ja tuli mieleeni, että vaikka sainkin (aluksi) 1g suolaa per tunti, koska nestettä oli liikaa (eli vessassa piti ravata) niin olisiko tuosta lisätystä mineraalisuolasta huolimatta suolan määrä suhteessa nesteen määrään (viileässä alentunut nesteen tarve) liian alhainen? Eli olisiko alun liiallinen nestetys jopa johtanut siihen, että kehon nesteiden suhteellinen suolapitoisuus laski turhan alas ja sitä myöten lihakset jäykistyivät ja kipeytyivät melko nopeasti? Joo joo, totta kai muistan että juostiin betonilla... :064:

Tässä nyt tällaista pohdintaa. Muutenkin voisi olla hyvä jos kokeneilla on vinkkejä miten selvitä kaikenlaisista ongelmista pitkän matkan varrella.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 49
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

En ole kokenut varsinkaan ultajuoksussa mutta siitä olen varma, että pitkäkestoisissa suorituksissa kannattaa mieluummin yrittää välttää ongelmien ilmaantuminen kuin yrittää selviytyä niistä. Tässä auttaa ainakin:

1) on tiedettävä ja haluttava sitä mitä lähtee tekemään

2) testatuilla ja hyviksi havaituilla välineillä liikkeelle

3) hiilari- ja nestetankkaus ennen suoritusta

4) ennen lähtöä "arkojen paikkojen" suojaus teipeillä, rasvalla, talkilla tms.

5) rauhallinen aloitusvauhti

6) suorituksen alusta asti riittävä neste-, suola- ja energiahuolto

7) itsensä motivointi kun matka alkaa painaa "tätä varten on treenattu", "tätähän minä halusin"

8) itseään tai urheilusuoritusta ei pidä ottaa liian vakavasti

Joo että tämmöisillä eväillä kohti Finlandia-hiihtoa.

Link to comment
Share on other sites

Periaatteessa PH on oikeassa, mutta uskoisin silti JussiH:n kuvailemien tuntemusten olevan tuttuja useimmille ultraajille. Ainakin mulla on lähes jokaisessa juoksemassani ultrassa fiilikset vaihdelleet "en jaksa juosta enää kilometriäkään" -tunnelmista "voisin juosta vaikka koko viikon" -fiiliksiin, joskus hyvinkin lyhyen ajan sisällä. Mitään järjellistä syytä en ole keksinyt, mutta esim. yleinen väsymys on (esim. yön yli juostavissa kisoissa) on omiaan laskemaan mielialaa ja loihtimaan toivottomuuden tunnetta, vaikka oikeasti ei vielä ole mitään hätää.

Suolan kanssa en yleensä ole kikkaillut, lämpimissä olosuhteissa olen hieman lisännyt suolaa omiin juomiin. Parkkihallissa tänä vuonna kokeilin ensimmäisen kerran suolan lisäämistä (ehkä gramman verran litraa kohti) juomaan. Ainakaan mitään dramaattista hyötyä en siitä saanut, mutta koska toisalta suolan hyödyt on kiistattomasti todistettu tulen todennäköisesti jatkamaan samoilla linjoilla, silloin kun yleensä omia juomia kisan aikana nautin. Esim. Kreikassa on tarkoitus pärjätä mahdollisimman pitkälti järjestäjien eväillä ja näin vähentää oma ylimääräinen säätäminen minimiin.

Link to comment
Share on other sites

Toistan ekskaliiperia eli kyllä ne fiilikset vaihtelee laidasta laitaan ultrissa. Kuten Lohjan betoniraportissa mainitsin, niin ko. kisassa olo ja tunteet vaihtelivat enemmän kuin missään aikaisemmassa ultrassa; ennen puoltaväliä ajattelin esim. juoksevani vain 6 h & annan olla kilometrit siinä ja loppupuolella Sekiyankin vauhti tuntui lönkyttelyltä (mutta onnekseni kunnioitus maailmanmestariin säilyi huippufiiliksessäkin ja säilytin tasaisen vauhtini muutamia hairahduksia lukuunottamatta).

Näitä vuoristoratamaisia tunne-eroja en osaa sen tarkemmin selittää, mistä johtuu. Syitä on varmaan monia: elimistö kääntyy rasva-aineenvaihdunnalle, kofeiinipiristykset, helpotus vessakäynnin jälkeen, imeytymisvaihtelut, ulkopuolinen tsemppaus innostaa, jne.

Ainoa mikä on totta on se, että ihmisestä löytyy vielä uskomattoman paljon voimavaroja vaikka toisin luulee - se korvien väli vahvistuu ja myös viisastuu kokemuksien myötä - periksiantamattomuus ja sisu, you know.

Link to comment
Share on other sites

Minä laitoin sekä suolaa että hiilareita ennätyspaljon juomaan Lohjalla. Tämä oli pelkkä koe, eikä tarkoitus/odotus ollut saada näistä mitään apua. Suolan avulla tiesin imeytymisen olevan parhaimmillaan, kun sitä oli reilu 2 g/l, ja juomassa hiilareita 140 g/l + proteiinit 10-15 g/l. Kokeen tuloksena sain tietää että hyvin imeytyy, ja huonosti juoksee (äijäpaha itse).

Suolaa ei juuri noin viileässä tarvitse lisänä ottaa, jos juo urheilujuomaa, jossa sitä on valmiina. Pelkkään maltoonkin riittää sellainen 0.5 g/l viileässä veikkaisin.

Olen juossut parhaat sataseni ja 12 h:n viime vuonna ilman suolalisiä. 2 g/l on hellekelin annos maksimissaan, ja auttaa vaan siinä imeytymisessä. Toisaalta sen pitäisi olle sama määrä kuin hien mukana poistuu, eli 1-3 g/l.

Spartathlonilla söin päivällä 0.5 g/h tablettina, kun juomassa oli liian vähän, eli Amerikan-elktrolyytin maksimiannos 0.3 g/h. Yöllä vähensin 0.25:een g/h.

Jos tekee viileälle kelille juoman sataselle tai 12 h kisaan, olen aivan varma ettei kannata sotkea sinne noin paljoa suolaa, eli 1 g/0.5 l. En tiedä onko liiasta suolasta mitään haittaa, mutta hyötyä siitä ei ole. Lihasten jumiutuminen ei johdu suolan puutteesta, uskoisin. Vasta sitten kun tulee kunnon kramppeja, tästä on useimmiten kysymys.

Älä laita JussiH sitä mineraalisuolaa juomiin, vaan pöytäsuolaa. Tero, joka on tutkinut näitä asioita aika perusteelisesti, varoitti kun kysyin, että siitä liiasta kaliumista (mineraalisuolassa muistaakseni 40%) voi koitua ongelmia. Vanha kunnon Jozo on sitä samaa kamaa mitä me hikoillaankin, eli tähän me voinemme luottaa.

Link to comment
Share on other sites

Okei, vaihdan takaisin pöytäsuolaan. Kyllähän ne minullakin fiilikset vaihteli kisan aikana laidasta laitaan, mutta tuo jalkojen toiminta ei ollut kyllä ihan puhtaasti fiilispohjainen juttu, vaan varsin konkreettinen. Silloin kun ei kulkenut, jalat todellakin jäykistyivät ihan mahdottomiksi betonipölkyiksi 2-4 kierroksen juoksemisen jälkeen, jonka jälkeen oli pakko kävellä vähän. Silloin kun kulki, eivät jäykistyneet. Tätä ihmettelin ja kun en ihmeisinkään usko, jäin miettimään löytyisikö siihen selitys. Voihan se tietysti olla täysin psykosomaattistakin (tai mikä se sana on).

Kuulin myös kisan jälkeen pukuhuoneessa jonkun sanovan, että liiallinen suola aiheuttaa vielä pahemman reaktion kuin liian vähäinen suola. Onko tästä kellään tietoa?

Tottahan se on, että ensisijaisesti jo kisaan lähdettäessä on kaikki mahdollinen tehty ja psyykkinen asenne kohdallaan jne. Mutta käytännössä, kuten olemme saaneet monet kerrat mm. Ultrajuoksija-lehdestä lukea, ongelmia tulee. Niinpä olisi hyvä olla tiedossa jo etukäteen joitain juttuja jota silloin voi tehdä. Otetaan nyt esimerkiksi krampit ja suola. Kuinkas paljon suolaa spiros MasU:ssa laittoikaan Peksun vesikupposeen kramppeja helpottamaan? Vai meneekö sekin lumelääkityksen piikkiin? Ei kai...

Link to comment
Share on other sites

Huoltopöydän äärestä tapahtumia seuranneena saanen kertoa, että ainakin Tassuttelija nautti 7. tai 8. tunnilta alkaen kerran tunnissa yhden suolatabletin, joka "pihistettiin" cornerin yleiseen käyttöön ystävällisesti luovuttamasta purkista. En nyt valitettavasti muista noiden tablettien suolapitoisuutta. Tassuttelijan kertoman mukaan kuitenkin suolan nauttiminen auttoi varsin nopeasti sekä hänellä reiden alueella tuntuneeseen kipuun että nautitun urheilujuoman imeytymiseen.

Link to comment
Share on other sites

Vahvistan tuon Mönkijän kertoman. Lisäksi tuo lisäsuola johti käsittämättömään yleiseen piristymiseen. Luultavasti siis siksi, että nesteet ja energiat alkoivat taas imeytyä. Tai mistäs minä tiedän, noviisi kun olen... Voihan kyse olla lumevaikutuksestakin... Vaikka toisaalta lumevaikutuksen kai pitäisi perustua kuvitelmaan jostain vaikutuksesta ja minulla ei ollut yhtänn mitään odotuksia suolatabletin vaikutuksen suhteen; nappasin vaan, kun Mönkijä ehdotti ja tuumin, ettei se tilannetta ainakaan kai pahenna.

Täsmennettäköön vielä, että kokemattomuuttani en ollut lisännyt yhtään suolaa juomaani, jossa oli 100 g maltoa ja n. 30 g Gutzyä litrassa. Gutzyssä kai on hiukan suolaa. Olin testannut cocktailia viiden tunnin treenilenkillä ja hienosti toimi. Hienosti se toimi myös Lohjalla n. 5-6 tunnin ajan ja sitten ongelmat alkoivat...

Joku fiksumpi voisi kertoa, voiko suolan tarve vaihdella myös henkilöiden välillä. En nimittäin mielestäni hikoillut mitenkään erityisesti Lohjalla (pikemminkin :character0080:) ja nauttimani nesteen määrä oli lopulta n. 4 litraa koko 12 tunnin aikana.

Seuraavana pävänä muuten otin vielä yhden suolatabletin palautumiseen, kun huomasin, etteivät nesteet imeydy, vaan kaikki valui läpi. Lumevaikutus tai ei, tabun jälkeen alkoivat nesteet pysyä normaalisti sisällä.

Link to comment
Share on other sites

Ei mennyt Fakiiri Kronblomin opetus minulla kunnolla perille, vaikka Sirkus Papukaijaa 1960-luvulla innolla TV:stä seurasinkin. Varmuuden vuoksi otin suolapurkin mukaan Lohjalle, mutta enpä ymmärtänyt itse suolatabletteja ottaa vaikka tarvetta olisi ollut. Taisi jäädä aivot narikkaan tällä(kin) kertaa. Mutta ensi kerralla tämä asia toivottavasti on jo selkärangassa, eikä aivojen käyttämättömyys enää haittaa...

Suolatablettini ovat Yliopiston apteekin tuotantoa olevia 500 mg eli 0,5 gramman tabletteja, määrän puolesta yksi tabletti tunnissa ei varmasti ollut liikaa. Minulla jumittuivat etureidet ja lonkan koukistajat joskus viiden tunnin jälkeen, ja vaikka kolme eri hierontasessiota auttoivatkin asiassa, luulen että suolalla homma olisi korjaantunut helpommin ja tehokkaammin. Sitä se aivot narikassa hölkkääminen teettää.

Alkuperäinen suunnitelmani oli hoitaa suola- ja elektrolyyttitasapaino malto-proteiini-juomalla, johon olin lisännyt Hammer endurolyte -jauhetta (sekoitus suolaa, kalsiumia, magnesiumia, potassiumia, B6 vitamiinia ja mangaania). Parin tunnin juoksun jälkeen vatsa alkoi pulputtaa huolestuttavasti, ja lopulta päätin vatsaa varjellakseni lopettaa oman juomani käyttämisen kokonaan, ja siirryin enimmäkseen järjestäjien evästarjoiluun. Parin Imodiumin avustuksella vatsa rauhoittuikin täydellisesti, ja siinä kohtaa olin niin onnellinen tilanteen paranemisesta että unohdin kokonaan suolan tarpeesta huolehtimisen. Suola-asiat tulivat mieleen vasta kisan jälkeen pukuhuoneen lattialla maatessani, kun huomasin että otsa oli suolan peitossa kuin olisin käynyt Kuolleessa meressä sukeltamassa.

Kohtuullisen typerä juttu, mutta kai tästäkin tuli opittua jotain. Ja onneksi Tassuttelija sai apua suolatableteista. Jos juoksuvauhtini hidastuu tulevissa ultrissa reisien jumiutumisen takia, niin suolanpuutetta en ainakaan voi syyttää, sitten täytyy keksiä taas uusia selityksiä!

Link to comment
Share on other sites

Vaikka kärsin ennen loppua suolan puuttesta, on mun käsitäkseni liika huomiotu tässä forumissa suolan osutta.

Mun mielestä, totisti Janne aika hyvin kun vähen on kiinni tankauksesta. Mun parhat ultrat on mennyt tosi markinaalisella tankauksella ja aina kun olen yrittänut tehosta tankkausta on käynyt huonommin. On ihme kuinka vähellä ihminen voi selvia. Matkalla käytetystä juomasta ja 100 g juustosta saa korkeintaan 1000 kcal, mutta mittarin kertyi 9444 kcal ja viimeksi Spartathlonilla peräti yli 22 000 kcal. Siitä voi päättä, että ihmisella on isoja energian varastoja, mutta niihin pääse käsin vain erikoistilanessa. Ultrajuoksussa pääse silloin-tällöin kynnyksen yli, mutta ei halltusti vaan satunaisesti. Onkelma on siinä kuinka pystysi tilanetta hallitsemaan.

Link to comment
Share on other sites

Näin aloittelijan silmin tuo suola-asia tuntuu kuitenkin niin kiinnostavalta ja olennaiselta, että vielä kuitenkin pohdin tuota Tassuttelijankin esille nostamaa kysymystä siitä, onko suolan tarpeessa yksilöllisiä eroja ja mistä nämä erot sitten voisivat johtua. Itsekin olen näiden alkeellisten kokemusteni perusteella aika "vähäsuolainen" ihminen, eli tuntuu että lisäsuolasta on (tai olisi ollut) apua vasta tietyn rajan jälkeen. Olen kyllä yleensä ennen kisaa hieman tankannut suolaakin, popsinut perunalastuja, oliiveja jne. Voisiko lihasmassan määrä vaikuttaa tähän, olen ollut havaitsevinani, että meillä ns. tavisnaisilla tuo suolan tarve olisi hieman alhaisempi kuin miehillä, sen perusteella mitä juoksijat ovat kertoneet. Ehkä kokeneemmilla juoksijoilla yksilölliset erot eivät ole enää huomattavat, tai heidän kehonsa sitten pystyvät jollain muulla tavalla kompensoimaan vajetta.

Tämänkaltaisista asioista keskustelemista hieman mutkistaa se, että osa palstan väestä on keltanokkaisia aloittelijoita ja osa taas kokeneita ultraguruja, joiden ongelmat ovat aivan toisella tasolla. Mutta jostain kohdasta on kai aloitettava henkilökohtaisten muuriensa yli räpiköiminen, ja suolatasapainon etsintä lienee monelle yksi ensimmäisistä ongelmakohdista.

Link to comment
Share on other sites

Näin aloittelijan silmin tuo suola-asia tuntuu kuitenkin niin kiinnostavalta ja olennaiselta, että vielä kuitenkin pohdin tuota Tassuttelijankin esille nostamaa kysymystä siitä, onko suolan tarpeessa yksilöllisiä eroja ja mistä nämä erot sitten voisivat johtua.

Tämä oli kai vähän retorinen kysymys, mutta tässäkin asiassa voisi olettaa, että yksilölliset erot ovat isot ihan tutkimustenkin mukaan, jos mitataan natriumin poistumaa hien mukana. Kuitenkaan ultrajuoksu ei ole toistaiseksi ollut niin tarpeellinen tai mielenkiintoinen asia ihmiskunnan uteliaisuuden kannalta, että varsinaisesta tarpeesta ja sen vaihteluista voisi sanoa jotain määrällisesti oikeaa.

Mun mielestä hyvät peukalosääntölistat toimivat silti ihan hyvinä lähtökohtina, kun lähdetään löytämään sitä omaa tapaa.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy