Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Ahistaako, kärsikö omatunnon tuskista?


werneri
 Share

Recommended Posts

Jos lenkki jää väliin, Itselläni on kyseisiä oireita ilmaantunut ainkin silloin kun olen noudattanut jotakin ohjelmaa..

Kyllä se vähänä uituttaa, jos suunniteltu lenkki jää väliin syystä eli toisesta. Itselläni ei tosin koskaan ole ollut sen tarkempaa treeniohjelmaa kuin sunnuntain pitkis + pari-kolme muuta trreeniä viikolle. aika harvoin noita lenkkejä väliin jää, kun niitä ei etukäteen ole lyöty lukkoon.

Link to comment
Share on other sites

Ohjelmassani on viisi lenkkiä viikossa, kevyellä viikolla kolme. Noudatan tuota ohjelmaa pääpiirteissään. Yksittäisen lenkin väliin jääminen ei pahemmin harmita. Väliinjäämisiä tulee väistämättä, menee myöhään töissä, jonka lisäksi vielä nakki iskee kotona. Niin kauan menee hyvin, kun pysyy terveenä ja ei tule pidempää taukoa.

Link to comment
Share on other sites

Erittäin harvoin jää suuniteltu lenkki tai voimatreeni väliin. Joskus joutuu yötä vasten sen päivän toisen peekoolenkin vetäisemään, jos on mennyt muissa puuhissa koko päivä. Aamulla en toisaalta taas kovin aikaisin herää juoksun takia. On tullut tuosta säännöllisestä ohjelmasta, ja sen pilkuntarkasta toteuttamisesta jonkinmoinen pakkomielle, vaikka ei missään tapauksessa negatiivinen sellainen. Johtuu siitä kun ei ole työelämässä mukana, niin on pidettävä joitakin juttuja elämässä, joita noudattaa kurinalaisesti.

Voin hetkeäkään miettimättä tähän kirjoittaa, varmana siitä etten pötyä runoile, etten ole ainakaan pariin vuoteen jättänyt yhtään ohjelman mukaista lenkkiä juoksematta sen takia ettei olisi huvittanut, siis laiskuuttani. Toisaalta ohjelmakkan ei ole koskaan mikään kovin tiukka. Useimmiten päätän lenkin pituuden vasta tien päällä. Ja toisinaan senkin juoksenko tänään yhden pitemmän, vai kaksi lyhempää lenkkiä.

Juoksun kisäksi yritän löyhästi katsoa noita ruokailupuuhiani, ettei homma olisi puhtaasti himojen tyydyttämistä, eli herkuttelua ja mässäilyä, vaan enempi järkiperäistä. Tässä hommassa lipsuu kyllä ote luvattoman usein.

Link to comment
Share on other sites

Eipä ole nykyään anää ahistanu. Alussa kait ahisti kun jotenkin niin eri tavalla tämän kuntoilun otti. Ajatteli, että jos pari lenkkiä jää väliin niin heti lavea tie vie alaspäin.

Nyt se on yks ja sama. Se on toisaalta aivan sama meikäläisellä, jääkö joku viikko juoksematta muiden juttujen takia, koska sillä ei taida olla mitään merkitystä, onko se maravauhti ens kesänä 6.10 vai 6.25 kilometriltä.

Eli enää ei niin stressaa ja pelota se, että kunto heti kauheasti huononee. Koska mitäs sitten. Tässä ollaan kuitenkin huomattavasti paremmassa kunnossa kun yleisesti minun ikäiset naiset on. Jossain määrin iän myötä alkaa päästä irti tuosta täydellisestä suorittamisesta ja tunnollisuudesta. Liian äkkiä lipsuu siihen, että asioista alkaa tulla velvollisuuksia ellei osaa hellittää ajoissa.

Ja kuka niistä velvollisuuksista nauttii?? Ne alakaa ahistaan.

Link to comment
Share on other sites

Joskus jätän suunnitellun lenkin väliin tai muutan suunnitelmia jonkin mielestäni hyvän syyn takia, esim. olen kipeänä tai liian tukkeessa. Tämä ei harmita, vaan tuo hyvän mielen koska kerrankin oli olevinaan järkevä eikä väkisin rikkonut itseään enempää.

EDIT: itse en osaa vielä tunnistaa oikeata väsymystä laiskottamisesta, sen näkee vasta treenin jälkeen..

Link to comment
Share on other sites

Ahistaa. Lenkkejä tulee vähän muutenkin, jotta jos yksi jää välistä, se on heti katastrofi. Muutenkin tuntuu olevan vähän hysteriaa ilmassa; pelottaa kevät (=puolimarat lähestyy), jalkojen kohtalo, työkuviot ihmeellisesti vaiheessa jne.

Että jos ei pääse, tulee tosi paha mieli. Ja morkkis. Ja ahistaa.

Ja tuohan se onkin vaikea, että onko oikeasti väsynyt, vai vaan eikehtaa-väsynyt. Ja että onko jalka oikeasti kipeä, vai vaan haluaalökötelläsohvalla-kipeä.

Link to comment
Share on other sites

Täälläkin ahistaa. Eilen jäi suunniteltu hiihtolenkki väliin pitkäksi venyneen työpäivän ja lasten iltatouhujen vuoksi. Illalla ahisti paljonkin, mutta aamulla oli jo helpottanut.

Pitäisi varmaan osata hellittää tämän harrastuspuolen tavoitteellisuudesta, kun duunipaineet ahistaa jo ihan riittävästi...

Link to comment
Share on other sites

Ahistaa, ja vielä enemmän ahistaa se, että ahistaa.

Miksi minua ahistaa, kun olen vain tälläinen kuntoilija ilman mitään aikatavoitteita millään matkalla? Olen yrittänyt kertoa itselleni, että ei syytä huoleen, mutta viesti ei mene perille.

Ehkä se on sitä, että juokseminen on tällä hetkellä ainoa asia, mikä kiinnostaa ja innostaa. Sitten, kun sekin viedään pois, niin ahistaahan se. Pitäisköhän hankkia elämä?

LISÄYS: kärsin myös omantunnontuskia juoksemisestani. Aika, jonka olen lenkillä tuntuu olevan muusta tärkeästä pois. niin niin, tiedän, että pitää olla itsekäs, olen parempi isä, kun saan tehdä jotain itsekin, jaksan paremmin...., mutta kun edelleen viesti ei mene perille.

Link to comment
Share on other sites

Ahistaa, ja vielä enemmän ahistaa se, että ahistaa.

Miksi minua ahistaa, kun olen vain tälläinen kuntoilija ilman mitään aikatavoitteita millään matkalla? Olen yrittänyt kertoa itselleni, että ei syytä huoleen, mutta viesti ei mene perille.

Ehkä se on sitä, että juokseminen on tällä hetkellä ainoa asia, mikä kiinnostaa ja innostaa. Sitten, kun sekin viedään pois, niin ahistaahan se. Pitäisköhän hankkia elämä?

LISÄYS: kärsin myös omantunnontuskia juoksemisestani. Aika, jonka olen lenkillä tuntuu olevan muusta tärkeästä pois. niin niin, tiedän, että pitää olla itsekäs, olen parempi isä, kun saan tehdä jotain itsekin, jaksan paremmin...., mutta kun edelleen viesti ei mene perille.

Yhdyn täysin tähän tekstiin.

Link to comment
Share on other sites

Ahdistaa jos lenkki jää laiskuuden vuoksi tekemättä, silloinkaan ei ahdista se että jäi lenkki tekemättä vaan se että on ollut laiska.

Omatunnon tuskia ei kuitenkaan moisesta tule.

Yleensä laiskotukseen auttaa, että hetken lepäilee töiden jälkeen ja lähtee lenkille sitten klo 21 jälkeen, palatessa on hyvä mieli kun on voittanut sohvan kutsun.

Link to comment
Share on other sites

Mulla ei ole varmaan vuosiin jäänyt lenkki tekemättä laiskuuden takia, kun jäin oikein miettimään.

Selvän väsymyksen ja laiskuuden rajan uskon kyllä hahmottavani...?

Ehkä hyvä motivaatio johtuu siitä, että on niin paljon muuta hoidettavaa ja tällöin ne tilaisuudet lenkille pitää oikein hakemalla hakea. Ja silloin niistä ei kyllä tule tingittyä.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen, jos lenkki jää väliin (lapsi sairastuu, vaimo ylitöissä, paikat kipeät tms.) niin ahdistaa vallan vietävästi.

Tuo kuntopyörä on siitä hyvä, että sillä voi purkaa tuskaansa jos ei muuten ole mahista päästä neljän seinän ulkopuolelle...:bike:

Link to comment
Share on other sites

Kun ei ole suunniteltua ohjelmaa niin eihän ne voi jäädä väliin ja varsinkin talvisin ollaan täällä pohjoisessa ainakin aikalailla säiden armoilla, eli silloin ulkoillaan kun sää antaa mahdollisuudet. Joskus tulee 10 päivän putki ja välillä usean päivän tauko säistä johtuen... Ahdistus on sitten aivan toinen juttu...

Link to comment
Share on other sites

Ahistaa, ja vielä enemmän ahistaa se, että ahistaa.

Sekin voi ahistaa, kun ei ahista:) Useinmiten ei ahista, mutta joskus voi kaikki juoksemiseen liittyvät asiat ahistaa, kuten...

Ahistaa, jos en pääse lenkille > stressaannun.

Ahistaa, jos pääsen lenkille > perhe jää kotiin.

Ahistaa, jos olen laiska > en kehity.

Ahistaa, jos olen liian innokas > menen ylikuntoon tai hankin vamman.

Ahistaa, kun on oma harrastus > perhe jää osattomaksi.

Ahistaa, jos ei olisi omaa harrastusta > väsyisin, sairastelisin enemmän.

Ahistaa, jos ei ole aikaa lenkkiin > ärsytyskynnys nousee.

Ahistaa, jos on liikaa aikaa lenkkeilyyn > tulee juostua liikaa.

Ahistaa, jos on ohjelma jota noudatan > poikkeama ohjelmassa stressaa.

Ahistaa, jos ei ole ohjelmaa > harjoittelenko oikein, osaanko varmasti?

Ahistaa, jos juoksen liian lyhyitä lenkkejä > muut juoksee pitkiä tai ultria.

Ahistaa, jos juoksen liian pitkiä lenkkejä > hajotan paikkani.

Ahistaa, jos juoksen liian hiljaa > junnaako kehitys paikallaan.

Ahistaa, jos juoksen liian kovaa > sama juttu, kehitys pysähtyy.

Ahistaa, jos syke on liian alhaalla > missä vika?

Ahistaa, jos syke on liian korkealla, missä vika?

Ahistaa, jos lepään > lepäänkö liikaa?

Ahistaa, jos en lepää > lepäänkö liian vähän?

Ahistaa, jos lihaksia jumittaa > mitä teen väärin?

Ahistaa, jos lihaksia ei jumita > enkö osaa ottaa irti itsestäni kaikkea?

Ahistaa, jos roikun palstalla > neuvoja on niin monenlaisia, että pää meinaa seota:)

Ahistaa, jos en roiku palstalla > täältä voi saada lisää hyviä neuvoja, kuinka harjoitella niin, ettei ahistais...........

Onneksi useinmiten ei kuitenkaan ahista. Vaan koen lenkkeilyn iloisena ja positiivisena asiana, josta voin ammentaa elämääni voimavaroja ja energiaa.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy