Jump to content
Juoksufoorumi.fi



vph

Nilkkamurtuma ja paha takapakki

Recommended Posts

Kaaduin patikkareissulla heinäkuussa 2018. Kävelin kipeällä nilkalla autolle reilun kilometrin matkan ja seuraavana päivänä menin lääkäriin, jossa otettiin röntgen-kuva josta selvisi että vasen nilkka on murtunut. Diagnoosi oli lateraalimalleolin murtuma (Weber-B) joka hoidettiin 5 viikon kipsisaapashoidolla. Nilkkaa ei siis leikattu.

 

Kipsihoidon jälkeen aloin kuntouttaa nilkkaa fysioterapeutin ohjeilla. Homma sujuikin hyvin ja lokakuun puolessavälissä pystyin kokeilemaan jo juoksemista. Nilkka oli kyllä jäykkä, mutta tuntui muuten melko hyvältä juostessa. Marraskuun puolella pystyin juoksemaan jo 8 km lenkkejä ilman ongelmia.

 

Noh, sitten tammikuun puolella tein näin jälkikäteen ajateltuna ison virheen. Olin ennen tapaturmaa tehnyt intervalliharjoituksia ja ajattelin että puolen vuoden jälkeen tapaturmasta nilkka on valmis niihin, koska siinä ei ollut mitään ongelmia kävelyssä tai normaalivauhtisissa juoksuissa. Tein tammikuun alkupuolella pari intervallitreeniä. Nilkka ei valittanut treenien aikana, mutta alkoi sitten vähitellen kipeytyä ja jäykistyä ja puutua. 

 

Olin tyhmyyksissäni lopettanut fyssarin antamat treenit jo marraskuussa, ja ajattelin että alan nyt kuntouttaa nyt nilkkaa niillä uudelleen. Ehkä ne auttaisivat.  Mutta nilkka ei reagoinut harjoituksiin hyvin vaan kipeytyi pienestäkin rasituksesta aina lisää. Tässä oli selvä ero murtuman jälkeiseen kuntoutusaikaan, jolloin nilkka tuntui tykkäävän noista treeneistä. 

 

Nilkka oli kipeytynyt helmikuun alussa jo niin pahaksi, että normaali kävelykin tuotti tuskaa. Kävin lääkärissä useamman kerran ja röntgen-kuva ei paljastanut mitään hälyttävää. Murtuma oli luutunut hyvään asentoon. Tosin radiologin lausunnossa oli maininta rustopinnan epätasaisuudesta.

 

Helmikuun lopulla maksoin itse yksityisellä magneetin ja ortopedin ja sieltä selvisi paljon sellaista, mitä en aiemmin tiennyt. Syndesmoosi-ligamentti oli  revennyt murtuman yhteydessä. Samoin nilkan sisäpuolen delta-ligamentti oli osittain revennyt. Fibulan ja taluksen välisessä rustossa oli pieni rustovaurio. Lisäksi peroneus-brevis jänteessä oli noin 1cm mittainen osittainen split-repeämä. Lisäksi nivelessä ja peroneus jännetupessa oli ödeemää eli nesteilyä.

 

Ajattelin, että aika pahat löydökset mutta ortopedi ei tuntunut olevan näistä kovin huolissaan. Erityisesti tuo rustovaurio huoletti, mutta ortopedi ei uskonut sen kehittyvän nilvelrikkoon asti koska ilmeisesti vauriokohta ei pääse normaalikäytössä hankautumaan eikä rustovaurio näin pahenisi.

 

Toinen huolta aiheuttanut asia oli tuo osittainen peroneus-brevis jänteen repeämä. Sen perusteella mitä olen asiaa tutkinut niin nuo eivät useinkaan parane itsestään edes siedettävälle tasolle.

 

Ortopedi kielsi juoksun mutta kävellä sai, samoin hiihtää, pyöräillä ja uida. Mutta oirekuva oli sellainen, että nilkka ei kestänyt mitään näistä joten maaliskuun alussa päätin omatoimisesti hoitaa nilkkaa kipsiortoosissa. Käytin usein kävellessä myös keppejä. Tein tätä noin 2 viikon ajan jonka jälkeen siirryin käyttämään kevyttä nilkkatukea vielä ajoittain. Lopetin myös fysioterapeutin antamat treenit kokonaan ja annoin nilkan vain levätä. Täysi lepo tuntui auttavan ja nilkka tuntui jotenkuten siedettävältä kun sillä käveli sisällä, mutta ulkona se ei kestänyt ilman kipuilua edes kilometrin mittaista kävelyä.

 

Olisin halunnut jatkaa tuota ortoosihoitoa vielä 2-3 viikkoa pidempäänkin, mutta kun asiasta ei ole lääkärin diagnoosia tai hoitomääräystä niin käytännön elämä töineen ja parisuhteineen meni tuon takia liian vaikeaksi. 

 

Nyt olen taas lisännyt liikkumista hieman. Eilen kävelin pururadalla noin 2 km. Nilkka tuntui edelleen jäykältä, puutuneelta ja hieman kipeältä, mutta kävely tuntui silti hieman paremmalta kuin vaikka 2 viikkoa sitten. Olen myös palannut tekemään fysioterapeutin antamia harjoituksia varovaisesti. Niihin kuuluu mm. nilkan vahvistuaminen terapianauhan avulla, tasapainolaudalla seisonta yhdellä jalalla,  päkiöille nousuja, yhden jalan porraskyykyt ja  nilkan dorsifleksiotaivutukset seinää vasten. Fyssarin antamia hyppyharjoituksia en ole vielä uskaltanut aloittaa. Tein näitä samoja hyppyharjoituksia ilman mitään ongelmia jo syyskuun puolella noin 2 kk murtumasta, mutta silloin nilkka oli paljon paremman tuntuinen kuin nyt.

 

Tämä koko tilanne on hämmentävä. Miten noin paha takapakki tammikuussa - siis 6 kk tapaturman jälkeen - voi olla mahdollinen? Miten nilkka voi olla edelleen - toukokuussa 2019 - olla huonomman tuntuinen kuin syyskuussa 2018 alle pari kk murtuman jälkeen? Nilkkahan ehti kuntoutua jo marras-joulukuussa niin hyvin, että melkein unohdin koko murtuman olemassaolon. En keksi muuta selitystä kuin että menin rikkomaan nilkasta jotain lisää tammikuun intervallitreenien aikana. En tosin kaatunut tai astunut huonosti kertaakaan noiden  parin treenin aikana. Enkä myöskään tuntenut mitään kipua treenien aikana tai välittömästi niiden jälkeen, vaan nilkka alkoi mennä huonoksi vasta noin 1-2 päivää toisen intervallitreenin jälkeen. 

 

Ongelmakohta on nilkan ulkosyrjä, jossa kipu, jäykkyys ja puutuneisuus enimmäkseen tuntuu. Oma tämän hetken epäilys ja teoria on se, että tuo peroneus jänteen osittainen repeämä tapahtui vasta tammikuussa ja se on myös ollut kaikkien ongelmien juurisyy. Toki vasen nilkka on edelleen myös muuten kaikin puolin heikompi ja huonompi kuin oikea, mutta ennen tammikuuta sillä kuitenkin pystyi kävelemään ja juoksemaan täysin kivuttomasti. Epäilen myös että peroneusjänteessä on repeämän ohella myös tendiniittiä (magneetin lausunnossa ei tosin puhuttu tendiniitistä mitään, mutta koko nilkan ulkosyrjä on aran tuntuinen ylemmältäkin jos esim. laitan nilkan lepäämään oikean jalan polvea vasten). 

 

Koen olevani tämän asian kanssa vähän tyhjän päällä, sillä mulla ei ole ollut aktiivista hoitosuhdetta sitten viime lokakuun vaihteen johtuen työpaikan vaihdokdesta. Uuden työpaikan laaja terveysturva (mukana vakuutus) tuli voimaan vasta nyt huhtikuun alussa. Mulla onkin aika fysiatrille ensi viikolle. Toivottavasti päästään asiassa jotenkin eteenpäin.

 

Huolestuttaa vain kovin paljon, että kun tämä vaiva on jatkunut jo näin pitkään niin onko nilkka lopullisesti mennyttä 😞

 

 

 

 

 

 

 

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ottamatta kantaa noihin magneetin löydöksiin, niin mainitsit monessa kohtaa että nilkka on jäykkä. Mikä sen nilkan dorsiflexaation tilanne on verrattuna oikeaan nilkkaan? Mulla ainakin pelkät liikerajoitukset huonommassa nilkassa antavat kipua eri kohtiin ja ne avaamalla taas nilkka liikuu, kipu loppuu kuin seinään ja mobilisaatioharjoitusten tekemisessä on jotain järkeäkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
10 tuntia sitten, Kavelija kirjoitti:

Ottamatta kantaa noihin magneetin löydöksiin, niin mainitsit monessa kohtaa että nilkka on jäykkä. Mikä sen nilkan dorsiflexaation tilanne on verrattuna oikeaan nilkkaan? Mulla ainakin pelkät liikerajoitukset huonommassa nilkassa antavat kipua eri kohtiin ja ne avaamalla taas nilkka liikuu, kipu loppuu kuin seinään ja mobilisaatioharjoitusten tekemisessä on jotain järkeäkin.

 

Vasemman nilkan dorsifleksia on edelleen huonompi kuin oikean nilkan. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut sitten tapaturman jälkeisen kuntoutuksen aloituksen.

 

Olen tehnyt nilkan taivutusharjoituksia seinää vasten siten, että kantapää pysyy maassa ja taivutan polven seinää vasten, ja mittaan kuinka monta senttiä jää varpaiden ja seinän väliin. Tässä on vielä muutaman sentin ero oikean ja vasemman jalan välillä, mutta vasen nilkka taipuu kuitenkin nyt selvästi paremmin kuin elokuussa 2018 jolloin aloitin kuntoutuksen. Luulisin että kehitystä on tullut 4-5 cm tässä ajassa (eli varpaat ovat tuon verran kauempana seinästä siten, että polvi yltää seinään asti ilman kantapään nousua lattiasta).

 

Nilkan liikkuvuudessa ei ole tapahtunut mitään takapakkia tammikuun jälkeen, vaan se taipuu kuten ennenkin. Mutta kuitenkin samalla nilkasta tuli jäykän ja puutuneen tuntuinen jo ihan peruskävelyssä tammikuun intervallitreenien jälkeen. Enimmäkseen se tuntuu nilkan ulkosyrjällä ja myös jalkaterässä asti, myös kantapäässä. Marras-joulukuussa nilkka tuntui hyvältä sekä kävellessä että juostessa.

 

Miten olet tehnyt näitä mobilisaatioharjoituksia itse?

Share this post


Link to post
Share on other sites
3 tuntia sitten, Kavelija kirjoitti:

Kannattaa käydä fyssarilla tsekkaamassa jos siellä olisi kuitenkin ihan avattavaa liikerajoitusta? Nämä erinomaiset harjoitukset löysin ihan tämän foorumin kautta: http://kilpakuntoilija.blogspot.com/2014/05/nilkkalukko-ja-kuinka-pidan-nilkkani.html

Taisin jossakin välissä törmätä tuohon samaan sivuun.

 

Olen tehnytkin sekä päkiöille nousuja että tuota nilkan eteenpäin taivutusta kotona viimeisten muutaman viikon aikana, kun nilkka on tuntunut siltä ettei se ärry ihan kaikesta rasituksesta. Pahin tilanne oli tammikuun lopulla ja koko helmikuun. Maaliskuun alkupuolella lepuutin nilkkaa ortoosissa reilun viikon, jonka jälkeen olen tosi varovasti alkanut taas rasittaa nilkkaa.

 

Mutta vielä ei olla edes siinä tilanteessa, että tällä voisi kunnolla kävellä kilometria pidempää matkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En voi muuta kuin jakaa tuskan. Itsellä ollut nilkan kanssa melkein 1,5 vuotta ongelmia eikä mikään auta. En tiedä miksi en ole jo luovuttanut. Minulla tuo kipu on myös ulkosivulla, enemmän nilkan etuosassa. Tosin nyt uutuutena on tullut penikkakohtiinkin särkyä, mikä ehkä johtuu siitä että hommasin Hokat ja olen pelkästään niillä juossut viime ajat (sen 1-2 lenkkiä viikossa minkä pystyn). Voisin maksaa mitä vain että saisin nuo jalat kuntoon, mutta kukaan fyssari ei tunnu löytävän sitä juurisyytä. Kiltisti olen kaikki nilkkajumpat, lantion lihakset, tasapainoharjoitukset, pohkeet, keskivartalotreenit jne. tehnyt. Olen alkanut miettiä että tämä kipu on varmaan vain henkistä. Levätä en jaksa enää, kun se kipu tulee joka tapauksessa heti kun aloitan taas juoksemisen. Todella syvältä, kun tänäänkin olisi niin hieno keli ulkoilla mutta täällä kotona pitää homehtua nilkka kylmähauteessa. (Sori tuli vähän masentava viesti. Ajoittain on myös hyviä hetkiä, kun pystyn kivuttomana tekemään jonku kovemman treenin n. kerran viikossa.)

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 17.5.2019 at 16.51, ihan ok kirjoitti:

En voi muuta kuin jakaa tuskan. Itsellä ollut nilkan kanssa melkein 1,5 vuotta ongelmia eikä mikään auta. En tiedä miksi en ole jo luovuttanut. Minulla tuo kipu on myös ulkosivulla, enemmän nilkan etuosassa. Tosin nyt uutuutena on tullut penikkakohtiinkin särkyä, mikä ehkä johtuu siitä että hommasin Hokat ja olen pelkästään niillä juossut viime ajat (sen 1-2 lenkkiä viikossa minkä pystyn). Voisin maksaa mitä vain että saisin nuo jalat kuntoon, mutta kukaan fyssari ei tunnu löytävän sitä juurisyytä. Kiltisti olen kaikki nilkkajumpat, lantion lihakset, tasapainoharjoitukset, pohkeet, keskivartalotreenit jne. tehnyt. Olen alkanut miettiä että tämä kipu on varmaan vain henkistä. Levätä en jaksa enää, kun se kipu tulee joka tapauksessa heti kun aloitan taas juoksemisen. Todella syvältä, kun tänäänkin olisi niin hieno keli ulkoilla mutta täällä kotona pitää homehtua nilkka kylmähauteessa. (Sori tuli vähän masentava viesti. Ajoittain on myös hyviä hetkiä, kun pystyn kivuttomana tekemään jonku kovemman treenin n. kerran viikossa.)

Oletko käynyt magneetissa jotta voidaan sulkea pois esim. rustovauriot?

 

Nimittäin nilkan ulko-etusivun pitkittynyt kipu voisi viitata juuri taluksen lateraalikupolin rustovaurioon. Toivottavasti kyse olisi jostain muusta, koska tuo on todennäköisesti juoksu-uran lopettava vamma. Myös minulla on pieni rustovaurio juuri tuolla kohdalla, enkä ole voinut enää juosta puoleen vuoteen. Vaikka vaurioalue on (ainakin toistaiseksi) pieni, ovat oireet niin hankalat ettei juoksu ole mahdollista.

 

Tuo ei siis välttämättä parane ikinä, koska rusto ei juurikaan pysty uusiutumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
17 tuntia sitten, vph kirjoitti:

Oletko käynyt magneetissa jotta voidaan sulkea pois esim. rustovauriot?

 

Ei ole tullut käytyä magneetissa. Voisikohan tuota rustovauriota päätellä mitenkään oireista? Tämä tilanne on oikeastaan pitkittynyt, koska elätin talven ja kevään toivoa, että pystyisin toukokuussa kisaamaan. Treenasin niin että tein yhden kovan vk-juoksutreenin viikossa ja paljon kaikkea muuta liikuntaa. Pitkikset tein muutaman kerran juoksun muodossa. Viimeisempänä tein 200 m vetoja, eikä tuo nilkka siitä enää parantunut entiseen tapaan, ilmeisesti se iskutus on ollut sen verran kova noissa vaikka vetojen aikana ei tuntunut missään. Lisäksi edellisellä viikolla ennen toukokuun kisaa tein 2 ehkä liian kovaa juoksua, kun ajattelin levätä sitten seuraavan viikon ja antaa jalan parantua. Mutta ei mennyt ihan tuon kaavan mukaan...

Nilkka ei ole koskaan voimakkaasti nyrjähtänyt, mikä oli näköjään aika usein syynä tohon rustovaurioon. Kipu ei ole sellaista kunnon kipua, vaan se on tunne että joku siellä on vinksallaan. Tuo tuntuu jokaisella askelella, pyöräillessä jne. Jonkinlainen juoksu/hyppykammo on myös nykyisin päällä, enkä uskalla yhtäkään juoksuaskelta ottaa ja jos esimerkiksi yritän vasemmalla jalalla hypätä pienen hypyn, niin menee puoli minuuttia henkiseen valmistautumiseen. Tuntuu ihmeelliseltä kun näkee jonkun juoksevan, että kuinka tuo on edes mahdollista.

Onkohan tässä tilanteessa mitenkään järkevää yrittää ylläpitää kuntoa esim. mäkikävelyllä, cross-trainerilla tai pyöräilyllä? Kuitenkin olen huomannut ettei lepokaan auta. Esimerkiksi taannoin lähes makoilin koko viikon, sitten tein 45 min cross-trainerilla ja seuraavana päivänä olin samassa tilanteessa kuin ennen lepoa. Vesijuoksu on ainoa mikä ei aiheuta mitään tuntemuksia, mutta sitä on vaikeaa kovin tehokkaasti tai pitkään tehdä. Elätän toivoa, että tämä kaikki johtuu vain omasta typeryydestä ja paranee, kunhan maltan aloittaa juoksemisen taas todella rauhallisesti sitten kun ei ole enää mitään kipuja. Nyt tuo on helpompaa kun ei  ole mitään paineita, vaan voin rauhassa luovuttaa tämän kesän osalta. Koko harrastuksesta luopuminen olisi aika surullista, mutta ei kai siinä sitten muutakaan voi jos tilanne sen vaatii. 😕

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se että nilkka ei toivu kiputilasta levolla edes monessa kuukaudessa, viittaa usein juuri rustovaurioon tai pahaan jännetulehdukseen. Niissä oireet tosin ovat vähän erilaiset.

 

Rustovaurio syntyy nilkassa tyypillisesti telaluun kupolin lateraalipuolelle, eli juuri siihen nilkan etu-ulkosyrjälle. Vammamekanismi on sellainen, että nilkan taittuessa fibula (ulkokehränen) nirhaisee telaluun rustoa saaden aikaan paikallisen vaurion. Pahimmillaan vaurio voi olla luuhun asti olottuva (osteokondraalinen defekti) tai lievempi pinnallinen vaurio.

 

Nilkan rustovaurio ei kuitenkaan aina edellytä nilkan vääntymistä, vaan se voi syntyä myös jalan virheellisen biomekaniikan seurauksena. Esimerkiksi lättäjaloilla juokseminen altistaa telaluun rustovaurioille. Samoin voimakkaat sprintti-tyyppiset juoksut, jos niitä tekee säännöllisesti. 

 

Nuo sinun oireet viittaavat valitettavasti rustovaurioon, koska sille on tyypillistä juuri tuollainen  pitkäkestoinen, jatkuva ja "tylsä" kipu, joka tuntuu joka askeleella, eikä mene ohi edes kuukausien täydellisellä levolla. Myös se että kipu tuntuu nilkan ulkosivulla ja enemmän etuosassa viittaa siihen, että kyseessä olisi taluksen lateraalisen puolen kupolin rustovaurio.

 

Sinuna menisin viipymättä magneettiin koska rustovaurio on vakava vamma, joka vaatii ortopedin arvion mahdollisista jatkotoimista ja liikuntaan liittyvistä rajoituksista. Juoksut lopettaisin ainakin siihen asti, että saat magneetista tiedon mikä nilkassa on vialla. Jos jatkat juoksemista rustovaurioisella nilkalla otat riskin, että vaurioalue kasvaa ja oirekuva pahenee entisestään. 

 

Pyöräilyn pitäisi telaluun rustovaurion kannalta olla turvallinen ja jopa hyödyllinen liikuntamuoto, koska se ei täräytä niveltä mutta kuitenkin liikuttaa sitä, edesauttaen nivelnesteiden mukana tulevien ravinteiden liikkumista niveleen. 

 

Olennaista rustovauriosta toipumisessa on sekä leesion pinta-ala että syvyys. Ja lisäksi se, onko rustovaurio luun painoa kantavalla pinnalla. Jos kyseessä on paikallinen pieni rustovaurio joka ei ulotu luuhun asti, voi rusto pitkän ajan kuluessa oikealla fysioterapialla ja liikunnalla uudistua ja palautua. Mutta jos leesio on riittävän suuri ja rusto kulunut luuhun asti, on tilanne erittäin huono. Joten lopeta tuo juokseminen, koska voit pahentaa sillä tilannetta niin ettet enää koskaan pysty juoksemaan. Ja magneettiin menoa suosittelen välittömästi. 

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vastauksesta, vaikka ei kuulosta kovin lupaavalta. Pitää maanantaina alkaa tuota magneettikuvausta selvittämään, yths ei taida noita lähetteitä antaa...  Pyöräily ei oikein nappaa itselläni, mutta rullasuksia olen pitkään miettinyt. Se varmaan on myös sopivaa liikuntaa? Ehkä ne tulee nyt sitten viimein hommattua (muutenkin olen aina tykännyt enemmän hiihtämisestä, kuin juoksusta...) 

 

Lueskelin myös että nuo nilkkavammat on yleensä aika hitaasti parantuvia, vaikka se ei olisikaan rustovaurio.  Mutta oli mitä oli, niin juoksu tosiaan pitää lopettaa toistaiseksi kokonaan. Se on vaikeaa kuvailla missä se tunne täsmälleen on, esim. tollanen kuin "anterior talofibular ligament" -nivelside näkyisi kuvien perusteella olevan aika kohdilla. Mutta välillä se tuntuisi taas  olevan tuossa enemmän etupuolella ja pinnallisempi. Ja joskus tulee selkeää kipua nilkan ulko/sisäpuolelle, mutta se menee parissa päivässä pois. Ja esim. viime viikolla säären sisäsivun penikkakohta särki voimakkaasti kun otin muutaman juoksuaskeleen eikä sen kivun alta tuo nilkkavaiva tuntunut ollenkaan. Joskus myös säären ulkosivun jossain pikkulihaksessa tuntuu selkeää kipua. Mutta tuo nilkkavamma tuntuisi säilyvän vaikka muut kivut paranevat. Tänään taas kävellessä tuntui inhottavalta, mutta kun kokeilin muutamaan juoksuaskeleen niin ei tuntunut enää missään. Minkäänlaista jäykkyyttä tai heikkoutta en ole nilkassa havainnut. Mutta olen huomannut että vasemman jalan kengän nauhat saa kiristää paljon tiukemmalle, eli ei se ainakaan turvonnut ole. On kyllä aika mysteeri tapaus. Mitenköhän tuollaista nyt sitten lähtisi kuvailemaan jollekin ortopedille. 😅

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse menin yksityisellä puolella magneettiin omalla kustannuksella helmikuussa, kun oli pakko tietää mikä nilkassa on oikeasti vikana. En kadu, vaikka kalliiksihan se tuli, kun siihen päälle piti maksaa vielä ortopedin vastaanotto. 

 

Toivottavasti kyse olisi tosiaan vain vaikka nivelsiteen revähtämisestä joka ei ole päässyt parantumaan, vaikka kuvauksesi perusteella tuo vaikuttaisi enemmän rustovauriolta. Oletko kokeillut lepuuttaa nilkkaa kunnolla koskaan 3-4 viikkoa putkeen? Pahastikin revähtänyt nivelside pitäisi parantua kävelykuntoon tuossa ajassa. Jos useamman viikon lepuutus ei riitä parantamaan kipua, niin silloin on pakko epäillä rustovammaa. Rustovammassa tyypillistä on myös turvotuksen vähyys verrattuna esim. nivelsiteiden repeämään.

 

Varmaan rullahiihto on pyöräilyn ohella ihan ok, tosin myös riskialttiimpaa jos satut kaatumaan ja väännät nilkkasi entistä huonommaksi. Ainakin itse olen tämän vamman myötä oppinut varomaan tuota kipeää nilkkaa (ehkä turhankin paljon). Luistelutyylin rullahiihdossa myös nilkan ulkosyrjä saa enemmän painetta osakseen verrattuna vaikka pyöräilyyn, joka voi ärsyttää mahdollista rustovaurioaluetta. Mutta kannattaa varmaan mennä kivun mukaan. Mulla on itsellä sellainen yleissääntö, että jos nilkka ei ärsyynny aktiviteetin aikana eikä 48 tunnin aikajakson aikana aktiviteetin jälkeen, niin silloin ongelmaa ei ole. 

 

Säären ulkoreunalla sijaitsee ainakin peroneuslihas, joka vastaa nilkan eversioliikkeestä. Siinä voi myös olla jotain ongelmaa, kuten myös peroneusjänteessä (longus ja brevis) joka kulkee jalkaterään asti.

 

Mutta vaikea tosiaan sanoa mitä nuo muut kiputilat voisivat olla, mutta magneettikuvasta kaikki isoimmat ongelmat pitäisi paljastua. Se näyttää luun ja ruston lisäksi ongelmat myös nivelsiteissä ja jänteissä. Hermoperäiset ongelmat pitää sitten selvittää vielä muilla menetelmillä.

 

Suosittelen että teet itsellesi muistilistan, vaikka ranskalaisilla viivoilla, ortopedin vastaanottoa varten. Mietit kaikki olennaisimmat asiat mitä haluat häneltä kysyä ja merkkaat muistiin.

 

 

 

  • Thanks 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
13 tuntia sitten, vph kirjoitti:

Oletko kokeillut lepuuttaa nilkkaa kunnolla koskaan 3-4 viikkoa putkeen?

 

En, 2 vk on aika maksimi että pystyy olemaan ilman liikuntaa. Viime vuonna tuo onnistui lomailun aikana, eikä tuntunut pahalta kun oli muuten niin kivaa. Mutta raportoin tänne sitten mikä on tuomio jos tuohon magneettiin pääsen. Oma mokahan tämä on kun olen päätänyt tuon vammautumaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites
13 minuuttia sitten, ihan ok kirjoitti:

 

En, 2 vk on aika maksimi että pystyy olemaan ilman liikuntaa. Viime vuonna tuo onnistui lomailun aikana, eikä tuntunut pahalta kun oli muuten niin kivaa. Mutta raportoin tänne sitten mikä on tuomio jos tuohon magneettiin pääsen. Oma mokahan tämä on kun olen päätänyt tuon vammautumaan...

Laita vaan tietoa miten meni jos ja toivottavasti kun pääset magneettiin. Tosin voi olla, että siinä menee ainakin useampi viikko tai kuukausikin jos menet julkisen kautta, koska kiireellisyysluokituksesi tuskin on kovin korkea (koska olet "pärjännyt" kipeällä nilkalla pitkään muutenkin).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omasta tilanteesta sen verran, että nilkka on tullut hieman paremmaksi viime viikkojen aikana. Aiemmin nilkkaa kovin vaivannut puutuneisuus ja tikuttelu on selvästi vähentynyt ja nilkka kestää kovempaa rasitusta. Pitkiä kävelylenkkejä en ole vielä halunnut aloittaa, mutta olen tehnyt yli 30 km pyörälenkkejä viime viikkoina. Rustovauriokohdassa (telaluun lateraalinen kupoli) esiintyy ajoittain pientä pistävää kipua, varsinkin aamuisin kun nousee sängystä ja ottaa ensimmäiset askeleet. Mutta yleensä päivän myötä kipu asettuu ja häviää.

 

Tällä hetkellä suurimmat haasteet ovat nilkan jäykkyys ja myös jalkaterän lievä kipuilu. Todennäköisesti olen kuukausia varonut vamman saanuttaa nilkkaa jännittämällä astuessa jalkaterää. Askelluksesta on puuttunut luonnollinen rentous. Tästä tavasta pitäisi oppia pois. 

 

Magneetissa en ole käynyt sitten helmikuun lopun, joten en tiedä mihin suuntaan rustovaurio on mennyt. Tuskin isoa muutosta on tapahtunut kumpaankaan suuntaan.

 

Henkisesti olen valmistautunut siihen, että juoksut saattaa olla juostu. Mutta mikäli nilkka olisi oireeton useamman kuukauden, tai ehkä kokonaisen vuoden, voisin varovasti jälleen kokeilla juoksua. Mutta siihen on pitkä matka.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy