puujalka (2021: 1500m 4.30)

[Reenaaja 3 075]

okei..syy ei oo selvinny ! mä oon jo todennu nyt 51+ et 7 reeniä viikossa . ei vuodessa . voi olla jo liikaa tän ikäselle. 6 per viikko viel palautuu eikä tuu luokkaantumisia...

[huh huh 652]

Hiihtoladuilla tarvittaisi motivoituneita ja sitoutuneita urheilijoita. 

[villea 2 909]

Kaveri sai vähän aikaa sitten mystisten eri suuntaan säteilleiden persekipujen jälkeen myös lonkan nivelrikkodiagnoosin. Oma tuli vähän aikaisemmin kesällä. Iät 48 ja 49v.

[puujalka 4 824]

9 tuntia sitten, villea kirjoitti:

Kaveri sai vähän aikaa sitten mystisten eri suuntaan säteilleiden persekipujen jälkeen myös lonkan nivelrikkodiagnoosin. Oma tuli vähän aikaisemmin kesällä. Iät 48 ja 49v.

 

Rikkinäinen lonkka tosiaan taitaa oirehtia mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Sitä voisi varmaan kuvata yksinkertaisesti häiriötilana, jossa ei voi osoittaa mitään yksittäistä ongelmakohtaa. Mutta en nyt viitsi diagnosoida itseäni. Edellinenki meni vikaan. Piti olla nivelkierukka tai nivelrikko, mutta olikin rasitusmurtuma.

 

Sen verran varmaan uskaltaa kuitenkin haarukoida, että tässä tuskin on kysymys rasitusmurtumasta, koska sellainen tuskin elää joka päivä paikasta toiseen.

 

 

[puujalka 4 824]

Tänään kun imuroin tossuista pölyjä ja koirankarvoja mietin että pitäisikö vaan heittää ne jätesäkkiin ja vintille, pois tieltä ja mielestä. Kohta onkin pakaravaivan vuosipäivä. 22. päivä tulee tasan vuosi viimeisestä kivuttomasta päivästä. Aika paska harrastus tämä on.

[syklis 998]

@puujalka, aiai, pahaa tekee lukea. Oot tietysti käynyt läpi kaikki keinot ja mieli maassa. Mutta silti haluaisin kannustaa jatkamaan jossakin muotoa. Uskoisin myös, että sun tiukka kahdesti päivässä treeni ei anna tarpeeksi aikaa palautumiselle, jota tässä iässä tarvitaan. Oot varmaan kaikenlaisia jumppapalloja, foamrollereita yms temppuja kokeillut? Ja lonkkaa venytellyt? Mulla oli jossain vaiheessa takamus aivan jumissa ja lähtikin sillä, kun lonkan koukistajia aktivoin ja venyttelin urakalla - olivat aivan jumissa ja kun tuli treeniä gluteaaliseudulle, olivat sitten vastaparit nokikkain..En osaa antaa mitään täsmädiagnoosia ja viisasten kiveä sulle, mutta kyllä tuostakin noustaan. Pienin askelin, pikkuhiljaa. Joskushan kivun kanssa käy niin, että se kroonistuu ilman syytä. Siihen ei auta temput, jos toisetkaan. Tuolloin pitää päästä kivusta eroon muulla tavalla. Kun on varmistanut ettei mikään ole oikeasti rikki, eikä menekään, ei auta kuin edetä tulta kohti ja siitä läpi. Jossain vaiheessa sitten aivot oppivat, ettei se tuntemus olekaan kipua. Eli en tiedä mitä sun kohdalla pitää tehdä tai mikä on oikea ratkaisu, mutta kyllä sellainen löytyy, ennemmin tai myöhemmin. Pidä tossut siihen asti! Eli poissulkuhommat ensin asiansa osaavan lääkärin toimesta ja sitten hommiin!

[puujalka 4 824]

Kiitos vain @syklis. Eipä tässä ole mitään uutta enää kokeiltavissa, mielikuvitus loppui jo aikoja sitten. Siinä olet oikeassa, että iso osa ongelmaa on päin ****** menneet hermotukset ja ties mitkä, eli kroonistunut tilanne. Voi olla, että tämä tarvitsee nyt todella pitkän breikin, siis luokkaa vuoden kokonaan pois juoksusta. Melkoisen megajumituksen sitä saikin aikaiseksi kun ei vain välittänyt "pienistä kolotuksista" :D.

 

[villea 2 909]

5 tuntia sitten, puujalka kirjoitti:

Kohta onkin pakaravaivan vuosipäivä. 22. päivä tulee tasan vuosi viimeisestä kivuttomasta päivästä.

Minulla taitaa olla näillä main lonkkavaivan 20v juhla, vaikka diagnoosi tuli vasta tänä syksynä. Onneksi on ollut suurimman osan ajasta niin lievä, että ei ole haitannut sopivasti valittuja harrastuksia. 20 v sitten olleen aktiiviharrastuksen tosin jouduin lopulta jättämään.

[puujalka 4 824]

17 tuntia sitten, villea kirjoitti:

Minulla taitaa olla näillä main lonkkavaivan 20v juhla, vaikka diagnoosi tuli vasta tänä syksynä. Onneksi on ollut suurimman osan ajasta niin lievä, että ei ole haitannut sopivasti valittuja harrastuksia. 20 v sitten olleen aktiiviharrastuksen tosin jouduin lopulta jättämään.

 

Oho, no siellä on sitten kärvistelty urakalla.

 

Tämä on sellainen paskiainen, että estää harrastamisen sillä tavalla tai tasolla millä haluaisin. Totta kai sen kanssa voi puuhastella jotakin pientä, ja varmaan se ajan kanssa antaa sitten puuhastella vähän enemmäkin.

 

Eli ihan normipäivä: ikä tulee nyt harrasteita vastaan. Pitäisi kai ymmärtää ja hyväksyä ja kaikkea sellaista, mutta kyllähän se on rehellisesti sanoen ollut aika karvas pala purtavaksi. Pikku hiljaa alkaa kuitenkin upota tajuntaan. Ei vaan voi enää riehua samaan malliin kun aikaisemmin.

 

 

[perttu 3 340]

Ei sitä tietysti loputtomiin ihan samaan pysty kuin nuorukainen, mutta fokusoimalla harjoittelua sopivasti tuloksen ei tarvitse jäädä niin huonoksi vaikka ei voisi niin usein juostakaan. Alla yksi malli Brad Hudsonin kirjasta ja syklis vähän taisi esittää sinä mielessä samaa että mahdollisimman usein ja paljon määrää ei välttämättä ole niin hyvä tulokulma kuin alle kolmikymppisenä. Eiväthän telakalla tietysti erilaiset teoriat lohduta mutta jotain ajatuksia taas kun pääsee vauhtiin. Pätee tuollaisenaan ehkä vielä selvemmin sitten viidenkympin 'paremmalla' puolella oleville, mutta suuntauksena jossain määrin varmaan jo meillä neljäkymppiä ylittäneilläkin.

Lainaa

Older runners need to train efficiently, focusing on "big-bang-for-the-buck" workouts and minimizing "filler" workouts - in order to minimize the negative effects of repetitive impact on tissue elasticity in their legs. Joint mobility and muscle strength tend to decline with age. You can slow this process drastically through mobility & strength training that are especially helpful to older runners. In view of all these aging factors - slower recovery and adaptation, declining tissue elasticity and declining mobility and strength - I recommend that masters runners take a cross-training-based approach to training. In this approach, one runs only three or four times a week; most of these workouts are harder workouts and the running schedule is supplemented with non-impact cardio cross-training, mobility training  and strength training.

 

[puujalka 4 824]

13 minuuttia sitten, perttu kirjoitti:

Ei sitä tietysti loputtomiin ihan samaan pysty kuin nuorukainen, mutta fokusoimalla harjoittelua sopivasti tuloksen ei tarvitse jäädä niin huonoksi vaikka ei voisi niin usein juostakaan. Alla yksi malli Brad Hudsonin kirjasta ja syklis vähän taisi esittää sinä mielessä samaa että mahdollisimman usein ja paljon määrää ei välttämättä ole niin hyvä tulokulma kuin alle kolmikymppisenä. 

 

 

Eihän se minullakaan ole kiinni siitä että puuttuisi tietoa ja ymmärrystä. Tuo lainaamasi on 100% järkipuhetta. 

 

[X66 1 981]

2 hours ago, puujalka said:

 

Eihän se minullakaan ole kiinni siitä että puuttuisi tietoa ja ymmärrystä. Tuo lainaamasi on 100% järkipuhetta. 

 

Täytyy omalta kohdalta kompata tässä. Vaikka luulisi kokemuksen perusteella hallitsevan harjoittelun melkoisella tarkkuudella, voi puskista tulla yllätyksenä uusia ongelmia. Olen nyt kohta 8 vuotta tehnyt tätä säännöllistä kunto-ohjelmaa. Kaiken järjen mukaan olisin nyt tämän 8 vuoden jakson parhaassa kunnossa mutta olenkin huonoimmassa. Ei ole oikein muuta selitystä kun että rajalla ollut tasapaino heitti yli, ja tästä on seurannut ns. käänteinen superkompensaatio jossa yhä pienemmällä harjoituskuormalla saadaan vaivoja aiheuttava ylikuorma.

 

[puujalka 4 824]

Suunnitelmaa on taas alkanut kehkeytymään päässä.

 

Suunnitelma on yksinkertainen.

 

Tähän asti on nyt vuoden ajan yritetty koulia "pienet kolotukset" pois kropasta kovalla kädellä, rankaisumentaliteetilla. Se toimii joihinkin ongelmiin, mutta ei se ole tätä vaivaa poistanut. Mitä enemmän rankoo, sitä syvemmälle ongelma näyttää kaivautuvan. Joten ei sitä enää, se on nyt jo nähty.

 

Mitä jos kokeilisi toista ääripäätä, eli 100% jaxuhalitreeniä? Toisin sanoen, juoksee vain sen verran kun tuntuu hyvältä. Jos alkaa kirraamaan, lopettaa heti ja kokeilee uudestaan myöhemmin. Jollakin tasolla edelleenkin halveksun tällaista tohua, mutta voisihan sitä kokeilla sen sijaan että ei juokse ollenkaan. Koittaisi ikään kuin kouluttaa aivot takaisin siihen, että juoksun ei tarvitse aina sattua.

 

Miten helvetissä sellainen sitten voi onnistua? No juoksumatolla tietenkin. Eilen hölkkäilin puolisen tuntia aamusta, ja se tuntui aika ikävältä, joten tänään sitten ajattelin vetäistä vain 20 minuuttia. Kympin jälkeen alkoi kirraamaan, joten lopetin vartin kohdalla. Tässä on vielä hakemista, jaxuhalitreenaaja olisi lopettanut heti 10min jälkeen

 

Jos pystyisi juoksemaan 15 minuuttia päivässä kivuttomasti, kauan siihen menisi että aivot oppisivat rentoutumaan? Varmaan monta kuukautta kun olen runtannut itseni niin huolellisesti monttuun. No katsotaan.

 

Tämähän olisi tavallaan vain paluu alkuruutuun. Koko ketjuhan alkoi Lydiardin aloittelijan ohjeesta: 15 minuuttia päivässä. Ei olisi paha.

[henok 1 114]

Pidän järkevänä suunnitelmana.