Jump to content
Juoksufoorumi.fi


puujalka (2021: 1500m 4.30)

Arvostele ketju:


 Share

Recommended Posts

Innostuin taas vähän miettimään treenien ja syömisen rytmitystä veli @MikkoVe:n päiväkirjan inspiroimana. Mulla on aika luonnostaan ollut sellainen 12:12-rytmi, jossa siis 12h syömisikkuna. Pystyn muuttamaan tämän vaivattomasti 14:10 yksinkertaisesti jättämällä iltapalan pois. Mutta 10h on jo minimi ruokaikkuna nykyisellä treenirytmillä, joka siis on: aamulenkki, aamupala, treeni, lounas, loput mätöt pitkin ruokaikkunaa. Aamupala on nykyisellään välttämätön, muuten ei treenit suju. Jos haluaisin pienentää ruokaikkunaa, pitäisi tiputtaa pois aamupala ja siirtää treenit lounaan jälkeen.

 

Mutta aloitellaan nyt tuolla 14:10-rytmillä. Prof. Pentti Huovisen mukaan sillä saa jo aikaiseksi hyötyjä. Ohjelma: https://areena.yle.fi/1-50659429 . Myöhemmin voisin tietysti kokeilla suositumpaa 16:8-rytmiä. Silloin aamulenkin jälkeen joisin vain aamukahvit, ja treenit sitten myöhemmin lounaan jälkeen. Piti oikein muistella miksi ylipäätään pyrin nykyään treenailemaan jo aamupäivästä. Syy on se, että talvisaikaan se on kiva lenkkeillä valoisaan aikaan. Mitään sen ihmeellisempää syytä sille ei taida olla. Nuorempana mulla oli tavanomaisempi rytmi, eli aamulenkki ennen töitä ja treenit työpäivän jälkeen. Ihan hyvin se toimi vaikka vituttikin tarpoa talvisin pimeässä molemmat lenkit.

 

Ainiin: miksi paastota? Olen tätä pätkäpaastoilua harrastellut useinkin, vaikka en tiennyt että sitä kutsutaan pätkäpaastoksi. Se vain tuntuu sopivan mulle. Vatsa toimii paremmin, olo on parempi.

Link to comment
Share on other sites

Aika tiukat kolotukset alkaa olemaan rangassa. Lannerangan lisäksi myös ylempänä rintarangassa, kaulaan asti, ja tietenkin alempana SI-nivelissä, erityisesti vasemmassa. Pakarakin alkaa olemaan jo pahaenteisen tuntuinen. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tässä voi vielä nitkutella pari viikkoa ihan hyvin. Mutta toisaalta nyt tilanne on toinen kuin vuosi sitten. Silloin en tiennyt mistä on kyse, enkä välittänyt vaan vedin ohjelmaa läpi ihan normaalisti. Nyt se on vaan pakko antaa periksi ja kokeilla vähän toisenlaista lähestymistapaa. Menisikö pahin tilanne ohi sillä että vain lenkkeilisi ihan törkeän kevyesti? Jos ei mene niin tietääpähän sitten senkin. Ylihuomenna menen itkemään elämääni reumalääkärille, katsotaan mikä on hänen ajatuksensa. Tiedä vaikka saisi lääkkeet kohilleen.

Link to comment
Share on other sites

Heitetääs vähän isomman kuvan päivitystä.

 

Nyt on siis takana n. 10 viikkoa päivittäistä juoksua, ja kroppa on sopeutunut todella hyvin 10h/viikko-tahtiin. Tästä olisi hyvä jatkaa, paino sanalla olisi. Ensimmäiset 6-7 viikkoa olivat aika erikoisia. Toisaalta ei mitään kipuja, mutta toisaalta 24/7 päin helvettiä -olotila. Veriarvot laski alle viitearvojen, koko ajan päällä väsynyt, flunssainen ja kuumeinen olo, mutta ei räkää, yskää eikä kuumetta. Myöhemmin mukaan tuli vielä vatsakivut ja omituinen huimaus joka entisestään vaikeutti lenkkeilyä. Lopetin lääkkeiden syömisen. Pikku hiljaa tila kohentui, ja tänään voisi jo sanoa että kaikki alkaa olemaan normaalisti. Myös veriarvot ovat palautumassa, hemoglobiini on jo pälle 140. Ei huimaa, ei väsytä. Mutta tasan käänteisessä suhteessa normalisoitumiseen mukaan ovat hiipineet kivut. Tänään oli jo ranka melko tiltissä ja pakaraa väänteli entiseen malliin. Hm hm... sattumaa?

 

Mutta jos ajattelen vain juoksua, niin aika onnistuneen oloinen sisäänajo oli tällä kertaa. Jos kaikki olisi kuin Strömsössä, tästä olisi nyt pirun hieno aloitella muutaman viikon jälkeen mäkikausi. Kroppa on tottunut säännölliseen rytmiin ja ottaisi vastaan jo treeniä. Eli nyt sitten treenien tilalla olisi jonkun viikon ajan vain strideja. Myös pitkien lenkkien pidentyminen 2h asti tulisi kuvaan mukaan. Mutta eipä nyt vielä tarvitse sinne mennä. Yritän nyt sitkuttaa ja pitää rytmin entisellään ja tarkkailen tilanteen kehittymistä.

Link to comment
Share on other sites

Tänään taas n. 15km todella kevyesti (5+10), välissä lihaskuntoilua. Maaliskuussa tuli lenkkeiltyä yhteensä 417km, ihan hyvä alku.

 

Vasen jalka alkaa olemaan jo aika kypsää tavaraa, mutta kyllä sillä nyt retkeilee kevyesti tuolla luonnossa. Otetaan strideja sitten joskus jos se vähän helpottaisi.

Link to comment
Share on other sites

3 minuuttia sitten, iisak kirjoitti:

Tulehduslääkkeiden syöminenkö ei tällä hetkellä tule kysymykseen?

 

En mä niitä halua syödä ennen kuin maha parantuu edellisestä kuurista. Eikä huvittaisi taas se anemiakaan nyt kun siitä on pääsemässä eroon. Joskus myöhemmin voisin nähdäkin sellaisen systeemin, että söisi vaikka jonkun viikon kerrallaan jos on oikein paha tilanne. Parasta olisi toki jos löytyisi joskus sellainen lääke joka toimisi eikä rikkoisi jotakin muuta samalla. En tiedä onko sellainen edes mahdollista.

Link to comment
Share on other sites

Jos Salazopyrinin syöminen nyppii, voit aina yrittää ehdottaa lääkärille pientä kortisonikuuria. Parhaassa tapauksessa 2-3 viikon kuuri rauhoittaa tulehduksen pidemmäksi aikaa. Kovin pitkään kortisonia ei kannata syödä sivuvaikutusten takia, jos ei ole pakko.

 

Olethan saanut tulehduskipulääkkeen kylkeen happosalpaajaa mahansuojaksi.

Link to comment
Share on other sites

16 tuntia sitten, Numerolapun paiskaaja kirjoitti:

Jos Salazopyrinin syöminen nyppii, voit aina yrittää ehdottaa lääkärille pientä kortisonikuuria. Parhaassa tapauksessa 2-3 viikon kuuri rauhoittaa tulehduksen pidemmäksi aikaa. Kovin pitkään kortisonia ei kannata syödä sivuvaikutusten takia, jos ei ole pakko.

 

Olethan saanut tulehduskipulääkkeen kylkeen happosalpaajaa mahansuojaksi.

 

Joo kyllä tulee napsittua aina pilleri happosalpaajaa kyytipojaksi.

 

---

 

Kävin äsken sitten reumapolilla, ja olipahan paska reissu. Ei se lääkäri oikein ottanut kovin vakavasti tätä mun tilannetta. Kyseli vain että onko kipeetä ja pystyykö taivuttaa sormet maahan, blaa blaa. Näytti siltä että mun selostukset lääkkeiden vaikutuksista oli sen mielestä ikävystyttäviä (mulla oli kännykässä oikein tarkka päiväkohtainen taulukko). "Löydökset ovat heikot", joku "reaktiivinen" ilmiö tuo perskipu vain, tuskin mitään selkärankareumaa, koska tulehdusarvot on ok, ja koska olen niin hyvässä kunnossa ja koska vain vasemmalla puolella. Tilanne oli aika nöyryyttävä.

 

Mutta toisaalta mitä hittoa odotin? Että siellä joku ottaisi nyt oikein asiakseen selvittää tämän mun ongelmatiikan? Hah! Keski-ikäinen, terve ja hoikka hölkkäukko ei voikaan nyt treenata täysillä keskimatkoille? Voihan kyynel sentään. Varmaan julkisella puolella on jonoksi asti niitä jotka ihan oikeasti kärsivät ja joiden liikuntakyvyttömyys on ihan toista luokkaa, joiden kohdalla ei tarvitse todeta että "löydökset ovat heikot".

 

Lääkkeitä voi kuulemma popsia jos haluu. Jos on masu pipi niin ei sitten. Ja joskus kuukauden sisään tulee kutsu uuteen mageettiin, katsotaan onko hölkkäukon pylly edelleen pipi, voihan kyynel sentään! En mene.

 

Että silleen. Lähtöruudussa ollaan taas. Sen verran sitä nyt on ainakin ihan faktuaalista tietoa, että SI-nivelessä on mystinen, laadultaan tuntematon ja määrittelemätön, kaikkea logiikkaa väistelevä tulehdus joka ei reagoi mihinkään muuhun kuin Arcoxia-nappuloihin, jotka sitten harmi vain rikkovat maksan ja vatsalaukun tai jotain sinne päin.

 

Varmaan arvaatte mitä ajattelin asialle tehdä? No lisätä kilsoja tietysti. Ehkä saan vaivan myös oikealle puolelle ja joku ottaisi sitten vakavasti.

 

(Ja vielä varmuuden vuoksi: tämä ei ole Aprillipila).

Link to comment
Share on other sites

Ei niillä ole juurikaan muita keinoja kuin tarjota lääkkeitä. Ei tähän ole muuta toimintamallia kuin tulehduksen poisto lääkkeillä ja liikkuvuuden ylläpito jumpalla ja liikunnalla.

 

Kohtaamisena oli selvästi huono kokemus, ja varmaan lääkäri olisi voinut kyetä luomaan tuosta käynnistä myös positiivisemman kokemuksen jos olisi ollut sosiaalista tilannetajua.

 

Mutta jos ajatellaan faktapuolta niin sait suunnilleen sen mitä ne pystyvät antamaan. Liikkuvuuden testailun, lääkkeitä ja lähetteen kuviin. 

Link to comment
Share on other sites

12 minuuttia sitten, iisak kirjoitti:

Ei niillä ole juurikaan muita keinoja kuin tarjota lääkkeitä. Ei tähän ole muuta toimintamallia kuin tulehduksen poisto lääkkeillä ja liikkuvuuden ylläpito jumpalla ja liikunnalla.

 

No en mä oikeastaan siis kaivannutkaan mitään taikakeinoja, vaan varmuutta. Haluan tietää mistä tässä on kysymys, mutta se on taas täysin auki. Kuvittelin ihan oikeasti, että kahden lääkärin, magneettikuvien, lääkekokeiden ja neljän verikokeen jälkeen kuva olisi entistä tarkempi, mutta sehän meni vain paljon epäselvemmäksi.

Link to comment
Share on other sites

Osallistu keskusteluun

You are posting as a guest. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit kirjautua tästä sisään lähettääksesi vastauksen.
Huom!: Ilman rekisteröitymistä lähetetyt viestit tarkistetaan ennen julkaisua mainosrobottien yms. takia.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy