Jump to content
Juoksufoorumi.fi


puujalka (2021: 1500m 4.30)

Arvostele ketju:


 Share

Recommended Posts

59 minuuttia sitten, henok kirjoitti:

Vähän villi kortti tämä, mutta onko sinulla ollut korvissa mitään tuntemuksia? Minulla on usein korvatulehduksia ja kerran kun oli oikein kova tulehdus niin oli myös huimausta ja tasapaino oli hakusessa. Korvassahan on tasapainoon vaikuttavia elimiä.  

 

On tuntemuksia, humisee ja suhisee vimmatusti. Yhtenä iltana luulin että ulkona pauhaa metsäkone, mutta ei siellä mitään ollut.

 

 

Link to comment
Share on other sites

Merkillisiä käänteitä riittää puujalalla. Kannattaa tosiaan edetä tilanteen mukaan ja sovitella reenejä vallitseviin olosuhteisiin, mutta lopettaa ei kannata, kitkuttelee joka päivä vaan sen 1-2 ulkoilua.

Ajattelin kysäistä muutamaa asiaa JDn ohelmista, kun olet niihin perehtynyt. Olen nyt viidettä viikkoa tapaillut JDn reenejä. Neljä viikkoa vetelin R kautta. Kerran viikkoon siis R vauhtisia 200, 300 ja 400 vetoja eri yhdistelmillä, viikon toinen teho sitten T tyyliin 3*10 min ja kolmas reeni sitten L, joista osa pienellä loppunostolla. Tämä viikko menee siirtymäviikkona I jaksolle. Eilenä tein vetoja (500,600,700) R ja I välimaastossa ja ensi viikolla olisi tarkoitus aloitella I kausi noin 5 viikkoa. I kautta pidetään JDn kovimpana jaksona.

Muutamia kysymyksiä/ ihmettelyä I jaksosta:

- minkälainen on JDn viikkorytmitys I jaksolla

- vaihteleeko rytmitys eri viikoilla ja onko mukana ns helppoja viikkoja

- minkälainen on tyypillinen viikko ohjelma 

- luin netistä esim back to back päivistä, missä juostaan I ja T peräkkäisinä päivinä, onko kokemusta? 

- mitä muuta huomioitavaa I jaksolle?

Minulla siis kilsoja viikkoon tulee nyt 80...100, 7...10 harjoitusta. Pudotin määrää tarkotuksella vähän alkuun kun siirryin näihin JD reeneihin, syksyllä tuli pääsääntöisesti vähän yli 100.

R jaksosta on hyvät vibat. Vanhalle miehelle antaa hyvää ärsykettä lihaspuolelle. Esim T vauhdit lähti nopeasti kasvamaan, vaikka sillä puolella en tehnyt mitään ihmetemppuja.

Link to comment
Share on other sites

7 tuntia sitten, Raaka Arska kirjoitti:

Muutamia kysymyksiä/ ihmettelyä I jaksosta:

- minkälainen on JDn viikkorytmitys I jaksolla

- vaihteleeko rytmitys eri viikoilla ja onko mukana ns helppoja viikkoja

- minkälainen on tyypillinen viikko ohjelma 

- luin netistä esim back to back päivistä, missä juostaan I ja T peräkkäisinä päivinä, onko kokemusta? 

- mitä muuta huomioitavaa I jaksolle?

 

Tyypillinen viikko:

- Q1: 3-5min vetoja I-teholla (esim. 1000-1200m)

- Q2: Threshold vetoja 1200-2400m tai tasavauhtinen 20-40min

- Q3: kisa/aikakoe tai jotakin vähän sekalaista, yleensä R-vetoja

- Pitkä lenkki

- Kevyttä juoksua joka väliin niin paljon kun pystyy

 

Olen itse havainnut parhaaksi vetää ne I-treenit (Q1, vo2max) heti viikon alkuun (Tiistai) ja pitää sitten pari välipäivää, ja Perjantaina sitten olen yhdistellyt Q2 ja Q3:n samaan pakettiin. Eli alkuun sitä thresholdia ja loppuun muistin virkistämiseksi vähän R-vetoja. Tällä jaksolla mukaan tulee myös kisat/aikakokeet, jos lyhempiä matkoja treenaa. Siinä tapauksessa vetäisin itse vain Q1:n Keskiviikkona, ehkä lyhyemmän kaavan mukaan ja sitten viikoloppuna aikakoetta, eikä pitkää lenkkiä ollenkaan.

 

Helppoja viikkoja ei sinänsä ole, ne jäivät sinne 1 ja 2-jaksolle.

 

Viime vuonna kokeilin tehdä muutaman viikon näitä "Critical Velocity"-vetoja siirtymävaiheena varsinaisiin I-vetoihin, koska ne on oikeesti ihan helvetin kovia alkuun ja saattaa mennä jalat alta. Ehkä voisin suositella sitä että ainakin alkuun pari kertaa CV-vetoja, eli aika tasan I:n ja T:n puolesta välistä vauhti.

 

I-vedoista sen verran, että olen joskus kokeillut 1200m vetoja, mutta ne oli mulle liian hapokkaita, joten nykyään vain tonneja. Se tuntuu olevan aika sopiva matkana, kun taas 800m liian lyhyt.

 

On sen verran rapsakka viikko, että tosiaan olen yhdistellyt Q2 ja Q3 yhteeen sessioon. Tänä vuonna kokeilen pidentää viikon 9 päivään ja teen noi kaikki yhdessä viikossa.

Link to comment
Share on other sites

9 tuntia sitten, Raaka Arska kirjoitti:

Merkillisiä käänteitä riittää puujalalla. Kannattaa tosiaan edetä tilanteen mukaan ja sovitella reenejä vallitseviin olosuhteisiin, mutta lopettaa ei kannata, kitkuttelee joka päivä vaan sen 1-2 ulkoilua.

 

On tosiaankin ollut merkillinen talvi. Oikeastaan merkillisyys alkoi siitä päivästä kun aloin lääkkeitä syömään. Mahakipuja, kuumeista oloa (ei kuitenkaan lämpöä), kunnon flunssaakin, päässä humisee, pyörryttää, veriarvot ihan päin helvettiä, muutamia mainitakseni. En syö nyt enää mitään lääkkeitä, jonka seurauksena selkä taas vähän kolottelee. Kunhan tän huippauksen saisi vain pois, olisin ihan tyytyväinen.

 

Näkisin asian niin, että se oli tuo 6 viikon Arcoxiakuuri joka selvitti SI-nivelen pahimman vaiheen, ja sen aikana pystyin taas aloittamaan säännöllisen liikunnan, joka osaltaan pitää "nivelet voideltuna". Jos käy oikein hyvä tuuri, tilanne pysyy ennallaan nyt pidemmänkin aikaa. Jos kivut leviää taas alemmaksi, täytyy yrittää varmaan löytää parempi lääkitys.

 

Paikalleen ei voi jäädä, se on kaikista huonoin vaihtoehto! Eli tosiaankin ulkoilua vaan kevyellä teholla, ja aloittelen JD:n 2-jakson kunhan tilanne tästä vähän selkiytyy.

 

 

Link to comment
Share on other sites

3 tuntia sitten, puujalka kirjoitti:

 

Tyypillinen viikko:

- Q1: 3-5min vetoja I-teholla (esim. 1000-1200m)

- Q2: Threshold vetoja 1200-2400m tai tasavauhtinen 20-40min

- Q3: kisa/aikakoe tai jotakin vähän sekalaista, yleensä R-vetoja

- Pitkä lenkki

- Kevyttä juoksua joka väliin niin paljon kun pystyy

 

Olen itse havainnut parhaaksi vetää ne I-treenit (Q1, vo2max) heti viikon alkuun (Tiistai) ja pitää sitten pari välipäivää, ja Perjantaina sitten olen yhdistellyt Q2 ja Q3:n samaan pakettiin. Eli alkuun sitä thresholdia ja loppuun muistin virkistämiseksi vähän R-vetoja. Tällä jaksolla mukaan tulee myös kisat/aikakokeet, jos lyhempiä matkoja treenaa. Siinä tapauksessa vetäisin itse vain Q1:n Keskiviikkona, ehkä lyhyemmän kaavan mukaan ja sitten viikoloppuna aikakoetta, eikä pitkää lenkkiä ollenkaan.

 

Helppoja viikkoja ei sinänsä ole, ne jäivät sinne 1 ja 2-jaksolle.

 

Viime vuonna kokeilin tehdä muutaman viikon näitä "Critical Velocity"-vetoja siirtymävaiheena varsinaisiin I-vetoihin, koska ne on oikeesti ihan helvetin kovia alkuun ja saattaa mennä jalat alta. Ehkä voisin suositella sitä että ainakin alkuun pari kertaa CV-vetoja, eli aika tasan I:n ja T:n puolesta välistä vauhti.

 

I-vedoista sen verran, että olen joskus kokeillut 1200m vetoja, mutta ne oli mulle liian hapokkaita, joten nykyään vain tonneja. Se tuntuu olevan aika sopiva matkana, kun taas 800m liian lyhyt.

 

On sen verran rapsakka viikko, että tosiaan olen yhdistellyt Q2 ja Q3 yhteeen sessioon. Tänä vuonna kokeilen pidentää viikon 9 päivään ja teen noi kaikki yhdessä viikossa.

Kiitos neuvoista. Aiemmin olen itse tehnyt noita cv vetoja. Nyt vähän ajattelin lähestyä I vetoja toisesta suunnasta, eli alottaisin 700m vedoilla ja siitä siirtyisin noin 800m vetoihin. Olen jo sen verran iän myötä hidastunut, että minulla tuo 800m kestää I vauhdilla sen 3:10...3:20 eli miltei saman kun sinulla 1000m.

2 tehoreeniä viikkoon tuntuu jo riittävän kovalta näillä JDn vauhtitaulukoilla. Ylläpitävä R tyyliin 4*200 yhdistettynä Tn loppuun kuulostaa hyvältä.

Link to comment
Share on other sites

6 minuuttia sitten, Raaka Arska kirjoitti:

Nyt vähän ajattelin lähestyä I vetoja toisesta suunnasta, eli alottaisin 700m vedoilla ja siitä siirtyisin noin 800m vetoihin.

 

Toimii varmasti tuokin. Jotkuthan vetää jopa 400m vetoja I-teholla. Siinä joutuu tosin sitten jo kikkailla palautusaikojen kanssa. Siitä syystä on helpompi tehdä n. 3-4 min vetoja koska vaikka palautus olisikin pitkä, vedon lopussa pääsee kyllä "nautiskelemaan" siitä maksimihapenotosta.

 

 

Link to comment
Share on other sites

Tänään tiet niin lösöt että olisi pitänyt lähteä autolla jonnekin pidemmälle, joten juoksut matolla. Aamulla 30min, aamupäivällä 60, välissä pientä lihaskuntoilua.

 

Vähän ikäviä tuntemuksia putkahteli esille pakaraan, mutta ne meni ohi kun ruuvasin mattoon lisää kierroksia. En tiedä oliko järkevää, mutta toisaalta ei tämä mihinkään etene pelkästään himmailemalla. Voi olla että pakaran laina-aika meni umpeen ja edessä olisi sitten takaisinmaksu korkoineen, tai sitten ei. Ei voi tietää ennen kuin tietää. Jos se menisi rikki vaikka nyt heti, voisin ottaa esille tilanteen jo ensi viikolla lääkärillä.

Link to comment
Share on other sites

Tänään vähän erikoisempi päivä. Aamusta pientä jaloittelua matolla jo n. klo 4.00, sitten aamupalan jälkeen kauppareissulle, takaisin tullessa auto tien poskeen ja pientä treenin tynkää asfaltilla, eli reilu tunti kiihtyvästi. Ei ollut tarkoitus, mutta loppua kohden vaan kiristyi joten minkä sille voi.

 

Yhteensä tänään n. 16,5km (4,5+12).

Link to comment
Share on other sites

No niin, nyt on jo sitten aika napakat reumajumitukset tulilla. Olen jo muutaman päivän tuntenut lisääntyvää selän jumitusta, ja se eilinen 12km asfalttijuoksu kiristi vasemman pakaran ihan juntturaan eilen iltapäivästä. Ihan odotettavissa oleva juttu nyt kun ei enää lääkitys ole päällä. No vetäisin sitten yhden napin eilen illalla ja heräsin yöllä vatsakipuihin. Eli eiköhän se kortti ole jo katsottu. Mun kroppa hylkii noita lääkkeitä. Aamulenkillä vähän väänsi ja käänsi sieltä sun täältä, mutta selvisin ihan hyvillä arvosanoilla kuitenkin aamupuuron äärelle.

 

Siltähän se nyt näyttää että treeneihin valmistaudutaan nyt vähän pidemmän kaavan kautta. Se optimistisin ajatus oli, että jo muutaman viikon kuluttua pääsisi käsiksi mäkihommiin, mutta ei paikat sitä nyt vielä kestä.

 

En jaksa tästä nyt hirveästi tästä stressata. Ehkä se että tietää mistä on kysymys auttaa. Olen myös edelleenkin aika vakuuttunut siitä, että tähän löytyy lopulta joku sopiva lääke. Sitä odotellessa en pidä päivääkään taukoa, vaan tarvittaessa vaikka itken ja juoksen. Toki tilanteen mukaan, eli vähemmän ja hitaammin jos on kovin nihkeää. Se ilo oikeasta diagnoosista on, että mun ei nyt tarvitse enää pähkäillä mitään turhuuksia, kuten että pitääkö nyt jotain perselihasta jumpata vai venytellä. SI-nivel on tulehtunut ja sitä kautta koko paketti vain yksinkertaisesti toimii väärin. Mutta kyseessä on yksi elimistön vahvimmista nivelistä, ja se ei todellakaan hajoa, vaikka kipu olisi sietämättömän kova. Ennemmin hajoaa pää. Se suurin riski onkin ympäröivien kudosten, lähinnä pakaralihasten, toimintahäiriöt, joka tarkoittaa vain sitä että ei voi vetää mitään kunnollisia treenejä, koska muuten tilanne eskaloituu, kuten tuli todistettua viime vuonna. Aina voi kuitenkin kevyesti jaloitella. Eli sitä virhettä en enää toista, että pitäisin kuukausien mittaisen paussin, jonka aikana tauti jäytää niveliä vielä huonompaan kuntoon.

Link to comment
Share on other sites

Viikon yhteenveto: 103km juoksua ja sekalaista jumppaa päälle, yhteensä 12h liikuntaa.

 

Tajusin tänään semipitkällä (n. 1,5h) lenkillä että lihakset ei vieläkään ole palautuneet viikon takaisesta semipitkiksestä, joka oli käytännössä 1,5h mäkivetoja. Lihakset oli koko matkan ihan tukossa, ja "iskarit" olivat vähän jäykät. Tietynlainen iskutusrasitushan kuuluu juoksuharjoitteluun kyllä täysin oleellisesti, mutta väsyneet ja jäykät lihakset ja reumaukon tulehtuneet nivelet ei ole täysin optimaalinen yhdistelmä, vai mitä sanoo @iisak? Terveenä voi vetää ihan hyvin iskarit pohjassa jonkin aikaa, ja kun lihakset aikanaan palautuu, mitään peruuttamatonta tuskin tapahtuu, paitsi sitten kun takoo kovaa monta vuosikymmentä.

 

No lenkin lopussa kuitenkin oli ihan hauskaa. Keskellä peltoaukeaa oli sula hiekkatienpätkä, joka oli upottavan pehmeää. Tampatessa sitä vastatuuleen iski päälle huimauskohtaus, täysin psykedeelinen fiilis! Aivan kuin olisi leijunut paikallaan ilmassa, mutta kuitenkin jotenkin samaan aikaa maan sisällä. Joskus unessa on ollut samanlainen tunne kun on juoksevinaan mutta ei etene ollenkaan, ja kaikki pyörii vain ympärillä. Huimaus on kyllä vähentunut, tämä oli nyt ensimmäinen kohtaus moneen päivään.

 

Täytyypä nyt jatkaa ensi viikko vielä tällä volyymillä, mutta maltilla. Sykkeet välillä 100-110 niin pitkään kunnes lihakset palautuu.

Link to comment
Share on other sites

Takavuosina yritykseni ottaa ohjelmaan työmatkajuoksut kaatui ainakin osittain siihen, että aamuisin oli niin jäykkää ja kivuliasta. Kipu on aina viesti, että älä tee tätä, tai tee ainakin varovasti. Jos kivut eivät varsinaisesti pahene lenkillä eikä meno muutenkaan tunnu liian epämiellyttävältä niin silloin juoksu on mielestäni ok.

 

Joskus reumavaivojen alkuaikoina noin 2004 kävi minullekin niin että tuskastuin ja ajattelin että niveleen sattuu, mutta en vaan välitä. Juoksen sitten kovempaa niin peittyy pakarakipu maitohappojen poltteen alle... Mutta ei se nyt vaan oikein toiminut. Vieläkin muistan sen hetken ja sen hiekkatien pätkän ja miten sattui niin pirusti niveleen että vaihdoin kävelyyn ja onnuin kotiin kiskomaan Buranaa. Tulee niitäkin hetkiä että täytyy tunnustaa tulehdukselle että hyvä, on tänään sinä voitit. En juokse. Katsotaan huomenna taas uudestaan. Onneksi oireissa oli se noin viikon aaltoilu, joten pahana päivänä saattoi olla melkein varma että 3-4 päivän päästä voi juosta tai ainakin kävellä ilman kipuja.

Link to comment
Share on other sites

7 minuuttia sitten, iisak kirjoitti:

Joskus reumavaivojen alkuaikoina noin 2004 kävi minullekin niin että tuskastuin ja ajattelin että niveleen sattuu, mutta en vaan välitä. Juoksen sitten kovempaa niin peittyy pakarakipu maitohappojen poltteen alle... Mutta ei se nyt vaan oikein toiminut.

 

Mä näkisin niin että tämä asia on vielä huomattavasti monimutkaisempi. Nivelkivut on sinänsä aika pieni riesa, mutta kun sitä tilannetta ei oikein voi tietoisesti kontrolloida. Varsinkin lonkan alue on niin monimutkainen viritys, että melko pienikin kipu lonkkanivelessä tai SI-nivelessä saattaa aiheuttaa lihaksistossa toimintahäiriön, joka sitten aiheuttaa epäsymmetriaa, ja lopulta se eskaloituu suojakramppeina niin että luupäisinkään idiootti ei enää etene metriäkään. Veikkaan että symmetrinen tulehdus olisi helpompi. Mulla saattaa olla esim. lanneranka joinakin aamuina niin kipeä että pienikin virheliike saa haukkomaan henkeä, mutta ei se lenkkeilyä koskaan ole häirinnyt, koska on symmetrinen. Liike saa selän vetreytymään ja lihaksisto pitää huolen siitä että iskutus ei mene rankaan.

 

Joskus se kovempi juoksu ihan oikeasti auttaa. Muistan viime kesänäkin pari vetotreeniä joissa pakara oli tuhannen krampissa alkulämmöissä, mutta tonnin vedot meni ihan hyvin.

 

Loppujen lopuksi se kuitenkin on niin, että se kirottu irrationaalinen tulehdus pitää saada sieltä tavalla tai toisella pois. Mikään muu ei auta. Se oli tuossa Tammi-Helmikuun vaihteessa aika maaginen tunne kun pakara toimi täysin normaalisti, ensimmäisen kerran yli vuoteen. Harmi vain että en voi kiskoa sitä Arcoxiaa loppuelämääni. Menee maha rikki 😞

 

Link to comment
Share on other sites

Osallistu keskusteluun

You are posting as a guest. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit kirjautua tästä sisään lähettääksesi vastauksen.
Huom!: Ilman rekisteröitymistä lähetetyt viestit tarkistetaan ennen julkaisua mainosrobottien yms. takia.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy