Jump to content
Juoksufoorumi.fi



puujalka (2021: 1500m 4.30)

Arvostele ketju:


Recommended Posts

Nyt tuntuu siltä, että Buranat on menettämässä voimaansa. Vatsansuojalääke tuntuu kuitenkin auttavan, joten jotakin positiivista sentään. Myös alkuviikolla saamani selitykset ovat menettämässä merkitystä. Tilanne alkaa taas kyrsimään ihan normaalisti. Paluu arkeen siis.

Olen surffaillut netissä vaikka ei varmaan pitäisi. Joka paikka on pullollaan kaikenlaisia maagisia dieettejä ja muita ihmekeinoja joilla parannetaan tällaiset ongelmat. Lisäksi selkärankareumapotilaiden ulinoiden lukeminen vain lisää negatiivisuutta. En mä koe itseäni sentään NOIN kipeäksi, vai pitäisikö? Oikeasti kun haluaisin vain että nämä lantio -ja polvitulehdukset painuisivat v******. Selkäjumitukset, unettomuudet ja muut pikkuvaivat, kaikki sellainen on ihan ok, kunhan vain pääsisi treenaamaan. (Niin sitä en ole edes jaksanut tänne itkeä, että eihän se kesäinen polviongelma mihinkään ole lopullisesti kadonnut, se tuli takaisin kun jouduin taas lopettamaan juoksemisen).

Ajattelin tuossa alkuviikosta soitella mehiläisiin ja pörräisiin ja kysellä että meinaako ne sitten milloin "ottaa yhteyttä". Vaihtoehtojakin nimittäin on. Voisihan sitä mennä yksityiselle, tai vaikka tilata jotain mömmöjä netistä.

Olen jonkinlaisessa muna-kana -tilanteessa. Vielä keväällä kun oli kunnon pöhinä päällä, aineenvaihdunta piti pahimmat vaivat loitolla kunnes sitten kesällä iski päälle oikein pahat tulehdukset. Sen jälkeen kaikki on ollut pelkkää paskaa. Pitäisi liikkua enemmän mutta kun ei pääse kriittisen massan läpi. Pyöräily ei jostakin syystä auta, vaikka se ei tuota kipua. Ehkä selkäranka vaatii jonkinlaista iskutusta sitten kuitenkin loppupeleissä, jota fillaroinnista ei mitenkään voi saada? Ehkä kävely olisi se kompromissi? Eli mahdollisimman paljon reipasta kävelyä, vaikka pienellä riskillä?

Toinen mitä olen miettinyt on dieetti ja painonhallinta. Sellainen kutina on tässä vuosien aikana tullut, että ns. bulkkivaiheet on myrkkyä. Eli siis sellainen tilanne, jossa energiaa tulee sisään enemmän kuin palaa. Ehkä tällä ei ole sinänsä mitään tekemistä painonnousun kanssa, vaan se aineenvaihdunnallinen tila jotenkin pahentaa tulehdusreaktiota. Pitäisi syödä vähemmän, joka sitten taas johtaa stressiin ja sitä kautta pahentaa tilannetta. Taas toinen muna-kana. Silloin kun juoksee paljon (yli 10h/viikko), myös energiatasapaino pysyy helposti tasapainossa. Vaikka yritän syödä kuinka vähän tällä hetkellä, paino nousee joka päivä vähentyneen liikunnan takia. Tämä on kasvispainotteisen dieetin ongelma: kun ei ole kulutusta, läskiä kertyy huimaa tahtia.

Sekavaa tajunnavirtaa taas, sori siitä.

Link to post
Share on other sites

Kun itsekin elin kipujen kanssa liian pitkään (alkoi suunnilleen 2009 ja loppui tekoniveloperaatioon 9.3.2016), niin pystyn kyllä ymmärtämään "vitutuksen". Ja kyllä oikeaa polveani jomotteli vähän viime yönä, ikäiselläni erilaiset pienet jomottelut kuuluvat tietysti vähän asiaan.

 

Luultavasti rankasi tarvitsee (hyvin) pientä iskutusta, joten kävely ja tilanteen salliessa hipsuhölkkä voisi toimia. Määrän annostelu voi olla kyllä vaikeaa. Pyöräilyn ongelmahan on, että siinä istutaan liikaa persiellä. Joten heitän taas kerran peliin Kickbiken (ja potkukelkkailun). Pitäisi olla vaan riittävän pitkä aika testata noita ennen Visan vinguttamista. Kysymysmerkkinä on tietysti myös noitten sopivuus polvelle.

 

Muistutuksesksi taas kerran: vuonna 2015 kun lonkkaniveleni oli jo ihan finaalissa, potkin vuosisaldoksi 7117 km. Treenin aikana kipu väheni ja välillä poistui täysin.

 

Älä nyt helvetissä netistä tilaa mömmöjä, paitsi jos haluat jännitystä elämään...

Link to post
Share on other sites

Kyllä se voi olla vaikeakin vaiva pahaksi ärtyessään eikä buranakaan aina pure pahoilla hetkillä. Olen iisakin linjoilla. Kannattaa ottaa iisisti kerran paha tulehdus on päällä. Kaikissa reumataudeissa kipu voi olla kovaa ja vaihdella sitkeän tulehduksen tilanteen kehittyessä. Kehitys eo tosiaan ole aina täysin ennakoitavissa. Polvikipu ja muidenkin nivelten kipu voi liittyä samaan. Tärkeintä on päästä sinne oikeaan diagnoosiin ja lekurin hoitoon asti mahdollisimman vähin lisävahingoin. Sakroiliitissa periaatteessa voi olla ehkä muitakin samansukuisia diagnooseja kuin selkäranka-r vaikka se lieneekin sinulla todennäköinen kertomuksen ja lääkärin kommentin perusteella. Toki julkisella voi nykyisin aina kestää etenkin korona-aikoina...sillä tuohan ei ole akuutisti tappavaa vaikka nopea sopivaan hoitoon pääsy parantaakin ennustetta. On hyvä että sinulla on noin selvä kuva jo olemassa, äidilläni esim. oli muussa reumataudissa pitkän aikaa ajoittain varsin tuskaisia oireita ennenkuin oikea lekuri ja aika löytyivät ja kyllä se lääkityksen ja hoidon saaminen kohdilleen ja tehoaminen vei myös jonkin aikaa. Toki vieläkään ei ole kivutonta mutta pystyy yleensä toimia ja sentään esim. nukkua suht hyvin, lukuunottamatta pahimpia vaiheita. Mistään yksittäisestä tapauksesta ei silti oikein voi ennustaa toista, koska oireiden taso voi olla jokaisella olla erilainen ja joissain taudeissa on mahdollista päästä lähes oireettomaan tilaan kuten iisak kertoi. Vaikka nämä autoimmuunivaivat harvoin teoriassa katoavat täydellisesti vaan jossain muodossa ne ovat siellä kehossa aina vaikka oireita ei enää huomaisi. Jos sulla tulee tuota mm. selkärankareumaan osalla liittyvää silmävaivaa (usein toispuolista punoitusta, roskan tunnetta ilman roskaa, pahaa kipua lähitarkennuksessa tai valonarkuutta) niin siitä kannattaa myös mennä nopeasti lääkäriin koska sen voi hoitaa aika helposti ennenkuin se kroonistuu kovin lopulliseksi.

 

"Aktiivisen niveltulehduksen aikana, esimerkiksi jos polvi tai lonkka on tulehtunut, on syytä välttää niveltä kuormittavia harjoituksia. Voimistelu on tärkeä osa selkärankareuman hoitoa. Päivittäisen voimistelun tavoitteena on pyrkiä pitämään selkärangan ja nivelten liikkeet mahdollisimman normaaleina. Ryhdin pitäminen mahdollisimman suorana on tärkeää. Erityisesti on syytä välttää hartioiden painumista kasaan ja pään asennon työntymistä eteen. Näihin onkin syytä kiinnittää jatkuvaa huomiota."

 

Ei sillä ettet olisi jo itsekin lukenut tässä vaiheessa näitä kaikkia. Potilaskertomukset netin palstoilla kumpuavat usein juuri hankalista tilanteista ja tapauksista koska ne ajavat kirjoittamaan. Ei niiden lukeminen välttämättä aina oikein hyvää terapiaa ole eikä joka tapauksessa anna realistista kuvaa omalla kohdalla eli uskoa!

Link to post
Share on other sites

Jos olet nyt käynyt Pörriäisessä työterveyden kautta, niin varmaan ensimmäinen askel työterveyttä laajempaan hoitoon on vihjata, että jos heillä on jotain tarjolla mitä työterveys ei korvaa niin sitäkin voit miettiä. Kokonaan eri firmaan siirtymisestä voi tulla "tutustumiskäynti" alkuun. Minulla esim. olkapäätä ensin hoiti työterveyslääkäri, laittoin kortisoniakin mutta kun ei auttanut niin sovittiin että menen omalla kustannuksella magneettikuvaan ja leikkaukseen saman firman sisällä. Leikkaavan erikoislääkärin ensimmäisen vastaanoton taisi työterveys maksaa, mutta ei magneettikuvaa jonka tuo lääkäri suositteli ottamaan naapurifirmassa kun on halvempi eikä sitten leikkausta joka oli kalliimpi. Lonkkavaivassa sain lähetteen erikoislääkärille, joka sopimuksen mukaan vielä kuului työterveyteen samoin kuin röntgen, mutta jos pitäisi leikata tai ottaa magneettikuva niin ilmeisesti nekin menisi sitten omaan piikkiin.

Link to post
Share on other sites

Kiitos perttu. Eihän se täydellinen lepo mikään ongelma olisi, ellei se olisi. Vaikka se tuo hetkellistä helpotusta, pahimmat ongelmat ovat aina tulleet lepojaksojen jälkeen. Täytyy siis vain yrittää löytää joku tasapainotila testejä odotellessa.

Viikon yhteenveto: vajaa 9h jonkinlaista kävelyn ja köpöttelyhölkän yhdistelmää, päälle kevyttä voimistelua silloin tällöin.

Esimerkiksi tänään ajattelin kävellä "pitkiksen", mutta jo n. 10 minuutin jälkeen totesin, että ei se SI tykkää nyt tästä kävelystä. No vaihdoin sitten sellaiseen köpöttelyhölkkään, ja sepä ei sitten tuntunutkaan enää juuri missään. Köpöttelin n. 50 minuuttia 8 min/km, ja fiilis varsin hyvä. Kuinka järkevää tämä sitten oli näkyy vasta huomenissa. En ihmettelisi vaikka tällainen lähinnä nilkkojen ja pohkeiden avulla kevyt verryttely olisi SI-nivelen kannalta paljon parempi kuin reipas kävely, jossa lantien liike on erittäin voimakas. Mutta toisaalta en ihmettelisi päinvastaistakaan, tai yhtään mitään.

Link to post
Share on other sites

Terve,

 

Lääketiede on jännää (disclaimer, en ole lääkäri vaan "kaikkien alojen tohtori").

Vaikka magneetissa on todettu sakroileiitti, ei se onneksi tarkoita selkärankareumaa automaattisesti. Nopealla googlailulla löytyi tämmöinen tutkimus:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6032910/

 

Eli kolme röntgenlääkäriä on laitettu tutkimaan magneettikuvia sokkona:

terveiltä ilman selkäkipua, selkärankareumapotilailta, selkäkipupotilailta, juoksijoilta ja synnyttäneiltä.

 

Löydöksenä sakroileiitti:

- Terveillä ilman selkäkipua 23.4 %:lla

- Selkärankareumapotilailta 91.5 %:lla

- Selkäkipupotilailta (ilman reumaa) 6.4 %:lla

- Juoksijoilla 12.5 %:lla

Synnytyksen jälkeen selkäkipua potevilta 57.1 %

 

Poikkeuksena jokin "deep lesion (a homogeneous, unequivocal increase in signal ≥1 cm from the articular surface)" mitä ikinä se tarkoittaakin, näitä oli lähinnä reumapotilailla.

 

Voi siis hyvin olla rasitusperäinen ilman reumaa tai jopa sattumalöydös, reuma pitää varmasti kuitenkin tutkia! Itse olen pitänyt loukkaantumisissa sääntöä "jos tekee kipeää niin vältä, muuten jatka liikettä" -ohjenuoraa pätevänä. Tsemppiä!

Link to post
Share on other sites
3 minuuttia sitten, villea kirjoitti:

Jos olet nyt käynyt Pörriäisessä työterveyden kautta, niin varmaan ensimmäinen askel työterveyttä laajempaan hoitoon on vihjata, että jos heillä on jotain tarjolla mitä työterveys ei korvaa niin sitäkin voit miettiä.

 

Tilanne on sekava, koska nämä reumajutut menee jotenkin kunnalliseen terveydenhuoltoon, vaikka tutkimukset olisi aloitettu Pörriäisessä. Kustannuksetkin menee sitten jatkossa kunnan piikkiin. Eli tässä pitää nyt vain odotella tai sitten aloittaa asian hoitaminen täysin irrallaan kaikesta aikaisemmasta. Voisin kuvitella, että tämäkin maakunta on pullollaan kumaraista mummoa reumajonossa, joten mun keissi ei ehkä keiku siellä kärkipäässä.

 

1 minuutti sitten, DrZipzoke kirjoitti:

Voi siis hyvin olla rasitusperäinen ilman reumaa tai jopa sattumalöydös, reuma pitää varmasti kuitenkin tutkia! Itse olen pitänyt loukkaantumisissa sääntöä "jos tekee kipeää niin vältä, muuten jatka liikettä" -ohjenuoraa pätevänä. Tsemppiä!

 

Kiitos! Pelkästään magneetin perustella noin, mutta ilmeisesti se mun yli 20v kokemus pisti sitten epäilemään selkärankareumaa sen verran, että laitettiin jatkotutkimuksiin. Jos luen selkärankareuman oppikirjakuvausta, se on mun elämäntarina kaikkine oireineen.

 

 

Link to post
Share on other sites

Onneksi lähdin selvittämään reumatutkimustilannetta. Ortopedi vain naureskeli puhelimessa, että saatat saada koronarokotteen ennen tutkimuksia, WTF? Tutkimus lähtee nyt sitten liikkeelle reumatologin vastaanotolla heti Keskiviikkona. Sain myös vähän paremmat mömmöt ja kiellon syödä Buranaa.

Tänään on vähän hölkättykin. Jatkoin samanlaista hissuttelua kuin eilen, eli n. 50 minuuttia sellaista hassua nilkkajumppaa. Vaikuttaa siltä, että se rasittaa lantiota vähemmän kuin mikään muu etenemismuoto, ja tulee sitten samalla sitä ulkoiluakin. Kutsuttakoon sitä tästä lähtien reumahölkäksi. Se on siis kävelyvauhtista pomppimista päkiältä toiselle. Sykkeetkin ihan melkein kävelylukemissa. Sen etu tässä tilanteessa on siis minimaalinen lonkan koukistus/ojennus. Jotenkin se vaikuttaa huijaavan kroppaa sillä tavalla, että se pakara ei mene ns. tukilakkoon, eli ei tule niitä suojakramppeja.

Link to post
Share on other sites

Tuo ei ole kyllä hyvä asia! Itsekin olin lähetteen saanut päiväkirurgiaan (luun palasen poisto nilkasta) ja minulle kerrottiin, että jono on noin 2kk (joka oli minun toiveaikani leikkauksen suhteen) ja minuun otetaan yhteyttä. Kun oli 2.5kk kulunut, soitin sinne ja kysyin, että ollaankohan jossain vaiheessa kenties ottamassa yhteyttä ja neiti puhelimessa totesi, että ehei meillä täällä mitään soittojonoa ole, mutta ens viikolla sulle ois vapaa leikkausaika. Eli olisin varmaan saanut soittamalla jo paljon aiemminkin sinne ajan. Tuo pitäisi sitten ihan selvästi sanoa, että pitää sinne soittaa itse. Jos tunnollisesti olisin vain odotellut lieköhän olisi ikinä soittaneet? 

Link to post
Share on other sites

Maakunnalta tuli eilen illalla kutsu tutkimuksiin. Ne menee melkein Huhtikuulle, joten otan nyt yksityiseltä aluksi mielipiteen, ja jos se ei tyydytä, menen sitten amerikan malliin hakemaan toisen mielipiteen myöhemmin. Ortopedi määräsi 100 päivän reseptin jotakin myrkkyä jolla pitäisi pärjätä siihen asti. Eipä ainakaan nyt ole mikään paikka erityisen kipeä, joten näyttää toimivan :D

Jatko-ohjeita odotellessa täytyy vain ottaa tosi iisisti. Kävelyä ja kevyttä hiippailua, sykkeet alle 100. Punttista välttelen myös (sen teen oikein mielelläni), koska tuo lantion alue ottaa erityisesti kyykkäämisestä jonkin verran osumaa.

Dieetti on nyt ehkä suurin ongelmakohta. Täytyy varmaan vain antaa painon nousta. Kyllä se sieltä tippuu sitten aikanaan jos pääsen taas treenailemaan. Mulla se menee aina kuitenkin niin, että syön sen mitä on nälkä ja paino korreloi sitten suoraan viikkokilsoihin.

Link to post
Share on other sites

Olen tässä nyt aloitellut jo n. viikon ajan jonkinlaista PK-kauden tapaista, eli 1-1,5h kevyttä jaloittelua joka päivä. Aerobisesti tämä ei todellakaan kehitä yhtään mitään, mutta rehellisesti sanoen se on nyt aika EVVK. Ainoa tavoite on luoda taas rutiinit ja tehdä tilaa tuleville normaaleille treeneille.

Vihjasin joskus aikaisemmin, että lähtisin hakemaan valmennusapua, mutta en ole siitä nyt enää niin varma. Mitäpä jos se onkin niin, että mun systeemissä ei sinänsä ole mitään vikaa? Tämä nykyinen tilanne on poistanut paineita sen suhteen, koska erittäin suuri osasyy ongelmiin on nyt osoittautunut täysin treeneistä riippumattomaksi. Jos sen osasyyn saisi eliminoitua, ehkä ei ole mitään tarvetta tehdä muutoksia systeemiin. Sekin poisti valtavasti paineita, että tämä osasyy on täysin mekaaninen, kuvissa näkyvä ilmiö eikä mikään "toiminnallinen ongelma".

Reumatologi ei tietenkään voinut luvata mitään varmaa, mutta erittäin todennäköisesti tilanne saadaan hallintaan. Näin pitkän ajan jälkeen kivuton juoksu tuntuu vähän kaukaiselta, enkä oikein uskalla siitä kuin varovasti haaveilla. Millaista se edes on? Mutta yritän kuitenkin heittää kaikki spekulaatiot hevon kuuseen ja mennä vain Prosessin mukaan, ja katsoa olisiko kovasta lääketieteestä apua. Ainakin siitä oli apua ongelman havaitsemisessa.

Olisiko sitten pitänyt mennä jo aikaisemmin lääkärille? Ehkä vähän aikaisemmin, mutta eipä kovin paljon. Jos on olemassa epäilys rasitusperäisestä vaivasta (kuten tällä foorumilla kaikilla luulisi olevan) kannattaa kokeilla aluksi sitä kaikista konservatiivisinta keinoa, eli lepoa. Jos vaiva ei parane parin kuukauden levolla, kyse on ehkä jostakin muusta kuin rasitusvaivasta. Tällä kriteerillä olisin ehkä voinut aloittaa tutkimukset jo aikaisemmin syksyllä, ja olisin voinut päästä eteenpäin muutaman kuukauden aikaisemmin. Tietysti voi ajatella niinkin, että olisi pitänyt kokeilla sitä lepoa jo vuosi sitten, mutta eipä se ollut silloin niin kipeä.

Link to post
Share on other sites

Osallistu keskusteluun

You are posting as a guest. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit kirjautua tästä sisään lähettääksesi vastauksen.
Huom!: Ilman rekisteröitymistä lähetetyt viestit tarkistetaan ennen julkaisua mainosrobottien yms. takia.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy