puujalka (pari maratonia 2022)

[puujalka]

Viikon yhteenveto:

• Juoksua 106km
• Voima: Ti, Pe
• Pitkä lenkki Su: 25km 5.17/113

Voimakuurin viikko 6/8. Urheilullisesti parasta viikossa oli EM-futis. Punttiksella treenit menee ihan hyvin, muuten meininki ei sitten ole kovinkaan hehkeää. Strideja yritin tehdä Ke ja La, mutta ei niistä oikein mitään tule. Henki kuitenkin vielä pihisee ja jalat nousee.

[puujalka]

Voimaviikko 7/8 aluillaan. Tänään vain kevyt 6km aamulenkki ja vähän mobilisointia päälle. Loppupäivä töiden merkeissä.

 

Olen jo jonkin aikaa miettinyt jatkosuunnitelmaa. Siis vähän isommassa kuvassa, eli miten tämän tilanteen kanssa pitäisi nyt oikein elellä, ja olisiko vielä mahdollista kehittää juoksukuntoa. Vaihtoehtoja on äkkiseltään ajateltuna kolme:

• Ei isompia muutoksia, eli tällaista ihan mukavaa kevyttä juoksentelua n. 100km/vk, päälle voimistelua, ja sitten vain kokeillaan ja odotellaan milloin pääsee treenamaan ja kisaamaan. Kyllähän tämä menee näinkin, mutta joka ikinen päivä sylettää kun ei pääse tekemään sitä mitä oikeasti haluaisi, eli kovia treenejä, kehittämään kuntoa, kisaamaan.
• Radikaali juoksumäärien tiputtaminen, siis vaikka puoleen nykyisestä. Käytännössä vain pitkä lenkki, ja pari treeni(yritystä). Loput sitten pyörällä. Tässä ajatuksena on että jos saisi minimaalisella mekaanisella ärsytyksellä selän kestämään edes vähän enemmän. Tuntuu vain aika turhalta, koska tämä nykyinen tahti tuntuu lepäilyltä. Lisäksi epäilen, että pyöräily ei tee hyvää sekään.
• Juoksumäärien lisääminen. Koska selkä tuntuu kestävän kevyttä juoksua ihan hyvin, entä jos koittaisi maksimoida sen määrän, ja unohtaisi kaikki kovat treenit, ja saisi sitten jonkinlaista kehitystä sitä kautta. Sitten syksyllä maratonille ja pari kuukautta kävelykepeillä.

Mitäpä tekisit itse vastaavassa tilanteessa?

[villea]

4 tuntia sitten, puujalka kirjoitti:

Mitäpä tekisit itse vastaavassa tilanteessa?

En tiedä mitä ihan vastaavassa tilanteessa, mutta teen jo nyt tuota keskimmäistä palleroa mutta ilman turhautumista tai epäilyä.

[puujalka]

32 minuuttia sitten, villea kirjoitti:

En tiedä mitä ihan vastaavassa tilanteessa, mutta teen jo nyt tuota keskimmäistä palleroa mutta ilman turhautumista tai epäilyä.

 

Tuntuu kyllä kammottavalta ajatukselta, kuin kuoliniskulta juoksuharrastukselle. Varmaan pitää kokeilla näitä kaikkia jossakin järjestyksessä kunnes löytyy se oikea tapa.

 

[iisak]

Kuuntelisin mitä kroppa yrittää kertoa, eli en tekisi sellaista mikä sattuu. Eli saattaisin yrittää vauhdikkaampaa juoksua jos tuntuu että tänään voisi olla hyvä päivä, mutta lopettaisin jos ei tunnu hyvältä. Yrittäisin ehkä harrastella jotain missä selkä saa paremmin liikuntaa kuin juoksussa tai pyöräilyssä. Vaikkapa sauvakävelyä, soutua, melontaa tai uintia. Jos kyseessä kuitenkin on reuma tai jotain sen sukuista, niin kaikenlainen selkänikamien liikuttelu lienee hyväksi.

 

Motivaation säilyttäminen ei ehkä ole helppoa kun juoksu on kuitenkin se juttu mitä oikeasti haluaisi tehdä. Mutta eipä senkään suhteen tilanne ole pahin mahdollinen, kun kerran paikat kestää kevyttä määrää aika hyvin.

 

Nämä vaivat kun on sellaisia, että saattaa parantua tai ainakin lieventyä omia aikojaan niin kuin ovat tulleetkin, niin hyvähän se on sitten olla valmiiksi jonkinlaisessa kunnossa jos sellainen päivä koittaa...

[puujalka]

16 minuuttia sitten, iisak kirjoitti:

Motivaation säilyttäminen ei ehkä ole helppoa kun juoksu on kuitenkin se juttu mitä oikeasti haluaisi tehdä. Mutta eipä senkään suhteen tilanne ole pahin mahdollinen, kun kerran paikat kestää kevyttä määrää aika hyvin.

 

Enhän mä ole enää motivaation voimin mennyt eteen päin pitkiin aikoihin, vaan rutiinien ja pakkomielteen. Aika usein jopa vihaan juoksua, mutta en vain vissiin suostu uskomaan että se olisi vielä ohi.

 

Mutta tuo mitä sanoit on varmaan se oikea proseduuri. Eli kokeilee vaan kovempaa, ja jos selkä sanoo poks, niin sitten keräilee taas aikansa ja kokeilee uudestaan. Aika usein tämä menee mulla niin että juostessa ei tunnu välttämättä kovinkaan pahalta, mutta myöhemmin päivällä tai viimeistään seuraavana aamuna sen sitten tietää.

 

[perttu]

Lähinnä koettaisin myös keskimmäistä ainakin määräajan sillä mielellä että mitä se lopulta tekee selälle. Toteutus mahdollisimman monipuolisesti niin että tulee erilaista liikuntaa kuten kevyttä hölkkää (määrät vähemmäksi kuin siihen puoleen), kevyttä pyöräilyä, uintia, sauva-tai-ilman-kävelyä, koiran kusetusta ja jumppaa. Jumpassa etenkin niitä mainittuja nikaman liikuttelutyyppisiä vaikkapa joka aamu ennen muuta liikuntaa. Voimailua selkäturvallisesti voi myös tehdä toisinaan kohtuudella. Jos selkä on tuohon lähdettäessä ollut kipeä niin särkylääkettä myös ekat viikot. Vaikkapa 2 kk tuollaisella radikaalisti helpommalla ja monipuolisemmalla enempi terveysliikunnalla kuin aerobisen suorituskyvyn nostolla ja sitten voisi kokeilla asteittaista juoksun lisäystä / kiihdyttelyä. Noiden ohessa vielä tsekkaisin miten nukut ja patja on kunnossa eli ei hetekalla. Työasennot ainakin olitkin tsekannut.

[iisak]

13 minuuttia sitten, puujalka kirjoitti:

Aika usein tämä menee mulla niin että juostessa ei tunnu välttämättä kovinkaan pahalta, mutta myöhemmin päivällä tai viimeistään seuraavana aamuna sen sitten tietää.

 

Nämä ovat hankalia, itselläni tällä hetkellä nämä lihasten kipeytymiset kun ovat näitä viiveellä iskeviä vaivoja, joiden torjuntaan ei riitäkään tuo treenin aikainen itsensä kuuntelu. Niissä sitä pitäisi olla jo niin suurta viisautta ja kärsivällisyyttä, että pystyisi käsittämään, että jos viime viikolla tein 5 km tätä ja paikat kipeytyi niin mitäpä jos tekisinkin tällä viikolla vain 2 km, ja jos menee hyvin niin seuraavalla viikolla 3 km jne... Mutta eihän sitä malta.

[puujalka]

9 minuuttia sitten, perttu kirjoitti:

Lähinnä koettaisin myös keskimmäistä ainakin määräajan sillä mielellä että mitä se lopulta tekee selälle. Toteutus mahdollisimman monipuolisesti niin että tulee erilaista liikuntaa kuten kevyttä hölkkää (määrät vähemmäksi kuin siihen puoleen), kevyttä pyöräilyä, uintia, sauva-tai-ilman-kävelyä, koiran kusetusta ja jumppaa. Jumpassa etenkin niitä mainittuja nikaman liikuttelutyyppisiä vaikkapa joka aamu ennen muuta liikuntaa. Voimailua selkäturvallisesti voi myös tehdä toisinaan kohtuudella. Jos selkä on tuohon lähdettäessä ollut kipeä niin särkylääkettä myös ekat viikot. Vaikkapa 2 kk tuollaisella radikaalisti helpommalla ja monipuolisemmalla enempi terveysliikunnalla kuin aerobisen suorituskyvyn nostolla ja sitten voisi kokeilla asteittaista juoksun lisäystä / kiihdyttelyä. Noiden ohessa vielä tsekkaisin miten nukut ja patja on kunnossa eli ei hetekalla. Työasennot ainakin olitkin tsekannut.

 

Tässäpä aika hyvä checklist, kiitos!

 

 

[villea]

Minulla on omassa liikkuvuusharjoitussetin alussa tuon @perttu:n linkkaaman mainion videon "lantion silta" -tyyppisen liikkeen variaatio, jossa alkuasento on aika sama, polvet koukussa ja lannerankaa painettu vähän lattiaa kohti. Laitan siinä kädet ns. uintihyppyasentoon eli vartalon jatkeeksi, myös niskaa vähän lattiaa kohti, ja kääntelen jalkoja polvet yhdessä hitaasti puolelta toiselle vähän matkaa hengitysten tahdissa. Mukavasti tuntuu alaselän lihaksissa, lannerangassa ja kyljissä. Samalla tavalla kiertäessä usein aamuisin lannerangan nivelet poksahtelee valmistautuen näin päivän koitoksiin.

[henok]

Soutu on oikeasti kova laji ja hyvä selälle. Hanki sellainen Concept2-soutulaite ja laita joka toisen juoksulenkin sijaan soutua. Noilla laitteilla tehtyjä tuloksia voi myös verrata muiden tuloksiin.  Kohta huomaat vaihtaneesi lajia.  

[AnttiSn]

Soutu on toki varmasti hyvä, mutta onhan se rehellisesti sanottuna ihan arseenista painaa sitä samaa kitkutinta tunnista toiseen liikkumatta yhtikäs minnekään! Toinen erinomainen vaihtoehto, minkä nyt itse keksin on vapaauinnin opettelu. Jos menee ihan kurssille ja opettelee tekniikan silleen auttavasti niin pääsee kyllä rintaranka kiertymään, saa ruotoon pituutta ja muutenkin tuo on käytännössä täydellinen juoksua tasapainottava liikuntamuoto. Toisekseen, uimalla (edes etäisesti oikein) on aika pirun hankala saada paikkojaan rikki, ainaskaan nyt jalkoja. Joten helposti sellainen 5h viikkoannos tehokasta aerobista liikuntaa on otettavissa. 

 

Realismin nimissä haittapuolina: tekniikan opettelu voi ottaa aikansa, uinti on sidottu uimahalleihin ja niissä ravaaminen on annelista ja vie aikaa enemmän kuin lenkkeily. Ja onhan se kaakelienkin tuijottelu vähän samassa kastissa eli monen mielestä tappavan tylsää. Itsellä jotenkin tuohon uintiin herännyt myöhään aloittaneena valtava mielenkiinto, kun siinä on se tekniikka-aspekti niin voimakkaasti mukana. Täytyy aina vähän tsempata ajatuksia siihen tekemiseen sen sijaan, että vain kelailee eteenpäin. 

[puujalka]

Kiitoksia kaikille kommenteista, arvostan.

 

Tätä asiaa nyt aikani märehdittyäni olen päätynyt ensimmäiseen vaihtoehtoon, pienellä asenteellisella muutoksella. Eli jatkan samalla tyylillä, mutta luovun kaikista tuloksellisista tavoitteista vuodelle 2021.

 

Laitetaan pöydälle faktat. Tällä hetkellä voin ylläpitää ja jopa kehittää peruskuntoa juoksemalla. Voin myös kehittää voimaa ja liikkuvuutta. Voima+liikkuvuus on nopeuden "peruskuntoa". Nopeus ja kestävyys on siis koko ajan pienen herättelyn päässä, joten eihän tässä ole mitään hätää. Ainoa asia joka täytyy muuttaa on vain siirtää tavoitteet ensi vuoteen. Sen jälkeen ei ole jäljellä oikeastaan mitään joka hiertää tässä tilanteessa.

 

Mutta eihän tämän superpitkän peruskuntokauden tarvitse olla mitään täysin tavoitteita vailla olevaa junnaustakaan. Voimapuolella asia on hyvin selkeä: siellä voin tehdä hyvin progressiota ja seurata kehitystä. Mutta kyllä myös sitä peruskuntoakin voi kehittää tavoitteellisesti ja kehitystä seurata. Voin esimerkiksi tehdä säännöllisiä TV-juoksuja radalla ja seurata sykkeiden kehitystä. Tai voin vaikka kokeilla täysin aerobisia intervalleja alakynnyksellä (mulla syketaso n. 135). Jos pystyn tekemään vaikka 10x1000 alakynnyksellä ilman ongelmia, sitä voisi ihan hyvin kokeilla vaikka ujuttaa sekaan M-vauhtinen intervalli, sitten T-vauhtinen jne. Rakennella sitä selän kestävyyttä ilman kiirettä. Koko vuosi aikaa. Voin myös ujuttaa lenkkien loppuun nostoja, ja jatkaa varovasti straidien kokeilua aina kun tilanne on parempi. On valtavasti asioita joita voin kokeilla ja kehittää. Fokus on siirrettävä täysin niihin sen sijaan mitä en voi tehdä. Jos ei voi niin ei voi, turha jauhaa päässä sellaista. Se jos jokin rajoittaa ja lamauttaa mielikuvitusta. Ehkä vuoden kuluttua myös odotustenhallinta ja muukin asennepuoli on taas astetta kypsempi, oli se tilanne mikä hyvänsä.

 

Tästä tuli nyt melkoinen ripuli self help -soopaa, mutta hajotkaa siihen.

[puujalka]

Tänään koitin radalla "aerobisia intervalleja", eli tavoitteena oli saada syke n. aerobiselle kynnykselle (135), maksimissaan 140. Matkana 1000m, palautuksena 200m.

 

Vedot (aika/ka/max):

4.33/130/136

4.30/131/139

4.20/134/139

4.18/135/141

4.16/135/142

4.14/135/143

 

Hankala oli pitää sykkeet max 140 kaikissa kohdin, vastatuulessa tuppasi käymään siellä 140 korvilla melkein kaikissa vedoissa.

 

Sinänsä aika turhan tuntuista nysväämistä, mutta toiveena oli että 200m hölkkäpalautuksen aikana voisi tunnustella tarkasti mitä paikat tykkää. Jos vetäisi tasavauhtisena, riskinä on että ongelmia ei huomaa matkan aikana. En ole muuten koskaan juossut näin hitaita tonneja radalla!

 

No eipä tuo sakroiliittiperse nyt mitenkään riemastunut näistäkään, vaan vasen pakara alkoi kiristelemään tasaisesti vetojen edetessä. Uskoisin kuitenkin että paikat pysyy sen verran ehjänä että huomiseksi suunniteltu 25km kestopäivä menee ihan siedettävästi. Mutta huomennahan sen sitten näkee. Jos kaikki menee hyvin, jotain tuollaisia kokeilen aina säännöllisesti kehityksen mittaamiseksi. Joskus ensi vuonna voisin ehkä kokeilla jopa kolmosella alkavaa kilsaa...

 

---

Kävin eilen sitten magneetissakin taas makailemassa. Lääkäri soittelee joskus jos jaksaa. Ihan turhanpäiväinen reissu, mutta kävin nyt kuitenkin törsäämässä verorahoja. Odotukset täysi nolla, moderni lääketiedehän on täysin hampaaton mystisen sakroiliiittiperseen kanssa. Se on ratkaisematon arvoitus, johon ei löydy selitystä eikä hoitokeinoa.