puujalka (pari maratonia 2022)

[puujalka]

Ekat mäkivedot. Ohjelmassa oli 8x30s. Eka veto 20s, joten sitä ei laskettu. Toinen osui jo kohdilleen, ja sitä sitten 8kpl. Mäki on varsin jyrkkä, mutta kuitenkin ihan hyvin juostava. Garminin mukaan pätkä oli n. 130m, eli keskivauhdit vähän alle 4min/km. No vauhdilla ei ole tässä mitään merkitystä.

 

Ihan hyviltä tuntui vedot, vaikka lihaksisto olikin vähän oudossa tilassa, ilmeisesti eilisen punttiksen ja kipulääkkeen jäljiltä. Selkä oli melko kiltisti, oikeastaan vain takaisin hölkkäillessä alkoi vähän pistämään. Ei voi kuin toivoa että menisi ohi. Muuta apuahan tähän ei saa kuin uskon ja toivon.

 

Yhteensä tänään 20km (6+14), välissä Livestrongit.

[puujalka]

Kestopäivän saldona 23km (8+15). Aamusta tuntui huonosti nukutun yön ja eilisten mäkivetojen jäljiltä jalat vähän raskailta, mutta aamupäivällä sitten tossu nousi oikein reippaasti. Kroppa otti vastaan kestävyyttä aika ahnaan oloisesti. Samalla tuli päätökseen viikon ensimmäinen "nanosykli" (voima-teho-kestävyys -sykli viikon, eli mikrosyklin sisällä):

 

Ti: A: 11km, IP: voima

Ke: A: 6km, AP: 14km (sis. mäkivedot 8x30s)

To: A: 8km, AP: 15km

[puujalka]

Voimapäivä. Aamusta vain n. 8,5km hölkkää kaatosateessa, ja sitten päivällä pikainen punttis. Jalat yllättävän hyvän oloiset, eli ovat ilmeisesti jo aika hyvin tottuneet tähän nykyiseen rytmiin.

[puujalka]

Tehopäivän treeni tempojuoksu n. 30min. Toteutus 2km vr + 7.7km 30.41 (3.59/150) + 2km vr.

 

Treeni onnistui niin täsmällisen tylsästi, että eipä siitä paljon ole kerrottavaa. Ajattelin että 150 syketaso olisi hyvä tässä n. 30min tempossa, ja sehän sieltä tuli. Tätä samaa lenkuraa hinkkaan nyt joka Lauantai seuraavat neljä viikkoa. Tavoitteena on luoda aerobista pohjaa ratavedoille. Tuulista johtuen toteutus oli nyt hienoisesti kiihtyvä. Alussa n. 4.10/km vastatuuleen ja lopussa n. 3.50/km myötätuuleen, rasitustason pysyessä about samana koko ajan. Ihan passeli treeni.

 

Jotkut ehkä saattaa arvata lenkin pituuden (7.7km) perusteella mistä reitistä on kysymys. Aivan oikein: Lappeenrannan lentokentän ympäri kulkevasta kuntoilutiestä. Joudun vähän ajelemaan autolla, mutta tuo on nyt parasta mitä voin keksiä tässä vaiheessa harjoituksia. Hiekkatie, pääosin aika tasainen reitti. Jalat tykkää, toivottavasti myös kello jossain vaiheessa. Yritän vetää nämä tempojuoksut joka kerta n. klo 11 mikäli joku haluaa tulla mukaan. Myös kahden kierroksen (n. 15km) tempo voisi tulla kysymykseen.

 

 

Yhteensä tänään 18km (6,3+11,7), välissä Livestrongit.

[puujalka]

Huvittaa tuo eilinen "jalat tykkää". Tänään aamulenkillä selkä ihan tuhannen romuna. Linkuttamiseksi meni taas. Noh, täytyy vetää pari buranaa ja kokeilla uudestaan kohta. Ai että ku on ihanaa olla tällainen romukasa.

 

Oli kyllä ihan odotettavissa että ongelmia tulee siinä vaiheessa kun syke vähän nousee. Eikä edes pahemmin harmita koska sen tietää mistä on kysymys, eikä sille voi tehdä mitään, eikä se siitä rikki mene. Täytyy vain yrittää rahoitella tilannetta ettei mene lihakset taas johonkin lapselliseen suojakramppiin. Hölkkäillään kevyesti vaikka sitten nappien voimin ja yritetään lepäillä mahdollisimman paljon. Vasta ensi Keskiviikkona olisi taas yrittää kovempaa juoksua. Ehkä se toipuu siihen mennessä, ehkä ei. Tämä on nyt vähän hakemista.

[puujalka]

Viikon yhteenveto:

• Juoksua 111 km
• Ti, Pe: punttisali
• Ke: mäkivedot 8x30s
• La: tempo 30min (3.59/150)
• Su: pitkis 17,2km (5.48/103)

No niin, ensimmäinen varsinainen treeniviikko takana, ja tökkii tökkii... Tiistaina jouduin napsimaan Arcoxian kun alaselkä/SI-nivel alkoi ryppyilemään. Siitä selvittiin, ja muutama päivä sitten juoksenneltiin pienessä lääkepöhössä. Keskiviikon mäkivedot meni hyvin, ja Torstain kestävyyspäivä oli yksi vuoden parhaista treenipäivistä. Lauantain tempo meni sekin suunnitelmien mukaan, mutta Sunnuntaina sitten piti maksella velkoja pois. Aamusta tuntui siltä, että selkä sanoo irti sopparin, joten takaisin kämpille, aamupalaa ja pari buranaa. Pieni tauko ja uusi yritys, ja reilut 1,5h sain hölkättyä suhteellisen rennosti. Jos seuraavat viikot menee tällä kaavalla, niin hyvä homma. Jos alkaa tilanne pahentumaan, täytyy sitten tuumailla miten jatketaan. Mutta nyt ei tarvitse pariin päivään juosta paljon mitään, joten toivotaan että ranka leppyy.

[puujalka]

Veitsenterällä mennään nyt. Selkä vähän parempi kuin eilen, mutta olisin toivonut paljon parempaa. Täytyy nyt vain yrittää sinnitellä tarkasti. Kolmen viikon kuluttua otetaan taas magneettikuvat lannerangasta. Tiedän jo nyt että ranka tulee loistamaan kuvissa kuin joulukuusi pimeässä. Menen sitten niiden kuvien kanssa yksityiselle ja ruinaan biologiset lääkkeet. Ei tämä homma muulla tavalla etene näköjään mihinkään. Tietysti voisin vain hölkkäillä jotain 60 km/viikko, mutta yhtä hyvin voisin sitten lopettaa koko harrastuksen. Mä haluan kuitenkin treenata ihan kuten kaikki muutkin, välillä vähän kovempia treenejä ja kisoja jne. eikä tässä mitään järkeä ole jos yksi puolen tunnin happihölkkä pistää ukon ihan kaksinkerroin.

 

Mahdoton sanoa mitä tässä nyt tapahtuu, koska tää selkä on nyt vähän toisenlainen kuin aikaisemmin. Kivut on enemmän lokalisoituneita, SI-nivelet ja myös ylempää lannerangassa. Lihaksisto toimii nyt vähän paremmin, koska tilanne ei ole vielä edennyt siihen pisteeseen kuin vuosi sitten, jolloin vasen pakara oli ihan romuna koska en tiennyt mistä on kyse ja runnoin sitä pallolla, venyttelin ja rääkkäsin kaikin tavoin, ja huonommaksihan se vain meni koko ajan. Sehän voi olla että huomenna selkä on taas ihan bueno, tai sitten ei. Päivä kerrallaan.

[puujalka]

Ron Hill on kuollut. Legendaarinen maratoonari. Hävettää uikuttaa näitä omia pieniä vaivoja. Ron Hill juoksi yli 52 vuotta joka päivä, vaikka olisi ollut kuinka kipeä. Vuonna 1993 hän linkutti auto-onnettomuuden jälkeen kipsattuna mailin päivässä. Yritän aina pitää mielessä tämän jos ahistaa.

 

RIP Ron Hill. https://www.theguardian.com/sport/2021/may/23/ron-hill-obituary

[puujalka]

Huhhuh kun onkin tuo selkä nyt paskana. Aamulla hölköttelin 11km ja tiesin jo sen aikana että se on menoa taas. Aamupäivällä punttiksella tein ihan suunnitelman mukaiset sarjat ja ne meni aika hyvin muuten paitsi oikea polvi otti itseensä kyykkäämisestä. Nyt polven kärkeen jomottelee. Koko kroppa on taas kääntynyt mua vastaan eikä tule tuumaakaan vastaan. On selkeästi päättänyt että ukko joutaa hautaan. V-käyrä alkaa taas nousemaan jyrkästi.

[puujalka]

Tänään piti olla mäkivetoja, mutta eipä todellakaan ollut. Aamulenkillä vasen jalka oli taas mallia perässä raahattava ja nimenomaan ylämäet pisti ikävästi selkään. Siispä aamupäivän lenkki oli muuten kuten piti, mutta vedot vain jäi pois. Kamalaa paskaahan tämä touhu taas vaiheeksi on, mutta ihan hyvä muistutus taas elämän realiteeteista ja palautus maan tasalle. Poistin kaikki treeni -ja kisasuunnitelmat, ja ajoin pois juoksuviikset. Tämän asian täytyy nyt ratketa tavalla tai toisella, ennen sitä on ihan turha suunnitella mitään tulevaisuutta juoksun suhteen.

 

Yhteensä 16km (6+10) äärettömän hitaasti linkuttaen ja livestrongit.

[Spica]

ei yhtä askelta eteen etteikö kahta taakse, eikun... Mutta. Positiivisena ottaisin viimeaikojen näkymät, että siellä on ollut toisaalta hyviäkin jaksoja kertomassa ,ettei siellä pysyvästi paikat ole rikki, mutta vaatii aikaa ja tekemistä, että pysyy myös paikat reilassa. Hiljaa hyvä tulee.

[puujalka]

21 minuuttia sitten, Spica kirjoitti:

ei yhtä askelta eteen etteikö kahta taakse, eikun... Mutta. Positiivisena ottaisin viimeaikojen näkymät, että siellä on ollut toisaalta hyviäkin jaksoja kertomassa ,ettei siellä pysyvästi paikat ole rikki, mutta vaatii aikaa ja tekemistä, että pysyy myös paikat reilassa. Hiljaa hyvä tulee.

 

Kiitos tsempistä, toivottavasti se olisikin noin. Se on kyllä totta, että mitään ei ole rikki. Tämä on vain irrationaalinen, turhanpäiväinen niveltulehdus, eikä se mitään riko.

 

Pahoin vain pelkään että asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Näissä autoimmuunisairauksissa kun on sellainen paskamainen piirre, että ne leimahtaa joskus aika arvaamattomasti, joskus taas hyvinkin ennustettavasti, esim. stressin (kuten tavallista kovempi harjoitus tai kisa) seurauksena. Ärsyttävin skenaario on tässä se, että sitä ei koskaan pääse sellaiseen kunnon treeniin, kisoihin jne käsiksi, vaan koko ajan pitää elellä puolivaloilla.

 

Näin mä tulkitsen tämänkertaisen. Helle, vähän epämääräistä syömistä, pari kovempaa treeniä ja puolustusjärjestelmä meni sekaisin, ja selkä tulessa.

 

Tietysti sitä voi ajatella, että annostelee elämänsä tieteellisen tarkasti kuin pipetillä ja tuo sisään muutoksia hallitusti eikä koskaan järkytä tasapainoa, mutta kun se elämä ei vaan mene niin. En tiedä onko tavoitteellinen harjoittelu edes mahdollista niin että ei välillä stressaa elimistöä kunnolla.

 

Tähän pitää saada nyt sellainen lääkitys joka vaimentaa tuon paskavaivan ja mahdollistaa samaan aikaan treenit. Toinen vaihtoehto on sitten elellä sellaista seesteistä eläkeläisen elämää ja välttää kaikkea vähänkin raisumpaa, kovempia ääniä ja ikäviä uutisia, mennä nukkumaan klo 20 ja lenkkeillä sykkeillä 100 kukonlaulun aikaan, aina sama sama lenkki. Vitun vitun vittu sentään.

 

[puujalka]

Näyttäisi siltä että tulehdukset ovat jo hellittämässä. Tänään lihaksisto toimi jo lähestulkoon normaalisti. Alaselkä edelleen kipeä, mutta pakarat eivät katsoneet enää aamupäivän lenkillä aiheelliseksi kapinoida kramppien muodossa. Tämä on aika positiivista, koska "flareup" alkoi siis Sunnuntaina, ja jo nyt alkaa helpottamaan, vaikka en ole edes kipulääkkeitä popsinut. Olen vain yrittänyt pitää kiinni kaikista rutiineista vitutuksen voimalla.

 

Tämä touhuhan on koko ajan kokeilua ja hakemista. Erona viime vuoden tilanteeseen on nyt se, että silloin tein kaikki kovat treenit ohjelman mukaan ja yritin hoidella noita kramppeja kaikenlaisille kikkakolmosilla. Nyt olen vain kylmästi löysännyt, pelkästään kevyttä juoksua enkä ole koskenutkaan lihaksiin vaan antanut niiden toipua rauhassa.

 

Iltapäivällä on reumatologin puhelinhaastattelu. Katsotaan jos sieltä tulisi jotain uusia ajatuksia lääkkeiden suhteen.

 

Tänään juoksua yhteensä 23km (8+15).

[puujalka]

Eipä paljon uutta tullut lääkkeisiin liittyen. Tilannekuva on jossakin määrin tarkentunut, eli kaikkien kuvausten ja verikokeiden (mm. HLA-B27 pos.) jälkeen ovat sitä mieltä, että tämä mun tila ei ole selkärankareuma vaan lähempänä nivelpsoria. Tai jotain muuta vastaavaa, joku tulehdustauti kuitenkin. Salazopyriniä ei kannata syödä koska aiheuttaa mulla niitä verenkuvan muutoksia, eikä tässä tilanteessa myöskään kirjoiteta Kela-hakemusta biologisiin lääkkeisiin (omakustanne n. 10k/vuosi). Pitäisi olla kuulemma niin kipeä että ei voi tehdä työtä. Eli täytyy vain luovia tulehduskipulääkkeiden voimin eteenpäin. Ja jos ne ei jossain vaiheessa enää riitä, palataan asiaan.

 

Toisin sanoen, täytyy vain opetella elämään tämän kanssa ja olla provosoimatta liikoja. Ja sitten kun välillä läikkyy yli kuten nyt viime viikolla, sitten vain kipulääkekuurit tulille viikon-parin ajaksi. Näillä mennään.