Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Olympiamatka vs. Ironman


man
 Share

Recommended Posts

Herättelen tälle palstalle keskustelua aiheesta olympiamatka vastaan Ironman. Asiassahan ei toki pitäisi mitään vastakkain asettelua edes olla, sillä kysehän on yhdestä ja samasta lajista, eikö totta?

Valitettavasti näin on ollut siitä lähtien, kun triathlon valittiin olympialajiksi. Triathlonliittomme hallitus on elänyt olympiahuumassaan jo yli kymmenen vuoden ajan ja satsannut olympialaisiin pyrkiviin urheilijoihin kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Tämä on tehty Ironman-matkan urheilijoiden kustannuksella, sillä heidän tukensa on ollut muutamia tuhansia euroja vuodessa.

Mielenkiintoiseksi ja jopa irvokkaaksi asian tekee se, että menestys on nimenomaan tullut toistaiseksi Ironman -ja ITU:n pitkältä matkalta.

Ymmärrän toki, että olympialaisiin tähtääviä urheilijoita tuetaan pyrkimyksissään, mutta mielestäni vähät rahat voitaisiin kohdentaa tasapuolisemminkin.

Herääkin kysymys, että onko triathlonliittomme hallitus/hallitukset elänyt liiankin kovassa olympiahuumassa? Rahaa on kolmeen olympiaprojektiin palanut näin pieneltä lajiliitolta huikea summa, toistaiseksi rahoille ei ole siltä saralta vastinetta tullut. Yritysmaailmassa ei moisia satsauksia vuosi toisensa perään edes tehtäisi, vaan avattaisiin ovi kunnolla eikä vaan katsottaisi avaimenreiästä maailmaan.

Mielestäni Ironman-urheilijat tarvitsevat liiton tukea siinä missä olympia-kandidaatitkin, liittomme hallitus on tästä kuitenkin erimieltä ja tulee varmasti olemaankin taas tämän olympiadin ajan.

Asia herättää varmasti tunteita ja mielipiteitä jokaisessa triathlon- ihmisessä. Hallituksemme linjaa ja politiikkaa voi käydä ihmettelemässä ja kyselemässä kevätkokouksessa huhtikuussa Jämillä.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 54
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Niin. Ite arvostan kovasti molempia matkoja.

Demokraattisessa yhteiskunnassa kun elämme, niin arvelisin kuitenkin että se "todellinen triathlon, kuninkuusmatka, ykkönen jne.." on täysi matka. (Suuren yleisön tietoisuudessa)

Ilman muuta myös tämän pitäisi näkyä liiton tuessa ja toiminnassa. Hienoa nähdä kuitenkin kovia Suomalaisia, jotka sinnikkäästi itsensä Hawaijille ym. kisoihin järjestävät, vaikka liiton tuki voisi tosiaan suurempikin olla?

Link to comment
Share on other sites

Itselläni ei ole harmainta aavistusta siitä millaisia tukia minkäkin matkan urheilijat saavat liitolta, mutta varmasti olympiastatuksesta voi olla hyötyä normaalimatkan urheilijalle. Toisaalta olympialaiset ovat varmasti myös lisänneet kilpailua olympiamatkalla ja ihan perstuntumalta veikkaan, että keskimäärin on vaikeampi päästä huipulle olympiamatkalla kuin ironman-kisoissa. Aivan turhaa kyllä kaikki vastakkainasettelu eri mittaisten kisojen välillä.

Link to comment
Share on other sites

Aivan turhaa kyllä kaikki vastakkainasettelu eri mittaisten kisojen välillä.

Joo, tri-piirit on kuitenkin sen verran pienet, ettei siellä varmaan kauheasti kannata lähteä keskenään sapeleita kalistelemaan.

Hynttyyt yhteen vaan ja näkyvyyttä lajille, paljon lisää harrastajia ja ehkä sitä kautta tulee hyvää kaikille matkoille ja kilpailijoillekin!

Tosin rivien välistä olin lukevinani, että man on hommassa ehkä hivenen enemmän tosissaan mukana (?) kuin suurin osa meistä harrastajista. Silloin ymmärtää kyllä turhautumisen, jos olisi halua ja kykyä mutta resurssit ja tuki puuttuvat / ohjautuvat muille kuin omalle päämatkalle.

Link to comment
Share on other sites

Vielä nykyäänkin kun kertoo että harrastaa triathlonia niin kysytään että monta täyden matkan kisaa on takana. Ja vastaus on edelleen, ehkä joskus tulevaisuudessa olisi edes yksi Ironman kisattu.

Mutta yhteiseen hiileen pitäisi puhaltaa, mehän harrastamme samaa lajia. Toiset vaan lyhyempiä matkoja kuin toiset!

Link to comment
Share on other sites

Itselläni ei ole harmainta aavistusta siitä millaisia tukia minkäkin matkan urheilijat saavat liitolta, mutta varmasti olympiastatuksesta voi olla hyötyä normaalimatkan urheilijalle. Toisaalta olympialaiset ovat varmasti myös lisänneet kilpailua olympiamatkalla ja ihan perstuntumalta veikkaan, että keskimäärin on vaikeampi päästä huipulle olympiamatkalla kuin ironman-kisoissa. Aivan turhaa kyllä kaikki vastakkainasettelu eri mittaisten kisojen välillä.

Pertulle voisin kommentoida olympiastatuksesta, että triathlon on suurissa kesäolympialaisissa edelleen pieni laji, joka joutuu kamppailemaan tosissaan olemassaolostaan kisalajina. Triathlonin pääsy olympialaisten lajiohjelmaan ei ole muuttanut merkittävästi lajia muutakuin muutamalla uudella säännöllä (,peesaus sallittu,ei numerolappuja, ei liian avonaisia kilpailuasuja, kilpailijoiden nimet painettu kilapiluasuihin jne.). Saman aikaisesti kun triathlonin olympiastatuksen tuomia muutoksia on odoteltu kansainvälisessä triathlonliitossa, niin WTC (Ironman kilpailuja järjestävä yritys) on laittanut tuulemaan oikein kunnolla. Ironman ja uusi kilpailusarja 70,3 Ironman ovat kasvaneet melkoisen kovalla vuosi vauhdilla ja WTC:n alaiset kilpailut keräävät noin 70 000 kilpailijaa vuosittain.

Kommentoisin myös tuota "keskimäärin on vaikeampi päästä huipulle"- kommenttia. Jos puhumme Ironmanin ykköskisasta eli Havaijin Ironmanista ja jos tarkoitat sitä, että siellä pärjää "helpommin" kuin olympiamatkalla, niin tässä vähän faktaa;

Tuo kommenttisi on tyypillinen triathlonin sisällä elävä ajatusmalli täällä Suomessa. Koskaan en ole törmännyt vastaavaan ajatukseen lajimme ulkopuolella, pikemminkin asia on ollut päinvastoin. Nimet Chris McCormack, Simon Lessing, Kate Allen ovat hyviä esimerkkejä siitä, että he ovat saavuttaneet lyhyempien matkojen arvokilpailuvoittoja. Havaijin Ironman on kuitenkin heiltä edelleen voittamatta, vaikkakin he ovat sitä tosissaan yrittäneetkin. McCormack on päässyt lähimmäksi Havaijin voittoa, ollen viime vuonna toinen. Hän on ITU:n olympiamatkan maailmanmestari vuodelta 1997 ja saavutti tuolloin mestaruuden parin vuoden ammattimaisella triathlonharjoittelulla. Voidaan myös heti kättelyssä todeta, että McCormack on varmasti lahjakas urheilija. Häntä ei kuitenkaan valittu vuoden 2000 Sydneyn olympialaisiin ja tästä kimpaantuneena hän vaihtoi olympiamatkan Ironmaniin. Kuusi vuotta hänen tavoitteenaan on ollut voittaa Havaiji Ironman ja hän tavoittelee sitä edelleen. No, tämä oli vain yksi tunnettu esimerkki.

En ole ikinä väittänyt, että Ironmanin voittaminen olisi vaikeampaa kuin olympiamatkan kilpailun (MM/MCup), mutta tuskinpa se nyt helpompaakaan on. Enkä halua tästä keskustelusta mitään juupas eipäs väittelyä. Tiedän, että molemmilla matkoilla menestyminen vaati lahjakkuutta, kovaa harjoittelua, henkistä kovuttaa ja onnistunutta suoritusta. Arvostan molempien matkojen menijöitä ja pyrinkin herättämään triathlonväkeä avoimeen keskusteluun liiton hallituksen vuosikausia kestäneestä Ironman urheilijoiden "syrjimisestä".

Link to comment
Share on other sites

Man on selvästi pitkän linjan triathlonmies kuten minäkin. Minä olen katsellut Suomen Triathlonliiton toimintaa vuodesta 1987 lähtien, ja kyllä joskus on ihmetyttänyt, kun rahaa todella on laitettu lähes pelkästään siihen, että olisi saatu joku 50 parhaan joukkoon Olympiarankingissa ja kisapaikka Olympialaisiin. Kun Suomen Olympiakomitean hihavakio on ollut, että lajissa kuin lajissa urheilijan on omalla realistisesti mahdollisella suorituksella oltava mahdollisuudet 16 parhaan joukkoon, jotta hänet valitaan Olympiajoukkueeseen. Samaan aikaan muutama suomalainen triathlonisti on kiertänyt toisella puolella maailmaa, jotta saisi helpommista olympiarankingkisoista pisteitä, joilla pääsisi nipin napin 50 parhaan joukkoon.

Olen itse kilpaillut 3 kertaa MM-kisoissa, 2 kertaa EM kisoissa ja useissa muissa kansainvälisissä kisoissa. Tukea liitolta on tullut yhteensä pari tuhatta markkaa ( sisältäen kaiken harjoitteluunkin liittyvän tuen, jota tosin ei ole tullut yhtään ).

Itse pärjäsin parhaiten pitkien matkojen triathlonissa, mutta mitään vastakainasettelua en lajien välille laittaisi. Varttimatkan triathlon on hienolaji, ja siinä pärjätäkseen pitää olla todella kova. Minun mielestäni 100 parhaan joukkoon on maailmassa vaikeampi päästä varttimatkalla, kuin täydellä matkalla, sen sijaan 10 parhaan joukkoon on tosi vaikea päästä kumallakin matkalla. Siinä mielessä jopa olen lyhyempien matkojen puolesta puhuja, että Nitti talleineen markkinoi aikoinaan Suomen mediassa täyttä matkaa ainoana oikeana matkana, ja Nitti itse sanoi telkkarihaastattelussakin, että kaikilla triathlonisteilla on kuitenkin perimmäisenä ajatuksena, että jonain päivänä minä vielä kilpailen täydellä matkalla. Näin ei olen, vaan lyhyet matkat ovat monella ainoita johon tähdätään ja taso on tosi kova maailmalla. Nitin talli myös markkinoi Havaijia suunnilleen ainoana oikeana triathlonkisana, vaikka esim. Saksan Rothissa oli ihan uskomattomat karkelot 2800 kilpailijaa ja 100 000 katsojaa, kun kilpailin siellä v. 2000. Euroopasta ja maailmalta löytyy monia muitakin hienoja täyden matkan kisoja. Nizzassa MM-kisoissa mm. aikaero voittajan ja 50. välissä oli pienempi, kuin Havaijilla, vaikka huomioisi, että matkakin on hieman lyhyempi, eli myös kovaa tasoa löytyy muualtakin kuin Havaijilta.

Kyllähän ne ensimmäiset kysymykset, jotka triathlonistilta kysytään on: Onko se uinti se kaikkein rankin laji, oletko koskaan kilpaillut Havaijilla, ja käytätkö dopingaineita.

Link to comment
Share on other sites

Tiedoksi 226, että Suomen olympiakomitea on luopunut aiemmista kriitereistään. Nykyään uinti ja yleisurheilu ovat ainoita olympialajeja, joissa kilpailuihin pääsee tuloksen mukaan, oli se sitten tehty Pihtiputaalla tai Melbournessa. Muihin lajeihin olympiapaikka ansaitaan kovien lajiliittojen karsintojen kautta. Kovat karsinnat on huomattu myös olympiakomiteassa ja nykyään sille riittää kunhan on urheilija on olympiakarsinnat läpäissyt ja paikkansa saanut. Vanhoilla kriteereillä kesäkisajoukkue jäisikin kovin pieneksi.

Vastakkain asettelua kommentoisin niin, että eihän sitä urheilijat itse halua tai tietoisesti tee. Liittomme hallituksen pitkäaikainen politiikka vain väkisin johtaa siihen. Varmasti pitkänmatkan miehenä olisit myös itse aikoinaan halunnut ansaitsemaasi huomiota ja tukea liiton taholta?

Link to comment
Share on other sites

Itse olen sitä mieltä, että liiton pitäisi todellakin alkaa katsomaan tukiasioissa hieman laaja-alaisemmin kuin vain olympiarenkaiden lävitse. Nuoresta iästäni huolimatta olen jo pitkille matkoille suuntautunut urheilija ja näin ollen luonnollisesti toivon liiton jakavan tukieurojaan tasapuolisemmin Ironman- ja olympiamatkalaisten kesken. Mielestäni molemmat matkat edustavat mitä parhainta urheilua ja kummankaan matkan urheilijoita ei pitäisi syrjiä.

Liiton tämänhetkinen "ylipanostus" Olympialaisiin tuntuu kuitenkin melko järjettömältä, sillä realismin nimissä ennen Lontoon kisoja (2012) en usko suomalaisen triathlonistin seisovan Olympialaisten lähtöviivalla. Tämän kuuden vuoden aikana uskon kuitenkin vakaasti siihen, että Hawajilla ja muissa Ironman-matkan kilpailuissa tullaan Suomenlippua kunniakkaasti edustamaan monen monta kertaa. Itse tulen ainakin triathlonurani aikana tekemään kaikkeni, jotta triathlon Suomessa saisi ansaitsemansa laajemman näkyvyyden ja kiinostuksen.

Link to comment
Share on other sites

Tällä hetkellä kuten kahden edellisenkin olympiadin aikana liittomme päätehtävänä on ollut saada urheilija lähtöviivalle olympialaisiin. Nykyinenkin liittomme hallitus uskoo varmasti, että se myös onnistuu. Sitä en tiedä minkälaisia sijoituksia sieltä odotetaan, mutta tätä olympiaprojektia viedään eteenpäin kuitenkin ilman (pää)valmentajaa. Monikohan muu urheillaji Suomessa pyrkii olympialaisiin ilman päävalmentajaa? En tarkoita, että liittomme tarvitsisi palkata valmentajaa vaan OTO pohjalta olisi hyvä aloittaa. Tällöin olisi edes joku, joka liittomme taholta edes tietäisi mitä urheilijat tekevät, mitkä ovat heidän tavoitteensa, mikä on potentiaali jne.

Kun saimme tähän keskusteluun mukaan myös kokeneen ja suorasti asioista maalaisjärjellä "puhuvan" 226:n, niin esittäisin muutaman kysymyksen sinulle.

Pitäisikö liitollamme mielestäsi olla päävalmentaja, vai hoidetaanko esim. valmennusryhmien nimeäminen ja urheilulliset linjaukset hallituksemme toimesta kirjoituspöydän takaa kuten viime vuosina on ollut tapana?

Pitäisikö urheilijoita tukea kansainvälisen menestyksen/tason mukaan vai onko järkevämpää tukea ensisijaisesti olympialaisiin pyrkiviä ja vasta sen jälkeen toissijaisesti Ironman matkan urheilijoita?

Link to comment
Share on other sites

Tässä vielä se vastaus, jota en eilen saanut läpi.

Ehdottomasti viimeinen lause pitää paikkansa. Olisin jopa jatkanut kilpatriathlonia syksyn 2001 jälkeen, jos olisin saanut edes sponsoritukea noin 8000 euroa. Vuonna 2001 minulla oli triathloniin mennyt 70 000 markkaa ( 2001 oli viimeinen markkavuosi ) ja olin palkintorahoina saanut 21 000 markkaa ja sponsoritukea työkaverilta 200 markkaa.

Kyselin itse sponsorituken, samoin 5 muutakin henkilöä kyseli tukea minulle. Yksi henkilö jopa teki tätä työtä hyvin aktiivisesti. Hän teki minusta kansion, jota lähetti tukikyselyjen mukana firmoille. Muistaakseni saldo oli yhteensä 1 500 mk, jolloin totesin, että sillä hinnalla ei välttämättä saa edes polkupyörää ulkomaille lentokoneessa tai edes yhden kisan osanottomaksua, joten jätin kilpatriathlonin. Sponsorituen saamattomuuden suurimmat syyt olivat todennäköisesti siinä, että en ollut koskaan kilpaillut Havaijilla, eli sehän on se ainoa kisa, jonka keskimääräinen yrityksen markkinoinnista vastaava henkilö tietää. Havaiji huoltajineen, karsintakisoineen ja alustavine leireineen maksaa jopa 10 000 euroa, enkä sitä sentään ollut valmis maksamaan omasta pussista, vaikka hieno kisa se varmaan onkin. Tosin rahastuksen makua on liikaa. Toinen syy, jonka joku jopa sanoin sponsoritukea kysyneille kavereilleni oli Lahden doping tapahtumat. Kyllähän minäkin varmaan käytän aineita, jos kerta uskovainen Mikakin.

Toisaalta triathlonin lopettamisesta ei jäänyt minulle huonoa makua, eikä mitään hampaan koloon. Harjoituskausi 2001 meni niin hyvin, että aika pienellä todennäköisyydellä olisin pystynyt enää kuntoani merkittävästi parantamaan. Pienikin parannus tosin olisi jo tuonut MM-mitallin, mutta jokainen minuutti on aina kovemman työn takana mitä lähemmän maalimanmestaruutta tai Havaijin voittoa mennään. Olisi minulla kyllä vielä ollut pari ässää hihassa, kuten korkeanpaikan leiri ja hieronnan mukaanotto, joilla olisi voinut saada parannusta lopputulokseen. Kyllä se minun harjoittelunikin oli ollut niin kovaa, että ei sitä voi ulkopuolinen edes ymmärtää, joten lopettamisessa oli jotain helpotuksenkin makua. Kyllähän nyttenkin tulee kilometrejä koneeseen jonkin verran, mutta tehoharjoitusten osuus on vaatimaton triathlonvuosiin verrattuna.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy