Jump to content
Juoksufoorumi.fi


joukor

Työpaikan tuki liikunnalle

Recommended Posts

Meillä käytössä kellarissa iso kuntosali, hyvinkin kattavasti varustettu. Sauna, jonka saa lämmittää ja isot pesukoneet kamojen pesua varten. 

Arvostan. Porukka myös käyttää laitteita ja on kovakuntoista. Melkein kaikki.. 

 

Tämä Pekkaniskan motivoiva touhu kyllä kuitenkin on ihan omaa luokkaansa Lenkiltä Euro / km.

 

Mikäs tilanne ylipäänsä nykyään on, kun kaikesta tingitään. Liikuntaseteleitä nippu /kk, vai yhteinen ’ vapaaehtoinen’ urheilupäivä kerran vuodessa ? 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yritysten rooli on varmasti muuttunut tuossa asiassa. Aikanaanhan firmaliikunnasta syntyi monet urheiluseuratkin ja tehtaiden ympärillä oli urheiluhalleja ja stadioneita. Nykyään pyritään tietysti ulkoistamaan antamalla jotain tukea siihen, että henkilökunta käyttää kaupallisia liikuntapalveluita. Niiden omien fasiliteettien ylläpitäminen on yleensä liian kallista. Tietysti riippuu paljon siitäkin, missä se firma sijaitsee. 

 

En pidä tuosta Pekka Niskan systeemistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Liikuntaseteleitä on tullut vuosittain 200-400 eurolla, riippuen vähän siitä kuinka hyviä aloitteita työntekijöiltä on tullut. Tämän lisäksi työpaikan juoksukerho maksaa osallistumismaksut juoksukisoihin ja hiihtoihin.

 

Työpaikalla on myös kohtuullisen hyvä kuntosali, mutta sitä en ole käyttänyt 3-4 vuoteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Työ pakottaa vapaa-ajalla urheilemaan, koska töissä tarvitaan voimaa ( täysin autettavien ihmisten siirtoja, kääntöjä, nostoja) ja muuta kivaa hommaa.
On siis kuntoiltava millon ehtii, pidettävä päästä varpaisii lihaksissa voima ja käytävä juokemas ku ehtii ( jos ehtii).
Toisaalta voi myös kävellä töihin 2h/ päivässä ihan vaa omaksi ilokseen. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
31 minuuttia sitten, Baltsu kirjoitti:

En pidä tuosta Pekka Niskan systeemistä.

 

Perusteletko?

 

Meillä sama eur ja km kannustin käytössä omassa firmassa - olen itse yrittäjä, mutta juoksemaan olen kannustanut muutaman muunkin ja aivan nollasta.

 

Jos tulet meille duuniin, niin voit toki kieltäytyä rahasta. Sinun kilsoilla tulisi kalliiksi 🙂

Share this post


Link to post
Share on other sites

Paras systeemi, mitä olen itse toistaiseksi kokenut, oli Lufthansalla. Siellä oli jokaisella keskeisellä paikkakunnalla oma urheiluseura. Ainakin Frankfurtissa, Münchenissä, Hampurissa ja Kölnissä. Niissä oli sitten eri urheilulajeja ihan jostain soudusta futikseen. Frankfurtin urheiluseurassa esim. oli pari kolme tuhatta jäsentä ja yleisurheiluosasto oli sellainen, minkä kautta pääsee mukaan halutessaan esim. lentoyhtiöiden maratonmestaruuskisoihin ja vastaaviin. Mä en yhtään muista miten ne hommat menivät rahallisesti. Mulla oli aina niin kiire, kun tein useimpina iltoina hommia johonkin puoleen yöhön, etten ehtinyt oikein pulata detaljien kanssa. Jos joku lisäetu oli saatavilla, en todennäköisesti osannut sellaista hyödyntää. Jos jotain maksua pyydettiin, niin maksoin sen ja menin eteenpäin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
1 minuutti sitten, juusok kirjoitti:

Perusteletko?

 

En pidä siitä, että pitää maksaa siitä, että joku viitsii ylipäätänsä tehdä jotain. Lähtökohta pitäisi olla se, että jengi on kunnossa, ts. pitävät itsestään huolta. On järkevämpää laittaa raha siihen, että järjestetään toimintaa kuten vaikkapa tuetaan seuratoimintaa tai maratonklubia tai jotakin kuin että maksetaan ihmisille rahaa liikkumisesta. Jos joku ei viitsi liikkua ilman, että siitä maksetaan, olkoon liikkumatta. Eli siis liikuntasetelit, fasiliteetit, maratonklubit, valmennusohjelmat, kuntotestit, kilpailumatkojen tukeminen, hieronnat jne. ovat minusta jees, mutta rahaa juoksemisesta tai leuanvedosta en maksaisi pennin hyrrää. Koko ajatus on irvokas, varsinkin kun kyse on kuitenkin noin pienistä summista. Jotain yrityskulttuurissa on mielestäni vikaa, jos henkilökuntaa ei pystytä motivoimaan muuten kuin rahalla. Herää kysymys, mitkä ne yrityksen arvot ovat. Firmaliikunnan pitäisi olla oman henkilökohtaisen kunnonkohotuksen lisäksi yhteishenkeä kohottavaa, eikä se ole minusta oikea tapa tehdä sitä, että laitetaan jengi kilpailemaan toisiaan vastaan sillä tavalla, kuka kerää eniten rahaa, kun kaikilla ei ole sama mahdollisuus allokoida aikaa siihen projektiin. Se ei ole edes kaikissa työtehtävissä eduksi, että pyrkii maksimoimaan liikuntaan käytettävää aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Liikuntasetelit, tennisvuorot, sählyvuorot, hieronnat käytössä.

 

Minusta nuo on ihan hyviä ja Pekka Niskan kotisivuja käyn aina välillä ihailemassa. Kadehdin kyllä niitä yrityksiä, joissa kikyt käytettiin esim. liikuntaan keskellä päivää.

 

Enemmänkin kyllä huolestuttaa työpaikalla ne ihmiset, jotka ei liiku ollenkaan ja ovat vihamielisiä liikunnalle. Toki liikuntaa harrastaville sattuu ja tapahtuu, mutta eniten poissaoloja ja jaksaminen on lujilla juurikin liikunnan välttelijöillä. Toki otokseni on hyvin pieni, mutta haastava.

 

Haasteena erityisesti sellaiset ihmiset, jotka eivät oikeasti saa sitä hyvän olon tunnetta liikunnasta, sellaisiakin on yllättävän paljon. Evoluutiolla on mennyt joku bitti poikittain näiden ihmisten kanssa.

 

14 minuuttia sitten, Baltsu kirjoitti:

Jotain yrityskulttuurissa on mielestäni vikaa, jos henkilökuntaa ei pystytä motivoimaan muuten kuin rahalla. Herää kysymys, mitkä ne yrityksen arvot ovat.

 

Jotenkin nyt tulee mieleen lähestyvät vaalit ja että miten ääniä kalastellaan; no rahalla. Ei merkitse ympäristön arvot, tilanne mitään, pääasia on että kaikki kuluttaminen on riittävän halpaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiristyvän kilpailun aikana henkilökunnan viihtyvyys ja pysyvyys on iso asia.’ Uuden  työntekijän kouluttaminen maksaa kivitalon verran ’  - sanonta kyllä toimii. On siis paljon fiksumpaa pitää vanhoista duunareista hyvää huolta ja kannustaa liikuntaan. 

 

Veikkaan myös, että Pekkaniskalla vaihtuvuus on aika pieni. 

 

Noita kannustamismenetelmiä voi olla esimerkiksi

 

Työn sankarin - arvonimi, tai joulujuhlissa lisälahjana firman neliväripainettu vuosikirja. tai sitten tuo Pekkaniskan käyttämä tulokseen kannustava konkreettinen palkkio.

 

Veikkaan tuon palkkion vetävän pisimmän korren, jos duunareilta kysytään.  Työnantaja vähentää nuo toiminnan kulut verotuksessa. Hyöty on siis molemminpuolinen, eikä edes kallista. Samalla yrityksen sisäinen voima kasvaa potenssiin, koska yhteinen tekeminen heijastuu toiminnan laadussa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä keskustelu tuli hyvään saumaan.

 

Aloitan tuossa parin viikon päästä uudessa duunissa tiiminvetäjänä ja vastuullani tähän tietoon ovat sekä henkilöstön tyytyväisyys että asiakastyytyväisyys. Tuohon ekaan toivon vielä lisää vinkkejä. Jälkimmäiseen ideoinkin jo lenkin jälkeisessä "endorfiinihumalassa" yhden jutun.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
36 minuuttia sitten, hatapa kirjoitti:

henkilöstön tyytyväisyys että asiakastyytyväisyys. Tuohon ekaan toivon vielä lisää vinkkejä. Jälkimmäiseen ideoinkin jo lenkin jälkeisessä "endorfiinihumalassa" yhden jutun.

 

Samat lääkkeet kuin lasten kasvatuksessa.

 

’ Uhkailu, lahjonta ja kiristys ’😝

 

Henkilöstön tyytyväisyyteen liittyy muuten ikiaikainen anekdootti.

 

Kun väeltä vuosittaisessa kyselyssä kysytään, mikä on persellään, niin saadaan aina ( suurinpiirtein ) samat vastaukset. Tämä on muuten aika totta, tai sitten ei. 

 

1. Ruoka on ihan mautonta, mausteista, kylmää, pahaa ja oli muuten ennen paljon parempaa.

2. Sisäinen tiedottaminen on syvältä. Sitä on aivan liikaa, ihan liian vähän, se on varmasti väärää ja lisäksi henkilökunta pidetään kuitenkin aina sivussa oikeista päätöksenteko prosesseista. 

3. Uusi ERP ( toiminnanohjaus järjestelmä ) on ihan susi, se vanhempi oli kyllä paljon parempi. ( vanhempi ERP vaihdettiin henkilökunnan toivomuksesta ) 

4. Liukuva työaika on tosi huono, koska se joku toinen aina lintsaa aamulla. Ei liukumaa on kyllä huono, kun ei millään ehdi.

 

@hatapa ei käy kateeksi. Vaikea rasti, mutta haastava tai helppo, tai sitten ei.  👍

Share this post


Link to post
Share on other sites
tunti sitten, joukor kirjoitti:

Veikkaan tuon palkkion vetävän pisimmän korren, jos duunareilta kysytään.  Työnantaja vähentää nuo toiminnan kulut verotuksessa. Hyöty on siis molemminpuolinen, eikä edes kallista. Samalla yrityksen sisäinen voima kasvaa potenssiin, koska yhteinen tekeminen heijastuu toiminnan laadussa. 

 

samalla tuo antaa sellaisen viestin, että määrä on tärkeämpää kuin laatu. Se yksi nainenhan juoksi maratonin joka päivä, eikä silti tahdo päästä kuin hädin tuskin alle neljän tunnin. Joku viiskybänen ukko voi juosta kympin 35 minsaan, jos on lahjakkuutta ja tietää kuinka harjoitellaan, vaikka kilometrit olisivat vähäiset. En siis ymmärrä miksi määrästä pitäisi palkita. Juoksin viime vuonna 4539 km ja vaikka joku olisi maksanut minulle 10 euroa per kilometri, en olisi ollut tyytyväinen, sillä en saanut tuloksia aikaiseksi, koska keuhkovirus pilasi kauden jo keväällä. Puheet, että kaikki "hölkkäily" on kuin rahaa pankkiin laittaisi, on ihan höpöä. Toki en tarkoita sitä, etteikö palkita voisi. Jos kaikki ovat vaikka treenanneet kunnolla koko vuoden, hankkisin heille vaikkapa uudet urheilukellot tai lenkkarit jouluksi tms. Raha ei välttämättä motivoi kaikkia samalla tavalla ja esimerkiksi itseäni se ei motivoi ollenkaan. Vaadittaisiin todella isoja summia, jotta se kiinnostaisi. Muutenhan jokaiselle työtarjouksellekin pitäisi sanoa kyllä, jos raha olisi se tärkein asia. Monesti rahasta puhumisesta tulee sellainen halvan makkaran fiilis. Euro per kilometri olisi suorastaan loukkaus sitä sitoutumista kohtaan, mitä juoksemiseen panostaminen vaatii. Viime viikolla kuolleen Karl Lagerfeldin suhde rahaan oli kiinnostava. Hänen omaisuutensa oli ehkä 500 miljoonaa, mutta hän sanoi aikanaan Markus Lanzin keskusteluohjelmassa, ettei hän tiedä paljonko hänellä on rahaa, sillä jos hän tietäisi, niin se saattaisi tehdä ahneeksi. Sen sijaan hän arvosti sitä, että hänellä oli 300 tuhatta kirjaa. Hän saattoi hankkia 40 kirjaakin päivässä. Hän laittoi sivistyksen rahan edelle. Niin sen pitäisi mennäkin, eikä niin, että raha on kaikki kaikessa ja kaiken tekemisen voi mitata euroissa. Tutkimusten mukaanhan rahan määrän lisääntyminen ei lisää onnellisuutta eli sitä elämän sisältöä pitää hakea jostain muista asioista. On luonnollista, että urakehityksen myötä palkka nousee, sillä se on samalla merkki arvostuksesta, mutta että jokaisen juostun kilometrin myötä pitäisi saada hieman rahaa, on kyllä aika kumma ajatus. Ehkä ajatusmaailmani johtuu siitä, että minulle ei ole lapsena annettu kolikoita kotitöistä kuten oman huoneen siivoamisesta tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä


  • Talviale!

    Alennukset jopa -60%


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy