Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Mistä motivaatio malttiin?


Earthpilot
 Share

Recommended Posts

Olen tässä syksyn tauon jälkeen taas tosi toimissa liikkeellä ja tähtäimessä olisi taas nyt ainakin tuo Tukholma ja ehkä jotain muutakin kesällä. Tukholmassa olisi tarkoitus parantaa aikaa 30-45 min edellisestä vuodesta (siinä on parannettavaa!) :D

Nyt on alkanut mietityttämään tässä treenaillessa sellainen seikka että kuinka saisi maltettua mielensä ettei kiskoisi itsestään liikoja irti tässä alkuvaiheessa? Menohaluja olisi ja juokseminen tuntuu yllättävän helpolta ja mukavalta (niin kai sen enimmäkseen pitääkin?)

Olen kuitenkin lueskellut tältäkin palstalta varoituksia siitä että tässä vaiheessa vuotta / talvella ei kannattaisi kovasti revitellä ettei riko itseään. Mitähän nuo varoitukset yleensä tarkoittaa? Viitataanko niillä liukkaisiin keleihin, rasitusvammoihin, liika treenaukseen vai mihin?

Ostin tuossa taannoin Suunnon t3:sen ja siitä on mukava seurailla kilometrivauhteja mutta samalla olen huomannut että löysävauhtisempikin lenkki saattaa loppua kohti kiristyä kun ajattelee että ei tällaisessa hiipimisessä ole mitään tolkkua. Viime maratonin treenaukseen en juuri mittaria käyttänyt vaan menin enemmänkin PETU-pohjalta ja homma meni ihan riittävän hyvin, nyt tavoitteet ovat vain hieman korkeammalla.

Tuossa viime lenkillä mietin että jos osaisin latinaa niin voisin ottaa olympialaisten mottoa mukaillen omaksi motokseni:"Liian nopeasti, liian paljon, liian kovaa!" Eli summa summarum mistä motivaatio lepäilyyn ja "löysäilyyn"?

Link to comment
Share on other sites

Tuossa viime lenkillä mietin että jos osaisin latinaa niin voisin ottaa olympialaisten mottoa mukaillen omaksi motokseni:"Liian nopeasti, liian paljon, liian kovaa!" Eli summa summarum mistä motivaatio lepäilyyn ja "löysäilyyn"?

No ensinnäkin varmaan kannattaisi muuttaa tuota mottoa :039:

On totta, että pitkän levon tms jälkeen juoksu saattaa maittaa liiankin hyvin. Ja näillä talvikeleillä sortuu helposti juuri liian kovaan vauhtiin kun ei tule hiki samalla tavoin kuin kesäkeleillä. Kovassa vauhdissa taas liukastumiset ja muut ovat tietenkin vaarana.

Ehkä kannattaisi yrittää noudattaa jotain valmista ohjelmaa? Niissä on "määrätty" lepoajat, eikä juoksijan tarvitse muuta kuin totella.

Varmaan olisi hyvä joku konsti löytää, ennen kuin elimistösi päättää asiasta puolestasi....

Link to comment
Share on other sites

Mä poden vähän samaa ongelmaa. Oon lisännyt aika paljon kilsoja viime vuoteen verrattuna, juoksu tuntuu hyvältä ja tuntuu että haluais vain lisää. Mutta aika monet on täälläkin jo suositelleet, että kannattais vähän rauhoittaa harjoittelua, ettei paikat mene yms.

Tänään pidän poikkeuksellisesti lepopäivän vaikka mieli tekis juokseen. Ajattelin kuitenkin kuunnella kehoni tuntoja. Ja kas kummaa, miltäpäs nyt oikeasti tuntuukaan: toissapäiväisen saliharjoittelun jäljiltä yläkroppa ja vatsalihakset ovat vähän arat, kun tuli jumppailtua pitkästä aikaa. Eilisen Cooper-testin jäljiltä jalatkin ovat arat, ei tosin mitään rasitusvammoja ainakaan vielä. Ja Liikuntamyllyn kuiva sisäilma kai laukaisi tämän, että nenä valuu vieläkin.

Eli kannattaa kai nyt vaan hyväksyä, että ihan joka viikko 4x20kilsaa+ ei vaan onnistu.

Maltti on valttia. Ja hitailla PK-lenkeillä pitää tosiaan pyrkiä juoksemaan matalilla sykkeillä. Tätä yritän paukuttaa puupäähäni. :kapa:

Link to comment
Share on other sites

Jos joka päivä on jotakin "pakko" tehdä, niin muita (keveämpiä, erilaisia) lajeja väliin: esim. kevyt tunnin uinti, jooga/venyttely/voimistelu -sessio ja yhdelle päivälle ihan tavallinen ulkonakävely vievät viikosta jo 3 harjoituspäivää ja jos päivän lepää niin 50%:lla on helppo tipauttaa juoksumäärää eikä tarvitse tilastoida sen enempää "lorvapäiviä".

Link to comment
Share on other sites

Olen kuitenkin lueskellut tältäkin palstalta varoituksia siitä että tässä vaiheessa vuotta / talvella ei kannattaisi kovasti revitellä ettei riko itseään. Mitähän nuo varoitukset yleensä tarkoittaa?

1) Käsittääkseni liian paljon sitä, että pitäis pitää käsijarru päällä ja elää pelko perseessä ettei vaan missään nimessä tapahtuis jotain kamalaa ja noita varotuksia tuut pomminvarmasti kuulemaan yhestä sun toisesta tuutista myös jatkossa (esim. piakkoin tänkin viestin jälkeen). Jos oisin ite noudattanu kaikenmoisia kieltoja ja rajotuksia, niin en ois koskaan saavuttanu asioita joita oon eniten halunnu - sama pätee uskoakseni myös monen muun kohdalla.

2) Ton varoittelun liiallisesta revittelystä on tarkoitettu ehkä enemmänkin viittaavan liian koviin harjoitustehoihin liian kaukana päätavoitteesta kuin paljon määrällisesti juoksemiseen. Joten jos tavoite on kesällä, niin ehkei ole kaikkein järkevintä tehdä niitä vauhdikkaimpia tehoharjoituksia vielä tässä vaiheessa, jotta nousujohteisuuden periaate voisi toteutua kesään päin mennessä. Hitaampivauhtisempien lenkkien rajoittamiseen talvella en näe kuitenkaan mitään syytä.

Tässä vielä pari ajatusta, mitä viestiketju äkkiseltään pääkopassa herätti: Ei niitä lepopäiviä sen takia tarvii pitää, että joku käskee tai ohjelmassa sattuu niin lukemaan jos kerran kroppa ei oo väsyny ja on valmiina ottamaan harjotuksen vastaan - täähän ois musta jopa aika omituista toimintaa jos yrittää trimmata kroppansa huippukuntoon. Levätä toki pitää sillon kun siihen on tarvetta (eli on väsynyt tai ennen erittäin raskasta pääharjotusta) ja jos joka päivä juoksee täysillä pitkän lenkin niin eihän siinä oo mitään järkeä (toki näinkin voi tehdä jos siltä tuntuu). Mutta en myöskään pidä ite parhaimpana vaihtoehtona esim. sitä, että pitkä lenkki on aina joka ikinen viikko lauantaina tai sunnuntaina jos kroppa sattuu joku viikko olemaan just sillon ihan jumissa, jolloin kroppa ottais sen paremmin vastaan joku toinen päivä. Niin mielialat kuin se päivän kuntokin vaihtelevat välillä aika reilustikin viikon sisällä, joten pikku fiksausta noihin rytmityksiinkin on syytä ajottain tehdä sen mukaan missä valmiudessa kroppa millonkin on - ja se vaatii sitä itsensä tuntemista jos mikä (kehittyy harjoitusvuosien karttuessa). Jos ihmisen elimistö toimisi pomminvarman säännöllisesti, niin silloin kaikkihan ois tosi helppoa ja kaikki treenais samalla tavalla. Todellisuus on käsittääkseni kuitenkin jotain ihan muuta ja kovia tuloksia on saatu aikaan monilla eri systeemeillä, joten on turha olettaa että runsas harjoittelu sopisi kaikille muttei myöskään vähäinen treenailu jolla taas toiset kehittyvät parhaiten. Jokainen siis kehittyy parhaiten omalla tavallaan ja se tapa pitää itse löytää tai muuten harjottelu on enemmän tai vähemmän keskinkertaista jos tukeutuu liikaa pelkästi siihen mitä on muilta kuullut tai lehdistä lukenut.

Mutta levätä pitää tottakai, koska muuten ei hommassa oo mitään tolkkua eikä ainakaan nousujohteisuusperiaate toteudu kovinkaan todennäkösesti. Palautua voi kuitenkin monella eri tavalla kuten esim. tarpeeks usein toistuvilla kevyillä viikoilla (vaikka joka kolmas viikko) sen sijaan, että pitäis palautella ylenmäärin joka ikisen viikon sisällä. Ite juoksen kevyillä viikoilla minimaalisen vähän muihin verrattuna (pitää uskaltaa levätä) ja sitten kovilla viikoilla ulkoilen vapaasti ilman jarruja sen verran että toisen kovan viikon päätteeks tekis mieli heittää kengät kellariin ja nukkua pari viikkoa putkeen. Tällä yksinkertasen tyhmällä systeemilläni varmistan sen, että saan juosta mielin määrin ja tulee tarpeeks treeniä mutta myös kunnolla lepoa ton kevyen viikon aikana ja viikon lopussa tekis jo mieli painella taas kunnolla menemään, mutta lepäilen viikon loppuun asti jotten vedä itteäni ihan uuvuksiin jo ennen lumien lähtöä vaan kovien viikkojen alussa on kroppa vetreä kun sanonko millä, joka kertoo siitä ettei sitä ylikuntopeikkoa tule vierailulle vaikka se kovilla viikoilla välillä koputteleekin olalle (mutten vastaa sille).

Tärkeintä musta siis on oppia löytämään iteltään se raja, miten paljon treeniä kroppa kestää missäkin vaiheessa, mistä määristä/tehoista palautuu riittävän hyvin ja mitkä rytmitykset sopii parhaiten omaan elämänrytmiin. Ittensä voi siis juosta välillä umpijumiinkin ilman että kuolee, kunhan ei juokse treenaamalla jalkoja altaan jo ennen starttiviivalle astumista. Missä noi rajat sitten kullakin kulkee, niin se onkin sitten mahdoton kysymys muiden vastata ja vastauksen siihen voi löytää ainoastaan itse kokeilemalla. Omista systeemesitä ei tule kenenkään tehdä mallia muille - suuntaan taikka toiseen, vaikka itsestä kaikki tuntuisikin päivänselvältä. Jos olisimme kaikki samanlaisia, niin silloin asian laita olisi toinen.

Ota siis Earthpilot oppia monesta eri tuutista (kuten aml:n ja mönkijän hyvistä vinkeistä) ja eti niistä itelles parhaiten sopivat jutut (kuten varmaan teetkin), mutta pääpointti tässä vuodatuksessani (jälleen kerran) on se, että ylenmääräiseen jarrutteluun en kehota jos kerran juoksu kulkee eikä vammoja tai vakavia väsymisoireita ala ilmenemään. Itse en siis ainakaan halua olla se henkilö, joka yrittää pidätellä menohalujasi. Jos tavoitteesi on jo Tukholman maralla (4kk aikaa), niin helposti tulee kiire saada kunnon harjoitusvaikutus aikaan jos koko talven otat kevyesti ja vasta lumien lähdön aikaan alat treenaamaan tosissaan. Voit tietysti pelata myös varman päälle ja lenkkeillä kevyesti läpi talven jos se tuntuu mielekkäältä niin ei varmasti mitään kamalaa tapahdu. Voi kuitenkin olla, että näin toimimalla jäävät ne itsellesi kaikkein tehokkaimmat harjoitusmenetelmät lopulta löytymättä, joten toimit ihan sen mukaan mitä olet hakemassa (kovaa tulosta, nautintoa, kokeilua, elämyksiä, terveyttä vai mitä). Ja lueskelen mielenkiinnolla päinvastaisia mielipiteitä tästäkin aiheesta, joten ei muuta kun rakentavaa kritiikkiä kehiin vaan.

tv maltti on myrkkyä

Link to comment
Share on other sites

Hyvä Pasi! Tuohon on helppo yhtyä.

Minäkin suosittelisin nyt talvella vaan tekemään määrää enemmän, ja tehoja vähemmän. Sitten keväällä vauhtiharjoituksia enempi.

Peruskestävyysharjoittelua on nyt hyvä tehdä, ja kannattaa todellakin kokeilla rohkeasti missä se väsymysraja todella sijaitsee. Hyvin on aikaa palautella jos välillä vähän kuormitus yli meneekin, kun on kuukausukaupalla päätavoitteseen aikaa.

Nyt ne kokeilut ja ylilyönnitkin vaan sitkistää lihaa ja päätä. Kyllä luonto tikanpojan puusta pudottaa (meniköhän tämä viimeinen lause nyt oikein?)

Link to comment
Share on other sites

Varmaan olen epäpätevä ihminen neuvomaan yhtään mistään, edes maltista, kun itse sain tuossa päähäni kokeilla juosta kaksi maratonia ja kotirataultran peräkkäisinä viikonloppuina, mutta hyvin on temppu tepsinyt kun olen juuri pitänyt tehot hyvin alhaisina. Ja olen pitänyt säännöllisesti lepopäiviä, tunteen mukaan. Nyt yritän rakentaa peruskestävyyttä jonka varaan on sitten keväällä hyvä rakentaa jonkin verran vauhtejakin. Tähtäimessä olevat matkat ovat sen pituisia että tämäntasoisen kuntoilijan ei kannata toistaiseksi yrittääkään lähteä mitään vauhtiennätyksiä rikkomaan vaan pyrin vielä tänä vuonna juoksemaan kunnialla läpi nuo kesäksi kaavaillut tapahtumat.

Niin että kyllä minäkin allekirjoitan nuo yllämainittujen herrojen kommentit. Liika maltti voi olla kehityksen este, mutta toisaalta taas tuntuu, että maltin ääntä voi ruveta rohkeasti/menestyksekkäästi vaientamaan tai sanomaan sille vastaan siinä vaiheessa kun on kertynyt riittävästi peruskestävyyttä kaikupohjaksi?

Link to comment
Share on other sites

Olisin itse aml:n kannalla, eli suosisin vaihtoehtoisia lajeja jolloin on helppo pysyä itse juoksussa (määrä, teho) järkevällä tasolla. Suosittelen perus kuntosaliharjoitusta kerran viikkoon ja lisäksi kuntopyöräharjoitusta ja/tai uintia.

Kuntopyörällä voisit koittaa vaikka omaa suosikkiani jossa intervallina

4x(7+3min) 7min 100rpm kevyt, 3min 120rpm raskas veto. Tot 45min.

Uintina suosittelen vaparia eli perinteistä kroolaamista sillä tekniikalla kun osaa.

Link to comment
Share on other sites

Yhdyn kyllä noihin Pasin ajatuksiin. Ei kannata ihan kamalaa stressiä ottaa siitä, että harjoittelee niin kuin oikeaoppisesti pitäisi.

Minäkin kyllä pystyn täällä kertomaan kauniita ajatuksia harjoittelun rytmityksestä, ja lepopäivien merkityksestä. Nyt kun katsoo omaa v. 2007 harjoitustoteumaa, niin treenejä on tullut 63 kappaletta, ei yhtään lepopäivää, juoksukilometrejä joka viikko 70 km. Että se siitä harjoittelun järkevyydestä, ja SE vielä pitäisi juosta kesällä.

Jos triathlonkisoissa lopputulos olisi määräytynyt loppuajan, tyylipisteiden ja harjoituspäiväkirjan pisteytyksen mukaan, niin en olisi ollut kovin korkealla.

Mutta itse kysymykseen vielä se, että kannattaa kaikesta hurmoksesta huolimatta kuunnella elimistöä, ja nostaa määriä ja tehoja maltilla.

Link to comment
Share on other sites

Ei siitä liikaa kannata stressata tosiaan, stressihän on todistetusti suurin syy mm. flunssan puhkeamiseen..

Itse olen löytänyt maltin hommaan siten, että valitsen lajin rasituksen mukaan. Valitsen sellaisen lajin, jota pystyy suorittamaan kunnolla ja hyvällä tekniikalla

rasitustaso pysyessä hallinnassa. Kaikkihan voi vetää tietty överiksi, mutta kuitenkin. Koitan välttää nylkyttämistä ja panostan laatuun ja hyviin treeneihin, vaikkei lempilajia tulekkaan harrastettua kovin usein. Innostus harrastamiseen kuitenkin säilyy ja kehitystä on tapahtunut..

Esimerkkeinä

VK juosten, maastopyöräillen, hiihtäen vuoristoradalla...

PK sauvakävellen, maantiepyöräillen, jäällä hiihtäen...

PAL kävelyä, uintia

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy