Jump to content
Juoksufoorumi.fi


JH1

Miten paksussa lumessa juoksette?

Recommended Posts

Pääasiassa tampattua tietä tai polkua, jossa löysää pöperöä kelistä riippuen nyt ollut enempi tai vähempi. Yhdellä lenkillä on 200 metrin pätkä hankea melkein polviin.

Lumimyrskyssä on upea juosta. Siinä pysyy lämpimänä hyvissä varusteissa. Vesisateesta en ole oppinut nauttimaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

eilen oli kyllä hauska juosta, vaikka keskariksi tuli vain 6.15 min/km palauttavalla lenkillä. Tuuli oli melko lailla kinostanut lunta, joten välillä oli todella syvää hankea ja kun samaan aikaan tuli lunta vaakasuorassa, niin oli se vähän erikoinen fiilis. Mutta kun ei ollut kiire mihinkään ja ohjelmassa oli palauttava lenkki, niin se oli ihan hauskaa. Huomasi kyllä, että pehmeässä lumessa pystyy ihan hyvin juoksemaan, vaikka hanki olisi syvääkin. Ei toki mihinkään vyötäröön tai kainaloihin asti ollut lunta, joten siinä mielessä helpompaa kuin jossain pohjoisessa monesti talvella voisi olla. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eilen illalla lenkillä Aurajokea ympäröivillä pelloilla. Kova tuuli oli puhaltanut polut pitkiltä matkoilta näkymättömiin ja ja jalka upposi milloin vain nilkkaan, milloin polveen kun kun koetin arvella missä polku menee.

Muutaman sadan metrin päästä vaihtui parin sadan metrin pätkäksi kärrytietä. Kaikki oli tasaisen valkoista.

Muistin siinä menevän ojan molemmin puolin poikittan noin 50 metrin päässä. Tien alla rumpu.

Ojaa vähän näinkin muutaman metrin päässä kärrytiestä sellaista pientä kuoppavarjostumaa.

Muistin varassa koetin hämärän pimeässä suunnistaa kärrytietä. Välillä oli kovaa alla välillä jalka upposi syvemmälle.

Ojan kohdalla ehdin jo huokaista jalan painuessa vain nilkan verran lumeen ja tunsin tukevaa alla, kunnes seuraava askel humsahti syvälle.

Huomasin olevani vyötäröä myöten ojassa. Eikun ylös takaisin. Sepäs ei ollutkaan ihan helppoa.

Yrittäessäni ponnistaa vajosin aina vähän syvemmälle aina hartioita myöden. Pää oli vain ojasta näkyvillä.

Jotenkin täältä on päästävä, sillä näillä seuduilla juuri kulkijoita ole ainakaan pimeällä huonolla kelillä.

No aikani tepuloin. Koetin saada jalat ylemmäs, sillä pohjaa ei jalkojen alla tuntunut vastaan tulevan,

Pakkaslumeen sai helposti vyötärön korkeudelle tehtyä "hyllyn", johon sain itseni ensin selin ja siitä kyljelleen kiepsautettua.

Siitä pääsisikin sitten kieräytettyä pinnalle ja jatkoin kieritellen turvalliselle paikkaan pois ojasta.

Seisomaan taas uskaltauduttuani huomasin melkoisen kuopan missä olin tepuloinut. Kuin avannossa ilman vettä onneksi.

No talvinen seikkailu lenkistä tuli, jota en ole aiemmin kokenut.

 

Ja kyllä hangessa juoksu on totaalisesti erilaista ja raskasta polkuun verrattuna. Vaikka sekin on hyvää treeniä.

Kokolailla toisenlainen ponnistaa kuin kova asvaltti. Aika voimille otti lenkki ja oikaisin 3 km. Reilu 9 sain vain kasaan.

 

  • Like 2
  • Thanks 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juoksin eilen umpihankilenkin omalla pellolla, jossa paikoin lumi tuli melkein puolireiteen. Pääosin kyllä puolipohkeeseen. Reisimitassa ei toki ei enää voi puhua juoksusta. Oli rankkaa ja aika ihanaa, kun sai suht. lyhyessä ajassa päivän treenin hoidettua. Tänään onkin sitten saanut kolata ja lapioida lunta sellaiset neljä tuntia putkeen, joten jäi lenkki kokonaan tekemättä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 2.2.2019 at 21.43, pökkelö kirjoitti:

Huomasin olevani vyötäröä myöten ojassa. Eikun ylös takaisin. Sepäs ei ollutkaan ihan helppoa.

 

Toi muuten kannattaa muistaa, etta puuterilumeen voi hukkua. Esim Kanadassa, missa sita valilla sataa metri-kaupalla, hukkuu saanollisesti lumilautailijoita ja laskettelijoita lumeen. Siela kun kaatuu (ja on viela lauta tai sukset jalassa), ei passe kinoksesta enaa omin voimin pois.

Suomessa tuskin on niin paljon puuteria etta moista paasis tapahtumaan, mutta toi ojaan vajoaminen varmaan lahentelee sita. Eli vahan pitaa kuitenkin katsoa missa juoksee.

Suurempi riski on varmaan kompastuminen, varpaan lyominen johonkin tai jalan katkaiseminen jos se vajoaa piilossa olevaan koloon, mutta kuitenkin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon minä Suomessakin ollut eräsukset jalassa hartioita myöten puuterissa, kun pääsi tievan typpyrä yllättämään riekkoja hiihdellessä. Tuollaiseen kun kaatuu, niin ihan ensimmäisenä paras vaan maata paikallaan rennosti minuutti pari ja etsiä sopiva asento, että saa levätä ja rauhoittua. Seuraavaksi otetaan sukset irti, yksi kerrallaan, ja sitten taas levätään ja rauhoitutaan. Ja kun aika on soppeli, niin aletaan könytä sieltä kuopasta rauhakseen ylös. Itsellä kesti noin 40 minuuttia päästä takaisin suksien päälle. Jos tuossa painelee paniikkinappulaa, niin aikalailla uuvuksiin siinä itsensä saa ilman, että oikeastaan mihinkään suuntaan pääsee liikkumaan. Ei ole mikään kaksisen miellyttävä tunne, etenkin jos vielä sattunut aluksi sukset sopivasti ristiin, että polviin/nilkkoihin kohdistuu ikävä vääntö!

Share this post


Link to post
Share on other sites
2 tuntia sitten, Miska kirjoitti:

 

 

Suomessa tuskin on niin paljon puuteria etta moista paasis tapahtumaan, mutta toi ojaan vajoaminen varmaan lahentelee sita. Eli vahan pitaa kuitenkin katsoa missa juoksee.

 

Broidi horjahti 80-luvulla ladulta sivuun Lapissa ja humahti lumihankeen niin että jäi vain sukset näkyviin. Vedettiin hänet sieltä ylös. Jos olisi ollut yksin, olisi saattanut tukehtua sinne. Se oli sellainen hiihtämällä tehty latu mökin ja varsinaisen hoidetun ladun välissä.

 

Eilen pääsin itsekin toteamaan tuollaista puoleen reiteen menevää lumihankea. Uimarannan vieressä oli kinostanut ja siellä oli välillä tosiaan puoleen reiteen, mutta se ei ollut puuteria, eikä se siinä kyllä ollut juoksemistakaan. Yritin vain jollain tavalla harppoa sellaisten dyynien yli. Jos jossain oli valmis jalanjälki, astuin siihen. Yksi asia, mitä eilen lenkillä ihmettelin, oli se muotoutuneiden polkujen kapeus. Ne olivat maksimissaan 25cm leveitä, joten herää kysymys, kävelevätkö kaikki siellä jotenkin jalat peräkkäin. Se oli haastavaa juosta kun piti tähdätä siihen polulle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eilen olin tannekin tullut kunnon lumi-plajays. Raskasta oli lumi kun mitakin, mutta sita oli vaan 10-15cm, eli ei ihan rampimiseksi mennyt, mutta voimille otti. Hauskaa kuitenkin.

Sita rupesin ihmettelemaan, etta juoksin vaistomaisesti paljon enemman pakioilla kun tavallisesti, vaikka vauhtia oli vahan. Johtuikohan kengista (aika kovat polkujuoksu-GTX lenkkarit oli alla), vai siita etta pitaa askeltaa varovaisemmin, vaiko siita etta lumi vaan pakkautui kantapaan alle. Joka tapauksessa juoksutyyli oli ihan erilainen kun asfaltilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites
3 minuuttia sitten, Miska kirjoitti:

Eilen olin tannekin tullut kunnon lumi-plajays. Raskasta oli lumi kun mitakin, mutta sita oli vaan 10-15cm, eli ei ihan rampimiseksi mennyt, mutta voimille otti. Hauskaa kuitenkin.

 

talvi yllätti kaikki ilmeisesti, koska luin aamulla lehdestä, että koulut ovat tänään suljettu Landkreis Landshutissa ja Landkreis Kelheimissa, koska illalla oli kerrottu, että tulee liikennerajoituksia ja teitä suljetaan. 

 

Voi olla, että se juoksutekniikka on erilainen, vaikka itse käytän isoilla, pitävillä kuvioilla varustettuja maastojuoksukenkiä. Toinen päkiä on nimittäin kipeytynyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.



  • Talviale!

    Alennukset jopa -60%


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy