Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Ultra-Maileri

Juoksun aloitus pitkän tauon jälkeen

Recommended Posts

55 minuuttia sitten, 226 kirjoitti:

Ihan hyviä kommentteja tullut kun olin hiihtelemässä ja uimassa, ja haluan itsekin vähän pehmentää näitä sanomisiani.

Ihan selvästi palautumiseni on hitaampaa kuin nuorempana, mutta määräharjoittelu vielä onnistuu yllättävän hyvin. Tehoharjoituksia en pysty tekemään läheskään sitä määrää ja sillä teholla kuin 25-35 vuotiaana. Usein syke pk-treeneissä pyörii 100-120 huitteilla, joka ei tosiaankaan paljon kuormitusta lisää, vaikka tunteja tulee. Tietysti myös pitkä ja melko katkeamaton ura vaikuttaa siihen, että tällaisia määriä pystyy harjoittelemaan. Mukana on ollut myös jatkuvasti punttitreenejä 1-2 kertaa viikossa ja niissä painot yhä niin isot kun pystyy (yleensä 3-4 x 10 toistoa). Eli lihaspuolella sekä maksimivoima, että kestovoima ovat vielä aika lähellä all time high arvoja, etenkin jalkojen osalta. Enkä ole kenellekään kuntoilijalle suosittelemassa 700 tunnin vuosimääriä tai comebackia yrittävälle. Harjoittelun määrä ja tehon on oltava synkronissa kuntotasoon nähden ja urheilusta on myös osattava nauttia. En oikeastaan koskaan hiihdä metsäsuksilla sen takia, että se parantaisi kuntoa vaan pelkästään sen takia, että se on kivaa. Pojat ovat kutsuneet minun merkkaamia kävelyjä iskän huijaustunneiksi, joilla harjoituspäiväkirjaan saadaan lisää tunteja. Ei niitä tunteja kuitenkaan kovin paljon vuoteen tule ja olen merkannut vain ne kävelyt, jotka ovat yli 1 h mittaisia. Muuten nuo tunnit on kyllä ihan netto, eli ei sisällä mitään testotasoja kehittäviä esinahkan hypistelyjä yms. jumppia.

 

Tämä avasi hyvin asiaa. Noihin ajatuksiin on helppo samaistua. Ihan mielenkiinnosta, jos sopii, niin minkälaisia tuloksia paukuttelet nykyisin? Ilmeisesti olet viime aikoina harrastanut ultria, mutta miten kulkee matkat 10k....42,2k?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viimeiset ultrani juoksin vuonna 2016, jolloin olin vielä ihan ennätysvauhdissa. Vuonna 2016 juoksin Kajaanin Vartin aikaan 39.12. Aikaisempina vuosina noin 8-15 vuotta sitten juoksin sen 37 min molemmin puolin. Reitti tosin oli ennen eri, mutta melko vertailukelpoinen nykyiseen nähden. Vuonna 2017 kilpailin vain swimrunissa. Silloinkin vielä varsin tosissaan ja juoksuvauhdit melko helpolla reitillä noin 1 h matkalla olivat 4 min/km luokkaa märkäpukupäällä ja lättärit ja pullis matkassa. Viime kesänä nyrjäytin nilkkani kesäkuun alussa ja juoksut loppuivat vähäksi aikaa. Elokuussa kilpailin kaksi swimrunia ja juoksuvauhtiin oli tullut lisää noin 30 sek/km, eli vk vauhti noin 4.30/km ja pk vauhti noin 5.10 /km. Ilman tuota nilkan nyrjäyttämistäkin juoksuvauhti olisi ollut selvästi edellistä kesää huonompi, koska olin jo siirtynyt enempi kuntourheilijaksi verrattuna kolmeen edelliseen vuoteen ja oli muitakin terveydellisiä ongelmia, jotka haittasivat juoksua.  

 

Tuo nilkkavamma oli sitten niin sitkeä, että ei oikein tullut terveeksi koko viime syksynäkään. Kympin pystyin juoksemaan ja sen jälkeen alkoi taas kipuilemaan. Pariin viimeiseen kuukauteen en ole juossut ollenkaan, mutta keväällä mielellään juoksisin, jos terveys sallii. Maratonia en ole juossut moniin vuosiin. Nykyisellä juoksukunnolla ei olisi mitään mahdollisuuksia päästä alle 3 h, mutta kovalla juoksutreenaamisella  ja se voisi vielä olla juuri ja juuri mahdollista. Toisaalta ei kyllä ole mitään motivaatiota satsata maratonjuoksuun, kun en edes 3 h alituksesta saisi mitään kiksejä. Seuraava tavoitteeni on uida 1000 m testissä 31.1. moneen vuoteen alle 14 min tulos. Se on ehkä sitten viimeinen kerta alle 14 min, koska talven hiihtomäärät tuosta eteenpäin alkavat häiritä niin paljon uinnin tehoja, että vauhdit hieman hyytyvät. Juoksupuolella olen kyllä rajani löytänyt joka matkalla, joten ilman numerolappua mennään jatkossakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

saatan olla väärin rakennettu, mutta kun 55 on tullut mittariin kaikki treeni etenee vammojen ja niiden eston ehdoilla. vaikka ei treenaa rajusti ollenkaan. hillitön kuntohölkkääminen ei siis kulje palautumisen tai muilla ehdoilla.

vammat varmaan syntyy, koska repertoaarissa ei ole korvaavia lajeja. vielä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
8 tuntia sitten, Keijo! kirjoitti:

Vähän menee ohi siitä mitä yritin sanoa.  Eli on ihan fysiologinen fakta, että testosteronin määrä ja palautumiskyky laskee ikääntymisen myötä. Tätä voi ainoastaan hidastaa, ei kokonaan estää.  Ja kyllä, hidastamisessa auttaa säännöllinen harjoittelu ja varsinkin voimaharjoittelu, lepo jne jne.

Omalta taustaltani olen entinen  piirikunnallisen tason keskinkertainen  juniorijuoksija, ennätykset 800 m hieman alle 2.00 ja 1500 hieman yli 4.00.  Huomaan iän vaikutuksen hyvin selvästi kun vertaan tekemistä ja palautumista nyt ja ennen. 

 

Tämä voimaharjoittelu pointti on kyllä aavistuksen kahtiajakoinen väittämä, kun asiaa lähestyy näkökulmasta jota pitäisin voimaurheilijan näkökulmana: Kun minä teen kunnon voimatreenin niin se vastaa kovaa kestävyysharjoitusta, tämä on yks syy miksi minun kestävyysharjoittelu on PK-pohjaista ilman suuria tehollisia treenejä, viitaten ketjuun jossa käsiteltiin määrää ja intensiteettiä ja jossa käsittelin omaa kulunutta harjoitusvuottani. Tuskin se 50-vuotiaana yhtään ihanammaksi muuttuu, nyt olen 38-vuotias nuorukainen sentään.

 

Muistan lukeneeni jonkun hiihtäjän harjoittelua (nimeä en muista) joka totesi että jokainen voimaharjoitus on pidettävä tehollisena kestävyysharjoituksena kun puhutaan kokonaisrasituksesta. Tämä on kyllä ollut kullan arvoinen ohje omaa harjoittelua ajatellen ja tuntuu pitävän paikkansa ihan käytännön tasolla. Joku 5x5 (eli 5 sarjaa 5toistoa), joka tehdään siis aika lailla oman kapasiteetin rajoilla vastaa varmaankin rasitustasoltaan 5x5min MK-vetoja, 5 minuutin palatuksin. Karkeasti, todella karkeasti. Eli ihan ilmaiseksi noita ei tehdä ja jos tavoite on kestävyyskunnon optimointi vaikkapa juoksuun niin väittäisin että että aika pian ne kääntyy tavoitetta vastaan (kuten itselläni on käynyt jo aika päiviä sitten).

 

Toki jos voimatasot nostaa tietylle tasolle eikä siitä pyri nostamaan enää ollenkaan (eli käytännössä tekee saman voimatreenin kuukaudesta ja vuodesta toiseen), mutta siitä huolimatta se ei ihan ilmaiseksi tule ja vielä tärkeämpi kysymys on se että mikä on riittävä voimataso? 

 

Eli kysymys kuuluu että missä vaiheessa voimaharjoittelu vielä on palautumista palvelevaa ja missä vaiheessa kääntyy sitä vastaan? Mitä vanhemmasta henkilöstä on kyse niin sitä tarkempi tämä asioiden balanssi on; On helppo heitellä väittämiä että voimatreeni tehostaa hormooniprofiilia. No ehkä, mutta se ei tarkoita ettäkö se palvelisi välttämättä palautumista, vai etteikö se jopa kääntyisi palautumista vastaan. 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tee voimatreeniä sen takia, että se nostaisi hormonitasoja tai parantaisi palautumista. Teen sen takia, että näissä lajeissa tarvitaan jonkun laisia voimatasoja, jotta vauhti olisi parempi tai edes pysyisi samalla tasolla. Juoksussa pitkillä matkoilla pärjää varmaan ilman voimatreeniäkin, mutta uinnissa, hiihdossa ja triathlonissa se on minulle varsin tärkeää. Juoksussakin voi voimatreenistä olla hyötyä, eikä edes maksimivoiman treenaaminen minulla haittaa juoksua. Johtuen siitä että olen aika luuseri voiman kehittymisen osalta ja voin huoletta kehittää voimaa saamatta liikaa lihaksia.

 

Triathlonissa yksi selvä syy pyöräilyn heikkouteen oli pitkään se, että jaloissa oli uintitaustan jäljiltä ihan liian vähän voimaa, jotta pyörä kulkisi kovempaa. Voimatreeni kyllä haittaa muuta harjoittelua ja sen puoleen voimaharjoittelua kannattaa vähän rytmitellä niin, että isoimmilla määrä ja tehokausilla voimaa ei tee yhtään tai vain ylläpitävästi kerran viikkoon. Ei minulla kyllä mitään varsinaisia tehokausia ole, mutta jos kesällä kilpaillaan, niin keväällä ja kesällä tehoa on enemmän kuin syksyllä ja talvella. Mutta on sitä tehoa talvellakin. En tee pelkästään yhtä voimatreenimallia, mutta kestovoimani on niin hyvä maksimiin nähden, että ei ole tarvetta vääntää kuntopiiriä tai pitkiä sarjoja kovinkaan usein. Jos en tee voimaharjoittelua, niin voimatasot putoavat aika paljon ja ihan sama on ollut muillakin valmennettavillani, joten voimaa pitää vaan tehdä senkin takia, että edes saavutettu taso säilyy.

 

Usein voimatreeni painaa uintiharjoituksen taustalla, vaikka edellispäivänkin voimatreeni, mutta kun en tuota tervettä väsymystä osaa pelätä, niin antaa vaan painaa. Nykyisin liikaa kuvitellaan, että harjoittelemaan ei voi lähteä, jos ei ole vielä palautunut edellisestä harjoituksesta. Ei se niin mene. Välillä pitää treenata, vaikka ei kuljekaan mihinkään. Elimistöä pitää osata käyttää rajoilla, jotta kehitystä voi saada aikaiseksi. Tämän vuoksi tällaiset jatkuvat neuvot keventelyn, palauttelun, ravinnon, henkisen harjoittelun yms. hermotuksen ylivoimaisuudesta saa minulla aina karvat pystyy, kun olen kuitenkin omalla urallani tuhanteen kertaan huomannut, että vain kova harjoittelu tuo tulosta, muu on peruskauraa, joka pitää hallita, mutta hifistelyllä ei ole mitään vaikutusta tulokseen. Mutta samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että sen enempää ei kannata treenata kuin mitä kunto kestää.

Share this post


Link to post
Share on other sites
18 minuuttia sitten, 226 kirjoitti:

Juoksussakin voi voimatreenistä olla hyötyä, eikä edes maksimivoiman treenaaminen minulla haittaa juoksua.

 

Pahinta on juuri perusvoimatreeni minun kokemuksen mukaan, ne pistää lihaksiston tukkoon. Ja 5 toiston sarjat vielä on tuota, vaikka niissä hermostollinen puolikin on. Maksimivoimapäivän jälkeen jalat saattaa olla todella virkut, ja monesti parhaat juoksut on tulleet juuri noiden jälkeen. Mutta kohtuu pitää osata pitää ja helposti läikähtää yli.

 

Ja voihan voimatreenit auttaa lihasten aktivaatioon.

 

37 minuuttia sitten, 226 kirjoitti:

Johtuen siitä että olen aika luuseri voiman kehittymisen osalta ja voin huoletta kehittää voimaa saamatta liikaa lihaksia.

 

Minun ajattelumalli on se  että lahjattomuus ei yleensä ole se "ongelma", vaan se mihin satsataan: Eli että mihin haluaa keskittyä. Itsellä jos/kun voimatasojen nostaminen on selkeä tavoite niin silloin vaan on aika vaikea keskittyä mihinkään muuhun teholliseen harjoitteluun, ainoa mikä sujuu on PK-treeni koska se ei vaadi käytännössä mitään henkistä panostusta. Tämän takia minusta huomio että (kehittävä) voimatreeni vastaa tehollista kestävyystreeniä on erittäin hyvä ja käytännöllinen kun miettii oman harjoittelun sisältöä ja painostusta.

 

Ja sama toisinpäin, aikaan kahvakuula-aikana kun olin saavuttanut tarvittavat voimatasot lajin kannalta niin loppuaika vuotta meni samoilla voimatasoilla ihan siksi että päähuomio oli lajitreeneissä eikä voimatreeneihin panostamiseen riittänyt enää virtaa kun lajihommelit oli saatu alta pois.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tarkennan vähän näitä termejäni. Varsinaisesti maksimivoimaa 1-3 toistoa en treenaa ollenkaan, koska siinä vammariskit ovat turhan suuret ja vaatii kaverin esim. penkkipunerruksessa. Maksimia kehitän tai maksimin huononemista pyrin välttämään juuri noilla perusvoimaharjoituksilla. Viime voimatestissä marraskuussa 2018 minun penkin maksimi oli 75 kg ja kestotestiin otin 40 kg painon, jolla jaksoin tehdä sen 50 toistoa, jota pidimme ns. tappisuorituksena kestotestissä. Eli jos sen saa, niin enempää ei tarvitse yrittää. Kestotestissä painot ovat noin 50-55 % maksimista, paitsi jalkaprässissä noin 65 % maksimista. Tein marraskuun kestotestissä kaikissa liikkeissä 50 toistoa, eli tappisuorituksen. Triathlonistille sellainen noin 30 toistoa on ihan hyvä kestovoimataso, eli minulla maksi on heikko kestoon verrattuna ja kesto puolestaan järjettömän vahva maksimiin verrattuna.

 

Luuseri voiman suhteen tarkoittaa minulla juuri sitä, että maksimi on huono ja kehittyy varsin huonosti keskimääräiseen tallaajaan nähden. Voiman suhteen ihmiset ovat hyvin erilaisia ja se pitää huomioida punttitreenien osalta. Joku ei tarvitse punttisalia ollenkaan ja jollain muulla voima voi nimenomaan olla se osa-alue, joka eniten rajoittaa kehitystä.   

Share this post


Link to post
Share on other sites
1 tunti sitten, ForrestG kirjoitti:

Jotkut miettivät tälläisestä harjoittelumetodista seuraavaa ylikuntopeikkoa. Heille olen yleensä todennut, että kontrolloidusti saatu yliharjoittelutilahan on hyvä asia. Oppii samalla tuntemaan omia rajojaan, ja seuraavalla kerralla EHKÄ pystyy jo vähän paremmin välttämään sitä. Sikäli jos ei vielä sittenkään, niin varmaan jo kymmenennen kerran jälkeen. Tai jos on yhtä hidas oppimaan kuin minä, niin saattaa vaatia useamman kymmenen kertaa, mutta ainakin oppii tiedostamaan, että sellainen on aina mahdollista saavuttaa.

 

Olen vanhaa sukupolvea ja oppinut harjoittelemaan ennen sykemittareita(vaikka onhan mulla sellainenkin jo toistakymmentä vuotta ollut). Omalla kohdalla selkeä liikarasitus on periaatteessa aina johtanut flunssaan, mikä on tosi huono harjoituskehityksen kannalta.

Eli kysymys onkin että miten huomaat rajojen tulevan vastaan?

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
1 tunti sitten, 226 kirjoitti:

 

Luuseri voiman suhteen tarkoittaa minulla juuri sitä, että maksimi on huono ja kehittyy varsin huonosti keskimääräiseen tallaajaan nähden. Voiman suhteen ihmiset ovat hyvin erilaisia ja se pitää huomioida punttitreenien osalta. Joku ei tarvitse punttisalia ollenkaan ja jollain muulla voima voi nimenomaan olla se osa-alue, joka eniten rajoittaa kehitystä.   

 

Naiset ja kestävyysurheilevat miehet on sikäli omaa luokkaansa että maksimivoimaa pitää treenata eritavalla kuin "keskimääräisen" miehen. Suora hyöty intensiteetistä voi olla varsin heikko, vaan asiaa pitäisi lähestyä enemmän volyymin kautta... Harjoituksia tulisi tehdä tiheämmin ja tehdä useampia sarjoja ja niin edelleen. Mutta maksimi kehity jos ei tehdä 1-3 toiston sarjoja, se pätee niin miehiin kuin naisiinkin. Mutta esimerkiksi naisilla vaan se 1-3 toiston maksimisuoritus ei rasita hermostoa niin paljon kuin keskimääräisellä miehellä ja samaa sanotaan kestävyysurheilevista miehistä, siksi tällä toistoalueella voi ja pitää tehdä enemmän töitä kuin keskimääräinen mies, onko tämä sitten luuseriutta vaiko henkilökohtainen ominaisuus joka pitää ottaa huomioon ja jota voi käyttää jopa hyväksi? 

 

Maailman kovin maastavetotulos suhteessa oman kehon painoon on 53 kiloisen naisen hallussa. Yli 4 kertaa oman painon verran nosti. Joku jos olisi väittänyt näin 10 vuotta sitten niin hulluna olisi pidetty, koska 'naiset vaan ovat luontaisesti heikompia eivätkä sovellu voimaurheiluun kuten miehet'.

 

Mutta ymmärrän pointtisi sikäli että kun sinulla on selkeät tavoitteet kestävyysurheilun puolella.

 

1 tunti sitten, ForrestG kirjoitti:

Monesti olen tehnyt todella hyvin onnistuneita ja kehittäviä harjoitteita iltapäivästä, vaikka aamulla ei ole meinannut päästä vielä sängystä, tai aamulenkillä meno on ollut ihan vanhan ukon köpöttelyä. 

 

 

Tämä on totta ja minua häiritsee se kun porukka väittää tietävänsä esimerkiksi aamulenkin tai lämmittelyiden aikana että kannattaako tehdä treeniä. Jos noin on niin kateeksi käy, minulla ei ainakaan kroppa tunne itseään noin hyvin vaan pakko on ainakin yksi veto/sarja koittaa tehdä ennen kuin uskaltaa tämmöisiä johtopäätöksiä mennä tekemään. 

 

Parhaimmillaan minulla on mennyt niin että kun on ollut tarkoitus tehdä kova harjoitus niin se päätyy ensimmäiseen työosuuteen kun kroppa ei vaan herää, sitten on mennyt päiväunille jolloin on tuntenut että kroppa alkaa sykähdellä hereille, sen jälkeen on voinut tulla paras treeni pitkään aikaan. Monesti ihan puhdas vitutus tuntuu olevan hyvää polttoainetta.

 

Muutenkin olen samaa mieltä siitä että ei sitä ylirasitusta kannata pelätä, jos menee yli niin sitten menee, tietääpähän ainakin että on törmätty jonkinlaiseen raja-aitaan.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
2 tuntia sitten, X66 kirjoitti:

Eli kysymys onkin että miten huomaat rajojen tulevan vastaan?

 

Unenlaatu alkaa kärsimään.

 

Aluksi nukun levottomasti, jonka jälkeen tilan pahentuessa heräilen yöllä ja jään valvomaan, ja lopuksi nukkuminen on todella hankalaa.

 

Ensimmäisistä uni oirehdinnasta voi jatkaa samalla treenisysteemillä noin 14-20 vuorokautta, ennen kuin se alkaa vaikuttamaan oikein negatiivisesti suorituskykyyn. Loppuvaiheessa ruokahalu vähenee ja ruoka rupeaa kuvottamaan. 

 

Ennen oli myös rytmihäiriöt selkeä merkki liian kovasta rasituksesta. Sikäli tuli rytmihäiriökohtauksia useasti päivässä, niin tiesi että nyt on liian tiukilla ja käytännössä peli menetetty, jos pääkisa on 1-2 viikon sisällä. Tämä rytmihäiriö hoidettiin aikoinaan pois.

 

summasummarum. Unen laatua ja määrää käytän nykyisin helpoimpana mittarina. Jos pari viikkoa unet menee huonosti, niin sitten pitää keventää, ettei kunto romahda. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerron hyvän esimerkin siitä, miten voima tarttuu eri henkilöihin eri tavalla. Aikoinaan 90-luvulla tein yhden valmennettavani kanssa voimatestit joskus syyskuun lopussa ja joulukuun lopussa. Kumpikin meistä oli hyvässä kehitysiässä, joten mitään vanhuusjuttuja ei tarvitse huomioida. Ekassa testissä kummankin maksimi jalkaprässissä oli 230 kg + teline. Sitten treenasimme varsin rankan noin 3 kk mittaisen voimakauden, tehden samat voimaharjoitukset. Joulukuun lopun testissä minun prässimaksimi oli 260 kg + teline ja Tomi teki 400 kg:lla + teline, kolme toistoa. Sen enempää en antanut hänen laittaa painoja, koska pelkäsin, että polvilumpiot lentävät kattoon. Hän olikin sitten seuraavana kesänä minua parempi tempokympin pyöräilyssä, mutta jalkojen huima voimataso alkoi jo selvästi haitata juoksua. Ei niinkään pelkkää juoksua, mutta triathlonkisan juoksua, jossa jalkalihaksia on jo rassattu rankasti ennen juoksuosuuden alkua.  

Share this post


Link to post
Share on other sites
16 minuuttia sitten, 226 kirjoitti:

Kerron hyvän esimerkin siitä, miten voima tarttuu eri henkilöihin eri tavalla. Aikoinaan 90-luvulla tein yhden valmennettavani kanssa voimatestit joskus syyskuun lopussa ja joulukuun lopussa. Kumpikin meistä oli hyvässä kehitysiässä, joten mitään vanhuusjuttuja ei tarvitse huomioida. Ekassa testissä kummankin maksimi jalkaprässissä oli 230 kg + teline. Sitten treenasimme varsin rankan noin 3 kk mittaisen voimakauden, tehden samat voimaharjoitukset. Joulukuun lopun testissä minun prässimaksimi oli 260 kg + teline ja Tomi teki 400 kg:lla + teline, kolme toistoa. Sen enempää en antanut hänen laittaa painoja, koska pelkäsin, että polvilumpiot lentävät kattoon. Hän olikin sitten seuraavana kesänä minua parempi tempokympin pyöräilyssä, mutta jalkojen huima voimataso alkoi jo selvästi haitata juoksua. Ei niinkään pelkkää juoksua, mutta triathlonkisan juoksua, jossa jalkalihaksia on jo rassattu rankasti ennen juoksuosuuden alkua.  

Tuosta saisi melko mielenkiintoisia spegulaatioita lahjakkuudesta, taustoista, vipuvarsista, absoluuttisesta lihasvoimasta sekä hermotuksesta jne.  Asiasta jos jotain ymmärtäisin, niin speguloisin enemmän, mutta nyt vain jään miettimään mielessäni kuinka monenlaisia erillaisia syy/yhteyksiä erilaisiin kehityskäyriin keksin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
2 tuntia sitten, second kirjoitti:

Mutta maksimi kehity jos ei tehdä 1-3 toiston sarjoja, se pätee niin miehiin kuin naisiinkin.

Tämän asian olen sisäistänyt myös samalla tavalla. Kollega mikä nuorempana nosteli SE rautoja vanhoissa painoluokassa totesi: kaikki toistot mitkä menevät yli 5 kappaleen ovat kestävyysurheilua 😀. Pakko kait minun on se uskoa, kun vanhoilla painoluokilla jossain 82 tjsp luokassa mavettanut 340kg kardaani tälläistä minulle opettaa. Referenssit kovemmat asian suhteen kuin itselläni. 

 

Itse en tee mavea, kyykkyä tjsp yli 5 toiston sarjoja, koska jalkani ovat saaneet elämänsä aikana sitä ”kestävyysurheilua” ihan tarpeeksi.

 

Toisekseen mielestäni helpompi kontrolloida tekniikkaa 1-5 toiston ajan keskittyneesti, kuin maitohapoilla 8-15 toiston ajan, joten näin olen miettinyt loukkaantumisriskin pienemmäksi. Muutenkin jalkani sekä perseeni (oikeasti koko kroppani)ottaa lihasmassaa sen vertaa tehokkaasti, että äkkiä minua luullaan joksikin iljettäväksi fitness tai crosfistaus muka-urheilijaksi jos vedän toistoja 8-15 kappaleen väliin ja lihaksia on vähän joka puolella. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä


  • Talviale!

    Alennukset jopa -60%


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy