Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Ultra-Maileri

Juoksun aloitus pitkän tauon jälkeen

Recommended Posts

9 tuntia sitten, 226 kirjoitti:

Ja mitähän asiantuntijaraati olisi sanonut, jos olisin kysynyt, että voiko aamutreeniin lähteä ilman aamiaista tai ihan kevyellä aamiaisella. 

 

Kyllä asiantuntijaraati tuon nykyään hyväksyy, ja tutkimusten mukaan matalatehoisella paastotreenillä näyttäisi olevan fysiologisia hyötyjä. Normikamaa nykyään.

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites
49 minuuttia sitten, Pexrun kirjoitti:

Tosin iltapalani ovat kohtuullisen tukevia, usein lämmin ateria ja päälle leivoskahvit malliin Lasse Viren 🙂

 

Mä en syö koskaan iltapalaa. Kun vetää klo 21 päivällisen kunnolla (joskus syömiseen menee jopa tunti) ei tartte mitään iltapalaa enää. Koko termi iltapala on kummallinen, en ole koskaan kuullut elävässä elämässä sitä käytettävän. 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä tutkimuskysely ei ollut Jyväskylän Yliopiston, vaan Helsingin Yliopiston lähettämä. Voi olla, että siinä mainitussa 10 hengen ryhmässä oli myös Jyväskylän väkeä. Olen kyllä melkein varman, että tuon kyselyn lähettänyt ryhmä on sitä mieltä, että väittämä aamulenkin tekemisestä ilman aamiaista olisi ehdottomasti väärä. Minulla on kyllä vielä tuon kyselyn lähettäneen henkilön nimi ja sähköpostiosoite, joten voisin tyhmänä turistina kysyä.   

  • Haha 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
13 minuuttia sitten, Pasi_P kirjoitti:

 

Kyllä asiantuntijaraati tuon nykyään hyväksyy, ja tutkimusten mukaan matalatehoisella paastotreenillä näyttäisi olevan fysiologisia hyötyjä. Normikamaa nykyään.

Joo, eikö tuo ole aika vanha juttu. Naisille tuo ei käsittääkseni tuo samanlaisia etuja kuin miehille, eikä miestenkään nälkiintymään kannata päästä eli jossain vaiheessa päivää on syötävä vähä reilummin. Nuo paremmat maratoonarit taitaa tehdä pari kolme treeniä viikkoon hiilarivarastot tyhjinä. Sillon on kyllä kroppa jo hyväs kuosis ku näitä tarvii tosissaan miettiä, aamutreenit tosiaan tulee varmaan aika usein näin tehtyä sen enempää miettimättä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksi kysymys oli tämä, ja sen perässä minun spekulaatiot ja hänen vastaus.

1. Illalla tehdyn treenin jälkeen ei tarvitse syödä kunnon ateriaa, vaan pelkkä välipala riittää. 

Tämä riippuu ihan treenin pituudesta. Jos kyseessä on vähemmän hiilihydraatteja kuluttanut treeni, niin kevyempi iltapala riittää, mutta jos takana on vaikka 2 h harjoitus, niin hiilihydraattipula hidastaa palautumista aamuun asti. Unensaannin kannalta voi myös olla merkitystä sillä onko maha liian täynnä, ettei pysty nukahtamaan tai onko jopa liian nälkä, jotta ei pysty nukahtamaan.

 

Vastaus:

Totta kai treenin kesto ja teho vaikuttavat aina, mutta kyllä nuorelle kestävyysurheilijalle on suuren kokonaisenergiankulutuksen kannalta tärkeää, että myös iltatreenin jälkeen syödään kunnon ateria, jotta turvataan se, että palautuminen käynnistyy.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Offtopic sen kun pahenee, mutta Killianin "kahdesti Mt Everestille -viikon sisällä" -tempaus on aika vahvasti todistettu feikiksi eli Killian ei kummallakaan yrityksellä käynyt Everestin huipulla. Tai sanotaanko niin, että vahvoista tämän suuntaisista todisteista huolimatta Killian ei ole toimittanut vaadittuja todisteita huipulla käymisestä vaikka pienempien nyppylöiden huiputuksista hänellä kyllä on GPS-trackit, valokuvat ja kaikki tarpeellinen ja paljon tarpeetontakin dataa todisteena. Jostain syystä koko "Summits of my life" -projektin tärkein nousu "unohtui" dokumentoida asianmukaisesti? Sounds legit.

 

Niin ja minähän olen ollut ja olen edelleen Killian Jornet -fani, mutta silti en usko hänen käyneen Mt Everestin huipulla. Jornetin hapenottokyvyllä hänestä olisi voinut tulla myös huippuluokan ammattipyöräilijä tai hiihtäjä, mutta mies valitsi vuoret - tai kenties vuoret valitsivat hänet.

 

"Summits of my life" -projektia tukeneille sponsoreille (joukossa mm suomalainen  Amer Sports) ei tietenkään enää tässä vaiheessa voi sanoa, että reisille meni, antakaa lisää rahaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tuonut tätä ravintokyselyä esille yksitäisten kysymysten takia, vaan sen takia, että se osoittaa jotain suomalaiseen huippu-urheiluun liittyvästä putkikatseisuudesta. Kun tällaisiin kysymyksiin on olemassa vain oikea tai väärä vastaus, niin vastaavasti kuljetaan silmät ummessa monessa muussakin valmennukseen liittyvässä asiassa. Minusta melko hyvä asenne on se, että hieman kyseenalaistaa kaiken mitä lukee ja kuulee ja lisäksi uskaltaa kokeilla jotain mitä ei edes opeteta. En usko, että maailman huipulla on ketään, joka vaan kopioisi muilta kuulemaa tai luettua tietoa. Ihmiset ovat erilaisia ja ihminen muuttuu iän ja harjoittelun myötä. Jopa entinen heikkous voi muuttua vahvuudeksi tai toisinpäin.

  • Like 6

Share this post


Link to post
Share on other sites
49 minuuttia sitten, 226 kirjoitti:

En tuonut tätä ravintokyselyä esille yksitäisten kysymysten takia, vaan sen takia, että se osoittaa jotain suomalaiseen huippu-urheiluun liittyvästä putkikatseisuudesta. Kun tällaisiin kysymyksiin on olemassa vain oikea tai väärä vastaus, niin vastaavasti kuljetaan silmät ummessa monessa muussakin valmennukseen liittyvässä asiassa. Minusta melko hyvä asenne on se, että hieman kyseenalaistaa kaiken mitä lukee ja kuulee ja lisäksi uskaltaa kokeilla jotain mitä ei edes opeteta. En usko, että maailman huipulla on ketään, joka vaan kopioisi muilta kuulemaa tai luettua tietoa. Ihmiset ovat erilaisia ja ihminen muuttuu iän ja harjoittelun myötä. Jopa entinen heikkous voi muuttua vahvuudeksi tai toisinpäin.

Eiköhän toi kyseenalaistaminen ja soveltaminen sovi ihan kaikille tasoille, jopa tänne harrastelijafoorumille. Itse veikkaan että parhaan lopputuloksen saa jos sen kyseenalaistamisen pystyy tekemään suht positiivisesti ilman "ei ne mitään siellä yliopistolla tms osaa"  asennetta.  

1 tunti sitten, Reenaaja kirjoitti:

 

En katsonut videota, mutta onko Kilian Jornet aloittamanssa juoksuharrastusta pitkän tauon jälkeen? 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo olen samaa mieltä. Olen muuten itsekin ollut LUT:ssa (Lappeenrannan Teknillinen yliopisto) tutkijana ja sen puoleen minulla ei ole mitään ennakkoasennetta tutkimustyötä kohtaan. Risoo vaan tällainen asenne, joka tässä ravintotutkimuksessa oli. Olen kuitenkin sitä mieltä, että suomalaisessa urheiluvalmennuksessa ja tutkimuksessa keskitytään ehkä liikaa epäoleellisten asioiden tutkimiseen ja samalla kokonaiskuva vähän hämärtyy.   

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
1 tunti sitten, 226 kirjoitti:

Yksi kysymys oli tämä, ja sen perässä minun spekulaatiot ja hänen vastaus.

1. Illalla tehdyn treenin jälkeen ei tarvitse syödä kunnon ateriaa, vaan pelkkä välipala riittää. 

Tämä riippuu ihan treenin pituudesta. Jos kyseessä on vähemmän hiilihydraatteja kuluttanut treeni, niin kevyempi iltapala riittää, mutta jos takana on vaikka 2 h harjoitus, niin hiilihydraattipula hidastaa palautumista aamuun asti. Unensaannin kannalta voi myös olla merkitystä sillä onko maha liian täynnä, ettei pysty nukahtamaan tai onko jopa liian nälkä, jotta ei pysty nukahtamaan.

 

Vastaus:

Totta kai treenin kesto ja teho vaikuttavat aina, mutta kyllä nuorelle kestävyysurheilijalle on suuren kokonaisenergiankulutuksen kannalta tärkeää, että myös iltatreenin jälkeen syödään kunnon ateria, jotta turvataan se, että palautuminen käynnistyy.

 

välipala. Miten illalla voi syödä välipalan ilman päivällistä? Eikö se väli-etuliite tarkoita, että jotain isompaa on tulossa? Välipala ja iltapala ovat jotain kummia termejä, jota en ole koskaan kuullut kenenkään oikeasti käyttävän. Tulee mieleen jotkut Heikki ja Kaija -tyyliset tv-ohjelmat, jossa istutaan keittiössä ja syödään jotain voileipiä? Kuka oikeasti istuu keittiössä ja kuka oikeasti syö voileipiä? 

 

Olen ihmetellyt ruokailun yhteydessä monia asioita muutenkin. Yksi asia on se, kun Suomessa jotkut kertovat käyvänsä jo aamupäivällä lounaalla. En ole koskaan tajunnut sitä asiaa, kunnes olen löytänyt ratkaisun Wikipediasta. Se täytyy olla heillä historian painolastia geeneissä. Wikipedia kertoo nimittäin ruokailusta seuraavaa: 
 

Lainaa

Es gibt in Europa kein einheitliches Mahlzeiten-Schema. In Deutschland breitete sich im Mittelalter allmählich die Gewohnheit aus, drei statt zwei Mahlzeiten pro Tag einzunehmen. Das erste Frühstück am Morgen fand für die einfache Bevölkerung bereits zwischen 4 und 6 Uhr statt und bestand aus Suppe und Brot. Zu Mittag gegessen wurde um 10 oder 11 Uhr, das Abendessen gab es dann um 18 oder 19 Uhr. Der Adel beschränkte sich zu dieser Zeit noch auf zwei Mahlzeiten; er frühstückte nach der Frühmesse und nahm die Hauptmahlzeit nachmittags um 15 oder 16 Uhr ein, die sehr reichhaltig sein konnte. Anfang des 18. Jahrhunderts setzten sich auch in den Oberschichten drei Mahlzeiten durch und das Mittagessen wurde um 13 Uhr serviert, während das einfache Volk bereits um 12 Uhr aß.

 

Eli keskiajalla tavallinen kansa söi aamupalan klo 4-6, lounaan klo 10 tai 11 ja illallisen klo 18 tai 19, mikä näkyy ehkä vieläkin joillain geeneissä tai jossain, kun pitää syödä niin älyttömän aikaisin. Aateliset puolestaan tuohon aikaan söivät vain kahdesti. Aamumessun jälkeen aamupalan ja klo 15 tai 16 pääruokailun, mikä saattoi olla todella runsas. 1700-luvulla sitten tuli yläluokillekin kolme päivittäistä ruokailua ja lounas tarjoiltiin klo 13, kun tavallinen kansa ruokaili jo klo 12.

 

Itse olen aina noudattanut tuota klo 13 lounasaikaa. Etelä-Euroopassa se on luontevaa, koska yleensä toimistot ja kaupatkin ovat kiinni esim. klo 12.30-14.30 ja ravintolat puolestaan juuri tuolloin auki. Muuallakin se 13 on luonteva lounasaika, sillä on ehtinyt tulla jo aamun jälkeen vähän nälkä, eikä muodostu sitten liian kovaa nälkää ennen treeniä ja ennen kuin ehtii sen treenin jälkeen syömään päivällisen siinä klo 21. Viikonloppuisin noudatan tuota keskiaikaista aatelista tapaa ilman mitään messua. Syön aamupalan, menen uudestaan sänkyyn lepäämään, sitten nousen ylös ja lähden lenkille. Lenkin jälkeen syön aina lounaan klo 16. Syön niin paljon, ettei tarvitse toista ruokailua viikonloppuisin järjestää. Illalla tulee yleensä valmistettua joku hyvin pieni annos, jonka merkitys on enemmänkin symbolinen. Toki siitä saa kaloreitakin jonkun verran, mutta pääsääntöisesti kyse on enemmänkin siitä, että pääsee testaamaan jotain tietyntyyppisiä juttuja, mitä on nähnyt vaikkapa jossain ohjelmassa. Se on enemmänkin kulinaristinen nautinto tai jonkinlaista ajanvietettä kuin mitään sellaista, mistä varsinaisesti tulisi niin paljon syötyä. Kaikenlaisia meksikolaisia, italialaisia tai vastaavia skidejä juttuja on ihan jees väsätä, vaikka niiden syömisellä on enemmän juurikin symbolinen merkitys. Ja onhan se hauska ottaa samalla lasillinen viiniä.

 

Monesti tuollaiset ravitsemusterapeutit ja vastaavat eivät ole ikinä eläneet mitään normaalia elämää. Tuollaiset voileivät ja vastaavat eivät tulisi kuuloonkaan, sillä kyllä joka päivä pitää tarjoilla hyvin mietittyjä ateriakokonaisuuksia viineineen ja muine asiaankuuluvine asioineen. Ei se ole pelkkää polttoainetta se ruoka. Muut oppivat tuollaiset asiat jo pikkulapsina, niin osa jossain yliopistoissa ei opi ikinä. Ovat tomppeleita.

Share this post


Link to post
Share on other sites
22 minuuttia sitten, 226 kirjoitti:

Joo olen samaa mieltä. Olen muuten itsekin ollut LUT:ssa (Lappeenrannan Teknillinen yliopisto) tutkijana ja sen puoleen minulla ei ole mitään ennakkoasennetta tutkimustyötä kohtaan. Risoo vaan tällainen asenne, joka tässä ravintotutkimuksessa oli. Olen kuitenkin sitä mieltä, että suomalaisessa urheiluvalmennuksessa ja tutkimuksessa keskitytään ehkä liikaa epäoleellisten asioiden tutkimiseen ja samalla kokonaiskuva vähän hämärtyy.   

 

Tutkimustyössä on myöskin mahdollista vaikuttaa saatuun lopputulokseen jo pelkästään sillä, mitä kysyy. Lisäksi dataa käytetään yleensä testaamaan teoriaa, eikä alusta alkaen pyritä luomaan teoriaa nollasta siitä datasta. Tämähän on yksi syy, minkä vuoksi kaikenlaiset lobbaritkin rahoittavat tutkimustyötä, koska jos on vähäänkään mahdollista saada jotain tutkimustuloksia, mitkä tukevat esitettyjä väitteitä, antaa se heille sitten mahdollisuuden rummuttaa sitä omaa asiaansa. Elintarviketeollisuus, MTK ja kaikenlaiset THL:n kaltaiset asenteelliset laitokset ovat niitä, jotka rahoittavat tuota tutkimusta. Tuli muuten mieleen huvittava tapaus viime vuosikymmeneltä. Otin kerran salille mennessäni mukaani Kauppalehden ja luin siellä siitä lehdestä Keskon rahoittaman uuden kauppakorkeakoulun kaupan professorin haastattelun ja hän kertoi siinä haastattelussa, että Lidl on ainoastaan täydennysostospaikka. Minusta koko haastattelu oli ihan skeidaa, mutta ymmärsin sen pointin eli Kesko maksaa ja se vaikuttaa. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
35 minuuttia sitten, 226 kirjoitti:

Joo olen samaa mieltä. Olen muuten itsekin ollut LUT:ssa (Lappeenrannan Teknillinen yliopisto) tutkijana ja sen puoleen minulla ei ole mitään ennakkoasennetta tutkimustyötä kohtaan. Risoo vaan tällainen asenne, joka tässä ravintotutkimuksessa oli. Olen kuitenkin sitä mieltä, että suomalaisessa urheiluvalmennuksessa ja tutkimuksessa keskitytään ehkä liikaa epäoleellisten asioiden tutkimiseen ja samalla kokonaiskuva vähän hämärtyy.   

Eikö tuossa ollut kuitenkin kyse junioriurheilijoiden valmentajille lähetettävästä kyselystä? Siitä joukosta löytyy nimittäin aika paljon isejä ja äitejä joiden tietämystä varmaan kannattaakin silloin tällöin kartoittaa. Ainakin meilläpäin kun siirrytään urheilukouluiästä juniorisarjoihin niin osalla SM-tasollakin pärjäävistä junnuista on hankaluuksia löytää osaavaa valmentajaa jolloin sen roolin ottaa jompikumpi vanhemmista.

 

Tuosta urheilututkimuksen tasosta en suoraan osaa sanoa, mutta tuntuma on, että ongelmat on enemmän soveltamisessa ja urheilijamateriaalin hankkimisessa sekä pitämisessä lajin parissa. Lisäksi jos halutaan tehdä huippu-urheilua palvelevaa tutkimusta, niin sen tutkittavan materiaalinkin olisi olla sitä samaa tasoa eli mahdollisimman paljon kannattaa pyrkiä yhteistyöhön sellaisten ulkomaisten tutkimuslaitosten kanssa joilla huippu-urheilijatason materiaalia on käytettävissä. Yksi hyvä esimerkki se kävelijöille Australiassa teetetty tutkimussarja jossa Heikurakin oli mukana, mutta eiköhän tuo kv-yhteistyö tutkimuksessa ole nykypäivänä jo itsestään selvyys.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kanssasi korkeala ihan samaa mieltä. Tuli viime viikonloppuna Vuokatissa hiihdellessä mieleen sellainen aforismi, että: miksi kutsutaan ammattimaisesti ja ammattivalmennuksessa harjoittelevaa yksilölajin urheilijaa Suomessa.

Vastaus: kiinalaiseksi

 

Uskon, että meillä olisi vielä ihan hyviäkin potentiaalisia urheilijoita yksilölajeihin, mutta ongelmana on myös se, että valmentajat, kuten minä joudutaan tehdään hommia ihan vasemmalla kädellä työn ja omien harrastusten ohessa. Myös tuo Kojonkosken lanseeraama urheilijan polku loppuu lukioon tai viimeistään armeijaan.

Tilanne on uskoakseni kuitenkin hitusen parempi kuin minun ollessa nuori. Ja varmasti sellaisia Esa-Jani taistelupareja nähdään myös jatkossa, eikä sekään ole minkään järjestelmän ansiota vaan yksittäistapaus, jossa valmentaja ja urheilija ovat valmiita antamaan kaikkensa päästäkseen huipulle. Itse olin niin tunnollinen koulussa, että ei olisi tullut kuuloonkaan esim. lopettaa lukiota uinnin takia. Onneksi olin myös niin lahjaton uimari, että se ei tullut kyseeseen muutenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now







×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy