Jump to content
Juoksufoorumi.fi


r
joukor

Nuorten jääkiekon MM kisat 2019

Recommended Posts

Oletko @AnttiSn itse ollut siellä penkin takana? Oletan, että pallopelejä olet ainakin pelannut. Aika usein hyvä hyökkääminen perustuu hyvään puolustamiseen. Puolustaminenhan voi olla esim. sitä, mitä Suomi teki Sveitsiä vastaan 1. erässä eli että annetaan niin kova paine vastustajalle ettei sen hyökkäämisestä tule oikein mitään. Finaalissa Suomi puolusti välillä 1 - 4 (tai 1 - 1 - 3) systeemillä, välillä jopa koko viisikko oli keskialueella. Samanlaista painetta vastustajan päätyyn asti ei annettu kuin Sveitsi-pelissä ja varmaan ihan suunnitellusti. Suomen joukkue oli erittäin hyvin roolitettu, nelosketju kävi vetämässä hyviä energiavaihtoja ja möyrimässä vastustajan päädyssä. Tätä on nähty ennenkin ja tullaan näkemään jatkossakin. Ei voi olla pekästään joukkueellinen ratkaisijoita.

 

Koripallo, jalkapallo, jääkiekko jne., kaikissa tärkeitä hetkiä ovat tietenkin ne, kun peliväline saadaan puolustettua itselle. Minä ajattelen, että jääkiekossa Meidän Peli on: 1) voiton mahdollisuuden tarjoava maalivahtipeli, 2) tiivis viisikkopuolustaminen, 3) pelitilanteeseen reagointi ja 4) viisikkona rohkeasti hyökkääminen  yms., tähän voi jokainen keksiä lisää.

 

Pienten junnujen valmennuksen yksi ongelmakohta on tulos edellä valmentaminen, kun pitäisi mennä pelaaja-kehitys edellä, tämä on totta. Toisaalta pojat ja tytöt haluavat itsekin mieluummin voittaa pelejä. Ja entäs ne vanhemmat? Pahimpia ovat tietenkin ne, joilla ei ole omaa pelaajataustaa.

 

Olisiko meidän muuten pitänyt ottaa mielestänne mieluummin 18 - 0 tappio silloin 1975 tai -76, vai oliko tuo taktiikan muutos hyvä ratkaisu? Silloin muuten tihkutti vettäkin, joten vitutus oli suuri...

 

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole valmentanut enkä itseni tuntien tule koskaan valmentamaankaan. Tuo on sellainen juttu, johon lähtisin 100 lasissa ja se ei mahdollistaisi sitten esimerkiksi omaa kuntoilua nykyisessä määrin (ellei nyt ammattivalmentajaksi ryhtyisi), joten jätän tuon kortin kääntämättä. 

 

Niin olen luonnollisesti samaa mieltä, että peli on kokonaisuus, josta on vaikea irroittaa yhtä osapalasta. Mutta korostetusti nimenomaan noille nuorille pelaajille antaisin kehoituksia kokeilla rohkeasti niiden omien taitojen rajoja ja kehottaisin sellaiseen pelitapaan, joka korostaa noita asioita. Kuten sanottua, puolustaminen on halukysymys ja hyökkääminen taitokysymys, joten nuorena taidot etusijalle. Kun taidot alkaa olla siellä, pitäisi opetella tunnistamaan pelin neljä eri roolia: hyökkääminen välineellä, hyökkääminen ilman välinettä, välineellisen puolustaminen ja välineettömän puolustaminne. Sen jälkeen kun nuo roolit osataan tunnistaa, opetellaan eri työkaluja kuhunkin rooliin. Kun jokaisen roolin osaa hoitaa, voidaan alkaa tunnistamaan transitioita eli mitä tapahtuu, kun roolini vaihtuu. Tämän jälkeen vasta voidaan alkaa puhumaan taktiikasta, nykypäivänä taktiikka on pitkälle noita transitioiden valmentamisia tai oikeastaan taktiikan tarkoitus on saada transitiot tapahtumaan itse määrittämällä kentän alueella. Esimerkki, voimakas paine pyrkii siihen, että transitio saadan tehtyä mahdollisimman lähellä vastustajan maalia, josta on tilastollisesti suurin mahdollisuus saada aikaan maali. Vastapainona se, että jos kenttätasapaino paineen vuoksi särkyy, on mahdollista, että transitio tapahtuu vastustajan puolusalueen sijaan siellä kellotaululla vastustajan maalin merkeissä. Toisaalta taas viivelähtöjen tarkoitus on se, että kun koko viisikko hyökkää hyvällä tasapainolla niin siinä minimoidaan sekä transitio vaarallisilla alueilla omassa päässä, että mahdolliset tuhot transition jälkeen (=riittävästi pelaajia pelin alla). Meidän pelin fraasihan kuuluu: tunnista tilanteet. Mielestäni siinä ollaan asian ytimessä eli pitäisi tunnistaa mikä on oma rooli, mikä on tämän hetkinen tilanne ja mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Aina on sovittuna myös se henkilö, joka tekee aloitteen (esimerkiksi prässistä ylhäällä tai vetäytymisestä keskialueelle) ja tämän henkilön on sitä päätöstä ennen tunnistettava tilanne, jos analyysi menee väärin niin yleensä ollaan jo vähän pulassa! 

 

Juuri tuo tulos edellä valmentaminen on haastava ongelma. Missä kohdin sitten pitäisi mielestäni alkaa katsomaan tulosta? Minä olen sitä mieltä, että tulos syntyy kyllä siitäkin, kun jokainen yksittäinen pelaaja kehittyy. Eli nuorten valmentamisen pilarit pitäisi olla about tässä järjestyksessä: 1) yksittäisen pelaajan pelitaitojen kehittäminen 2) yksittäisen pelaajan fyysisten ominaisuuksien kehittäminen 3) yksittäisen pelaajan pelin roolien omaksuminen 4) toiminta joukkueena yhdessä. Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä enemmän painopiste siirtyy kohdasta 1) kohti kohtaa 4). Ammattilaisurheilija on periaatteessa sellainen, jolla kohdat 1)-3) on jo täysin hallussa ja pystyy siis astelemaan joukkueeseen kuin joukkueeseen ja vaatii vain kohdan 4) tuomat harjoitukset uusien joukkuetovereiden kanssa, että homma alkaa kulkea.

 

Niin, eiköhän siinä kohdin olla menty jo aika monella tavalla metsään, jos hävitään kaksinumeroisilla. Itse olen nimenomaan pelaajana nauttinut aina siitä kuinka paljon parempia pelaajia vastaan on mahdollisuus pelkällä tahdon voimalla ja jonkin sortin pelitaidoilla pärjätä, kun puolustusmoraali on riittävän luja. Vastaus olkoon siis rivien välissä. Nimimerkillä olen myös yhdessä jääkiekko-ottelussa muistaakseni tehnyt seitsemän maalia... 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
3 tuntia sitten, AnttiSn kirjoitti:

En ole valmentanut enkä itseni tuntien tule koskaan valmentamaankaan. Tuo on sellainen juttu, johon lähtisin 100 lasissa ja se ei mahdollistaisi sitten esimerkiksi omaa kuntoilua nykyisessä määrin (ellei nyt ammattivalmentajaksi ryhtyisi), joten jätän tuon kortin kääntämättä. 

Minä olen joutunut valmentamaan 16-vuotiaasta asti, kun en ole osannut sanoa ei. Sitten on ollut kunnianhimoa, että nekin hommat hoidetaan hyvin. Olinko hyvä valmentaja 16-vuotiaana, 20-vuotiaana tai 25-vuotiaana? No, en ollut, mutta oppimistahan se oli. Aina minua on kiinnostanut ymmärtää itse peliä (pelistä riippumatta) - samalla tavalla kun on pitänyt ymmärtää musiikkia ja sen historiaa. 

 

Viimeinen projekti oli oman pojan sb-joukkue (tai siis täällähän pitää sanoa sähly). Ajattelin silloin aluksi, että minun ei tarvitse sotkeentua tuohon lajiin kuin katsojana. Mutta sitten kävi niin, että olin aluksi kesäpoikana. Opetin mm. 10-vuotiaille perusliikuntataitoja, kuten kuperkeikkaa eteen ja taakse. Kaikki eivät siis osanneet. Ja sitten minua taas pyydettiin oikeasti mukaan ja taas se tunne vei. Ei auttanut kuin opiskella lajia.

 

Kymmenen vuotta siinä pyörähti, joista kaksi kautta toisen herran kanssa vedettiin myös seuran naisten joukkuetta. Vaikka seura oli pienen profiilin seura, niin pyrimme tekemään asiat mahdollisimman hyvin. Poikien projekti oli "Kaikki Pelaa", jopa vähän menestyksen kustannuksella. Toisaalta aika hienoa on nähdä niitä nykyisin aikuisia hyviä miehiä ja ajatella, että tuosta (hyvin) pieni osa on minun ansiotani. Olen useampaan törmännyt säännöllisesti, jopa omaan poikaan...

 

Kerran halusin antaa palkinnon niille vähän paremmille pojille, myös meille valmentajille ja samalla halusin lähettää viestin. Siinä oli ollut eräillä joukkueiilla vähän ylimielistä suhtautumista meihin.  No, kahdella kentällisellä pelattiin ja rakas vihollinen Tapanilan Erä kaatui 5 - 0. Samalla kaudella pidettiin tosi tiukilla tulevaa Suomen Mestaria Espoon Oilersia. Kahden erän jälkeen johdettiin 2 - 1, siellä alkoi Oilersin pojat kiukuttelmaan keskenäänkin, ei meinannut tulevat Nmj-tähdet kestää tappioasemaa. Kolmannen erän alkuun 15 sekkaa, pallo kimpoili pelaajasta toiseen ja meidän maalin yläkulmaan. Siihen se kääntyi, ei mennyt kauan niin latoivat pari lisää. Yritettiin aikalisät ja kokoonpanomuutokset, mutta ei mahtanut mitään. Oikeastaan hienointa oli, miten pettyneitä pojat olivat tappion jälkeen. Meillähän oli vain kolme lajiharjoitusta viikkoon ja jos lauantaina oli peli, Liikuntamylly jäi väliin. Ja muuten tuossa joukkueessa ei ollut puuhelmi- tai hiuspantapoikia kuin kaksi. Suunnitelma oli sitten, että siirrymme seuran 2. divarijoukkueen valmentajiksi, samalla osa pojista nousee rinkiin mukaan. Ikinä ei päästy lähellekään sopimusta siitä, mikä olisi sopiva korvaus. Seura oletti, että edelleenkin valmentaisimme hyvää hyvyyttämme.  

 

Kehun vielä omaa poikaani, puukäsien puukäsi, mutta asenne ihan perkeleen kova. Teki mieli penkittää, mutta kun hän oli joukkueen paras maskimies, av-pelaaja ja laukausten blokkaaja. Teki maalinsa siitä metristä ohjaamalla, ribareista tai yleisellä hässäköinnillä Kerran ampui kaukaa suorasta juoksusta ylänurkkaan ja mie en nähnyt sitä. Tutkin nimittäin silloin plusmiinus-tilastointiani. Kyllä hän siitä minulle jaksoi kuittailla.

 

Mitä tulee jääkiekkoon, niin olemme AnttiSn:n kanssa asioista aika samaa mieltä. 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhden ainoan kerran käyttäydyin huonosti sb-valmentajana, seurauksena punainen kortti pelin jo päätyttyä, yhden ottelun toimintakielto ja pieni sakko seuralle. Tärkeintä jupakassa oli, että opin jotain itsestäni. Eikä ko. erotuomarin kanssa ollut myöhemmin ongelmia, itse asiassa juteltiin han rauhassa viisi minuuttia tilanteen jälkeen.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
21 tuntia sitten, AnttiSn kirjoitti:

Ilolla olen seurannut, että suomalainen jääkiekko etenkin nuorten kiekko on siirtynyt enemmissä määrin siihen, että pelaajilla on kyvyt rakentaa itse tilanteita eikä peliin tarvitse lähteä siitä olettamasta, että maalivahti seisoo päällään, puolustajat syövät kiekon ja hyökkääjät purevat vastustajien nilkkoja. Niin ja sitten toivotaan vastustajan virheitä, joista päästään EHKÄ rankomaan.

Eikös tähän kuulunut se, että ylivoimalla tehdään ne tarvittavat maalit.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katsoin aamulla Areenasta 18-v. tyttöjen MM-kisojen pronssiottelun Suomi - Venäjä, lopputulos 3 - 0. Ehkä on parempi etten kauheasti kommentoi pelin tasoa, mutta selostaja ei kyllä ollut erityisen hyvä. Vaikea hommahan se on, jos ei ole ammattilainen ja (ilmeisesti) vähän yllättäen keikkaa pukkaa.

 

Suomi teki kaikkensa 3. erässä, että naapuri pääsisi peliin kiinni. Kurittomia jäähyjä aivan liikaa, tuo huipentui siihen, kun juuri edellisen jäähyn päätyttyä pakki tökkää aivan turhaan poikittaisella mailalla venäläistä. Aikaa jäljellä 3:50 ja jotain, aikalisä ja ajattelin, että nyt Venäjä ottaa mv:n pois. No, venäläisvalmentaja jäätyi onneksi totaalisesti ja Suomi selvitti alivoiman. Maalivahti otettiinkin pois lopun venäläisjäähyn aikana ja Suomi teki viimeisen tyhjiin. Todellista pelitilanteeseen reagointia veli venäläiseltä...

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy