Jump to content
Juoksufoorumi.fi


r
joukor

Nuorten jääkiekon MM kisat 2019

Recommended Posts

Suomi - Sveitsi kaksi erää nähtynä: Suomen videovalmentaja oli tehnyt hyvää työtä!

 

5 vs 5 pelissä 1. erässä Suomen laiturit antoivat erittäin kovan paineen "päätylautaan" asti, sentteri varmisti ja pakit pitivät sinisen hyvin eli viisikko oli tiiviinä. Sveitsin viisikoilla suurin energia meni aika usein omassa päässä selviytymiseen. Sveitsin hyökkäykset olivat 1 - 3, 2 - 4, 3 - 4 tilanteita. Yksi ainoa hyökkäys oli aluksi kolme kakkonen, mutta Suomen laituri polki kovaa alas ja sekin päätyi kolme kolmoseen. Suomen viisikot taas käänsivät pelin nopeasti keskialueen ja vastustajan siniviivan yli ja sillä vauhtierolla syntyi tilanteita.

 

Suomella oli yksi oikein hidas hyökkäykseenlähtö vaihdon takia ja persielleen se menikin, ajoitukset eivät olleet kohdallaan. Av pelattiin huonosti, mutta muuten kuitenkin erittäin hyvä erä Suomelta.

 

2. erässä ykköskentällinen loi aluksi maalipaikan tapaisen, mutta sitten pelasi löysästi oman pään. Useampi huono purku samaan vaihtoon ja painehan säilyi. Erässä Sveitsi nosti karvausta ja vastaavasti Suomen laiturit eivät tehneetkään ihan samaa työmäärää kuin 1. erässä. Sveitsillä oli pieni oljenkorsi, mutta ei siitä lopuksi mitään tullut. Suomen 5 vs 3 yv oli kyllä huono. Se on inhimillistä, ettei peli pysy ihan kasassa koko ajan, riittävän hyvää tekemistä tuokin oli tähän peliin.

 

Kolmatta erää en jaksanut katsoa.

 

En ihan usko, että tuo taso riittää vielä mestaruuteen asti. Vähän pitää vielä parantaa - Lite bättre! Ja varsinkin av:n on oltava parempaa. Videot taas pyörimään!

  • Like 3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kävi niin, että kylmän viileästä Analyytikko-Pottosesta tuli pelin aikana Fanipoika-Pottonen - todella pitkästä aikaa.

 

Hieno joukkue, nämä pelaajat uskaltavat pelata ja voittaa. Uskalllukseen liittyy myös virheet, kuten 1. erän Suomen toinen jäähy. Laitahyökkääjä teki väärän valinnan siniviivan alla, olisi pitänyt purkaa keskialuueelle, mutta halusikin pitää kiekon Suomella. Vähän huono kääntö alaspäin, pakit kuseen jne. Vanhan liiton valmentaja olisi varmaan penkittänyt tuosta ratkaisusta.

 

Toisessa erässä Suomen alivoima parani selvästi, päästiin tarpeeksi harjoittelemaan sitä, mutta tottakai kolme kakkosta on liikaa yhteen erään. Kolmannen erän 2 - 0 maaliin Capitan Talvitie teki hienon työn, takakarvaus paskalla jalalla ja vielä ehti maskimieheksi. Peli kääntyi sitten Usa:n kavennusmaalin jälkeen selvästi helle ja olin kyllä aika varma, että kohta tasoittavat.

 

Mutta tasoituksen jälkeen Suomelta kaksi hyvää vaihtoa ja peli kääntyikin Suomelle. Voittomaalissa Eeli Tolvanen antoi tosi nopean syötön viivaan pakille ja pakki pisti vaan kkekon maalille, jossa kaikki kolme hyökkääjäät hässäköivät, niin ne voittomaalit usein syntyvät.

 

En ole jaksanut kaivaa tilastoja, mutta mutuna Suomi vei jopa aloitukset. Ainakin monta tärkeää aloitusvoittoa sentterit kaapivat. Pienten marginaalien peli, jonka ehkäpä sttenkin oikea joukkue voitti. Ai niin, tulostaulullahan se näkyikin!

 

Erityiskiitokset taas videovalmentaja Varmaselle....

  • Like 1
  • Thanks 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
2 minuuttia sitten, Pottonen kirjoitti:

Tuohon voittomaaliin liittyen tuli hölkkälenkillä mieleen, että suuri jääkiekko-vilosohvi Niämisen Ville on oivaltavasti sanonut: "Jos haluat Pitsaa, mene Pitseriaan. Jos haluat maalin, mene maalile".

 

Ja vastaavasti Juhani Tami Tamminen: "Toimita kiekko maalille".

 

Kyllä entisen pelimiehet tietävät nämä jutut.

 

Poikkeuksellisesti heräsin yölä katsomaan matsia. Kannatti.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä Suomessa tehdään hyvää työtä jääkiekkoilun parissa, kun alle 20-vuotiaissa Suomi on nyt voittanut kolme mestaruutta kuudessa vuodessa. Ja 18-vuotiaissa kun katsotaan viime vuosia taaksepäin, niin tulokset on olleet kultaa - hopeaa - kultaa - hopeaa.

Ilahduttavaa nähdä, miten Suomikin on näissä junioriturnauksissa pystynyt pelaamaan nopeaa ja taidokasta peliä, toisin kuin perinteisesti aikuisten maajoukkue, jossa on hieman kärjistettynä ollut vain keskinkertaisia tai heikkoja luistelijoita ja hidas pelitapa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
29 minuuttia sitten, huh huh kirjoitti:

 

Ilahduttavaa nähdä, miten Suomikin on näissä junioriturnauksissa pystynyt pelaamaan nopeaa ja taidokasta peliä, toisin kuin perinteisesti aikuisten maajoukkue, jossa on hieman kärjistettynä ollut vain keskinkertaisia tai heikkoja luistelijoita ja hidas pelitapa.

 

 

Tämä on kyllä totta. Tosin hieman saattaa hämätä tuo rapakon takainen kapeampi kaukalo, jossa peli luonnostaan on nopeampitempoista.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
4 tuntia sitten, hatapa kirjoitti:

 

 

Tämä on kyllä totta. Tosin hieman saattaa hämätä tuo rapakon takainen kapeampi kaukalo, jossa peli luonnostaan on nopeampitempoista.

 

 

Ihastelin Suomen 18-vuotiaiden vauhdikasta peliä viime kevään MM-kisoissa Venäjällä, joten taitaa se onnistua isossakin kaukalossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
13 minuuttia sitten, huh huh kirjoitti:

Ihastelin Suomen 18-vuotiaiden vauhdikasta peliä viime kevään MM-kisoissa Venäjällä, joten taitaa se onnistua isossakin kaukalossa.

Onnistuu kyllä, mutta isossa kaukalossa 5 v 5 hyökkäyspelissä on edelleen tyypillisesti kolme rytmiä: viivelähtö, puolinopea ja nopea. Peli on kuitenkin nopeutunut, joten jos pelin rakenne on kunnossa, viivelähtöjä on aika vähän.

 

Mutta muistellaan vuoden 2011 jääkiekon MM-kisojen finaalia Suomi - Ruotsi. Ossi Väänäsellä kiekko, pelattiin viivelähtö, no ei lähtenyt. Ossi kurvasi takaisin maalin taakse ja otettiin uusi yritys. Muu viisikko kelasi kierroksen alas ja jo lähti. En muista kuitenkaan tekikö Suomi peräti maalin, mutta ainakin tuli hyvä hyökkäys. Vaikka oli hitaista hitain hyökkäykseenlähtö, niin se toimi. Ei toimisi välttämättä enää.

Share this post


Link to post
Share on other sites
20 minuuttia sitten, Pottonen kirjoitti:

Mutta muistellaan vuoden 2011 jääkiekon MM-kisojen finaalia Suomi - Ruotsi. Ossi Väänäsellä kiekko, pelattiin viivelähtö, no ei lähtenyt. Ossi kurvasi takaisin maalin taakse ja otettiin uusi yritys. Muu viisikko kelasi kierroksen alas ja jo lähti. En muista kuitenkaan tekikö Suomi peräti maalin, mutta ainakin tuli hyvä hyökkäys. Vaikka oli hitaista hitain hyökkäykseenlähtö, niin se toimi. Ei toimisi välttämättä enää.

Minulle tuo turnaus oli melkeinpä "ahaa-elämys" pelisysteemeistä ja taktisuudesta. Niin hyvin se joukkue pelasi sitä kuuluisaa omaa peliä. Oli melko vaikuttavaa, miten valmentajan kädenjälki näkyi siinä turnauksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
14 tuntia sitten, huh huh kirjoitti:

Minulle tuo turnaus oli melkeinpä "ahaa-elämys" pelisysteemeistä ja taktisuudesta. Niin hyvin se joukkue pelasi sitä kuuluisaa omaa peliä. Oli melko vaikuttavaa, miten valmentajan kädenjälki näkyi siinä turnauksessa.

Silloinhan peli ei aluksi ollut kauhean hyvää, ilmeisesti joidenkin pelaajien egot olivat vähän vastaan. Tarinoiden mukaan kapteeni Mikko Koivu otti selkeästi kantaa J. Jalosen pelikirjan puolesta ja suunta kääntyi. En ole ollut paikalla, joten nämähän ovat kuulopuheita...

 

itsehän jouduin taktisia asioita miettimään jalkapallossa jo B-junnuna. Olimme vetäneet kauden käytännössä ilman valmentajaa. Edessä oli päätöspeli Joensuussa sarjajohtaja Karelian Palloa vastaan. Jääkiekkokausi oli alkanut, joten joukkueestamme puuttuivat jääkiekkoilijat, normaalista aloituskokoonpanosta 5 pelaajaa. Tilalle piti värvätä C-junnuja, osa siis 2 vuotta nuorempia. No joo, kovassa myllyssä oltiin, 9 - 0 tilanne puoliajalla. Koppiin tauolle marsssiessamme, ajattelin että kun meillä ei ole kivaa, niin toisella jaksolla ei kellään ole kivaa. Joten ehdotin, että vedetäänkin oman kuudentoista alueen tienoille koko pakka, eikä edes yritetä hyökätä - sitä ei silloin vielä sanottu bussiksi. Ja kun tilaisuus tulee, niin pallo sivurajasta ulos metsään niin pitkälle kun vaan mahdollista. Pelasimme jossain Mehtimäen sivukentällä, siellä oli puitakin mukavasti.

 

Näinhän myö tehtiin ja poru oli vastustajan leirissä kova. Tuomari puhutteli minut (olin siis kapteeni) kahteen otteeseen ja uhkaili varoituksilla. Mie vaan totesin, että minkäs teet kun taito ei riitä ja vahingossa lipsahtaa pallo metsikköön. Tuomari hyväksyi sitten tilanteen  ja ajatteli varmaan, että pääsee vähemmällä vaivalla. Peli päättyi sitten 10 - 0 eli yhden saivat tehtyä. Kotimatkalla Lieksaan mietin, että miksen keksinyt tuota taktiikkaa ennen peliä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pallopelien lainalaisuuksiin kuuluu, että puolustaminen on aina about 2x helpompaa kuin hyökkääminen. Tämä siksi, että puolustajan tarvitsee vain estää eteneminen, mutta hyökkääjän tarvitsee ohittaa väline mukana puolustavat pelaajat. Tämän takia itse arvostan ihan järkyttävän korkealle niitä pelitapoja, jotka siltikin pohjaavat positiiviseen hyökkäämiseen ja sen kautta ottelujen ja mestaruuksien voittamiseen. Puolestaan inhoan katsella äärirealistista puolustustaistelua, koska tiedän tasan tarkkaan kokemuksesta, että se ei vaadi läheskään niin paljon taitoa. Mitä enemmän on pelaajia yhtä aikaa kentällä, sitä helpompi on järjestää puolustus pitäväksi vaikka tasoerot olisivat kohtuu suuretkin. Ilolla olen seurannut, että suomalainen jääkiekko etenkin nuorten kiekko on siirtynyt enemmissä määrin siihen, että pelaajilla on kyvyt rakentaa itse tilanteita eikä peliin tarvitse lähteä siitä olettamasta, että maalivahti seisoo päällään, puolustajat syövät kiekon ja hyökkääjät purevat vastustajien nilkkoja. Niin ja sitten toivotaan vastustajan virheitä, joista päästään EHKÄ rankomaan. Mutta ei enää, nehän suorastaan ajoittain dominoi jopa näitä ihan oikeasti kovia joukkueita vastaan! 

 

Nuorten yhteydessä mielestäni tuollainen puolustustaktiikka pitäisi jättää käyttämättä kokonaan. Nuoret pelaajat kehittyy vain palloa/kiekkoa käsittelemällä ja jos ainoa tehtävä pallon/kiekon saatuaan on räiskäistä se pois puolustusalueelta niin turha odottaa, että pelikäsitys saati taitotaso siitä mihinkään kehittyy. Sen sijaan pitäisi rohkaista virheistä välittämättä pelaajia kokeilemaan ja yrittämään pelata sitä peliä. Valmentajalla on tässä suuri rooli etenkin siinä kohtaa, kun se virhe syntyy ja vastustaja rankaisee. Tuleeko valmentaja moittimaan, huutamaan vai sanomaan, että teit juuri oikein ja ens kerralla onnistut paremmin? Ylipäätään jostain tuolta 12-15 vuotiaista lähtien pelaajat kyllä 95% tietää milloin ne on tehneet väärin, ei niille tarvii erikseen ainakaan siinä pelitilanteen jälkeen sitä välittömästi sanoa. Se nimittäin ei yleisesti ottaen ainakaan auta seuraavaa tilannetta silmällä pitäen. Jos kuitenkin virheitä alkaa syntyä systemaattisesti, niin luonnollisesti siihen pitää puuttua joka pelissä suoraan (ukko penkin päähän odottamaan seuraavaa näyttötilaisuutta) tahi sitten peliä seuraavana päivänä kehityskeskustelun myötä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy