Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Sign in to follow this  
Uolevi

400 metrin aitajuoksu

Recommended Posts

Avaan ketjun johon voi kirjoitella ajatuksia yhdestä hienosta urheilulajista. Kuten otsikosta käy ilmi, laji on 400 metrin aitajuoksu. Laji jota Edwin Moses hallitsi aikoinaan. Edwin Moses jonka edesottamuksia en halua katsella. Osaan etsiä videot itsekin.

 

No. Kuten sanottu, ketjuun voi kirjoitella mitä mieleen tulee. Kunhan laji, josta kirjoittelee, on 400 metrin aitajuoksu. Jos haluaa kirjoitella Edwin Mosesista, pitää siirtyä muualla. Tämä ei ole ketju, jossa seurataan matkaani kohti elokuuta, jolloin on Aikuisurheilijoiden SM-kilpailut. Paikkakunta on Turku.

 

Ketjuun voi kirjoitella kaikenlaista. Muistetaan kuitenkin, että laji, josta kirjoitellaan, on 400 metrin aitajuoksu. Muistetaan se.

 

Innostuin lajista 80-luvun loppupuolella katsellessani Vesa-Pekka Pihlaviston otteita kotimaan kentillä ja petyin, siis hylkäsin lajin, 90-luvun alkuvuosina, kun Vesa-Pekka Pihlavisto rämpi kansainvälisillä kentillä.

 

Kesti yli kaksikymmentä vuotta, kunnes taas innostuin. Jos aivan tarkkoja ollaan, laji jota halusin kokeilla, oli lyhyet aidat, mutta koska aitojen korkeus lyhyellä matkalla on 99,1cm, kun taas ratakierroksen matkalle aita viritetään niin, että korkeus on 91,1cm, oli helppo valita pitkä matka. Tai sanotaanko niin, ettei ollut vaihtoehtoja. Tänään, kuntosaliharjoituksen jälkeen, vedin rullamitasta oikean mittaisen pätkän ja lukitsin. Siirryin tuolin viereen. Selkänoja ei ollut just, vaan melkein. Jätin tuolin paikalleen, tai itse asiassa siirsin sitä vähän, ja siirryin kauemmas, käytävän päähän, ja katsoin. Se mikä oli ollut paha, ei ollut enää niin paha.

 

Ensi kauden, tai puhutaan mieluummin vuodesta - kausi kuulostaa niin hienolta, urheilijat käyttää sitä, eikä se muutenkaan sovi, koska "kausi" alkaa vuoden ensimmäisenä päivänä ja päättyy vuoden viimeisenä päivänä - päätavoite, päämatka, on 5000 metriä ja tulos 16.05. Tai siis kaikki kestävyysjuoksumatkat puolimaratoniin asti. Tämä pikajuoksumatka on vain lisä. Ylimääräinen.

 

Olenko maininnut, että kärsin selkäongelmista? Jos en, niin nyt tulee sekin tuotua julki. Selkä on siinä kunnossa, että sieltä, selästä, selkää nipistää vähän väliä niin, että liikkuminen muuttuu vaivalloiseksi, pahimmillaan se on sitä ettei pääse sängystä ylös. Joutuu suoristelemaan ruhoa, että pääsee sängyn laidalle. Tänä vuonna tällainen tilanne on ollut muistaakseni kaksi kertaa. Kaksi infernaalista aamua se myös kestää, sitten helpottaa. Kaksi kertaa, muistaakseni, on myös nipistänyt niin, että on kyllä päässyt sängystä ylös, mutta eipä juuri muuhun ole kyennyt kuin heittämään lenkin. Viikon päivät siinä menee, sitten normalisoituu. Tekee mieli lohdutella ja luoda uskoa tulevaisuuteen muistuttamalla, että osumat, jotka pakottavat selän siihen kuntoon, että se vaihtuu työkalusta jonkinlaiseksi taakaksi, jota on vain raahattava mukana, tulevat aivan muulloin kuin silloin, kun harrastaa sporttia, liikkuu, harjoittelee, irvistää kisassa kuin Lauri Pihkala, jota joku/jokin ehkä nipisti, kun se ilme oli sellainen (ja joka muuten keskeytti Tukholman olympialaisissa, matka oli 800 metriä). Mutta ikävä kyllä näin ei ole. Juuri reilu viikko sitten nipisti kun olin pukeutunut liikuntatamineisiin ja treenasin. Olin vieläpä juossut ennen kuin ryhdyin tekemään kyykkyä (mitättömillä painoillla, tietenkin). Ei ollut ensimmäinen sarja, vaan toinen tai kolmas. Joka tapauksessa osui, mutta tein vielä yhden toiston, muistaakseni, joten ei ollut niin paha. Mutta harjoitus loppui, niin tosin loppui aikakin. Alkoi vuoro. Tässäkin tapauksessa, onneksi, edellinen päivä oli ollut lepopäivä, eli istumista. Istuminen on paha. Paljon istumista ja sitten (reipasta) kävelyä, eikä tarvitse kuin tehdä pieni liike tai jokin staattinen asento, monen päivän tuskajakso on taattu. Juosten tulin, kävellen palasin.

 

Kuntosalilla on juoksumatto, mutta katto niin matalalla, että matolla ei voi juosta. Kävin tänään, tai siis eilen, seisomassa ensimmäistä kertaa matolla ja ahdisti. Katto juuri siinä pääni yläpuolella oli sen verran matalalla - tai jos aivan tarkkoja ollaan, katto juuri siinä maton kohdalla on sen verran korkealla, että, riippuen hiukan matolla juoksevan pituudesta, tilaa on. Minun mielestäni tilaa ei ole. Ja koska katto ei ole tasainen, vaan erilaisia putkia kulkee siellä täällä, ja lisäksi siellä täällä katon jatkeena on "laatikoita", se on aika matala tila. Erittäinkin matala. Arvelin, että jos rupean tällä matolla juoksemaan, ohimoni tai silmäkulmani osuu lampun kuvun terävään reunaan. Siksi mietin jatkanko sopimusta kunnan kanssa. Ostan siis polettiin lisää aikaa, enkä painu Balanssiin. Ostan. Katselin nimittäin ympärilleni. Huomasin että salin toisen puolen täyttää kuntosalilaitteet ja levytankopaikat ja toisen puolen "tyhjä" tila, jossa on muun muassa sitä mustaa matto, sitä on vedetty kuin juoksurataa kolmenkymmennen metrin pätkä (sitä jota on siellä missä on kuntosalilaitteita ja levytankopaikkoja). Seinää vasten on patja. Silmäilin ja huomasin lähtötelineet. Hoks ja poks. Seinällä roikkui aitoja. Rupean tekemään yleisurheilujuttuja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy