Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Seppo

Jos lenkkeilet, tavoitteesi on oltava vähintään alle neljän tunnin maraton – Tällainen ajattelu on erinomaisuuden tyranniaa ja se on kaikkialla

Recommended Posts

49 minuuttia sitten, huh huh kirjoitti:

Meinaa välillä unohtua, että on se nyt aika hyvä kunto jos jaksaa juosta pysähtymättä 21 kilometriä.

 

Sanoisin, että hyvä kunto on jo 10 km putkeen, ja välttävään riittää 5 km. 21 km on jo aika lailla erinomainen, noin niinkuin ihan tavallisten ihmisten maailmassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
3 tuntia sitten, huh huh kirjoitti:

Miten niin "täysin koko artikkeliin liittymätön heitto". Kun täällä foorumilla juuri esiintyy sitä ajattelua, ettei ole hyvä jos vain kevyesti hölkkäillään tai otetaan tavoitteeksi jotain kevyttä diipadaapaa maraton läpi tai puolikas alle kahden tunnin. Kun yhtä hyvin voisi juosta kovempaa, ehkä jopa tehdä itsestään 2.40 -maratoonarin, armotonta treeniä vaan.

Nyt on sitten kokonaisuudessaan paremmin artikkeliin ja tähän keskusteluun liittyvä perustelu. Tuli kun aikansa odotteli 👍🏻👍🏻

 

Juoksuhan on siitä hyvä sekä katala harrastus, että kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä on moneksi. Osalle porukkaa voi olla meditaation kaltaista itsensätutkiskelua jota verrataan transsiin, osalle hyvänmielen köpöttelyä raskaan työpäivän vastapainoksi, sekä joillekkin kunnon sikaraastoa. Näiden välillä varmasti monia eritasoja sekä nimityksiä.

 

Katala harrastus sen suhteen, että jää koukkuun ja kehittymisen seuraamiseen riittää yksikertaisesti kello. Omega maaliviivalla kertoo miten hyvä tai huono satut olemaan, eikä siinä tekniikka ja tyylipisteitä jaeta. Suorittajatyyppiset sekä kilpailuhenkiset ihmiset saavat helposti tyydytystä kehityksestä, mutta harrastus on vaarassa myös mennä liian totiseksikin. Ruvetaan arvottamaan ihmisarvoa tuloksien perusteella. 

 

Omalta kohdaltani voin sanoa, etten ole juoksemista pitänyt harrastuksenani enää pitkiin aikoihin. Olen miettinyt, että liikunta on minulla elämäntapa, eikä elämäntapani välttämättä aina tuo sellaisia halihali naminami oloja. Normaali ihmisille tämä saattaisi olla sellaista ikuista hell week:iä, mutta itse pidän siitä välistä, ja joskus en pidä lainkaan.

 

Kuitekin se että vaikka itse yritän tehdä treenejä välistä jopa tosissani, ei tarkoita etteikö mieltäni lämmitä se, että jotkut toiset aloittelevat juoksuharrastusta omalla tasollaan ja/tai fiilistelevät sekä tekevät välistä treenejä tekemisen ilosta, eikä vain kehittyäkseen paremmaksi. Se ei ole minulta pois, että toiset harrastaa juoksua. 

  

 

 

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites
30 minuuttia sitten, ForrestG kirjoitti:

No voithan tietysti ajatella tuolleen. Jos aloitin juoksuharjoittelun reilusti ylipainoisena teininä -92 ja juoksin heti perään vuonna 2009 800m:lla 1.57, niin selkeästi löytyy juoksukykyisyyttä, mistä ponnistaa pidemmille matkoille(joskin olin jo juossut puolikkaan 1.10 ja maran 2.29)

Uskon että tämän hetken ylipainoisista teineistä joku voisi tulla hyväksi juoksijaksi, jos muuttaisi elämäntyyliä ja harjoittelisi ahkerasti. Koska on lahjakas, vaikka on vähän ylipainoa ja vuodet on menneet konsolipelien, mopoilun ja muun kevyen ja mukavan hengailun merkeissä.

Tulee mieleen se Rambo-elokuvasta tuttu vertaus:

Let me tell you a story, John. There was a sculptor. He found this stone, a special stone. He dragged it home and he worked on it for months until he finally finished it. When he was ready he showed it to his friends. They said he had created a great masterpiece, but the sculptor said he hadn't created anything. The statue was always there, he just chipped away the rough edges.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
1 tunti sitten, huh huh kirjoitti:

Uskon että tämän hetken ylipainoisista teineistä joku voisi tulla hyväksi juoksijaksi, jos muuttaisi elämäntyyliä ja harjoittelisi ahkerasti. Koska on lahjakas, vaikka on vähän ylipainoa ja vuodet on menneet konsolipelien, mopoilun ja muun kevyen ja mukavan hengailun merkeissä.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi , että siellä konsolipelien takana olisi monia hyviä aihioita huippujuoksijoiksi, ja loput olisi Ok  kuntourheilijoiksi vähintään sinne 2.40-2.30 tasoon kuten olin minäkin( jos puhutaan siis pojista). 

 

Huomataan, että perusterveestä olisi vähintään sinne 2.45 tasoon, jos vain itse niin haluaa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
1 tunti sitten, ForrestG kirjoitti:

Osalle porukkaa voi olla meditaation kaltaista itsensätutkiskelua jota verrataan transsiin, osalle hyvänmielen köpöttelyä raskaan työpäivän vastapainoksi, sekä joillekkin kunnon sikaraastoa. Näiden välillä varmasti monia eritasoja sekä nimityksiä.

 

Tuossa kiteytyy erinomaisesti juoksemisen filosofia. Jokaiselle jotakin halutun kokoisin annoksin nautittuna. Eikä harjoittelun tai liikunnan määrälle ole itsessään ylä-, eikä alarajaa. Omalla kohdallani olen huomannut mielenkiintoisen piirteen, kunnon ylläpidon lisäksi näköalat laajenee ihan samaan hintaan. Enkä nyt tarkoita pelkkää maisemaa. 

 

 

Maantie opettaa 👏

Share this post


Link to post
Share on other sites
47 minuuttia sitten, joukor kirjoitti:

 

Tuossa kiteytyy erinomaisesti juoksemisen filosofia. Jokaiselle jotakin halutun kokoisin annoksin nautittuna. Eikä harjoittelun tai liikunnan määrälle ole itsessään ylä-, eikä alarajaa. Omalla kohdallani olen huomannut mielenkiintoisen piirteen, kunnon ylläpidon lisäksi näköalat laajenee ihan samaan hintaan. Enkä nyt tarkoita pelkkää maisemaa. 

 

 

Tavoitteellisen harjoittelun lisäksi addiktio voi viedä mukanaan:

http://www.ebm-guidelines.com/dtk/ltk/avaa?p_artikkeli=ttl00433&p_haku=mitä

Elämäntapaliikkumisen ja addiktion välillä on veteen piirretty viiva. Omalla kohdallani olen tehnyt rajat ajankäytön suhteen, jolloin tavoitteellisuus on vain tietyssä kehyksessä eikä rajoita muuta elämää sen ulkopuolella.

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

kuitenkin vaikka olisi tosi lahjakas juoksija ...en jaksa uskoa että ainakaan mm 

 olympia tasolla saa mitksua jos ei droppaa..ulmala juoksi 7 vuotena 7000km 

 joka vuosi..10km alle 28 ..puokki 1.03+ ..3000m 7.44+ - 5km 13.21+  

 ulmala sanoi ettei käyttänyt...jos olisi käyttänyt ..tulokset olisivat olleet 

erilaisia...naisten  mara tuloskin on jäätävä ..2.15+ Paula Radcliffe

sama nainen juossu 5km 14.29+ 10km 30.01 puokin 1.05.40...

noista ajoistakin voi jotain hiffata...jos ei ole sinisimäinen ja hiffaa jotain...

afrikkalaisetkin on kärynny...vaikka haluaisi uskoa urhoilun puhtauteen...

totuus on toisenlainen...ikävä kyllä...ja vaikka käyttäis roinaa täytyy muistaa 

pitää taukoa...muuten munaiset tai maksa poksahtaa...puntti ukkoja oon 

nähny kun ne laskettu lodjuun...afrikkalaisia juoksijoita on kuollu epoon..

Share this post


Link to post
Share on other sites
5 tuntia sitten, juusok kirjoitti:

 

Sanoisin, että hyvä kunto on jo 10 km putkeen, ja välttävään riittää 5 km. 21 km on jo aika lailla erinomainen, noin niinkuin ihan tavallisten ihmisten maailmassa.

 

Henkilö, joka jaksaa hölkätä 5 km yhtä soittoa, mahtuu jo kirkkaasti kansakunnan parempikuntoiseen puoliskoon. 

 

5 tuntia sitten, ForrestG kirjoitti:

 

Osalle porukkaa voi olla meditaation kaltaista itsensätutkiskelua jota verrataan transsiin, osalle hyvänmielen köpöttelyä raskaan työpäivän vastapainoksi, sekä joillekkin kunnon sikaraastoa. Näiden välillä varmasti monia eritasoja sekä nimityksiä.

 

Itselleni juoksu on aikojen saatossa ollut noita kaikkia. Nuorempana sitä jaksoi raastaa sekä töissä että vapaa-aikana. Päälle viisikymppisenä  tuo ei ainakaan itseltä enää onnistu. Tätä nykyä köpöttelen lenkkejä muutaman kerran viikossa pääasiassa aamuisin, koska illalla ei enää ole voimia jäljellä. Ehkä sitten eläkkeellä jaksaa taas aloittaa kunnon treenauksen. Eihän tuohon ole aikaakaan kuin 15 vuotta, elleivät sitten taas kerran päätä nostaa eläkeikää.

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

"The fitness patterns for conferring longevity and robust lifelong cardiovascular health are distinctly different from the patterns that develop peak performance and marathon/superhuman endurance. Extreme endurance training and racing can take a toll on your long-term cardiovascular health.  For the daily workout, it may be best to have more fun endure less suffering in order to attain ideal heart health."

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta ihmisen elämässä on jotakin perustava laatuisella tavalla väärin jos MISSÄÄN ei yritetä saavuttaa täydellisyyttä (joka toki on mahdottomuus). Jollekin se ehkä on työ, jollekin postimerkkien keräys, joillenkin se on juoksu. Niin kauan kun ei tavoitella MISSÄÄN täydellisyyttä niin peilistä vastaan tuijottaa keskinkertaisuus jota kohtaan voi tuntea vain itseinhoa sen saamattomuuden johdosta.

 

Eräs suht kuuluisa pyskologi nimeneltään James Hillman antoi diagnoosiksi nykynuorison ja etenkin nuorten miesten henkiseen lamaannukseen sen että heillä ei ole "passiota", eli intohimoa. Joka on sekoitus tuskaa ja hurmosta! Nykyelämäntyyli on liian äidillinen ja suojeleva: heti löytyy lääkkeet jotka vie kivut ja tunteet pois. Saatana joskus 70-luvulla vielä jotakin kuulosuojausta tai huomioliivejä olisi pidetty täysin naurettavana juttuna, miesten piirissä ilmaistuna "akkojen höpötyksinä" (tosin ei "akatkaan" näihin olisi sortuneet). Olihan niitä työtapaturmiakin, mutta väittäisin että silloin myös elettiin täydemmin kuin tänä päivänä! Vedettiin sen jumaliton känniörvellys kerran kuukauteen eikä tissuteltu pitkin viikkoa!

 

En silti saarnaa keskinkertaisuutta vastaan:

 

Keskinkertainen saa, tai paremminkin pitää, sitten olla aika monellakin elämän osa-alueella. Esim itse koitan rämpyttää kitaraa jonkin 20-30min päivässä ja se ei tällä iällä ja näillä nakkisormilla riitä mihinkään. Aika vaan ei riitä kaikkeen: liikunta ja jossakin määrin työ on ne jutut jossa koitetaan nähdä intohimoa, muut jutut sitten keskinkertaisesti.

 

Liikunta nyt ylipäätään on fyysisesti ja väittäisin että henkisestikin hyvä harrastus vaikka sitä ei tehtäisikään sielunpalosta. Kuitenkin luulen että pienikin fyysinen kipu ja henkinen ahdistus jalostaa ihmisestä vahvempaa noin niinkuin ylipäätään elämää varten. Aika harva harrastus jalostaa ihmistä samalla tavalla sietämään kurjuutta (retkeily varmaankin, tosin vaatii yöpymisiä maastossa). 

 

Sikäli ymmärrän hyvin ns terveysliikkujia. Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni ihminen oikeasti harrastaa aktiivisesti liikuntaa terveyshyötyjen vuoksi pidempään kuin muutaman viikon? Luulen että aika harva, harvempi kuin luulisi. Miksi? Koska ei ole sielun paloa aihetta kohden. Laihdutuksen puolellahan on näyttöä että ns terveysvaikuttimet harvoin toimii, kyseessä on hyvin syvä elämäntapamuutos (=jostakin luovutaan ymmärtäen että sitä ei enää saa) jos halutaan että laihduttaminen onnistuu. 

 

Laihdutusyritykset, ilman suurempaa elämäntapamuutosta, kun johtavat vain entistä suurempaan lihomiseen, kun se alunalkaenkin heikko motivaatio loppuu.Tämän vuoksi joku, esim maraton 6 tuntiin, voi olla toimivakin strategia suurempaan elämäntapamuutokseen: On tavoite jota varten täytyy nähdä pidempiaikaisesti vaivaa. Ollaan siis siirrytti terveysvaikutusten piiristä itsensä piiskaamiseen.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

En minä tiijä. Oli tos linkitetyssä kommentissa hyviäki havaintoja. Tämä maailma on yhtä somea nykyään ja tuntuu että instaanki pitää jatkuvasti olla sylkemässä omia reeni- ja juoksuhommakuvia (no teenhän mieki sitä! 😄 ) mutta että pointti on että tää maailma on aika suorituskeskeistä nykyään. 'Olemista' ei tunnuta pitävän minään. Ja aina pitäs olla joku "tavote", kyllä mie tuonki tunnistan, koska sitä tavoitetta muut kuin minä itte minulta kyselee.

Laiskottelu ja ittensä sohvalle viskaaminen on ihan jees ja sallittua kunhan kaikki on balanssissa! 🙂 Pää hajoais jos ei pääse reenaan, pää hajoais jos ei joskus vedä lonkkaa -  mutta toi jatkuva ittensä "mainostaminenkin" - enkä tarkoita pahalla - tulee välillä korvista ulos. -> Siispä somepaussi. 

Joo, aina hyvä kun ihmiset harrastaa ja sporttaa - tai soittaa bändissä tms. Mut ite otan iisisti - juoksin sen maratoninki alle 4 tunnin elämäni toisella maralla, vahingossa 😉

Nyt reenailen omaksi ilokseni ja huvikseni. Ja olen iloinen ja onnellinen että ylipäänsä siihen kykenen! 🙂

 

Sekavaa sepostusta mutta toivottavasti se punaisempi lanka jostain löytyi.

Amen. Tai paremminkin; ugh.

 

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy