Jump to content
Juoksufoorumi.fi


r
Sign in to follow this  
Tak

Huippu-urheilu, henkinen kantti ja masennus: esimerkkinä judo

Recommended Posts

Luin mielenkiintoisen uutisen suomalaisesta huippujudokasta Katri Kakosta, hänen masennuksestaan ja tiestään takaisin huipulle. Hänen tarinansa on mielestäni suoraan verrannollinen muihinkin lajeihin, kuten kestävyysjuoksuun. Tässä lainaus uutisesta:

 

– Kun itse teippaa tatamin laidalla varpaita ja rikkinäisiä jäseniä, ja samaan aikaan vieressä levitetään pyyhe ranskalaiselle, jonka fyssari tulee teippaamaan hänet ja hänellä on siinä vieressä urheilupsykologi käytössä, niin kyllä siinä miettii, että tässä mennään eri liigoissa, Kakko myöntää.

Tällaisen ammattilaisen voittaminen lämmittää aina Kakon mieltä, mutta samalla se herättää hänessä kysymyksen: miten hyvä itse olisi, jos olisi tuossa järjestelmässä mukana?

– Suomessa moni pystyy vielä ponnistamaan juniorivaiheessa arvokisamitaleille, mutta aikuisissa sitä ei enää tapahdu. Jos Suomessa joku ponnistaa huipulle, niin pääasiallisesti sen urheilijan omaa hulluutta ja tarmoa. Ei se järjestelmä tuota sitä, niin kuin monissa muissa maissa.

 

https://yle.fi/urheilu/3-10417636

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se on kyllä jännä että meillä Suomessa luullaan että kaikkialla muualla maailmassa rahaa työnnetään valtion ja kolmanen sektorin taholta kaikenlaiseen kuviokelluntaan, me vaan harrastelijapohjalta omasta pussista... Muualla sitä kultalusikkaa työnnetää suuhun ihan väkisin, jos ei suutaan aukaise niin se viedään saunan taakse ja ammutaan, saatana... Tai no, jossakin Pohjois-Koreassa varmaankin näin (eikä se varmaan hauskaa ole sekään).

 

Sitä perinteistä suomalaista alemmuuden tunnetta.

 

Jospa on niin että se ranskalainen onkin omalla 'hulluudella ja tarmolla' kaikki nuo tukitoimet itselleen hankkinut? Ihan omasta pussista tai vaikka pankin lainalla? Mutta tämähän ei ole mukava ajatus, koska se kääntää syyttävän sormen jonnekin muualle kuin poispäin itsestä.

 

Toki raskalaisen takana voi olla maajoukkue, jota tukee kansallinen liitto, mutta sekin on taas innokkaan ja laajan harrastajakentän tuottamaa kokonaishyvää. Suomessa kannattaisi satsata hiihtoon ja jääkiekkoon jos haluaa että takana on vahva ja viriili yhteisö jolla on kultalusikkaa tarjota nälkäiseen suuhun. Jos valitaan pienen kansakunnan marginaalilaji niin realiteetit on vähän toista. 

 

Toki eihän noiden tuntemusten aitoutta tai aiheellisuutta voi kyseenalaistaa mitä siellä tatamin reunamilla tunnetaan, mutta laajempaan kontekstiin ne voi (ja kannattaa) asettaa.

 

Toki nuo karsinta-jutut mitä jutussa mainitaan kyllä varmasti pistää köyhän kyykkyyn. Mutta se on lajin oma ongelma, ei kansallinen ongelma. 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta se varsinainen ongelma on eri kuin jotkut fysioterapeutit. Suomessa huipulle ehkä joku jääkiekko lukuunottamatta pääsee vähän sattuman varaisesti. Puuttuu se valmennusjärjestelmä, joka antaa lahjakkaalle urheilijalle sen polun, mitä kulkea. Nyt moniin lajeihin oikeanlaista järjestelmää yritetään luoda, mistä on hyvänä esimerkkinä koripallo. Panostus Kisakallioon ja erityisesti Märskyn urheilulukio Möttölän valmennuksessa ovat erinomaisia asioita. Eli pitää olla valmennus kunnossa, urheilijoiden havaita, että heillä on mentori ja coachi, joka kertoo, mitä pitää tehdä, jotta hänestä voi tulla huippu ja sitten laittaa itse kaiken likoon. Nyt kun se on vähän puuhastelua, niin urheilija ei välttämättä tiedä edes, mikä se vaatimustaso on. Kuinka paljon pitää harjoitella, jos haluaa menestyä ja kuinka paljon voi harjoitella, jotta kroppa pysyy kasassa. 

 

Kaikkiin pieniin lajeihin järjestelmää tuskin koskaan saadaan, mutta silti voitaisiin tehdä yhteistyötä yli lajirajojen. On paljon asioita, mitkä ovat samoja monissa lajeissa ja sen lisäksi täytyy hakea oppia ulkomailta. Keihäänheitolta fiksua ottaa Röhler valmentajineen nyt Tanhuvaaraan talvella pitämään seminaaria. Sieltä suomalaisvalmentajat ja urheilijat voivat käydä hakemassa vaikutteita omaan tekemiseensä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyviä pointteja ja samaa mieltä. Silti hiihdon ja jääkiekon ulkopuolelta ponnistaa kansainvälisesti jo vuosia menestynyt lumilautailijaporukka, jossa on aikamoista tekemisen meininkiä eivätkä saa suuria avustuksia. Mutta olisiko esimerkiksi yleisurheilussa tai vaikkapa Kakon tapauksessa judossa enemmän menestystä, jos urheilijoita tuettaisiin enemmän? Vaikea kysymys. Vai onko paljon myös kiinni maan sisäisestä lajikulttuurista? Esimerkiksi jääkiekossa pärjättäisiin varmasti ilman isoja tukia, koska se on niin iskostunut suomalaisuuteen, aivan kuten maratonjuoksu kenialaisuuteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy