Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Veeti on kuollut


Recommended Posts

  • Replies 55
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Osanotot täältäkin päin. Jouduin lopettamaan itsekin viime toukokuussa lähes 13-vuotiaan koirani, jonka kohtutulehdus oli päässyt etenemään niin nopeasti ettei mitään ollut enää tehtävissä. Leikkaus olisi saattanut auttaa, mutta ennuste oli huono. Vaikka järki sanoi että ratkaisu oli oikea, tunnepuoli kyllä sinnitteli pitkään vastaan. Mitä jos... -kysymyksiä tulvi päässäni.

Koiran poismenon jälkeen oli aika orpo olo. Kun lähdin eläinlääkäriltä, käteen jäi vain panta ja fleksi. Asunto oli tyhjä ja hiljainen, kun tulin kotiin.

Ajattelin, etten ottaisi uutta koiraa ainakaan vuoteen, mutta seuraavana päivänä surffasin kaikki mahdolliset kennelit läpi ja löysin uuden hauvelin.

Nyt ensimmäinen koira palaa mieleen aina silloin tällöin muistoissani. Voin sentään lohduttautua sillä, että 13 vuodesta 12 ensimmäistä vuotta olivat terveitä.

Link to post
Share on other sites

Ymmärtäväiset ajatukset myös täältä suunnalta. :consoling2:

~2 vuotta sitten meidän 12- ja 13-vuotiaat tollerineidot lopetettiin samana päivänä. Nuoremmalla oli syöpä, vanhempi oli sokea ja siltä lähti jalat alta silloin tällöin. Tuo vanhempi olisi voinut elää vielä vuosi-kaksi ja sitä lopettamista on jälkeenpäinkin tullut vatvottua. Suru oli syvä, koirat olivat perheenjäseniä.

Link to post
Share on other sites

Osanottoja myöskin minulta. Luopuminen on aina raskasta, sen olen useamman kerran itsekin joutunut kokemaan. Viimeisimpänä viime lokakuussa oli tehtävä raskas päätös 19-vuotiaan ikinuoren kissani kohdalla, joka ei yhtäkkiä enää ollutkaan niin nuorekas. Vanhuuden tuomat vaivat iskivät, ja vaihtoehtoja ei paljon ollut. Koville se otti, varsinkin kun olin melkein koko elämäni tuon kissan kanssa viettänyt.

Link to post
Share on other sites

Osanotto täältäkin.

Minä olin viisi vuotta sitten samassa tilanteessa. 9-vuotias partacolliemme oli ollut koko ikänsä paukkuarka ja sitten uudenvuoden jälkeen, kun katolta vielä alkoi tulla lunta alas ja se aiheutti ääntä ja natinaa talossa, niin partis tuli niin säikyksi, että ei antanut talossa kenenkään nukkua. Sitä piti pitää sylissä yötä päivää. Jos ei pitänyt, niin koira ensin tärisi ja sitten hyökkäsi hampaat edellä kimppuun. Muutaman vuorokauden painajaisen jälkeen ei siinä muuta voinut kun lopettaa koira. On se raskas päätös.

Mutta nyt kun siitä on päässyt yli ja seuraava koirakin on jo 4-vuotias, niin täytyy todeta, että nämä lopettamispäätökset yleensä tulevat liian myöhään sekä koiran että ihmisen kannalta.

Mutta vaikka tämän tietää niin silti se lopettamispäätös on vaikea ja raskas.

Link to post
Share on other sites

Otan osaa.

Viimeksi tänään sydämestä kirpaisi kun silmiini osui pihamaallamme oleva kynttilälyhty rakkaan lapinkoiravanhuksemme haudalla. Kovia hetkiä ja kovia päätöksiä ovat ne. Ja elämäni kovimpia paikkoja kun reilut pari vuotta sitten kannoimme velton elottoman koirakultamme eläinlääkäristä autoomme. Raavaskin mies itkee siinä tilanteessa.

-gs

Link to post
Share on other sites

Osallistu keskusteluun

Voit nyt heti vastata ketjuun ja rekisteröityä myöhemmin. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit kirjautua tästä sisään lähettääksesi vastauksen.
Huom!: Ilman rekisteröitymistä lähetetyt viestit tarkistetaan ennen julkaisua mainosrobottien yms. takia.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä


  • Tästä mainospaikka alkaen 30e+alv/kk. 

     

    Yli 10 000 kävijää/kk

    n. 350 000 sivulatausta/kk

  • Sivulataukset 13.11.2020 alkaen: Web Hits

    Yksittäiset kävijät 13.11.2020 alkaen: Web Hits
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy