Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Veeti on kuollut


Seppo
 Share

Recommended Posts

Tänään päättyi sitten tämän meidän toisen mäyriksen pieni elämä.

Tulin töistä kotiin ja oltiin lähdössä koirien kanssa ulos. Laitoin toppapukua päälle ja toiselle koiralle villapaitaa kun veeti meni aivan vakavaksi ja sen jälkeen hyökkäs mun kimppuun. Koitti ensin purra naamasta ja sen jälkeen puri käteen. Siitä sitten alkoi se sama show kuin uutena vuotena. Tilanne lähti aivan käsistä eikä koira rauhottunut millään.

Mentiin heti eläinlääkäriin joka tutki koiran. Otettiin verinäytteet ja röntgenkuvat. Mitään kivun aiheuttajaa ei löytynyt. Mä pelkäsin koiraa niin ettei sen kanssa elämisestä olisi tullut mitään. Veeti oli aina aika heikkohermoinen ja tilanne ehkä vain paheni tässä vuosien aikana. Tiedä sitten mikä tämän viimesen kehityksen aiheutti, mutta lääkärinkin suosittelema ratkasu oli lopettaa veeti. Hankala tätä on täysin vedenpitävästi itelleen perustella, mutta noin agressiivisen koiran kanssa ei vain voi elää. Kaikki tehtiin mitä voitiin. Olisko vielä pitänyt odottaa seuraavaan kohtaukseen jolloin se olis voinu tappaa toisen koiran vai miten pahasti sen olis pitäny meitä purra. Jos elämä olis jatkunu sen kanssa niin miten jatkossa jos saatais lapsia.

Nyt tuntuu tosi pahalta meidän ja tämän toisen koiran puolesta. Veetillä saatto olla kasvain, hermostosairaus tms. Ei koskaan tulla varmasti tietämään. Nyt vaan tuntuu hemmetin pahalta.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 55
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Onpa ikävää kuultavaa! Meillä on 2 ikääntyvää whippet-herraa omassa perheessä. Jallis täyttää kesällä jo 12v. ja enemmän ja enemmän on mielessä se päivä, kun poika pitää viedä piikille. Olen ajatellut asiaa melko paljon ja pelkään sitä jo etukäteen.

Olen yrittänyt ajatella asiaa näin: ei ole meidän ihmisten vika eikä syy, että näiden kavereiden elinkaari loppuu niin pian. Ainoa, mitä me voidaan tehdä, on olla hyvä ja vastuunsa tunteva isäntä näille mahtaville luontokappaleille. Ja sitten kun sen aika tulee täys, tulee se sitten mistä syystä tahansa ja kuinka aikaisin tahansa, niin hoitaa vastuunsa loppuun asti niin, niin että kaverinkin on loppujen lopuksi hyvä olla. Meidän ihmisten itsesäälin tunteista huolimatta, ja se siinä on se vaikein paikka. Ei siinä oikein voi ajatella muuta kuin että summaamalla kaikki monenlaiset asiat nyt on tehty se yhteispistemäärällä mitaten paras mihin on käytännön elämässä mahdollisuus. Itse yritän ajatella niin, että kuolema ei oikeasti ole ko. yksilölle paha asia. Jäljellejääville se on. Kuolema on sitä samaa tiedottomuutta, jota me koemme nukkuessamme joka yö, ei sen kummempaa. Ja samaa jota me itse kukin koimme sata miljoonaa vuotta ennen kuin synnyimme ja maailma se vaan rullaili ja pyöriskeli radallaan kaiken tuon aikaa, eikä tuntunut missään. Minkä hiton ihminen tälle elämälle voi.

Jaksamisia Sepolle perheineen!

Link to comment
Share on other sites

No voi sentään. Ei ole koskaan helppoa kun joutuu koirastaan luopumaan, mutta varmasti oikea ratkaisi tässä tapauksessa, ottaen huomioon uudenvuoden jälkeiset vaikeudet Veetin kanssa.

Se on vaan niin ihmeellistä kuinka lemmikkiin voi kiintyä niin voimakkaasti, mutta valitettavasti niiden elämä on ihmisen eloon nähden kovin lyhyt, joten näitä luopumisia joutuu kaikki lemmikkien omistajat kohtaamaan.

Jaksamista molemmille.

Rookie

Link to comment
Share on other sites

Otan osaa kanssa ja tiedän milltä tuntuu. Ette voineet mitään tilanteelle Seppo. Mietin ihan samaa alussa itsekkin että olisko pitänyt vielä yrittää, mutta ei

Minä jouduin viemään toissa talvena meidän Jeppe-koiran 2 vuotiaana lopulta eläinlääkärille todella huonossa kunnossa. Pää siltä meni, niin kuin veetiltäkin, ja lääkäri sanoi että ei tässä voi enää mitään tehdä. Jeppe oli jäänyt synnytyksessä hapenpuutteeseen ja syntyi tajuttomana, ja sai ensimmäisen epilepsiakohtauksen noin vuoden vanhana. Näki siitä jo pentuna ettei ole ihan terve, kun oli hyperaktiivinen, eikä rauhoittunut missään tilnteessa, vaan hepuli päällä ravasi ympäri huusholia aina niin kauna kun taju meni ja nukahti.

Niitä kohtauksia alkoi tulla aina vaan tiheämmin, ja lopulta kohtaukset oli niin rajuja että se oli aivan sekaisin niiden jäljiltä. Ei tuntenut kotiväkeä pitkään aikaan kohtausten jälkeen jne. Lääkitys ei purrut, vaan meni vaan huonommaksi, ja alkoi taantua henkisesti kohtausten takia.

Itse ei tajunnut lopussakaan että ei ole mitään toivoa, vaan sen tutun eläinlääkärin oli pakko sanoa, kun taas menin sinne Jepen kanssa, että hänen on nyt pakko suositella tätä viimeistä ratkaiua. Kaikki kärsii, koira kanssa.

Meillä on nyt kolme aikuista koiraa täälä, ja yksi pentu. Kun Jeppe kuoli Sissi jäi ilman kaveria, ja heti päätettiin hankkia uusi kaveri Sissille. Jälkeen päin ajatellen on ollut itsellekin hyvä se kun on ottanut uusia koiria taloon. Ainakin keskittyy ajatukset muualle, kun tulee uusi pentu, jonka kanssa on touhuttava koko ajan, kun ei ole edes sisäsiisti, eikä mikään muukaan ole niin selvää.

Kaikki koirat ja ihmiset eivät saa elää terveinä pitkää elämää, mutta meidän on vaan jatketteva eteen päin ketkä saadaan tuurilla täällä sätkiä pidempään.

Te teitte Veetin kanssa minkä voitte, eikä kannata sitä asiaa kyseenalaistaa. Kyllä ne eläinlääkärit ovat varmoja kannastaan silloin kun joutuvat lopullista ratkaisua suosittelemaan. Heillekkin se on varmasti paha paikka joka kerta, mutta omistaja itse varmaankin harvoin osaa ajatella tilannetta selkeästi tuossa pisteessä.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy