Jump to content
Juoksufoorumi.fi

..tu ei jaksa!


Dorcas G
 Share

Recommended Posts

Koko syksy mennyt sohvan nurkassa nuupotellessa. Muutamia innonpuuskassa juostuja lenkkejä, mutta pääasiallisesti ei ole paljon tarvinnut lenkkivaatteita ulkoiluttaa. Jo muutama askel ulkona saa olon paremmaksi, mutta suurin kynnys onkin ulko-ovella. Millä Elviksen lihaksilla siitä sais itsensä taas kammettua yli?

Mä olen ehkä universumin laiskin maratoonari. Treenaan maratonille, käyn juoksemassa sen ja kellahdan sohvalle puoleksi vuodeksi, kunnes taas aloitan treenaamisen maratonille. Miten ihmeessä te jaksatte painaa kuin aropuput tuolla neonliivit päällänne keskellä Suomen synkeintä kaamosta? Mä en ymmärrä teitä!!

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 31
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

No siksi kun sitä on ihan hullu ja tullut riippuvaiseksi tuosta liikunnasta.

Jos on pakko pitää taukoa, alkaa ilmentyä kaikenmaailman vieroitusoireita: kiukkuisuutta, ihraa lanteille, väsymystä, päänsärkyä, kolotuksia, pinnan kiristymistä, suupielet menevät alaspäin, otsaan tulee kärttyryppyjä jne...

Kun tuolla käy pistelemässä muutaman kilometrin, alkaa jännitykset löysätä, hommat alkaa naurattaan ja mielikin paranee. Kun tietää, mikä hyvä olo lenkin aikana ja sen jälkeen on, motivaatio kummasti nousee.

Ja semmoisina päivinä kun homma ei kiinnosta niin sekin motivoi, että jos tänään jätät väliin, se on huomennakin helpompaa. Jos huomennakin jättää väliin, on ylihuomenna taas helppo luistaa. Kun ei haluaisi enää sinne suklaapatukkojen ja laardin sekaan hautautua huohottamaan hengästyksestä niin pakko se on lähteä silloinkin. Kun tien päälle pääsee, huomaa, että tämä olikin taas ihan mukavaa.

Ihan oikeasti, ei sitä kyllä aina niin riemusta kiljuen tuonne tien päälle lähde. Mutta se palkka siitä on niin hyvä, että sitä saa sen persauksensa nostettua sohvalta ja taas mennään.

Link to comment
Share on other sites

Jos on pakko pitää taukoa, alkaa ilmentyä kaikenmaailman vieroitusoireita: kiukkuisuutta, ihraa lanteille, väsymystä, päänsärkyä, kolotuksia, pinnan kiristymistä, suupielet menevät alaspäin, otsaan tulee kärttyryppyjä jne...

Täähän se on. Ennen kaikkea läski. Ja gravitaatiolaki. Mitä enemmän massaa, sitä hankalampaa se on saada liikkeelle. Mut sit kun saa sen liikkeelle, niin ei se ihan heti pysähdykään.

ortejullekin kiitos vinkeistä, lenkkivaatteet alkaa olla tuunattu niin viimeisen päälle, että niistä ei enää kauheasti saa kiksejä. Mutta ehkä mä voisin jonkun selkeän tavoitteen asettaa. Tai lyödä vetoa :D

Link to comment
Share on other sites

Pistä tavoite sille maratonille tai ota tavoitteeksi juosta kaks maratonia. Aikatavoite olis sinällään helppo kun sitten voisit tehdä kerran kuussa testilenkin jolla vertaat kunnon kehitystä.

Jos aikaa vasten juokseminen ei kiinnosta niin juokse sitten sen puolenvuoden sohvakauden aikana vain kerran tai kaks viikossa. Lenkki sillon kun se parhaiten sopii aikatauluihin tai keleihin. Jos ei pimeessä jaksa niin ei sua kukaan sinne pakota. Sitten juokset viikonloppuna valosaan aikaan. Eikä niitten lenkkien tarvi olla sillon mitään pitkiä. Joku 30-45min on ihan ok. Viikolla voi sitten kävästä heittämässä lyhyen lenkin ennen saunaa tai aamulla ennen töihinlähtöä. Jos ei nappaa niin sitten et vaan juokse. Onhan noita muitakin lajeja joiden parissa voi treenata sen toisen puolen vuotta.

Link to comment
Share on other sites

^ Ihanan sielunhoidollinen lähestymistapa! :D

Ehkä tuossa motivaatio-ongelman ytimessä onkin se, että ensinnäkin mun treenaaminen ei ehkä ole ollut niin tavoitteellista kuin se olisi voinut olla. Kaikki lenkit tulee nylkytettyä enemmän tai vähemmän samaa vauhtia ja tuntuu, että vauhti ei kasva ollenkaan. No ei kai se kasva jos aina juoksee samaa vauhtia, doh! Toiseksi pimeys ja ällön märät kelit ei houkuta. Mä en yksinkertaisesti saa revittyä mitään hurmosta siitä ajatuksesta, että pääsisin juoksemaan vesi/räntäsateeseen. Monihan suorastaan kokee elävänsä elämäänsä täysillä juuri silloin kun saa uhmata kaikkia luonnonvoimia. En minä. Mun sisällä asuu totaalinen sohvaperuna ja vain järkyttävällä tahdonvoimalla ja hirveällä sisäisellä kamppailulla mä saan sen liikkeelle.

Mä kävin, Seppo, katsomassa noita sun ohjelmia ja ajattelin niistä tehdä itselleni jonkunnäköisen harjoitussuunnitelman. Keväällä voisin yrittää Oulussa 4:30 aikaa ja jos kaikki menee hyvin, niin Helsingissä jopa sen alitustakin. Siis sikäli mikäli sohva ei tunnu houkuttelevammalta kuin maratoonaaminen :D

Ja OT: mua kiinnostais tietää, että miten teillä menee sen mäykyn kanssa, joten jatka joskus blogiasi, pliis.

Link to comment
Share on other sites

Jos aina pitäs juosta samaa vauhtia ja samaa reittiä niin varmaan meistä jokainen olis valmis juoksemaan joko rekan alle tai sitten myis lenkkivaatteet ja ostais niillä rahoilla kaljaa. Se tuo paljon motivaatiota kun tietää mikä on minkäkin päivän harjoituksen tarkoitus. Ei pelkästään tasasta junnaamista vaan väliin vähän kovempaa lenkkiä ja sitten palauttavaa. Kun yrittää tehdä sen vauhtikestävyyden tarkasti juuri niin kuin se on paperilla niin se harjotuskin on mielekkäämpi kuin että ensin hitaasti ja sitten helevetin lujaa ja sitten taas hitaasti. Vaikka vauhtien ja sykkeitten kattominen on toisista aivan turhaa puuhaa, niin se tuo kuitenkin myös mielekkyyttä siihen lenkkiin. Huomaat että kun on vauhtikestävyystreeni niin sykkeen nostolla on se ja se vaikutus vauhtiin. Sitten sulla on ne lukemat siellä harjotuspäiväkirjassa ja kun tulee seuraava samanlainen treeni niin sitä lenkkiä jo odottaa, että meniskö se tänään paremmin kun vedän rennosti. Jos se olis vaan täysin mutulla juoksemista ja rinta kaarella kun tulee tuttuja vastaan niin ei se ainakaan mun mielestä olis yhtä mielenkiintonen harjoitus kuin mittareiden kanssa.

Siihen vaan tempautuu mukaan seuraamaan kehitystään ja se tekee siitä harjottelusta mielekkään. Sitten kun sinne väliin tekee vielä kisoja niin näkee miten se kunto oikeesti kehittyy eikä voi vaan kusettaa itteensä. Ei sitä jaksa jos sulle isketään nyt lenkkarit vaan käteen, " Että siinä on sulle Erkki lenkkarit, alappa juoksemmaan. Nähhään sitten heinäkuussa, koita pitääs nuppis kasassa."

Tärkeempiä on ne lähitavoitteet tällä viikolla, tässä kuussa ja vasta siellä jossain helevetin kaukana on se kesän maraton. Eikä näistä pimeistä keleistä kukaan tykkää. Joskus vaan sattuu tulemaan helevetin hyvä treeni just sillon kun on paska keli eikä oo yhtään huvittanu lähtä ulos. Sitten se vaan tuntuu hienolta kun kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti lenkki kulkikin hyvin.

Toisena vinkkinä sanoisin, että hanki GPS ja mee sen kanssa metsään vaellukselle, hiihtolenkille tai juokse pitkä lenkki jonnekkin missä et oo koskaan ennen juossu. Siinä sitä on vaihtelua mitä pitäs useamminkin harrastaa :sad:

Blogiin tulee päivitystä mm. veetin kuulumisista tämän yön aikana.

Link to comment
Share on other sites

Kuulostaa kovin tutulta nuo syksyiset motivaatio-ongelmat. Itselläni tuntuisi toimivan aika hyvin selkeiden tavoitteiden asettaminen ja asioiden "projektoiminen". Ensin mietin tavoitteen, sitten aikataulun ja sitten suunnitelman miten tavoitteeseen päästään. Motivaatio-ongelmia tuntuu esiintyvän nimenomaan näiden "projektien" välissä.

Ensisijainen tavoitteeni on pitää itseni kuntoilijana ja siksi mun projekteilla on kestoa vähintään pari vuotta. Ensimmäisen projektin tavoitteena oli köpötellä maraton alle viiteen tuntiin. Projekti valmistui viime lokakuussa Vantaan maratonilla. Puolitoista kuukautta myöhässä alkuperäisestä aikataulusta, mutta kuitenkin. Kaksikin vuotta on sen verran pitkä aika, että projektilla on hyvä olla tarkastuspiste tai pari matkan varrella, että tietää pysytäänkö suunnitelmassa. Edellisessä projektissa tarkastuspisteenä oli puolimaraton vuonna 2005. Näin jälkeenpäin voin todeta, että tarkastuspisteitä olisi pitänyt olla enemmän, koska tuo aikataulu ja välitavoite osoittautuivatkin sitten kohtuullisen löysiksi ja aikaa rötväilyyn oli suunnitelmassa yllin kyllin.

Virheistäni viisastuttuani päätin aloittaa uuden projektin paremmalla suunnittelulla. Syksy meni "suunnitellessa" (lue: sovalla makaillessa), mutta nyt projektin kick-off on pidetty ja työt aloitettu. Uusi projekti on nimeltään: Mara alle 4 tuntiin vuonna 2008. Tarkastuspisteiksi on määritelty 2 maratonia vuodelle 2007 ja näiden lisäksi olen asettanut itselleni vuotuisen kilometritavoitteen. Kilometritavoitteella pyrin tasoittamaan kausivaihteluja harjoittelussani. Syksyllä kun seuraavaan juoksutapahtumaan tuntuu olevan mahdottoman pitkä aika on hyvä olla myös jokin muu tavoite jonka eteen tekee töitä. Näin ajattelin pääseväni eroon tuosta "treenaan maratonille" ilmiöstä. Kilsatavoite on sellainen, että sen pitäisi tulla melko helposti täyteen kun juoksen suunnitelmani mukaan, mutta edellyttää kohtuullisen tiukkaa suunnitelmassa pitäytymistä. "Suunnittelutauoille" ei siis ole hirvittävästi aikaa.

Jonkinlaisen harjoitteluohjelman tekeminen kyllä kannattaa. Ainakin itsestäni on mukavaa, että lenkkien pituudet ja tehot vaihtelee. Kuntoilija kun olen, en ole hirvittävän tarkkaan hifistelyyn viitsinyt lähteä, mutta ainakin mulle nuo Sepon ohjelmat tuntuvat hyviltä. Niitä voi sitten aavistuksen rukata oman kunnon ja fiiliksen mukaan.

Kaikenlainen varustehifistely tuntuisi myös toimivan, mutta ainakin mulla niiden vaikutus motivaatioon jää aika lyhytkestoiseksi.

Tämä oli muuten ensimmäinen viestini palstalla vaikka jo jonkin aikaa olen lukijana täällä vieraillut. Joten terve vaan kaikille.

Link to comment
Share on other sites

Jos juoksu ei kerta kaikkiaan pimeässä talvessa maistu, niin olisko parasta olla juoksematta ja keksiä korvaavia liikuntamuotoja? Eihän siinä mitään järkeä ole, että kuukaudesta toiseen pitää väkisin juoksemaan lähteä.

Oletko kokeillut esim. spinningiä? Itse harrastin sitä varsin paljon Suomen talvessa. Yleensä poljin pyörää loppuun asti, kun muut tekivät jo venyttelyjä. Sitten tunnin loputtua nopeasti lenkkarit jalkaan ja juoksumatolla sellainen 20-40 min fiiliksen mukaan. Sopi ainakin minulle hyvin.

Link to comment
Share on other sites

Kiitos psyykkauspuheista! :)

Oletko kokeillut esim. spinningiä? Itse harrastin sitä varsin paljon Suomen talvessa. Yleensä poljin pyörää loppuun asti, kun muut tekivät jo venyttelyjä. Sitten tunnin loputtua nopeasti lenkkarit jalkaan ja juoksumatolla sellainen 20-40 min fiiliksen mukaan. Sopi ainakin minulle hyvin.

Njooh, joulukuussa hankin Satsin kortin, mutta sitten toi joulunaika tuli väliin härkkimään ja pilasi hyvän rytmin. Joulun jälkeen en sitten ole käynytkään, mutta siinäkin on vain kyse massan saamisesta liikkeelle. Eli tuonkin suhteen pitäisi vain järkätä joku ryhdistäytymisliike. Muutenkin mulle on rytmi aivan äärimmäisen tärkeä. Heti jos tulee jotakin, mikä sekoittaa rytmiä, vaatii aivan järkyttävää työtä palauttaa rytmi kohdilleen. Mulla on erittäin epäsäännöllinen työaika ja välillä työpäivät on niin pitkiä, ettei yksinkertaisesti jaksa lähteä mihinkään. Tosin yleensä jos on siitä huolimatta saanut aikaan silti lähteä, niin fiilis on mahtava. Periaatteessa kuitenkin mulle sopis hyvin, että syksyn pimeillä laittaisin energiani vaikka pumpiin ja spinningiin.

Keväällähän kaikki on toisin. Keväällä on ihanaa, kun ihmiset näyttää näteiltä ja kaikilla on hyvä meininki.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy