Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Prefontane

Määräharjoittelua 70-luvulla

Recommended Posts

Melkoista mättöä 70-luvulla ;

http://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/201710282200405905_yl.shtml

 

Ehkä siksi leposykkeetkin olivat melkoisen alhaalla :

http://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/201710282200403175_yl.shtml

 

Järjetön mättö ei tietenkään sulje pois verenvaihtokikkailua, kuten Maaninka onkin osoittanut.

Järjetön mättö yhdistettynä dopingiin antaa melkoisen hyvät lähtökohdat maailman huipulle.

Viren taisi kyllä jättää sen mättöosuuden vähemmälle :)

 

Näissäkin artikkeleissa kuvastuu kuitenkin se 70-luvun äärimmäisen intohimoinen asenne juoksemiseen, joka ehkä nykyajan menijöiltä puuttuu.

 

 

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esa Tikkanenkin juoksi 12000 km vuodessa.

http://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/201711052200510438_yl.shtml

 

Puhtain keinoin taidetaan tarvita hillittömästi määrää, jota elimistö sopeutuu maratonin fyysisiin vaatimuksiin.

 

Hypoteesini onkin että epolla, verenvaihdolla, ja esmes ns. kasvutekijöillä voidaan maratonkin juosta kympin ominaisuuksilla ja vähillä kilometreillä, mutta puhtaana vaaditaan niin paljon määrää että vain harvat sen kestävät.

  • Thanks 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 11/7/2017 at 22.40, 226 kirjoitti:

Tänä päivänä urheilijalle isketään heti liuta rajoitteita, joista 70-luvulla ei edes tiedetty. Silloin piti hakea palautumisen rajat kokemuksen, sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Nykyisin mittarit alkavat jo hyvissä ajoin kertomaan, että sinun pitää harjoitella kevyemmin. Silloin ei myöskään ollut "palautusjuomia", vaan opittiin tietämään harjoittelun merkitys palautumisen kehittymiseen. 

 

Ehkä eniten 70-luvulta on opittavaa juuri siinä asenteessa, että harjoitus tekee mestarin ja kaikki muu on enempi esinahkan hypistelyä ja nännien näpertämistä.

 

Kestävyysharjoittelun perusteoriat olivat hyvin tiedossa laktaattitasoineen, periodisoinnit, vuosijaksottelu ja ikäkausipohjainen progressio jo 80-luvun alkuun tultaessa, jolloin tulivat ensimmäiset sykemittarit. 70-luvulla siis suurin ero oli mittaustiedon puute, jolloin tosiaan ylikunto tuli ilman mittarin varoitusta. Toisaalta kuitenkin ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, mikä tekee myös pelkän fysiikan mittaustiedosta rajoitteen. Keskimääräisellä kuormitusrajalla ja henkisen kuorman mittaustiedon puutteella ei ehkä uskalleta venyttää rajoja ihan yhtä pitkälle kuin tuntumapohjalla.

 

Kyllähän tollaisessa vanhan liiton asenteessa oli se puoli että harjoittelun pitää tuntua harjoittelulta (joko tehoa tai määrää) eikä ylikevyttä palauttelua oikein laskettu oikeaan harjoitteluun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tietenkin tätä nykyaikaista "mittaripelleilyä" on ihan aihetta puolustaa sillä, että 70-luvulla lasten ja nuorten lähtötaso oli jo arkiliikunnan kautta monesti parempi kuin tänä päivänä. On siis ihan perusteltua käyttää mittareita apuna ylirasituksen seurannassa, etenkin kuntourheilussa. Pitää kuitenkin ymmärtää, että näiden mittareiden takana häärävien suositusten antajien on aina liikuttava turvallisella puolella. Sen sijaan huipulle tähtäävän on myös käytävä äärirajoilla ja otettava riskejä.

Olen muistaakseni neljänä viikkona koko urani aikana juossut yli 300 km treenikilometriä, viimeksi toissa talvena Mallorcalla, jolloin päivän keskiarvo oli 46 km. Mittari olisi jo varmaan ensimmäisen tai toisen päivän jälkeen alkanut kertomaan, että seuraavan harjoituksen voit tehdä yli, yli, yli huomenna.

 

Tuo on hyvin totta, että ylirasituksen ratkaisee koko psykofyysinen kokonaisuus, eli kiire, stressi yms. kaikki yhdessä. Varmaan ylikuntoa on tänään vähintään yhtä paljon kuin 70-luvulla. Meidän perheessä tuo riskinotto kostautui ja ylikuntoa on kestänyt jo vuoden, eikä lopusta ole tietoa. Jos olisi uskottu mittareita, niin ylikunto olisi ehkä vältetty. Tulevaisuus sitten näyttää vahvistiko vastoinkäymiset vai lopettiko koko uran. Omalla kohdallani ylikunnon varominen tai pelkääminen loppui jo 90-luvun alussa, kun huomasin, että en saa itseäni ylikuntoon, vaan aina ennen ylikuntoa tulee vamma (esim. jännetulehdus) tai sairastun (yleensä keuhkoputkentulehdukseen). 

     

  • Like 3

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Baltsu

Jokainen, joka haluaa pärjätä, harjoittelee paljon. Tämä tulisi tiedostaa. Iivo Niskanen harjoittelee valtavasti, kai jotain 4-6 tuntia päivässä ja hän on tehnyt niin pitkään ja toki hänellä on ollut nuorempana ylikuntoa. Jani Sievinen harjoitteli paljon jo 6-vuotiaana. Kalle Palanderin faija heitti Kallen sukset metsään, kun Kalle olisi halunnut lukea kokeisiin. Hänen faijansa meinasi, että jos haluaa olla urheilija, niin pitää harjoitella. Agassin, Williamsien, Tiger Woodsin etc. huippujen valmentajat vaativat valtavia harjoitusmäärää. Jopa Kallu Tuominen, joka oli Suomen 1964 korismaajoukkueen valmentaja, laittoi pelaajansa treenaamaan todella, todella paljon. Ei huipulle ole oikotietä, vaan pitää treenata pirusti. Jos treenaa vasemmalla kädellä, ei tule menestymään.

Share this post


Link to post
Share on other sites
7 tuntia sitten, 226 kirjoitti:

Tietenkin tätä nykyaikaista "mittaripelleilyä" on ihan aihetta puolustaa sillä, että 70-luvulla lasten ja nuorten lähtötaso oli jo arkiliikunnan kautta monesti parempi kuin tänä päivänä. On siis ihan perusteltua käyttää mittareita apuna ylirasituksen seurannassa, etenkin kuntourheilussa. Pitää kuitenkin ymmärtää, että näiden mittareiden takana häärävien suositusten antajien on aina liikuttava turvallisella puolella. Sen sijaan huipulle tähtäävän on myös käytävä äärirajoilla ja otettava riskejä.

Olen muistaakseni neljänä viikkona koko urani aikana juossut yli 300 km treenikilometriä, viimeksi toissa talvena Mallorcalla, jolloin päivän keskiarvo oli 46 km. Mittari olisi jo varmaan ensimmäisen tai toisen päivän jälkeen alkanut kertomaan, että seuraavan harjoituksen voit tehdä yli, yli, yli huomenna.

 

Tuo on hyvin totta, että ylirasituksen ratkaisee koko psykofyysinen kokonaisuus, eli kiire, stressi yms. kaikki yhdessä. Varmaan ylikuntoa on tänään vähintään yhtä paljon kuin 70-luvulla. Meidän perheessä tuo riskinotto kostautui ja ylikuntoa on kestänyt jo vuoden, eikä lopusta ole tietoa. Jos olisi uskottu mittareita, niin ylikunto olisi ehkä vältetty. Tulevaisuus sitten näyttää vahvistiko vastoinkäymiset vai lopettiko koko uran. Omalla kohdallani ylikunnon varominen tai pelkääminen loppui jo 90-luvun alussa, kun huomasin, että en saa itseäni ylikuntoon, vaan aina ennen ylikuntoa tulee vamma (esim. jännetulehdus) tai sairastun (yleensä keuhkoputkentulehdukseen). 

     

 

Tästä kun on omaakin kokemusta niin nimenomaan jonnekin piirikunnalliselle tasolle asti hermostollinen ylirasittuminen saattaa olla iso ongelma. Sen jälkeen ongelmana alkaa olemaan paikalliset vammat ja hermostoa ei saa kuin akuuttiin ylirasitustilaan, osin siksi että palautumisstrategiat alkaa olla viimeistään kantapäänkautta opittu ja osin siksi että kroppa ei kestä sitä volyymiä ja tehoja jota tuo taso mahdollistaa. Itselläni valtavia ymmärrysjuttuja hermoston palautumisen suhteen olivat riittävä uni, meditaatio/hengitysharjoitukset, laadukas ravinto. Väittäisin että näiden suhteen 70-luvulla on eletty paljon laadukkaampaa elämää kuin tänä päivänä, poislukien meditaation/hengitysharjoitukset (joita toki harva tekee tänäkään päivänä). Stressitasot ihmisten elämässä ovat käsitääkseni vain nousseet, eli palautusmiskyky on kääntynyt alaspäin.

 

Tässä on sitten se että kuinka ammattimaisesti halutaan harjoitella. Tänä päivänä hyvä kuntoiset ihmiset ovat kovakuntoisempia kuin koskaan, mutta keskitaso on romahtanut. Tämä on mm puolutusvoimissa huomattu. Ammattimaisesti treenaava varmasti hyötyy mittareista yms nykyhimmeleistä kunhan ne ovat vain osa kokonaisuutta, tietoa on paljon tarjolla ja jos on halua käyttää aikaa niin luulen että tämän päivän huiput ovat tietoisempia kuin aiemmin. Yhä enemmän ja enemmän siis opiskellaan urheilua harjottelun lisäksi.

 

Mutta vähemmän ammattimaisesti treenaaville ne ehkä toimivat jopa rajoitteina, illat vietetään ruutujen äärellä puolihorroksessa eli kärsitään kroonisesta unen puutteesta ja korkeista stressitasoista eikä syödä yhtä laadukkaasti kuin 70-luvulla, vaan työnnetään loosterista sisään kaikkea teollisesti käsiteltyä siinä kun ennen syötiin enemmän mahdollisimman käsittelemätöntä. Kun mittari käskee hillittämään tahtia ja pitämään välipäivää niin missataan se kantapäänkautta opittu juttu että palautumistila on muutakin kuin harjoittelua, eli elämän peruspalikat pitää saada kasaan. Entisvanhaan elämä on ollut paremmin balanssissa joten tämmöisiä ongelmia ei ole ilmennyt samaan tahtiin.

 

Yksi juttu jota paljon mietin on valmentaminen, onko siitä mitä hytöyä ja mitä haittaa. Monet syyttävät nykypäivän urheilijoita siitä että heidän itsensä ei tarvitse tietää mitään kun valmentajat ja muut spesialistit seuraa ja neuvoo, tällöin ei opita tuntemaan itseä tai harjoittelua kuten ehkä aiemmin. Jälleen luulen tämän päivän huiput on huippuja jotka tekevät tänä päivänä enemmän asioita oikein kuin 70-luvulla, mutta jollakin kansallisella tasolla tilanne voi olla jo toisenlainen?`Tällä tavalla hypoteesin omaisena juttuna, kun en kauheasti tiedä miten on aiemmin valmennettu urheilijoita verrattuna tähän päivään. Onko mikromanagerointi tämän päivän ongelma?

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 11/9/2017 at 10.04, 226 kirjoitti:

Tuo on hyvin totta, että ylirasituksen ratkaisee koko psykofyysinen kokonaisuus, eli kiire, stressi yms. kaikki yhdessä. Varmaan ylikuntoa on tänään vähintään yhtä paljon kuin 70-luvulla. Meidän perheessä tuo riskinotto kostautui ja ylikuntoa on kestänyt jo vuoden, eikä lopusta ole tietoa. Jos olisi uskottu mittareita, niin ylikunto olisi ehkä vältetty. Tulevaisuus sitten näyttää vahvistiko vastoinkäymiset vai lopettiko koko uran.

     

 

Itsekin kotona nuorta kilpaurheilijaa kannustavana toivon että pääsisitte ylikunnosta vihdoin ohi.

Kaikki ylikuormitus ei välttämättä mittareilla näy. Sykekayrät voivat olla ihan ok, mutta silti väsähtää ja saa paikallisia oireita kuten second yllä kuvasi.

Mahtoikohan 70-luvun harjoittelutyyli olla jotenkin selkeämpää rakenteeltaan vai olivatko ongelmat ihan samoja?

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuten second tuolla selosti, niin varmaan koko elämä oli 70-luvulla vähän stressittömämpää ja telkkariohjelmatkin loppuivat jo noin klo. 21. Nykyisin minulla tulee kukuttua ylhäällä aina vähintään klo. 24 asti, vaikka pitäisi herätä aamulla klo. 6, tosin herään yleensä klo. vasta 7.20. Univelkaa ja koulupaineita tulee enemmän ja melko tuoreen tutkimuksen mukaan urheilulukiolaisilla tilanne ei ole ainakaan muita parempi. En vastannut poikani valmennuksesta, mutta en myöskään ottanut hänen itse sykekäyrissä havaitsemia ylirasitusoireita riittävän tosissaan. Pikemminkin päinvastoin, sanoin, että hanaa vaan niin ei mene liikaa junnaamiseksi. Siihen päälle tuli vielä Lapin lumileiri ja pari viikkoa sairastelua, jolloin ylikunto syveni niin pahaksi, että sen jälkeen ei koko talvena/keväänä voitu ottaa mitään kevyttä kävelyä rankempaa. Jos tuosta ylikunnosta joskus päästään, niin mistä sitten löytyy se rohkeus, jolla elimistö laitetaan harjoittelussa äärirajoille.  

Share this post


Link to post
Share on other sites
Lainaa

 

Nykyisistä "määräharjoittelijoista" suuri osa juoksee kilometrinsä paljon hitaammin kuin vastaavia määriä juosseet 70-luvulla. On tietenkin aivan eri asia koostaa määrä vauhtileikittelyistä-vedoista, tasavauhtisista kovista ja erivauhtisista peruskuntolenkeistä kuin pääosin pitkistä nylkytyksistä joillakin ruskoilla höystettynä. Saman näkee olemuksesta. Paljon juoksevat kaverit olivat järjestäen hoikkarakenteisempia kuin nykyisin. Ehkäpä ravintotottumuksillakin on tässä osansa. Nykyisin diplomikuntovalmentajatyms. varoittelevat lihaskadosta ja ties mistä jos aamutreenin tekee tyhjällä vatsalla jne. Lasi vettä oli maksimi. -Täälläpäin tehtaan aloittaessa muutama työnperässä tullut hölkkääjä perusjamppa, juosseet aikaisemmin tunnin päivässä, rupesi harrastamaan juoksua perinteisellä helposti muistettavalla aikataululla, jota seurakaverit porukassa ylläpitivät: Aamulla puolituntia ja illalla yhdessä puolitoista. Sunnuntaina kaksijapuoli. Aamuiset reipasta peruskuntovauhtia ja illalla ohjelman ja vireen mukaan, peruskuntokauden eli 8 kuukautta noin 200 kilometrin viikkotahdilla. Kuinka ollakaan, kaksi vuotta mukana oltuaan tulokkaista kaksi kolmesta paineli kympin niin että olisivat tänä vuonna Kalevankisoissa olleet palkintokorokkeella. Sillon se ei tietenkään riittänyt mihinkään.  Ja kympin harjoittelulla pystyi juoksemaan yhtä hyvin maratonia.  

  • Like 3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjasta vuodelta -84 ohjeita kestävyysominaisuuksien kehittämiseen (hiihtäjille, mutta osin yleispäteviä):

Tehoharjoittelua 10-15%. Loput määräharjoittelua.

 

Peruskestävyys (alle AerK eli 150-160):

- 1-3 h. Kevyet kestoharjoitukset. vaihtelevat kevyet harjoitukset. Verryttelyt.

- Esim. 2 h TV-kevyet.

             90 min kevyt luonnollinen intervalli.

 

Vauhtikestävyys (alle AnAerK 170-175):

- 30-90 min keskikovat kestoharjoitukset

- Kestävyysintervallit. Keskikovat vaihtelevat harjoitukset.

- Esim. 60 min TV-reipas.

             5x 10/2 min sykkeellä 165.

 

Maksimaalinen kestävyys (max 190-195):

- 5-40 min. Kovat kestoharjoitukset. Tempointervallit.

- Esim. 30 min TV-kova

             6x 4 min / 3 min

             (30 min kilpailuvauhdilla)

             60 min TV, alku sykkeellä 160 ja viim 15 min sykkeellä 180

 

Nopeuskestävyys:

- 30 sek - 5 min toistoharjoitukset

- esim. 3x2 min/20 min 95% vauhdilla sen hetken maksimista

             5x60 sek/10 min 95% vauhdilla

 

Samassa kirjassa ylirasitustila/ylikunto:

Ylirasitustilan syntymisestä ei ole valmista teoriaa, mutta käytännössä tiedetään että liiallisen, virheellisen ja/tai liian kovatehoisen harjoittelun ja riittämättömän palautumisen vaikutuksesta on seurauksena elimistön ylirasitustila. Ylirasitustilalla tarkoitetaan suorituskyvyn melko äkillistä heikkenemistä tavallisesti omassa erikoislajissa. Vaikka harjoittelu ja palautuminen ovat tärkeimmät ylirasituksen syntymiseen vaikuttavat tekijät, vaikuttavat muut urheilijaan kohdistuvat fyysiset ja psyykkiset tekijät myös siihen.

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
6 tuntia sitten, X66 kirjoitti:

Kirjasta vuodelta -84 ohjeita kestävyysominaisuuksien kehittämiseen (hiihtäjille, mutta osin yleispäteviä):

Tehoharjoittelua 10-15%. Loput määräharjoittelua.

 

 

Vähän tarkennusta, tehoharjoittelu tarkoitti siis yli anaerobisen kynnyksen.

 

PK1-kaudella:  PK 55-65%, VK 30-35%, MK 5-10%

PK2-kaudella: PK 40-50%, VK 40-50%, MK 5-10%

Valm. kausi: PK 35-40%, VK45-50%, MK10-15%

 

aika hapokasta..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jonkin verran hiihtäjien harjoittelu on vuosien saatossa muuttunut, ainakin jos nuo vuoden 84 ohjeet koskevat aikuisia. Nämä olivatkin jo jossain toisessa ketjussa, mutta laitetaan silti. Loppupäässä on tietoa eri maiden urheilijoiden harjoittelusta. https://www.hiihtoliitto.fi/site/assets/files/16019/vesterinen_hiihdon_lajianalyysi_valmentajakerho_2016.pdf

 

Junioreiden kannattaa hiihtää sellaista vauhtia että tekniikka pysyy hyvänä. Se on ainoa mittari. Sama kuin pikaluistelussa. Jos ei opi lajitekniikoita, on turha jatkaa uraa.

 

Ylikunnosta tuli mieleen Janne Holmen. Holmen on puhunut että Suomessa oli ylikuntopeikko, pelättiin siis ylikuntoa. Onko tästä jollakulla enemmän tietoa? Holmenin urahan käynnistyi 90-luvulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy