Jump to content
Juoksufoorumi.fi










simi

Kaldoaivi Ultra Trail 10-11.8.2018

Recommended Posts

2 tuntia sitten, ErAh kirjoitti:

Onko toi reitti siis kivikkoa? Videoissa, joihin on tietysti valittu varmaan sopivia pätkiä, näyttäisi ihan hyväkulkuiselta, toki suopohjaa näyttäisi jonkin verran olevan. Toi liki 20 km tietä ei kyllä itselleni ole kynnyskysymys, jäähän siihen +110km polkua ja mönkijäuraa.

Mönkijäuraa suurin osa. Pääosin helppokulkuista. Viimeiselle 50kmlle sijoittuvat hankalammat pätkät 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuvauksia kirjoiteltaessa pitää muistaa, että kesät eivät ole veljeksiä. Tämä kesä on ollut poikkeuksellisen kuiva ja Kaldoaivin kosteikot ovat olleet poikkeuksellisen kuivia. Toki kisaa ennen taisi juuri sattua pidempi sadejakso, jolloin Tenonkin pinta nousi metrillä. Eli tunturissa on myös ollut varmasti hitusen kosteaa. Jokien ylitykset tuolla alueella vaihtelee lenkkareilla kuivana tehtävistä about reiden syvyiseen kahlaukseen ja tämä siis voi tapahtua tismalleen samasta paikasta, vain vedenkorkeus joessa on muuttunut! Tunturialueella virtaamat voi muuttua ihan päivien tasolla suhteellisen merkittävästikin riippuen miten on ropsautellut vettä kasaama-alueelle. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä vielä kisaraportti Kaldoaivi Ultra Trailsta. Lukekoon ken jaksaa.

 

Lensin torstaina Ivaloon ja olin siellä yötä mökissä. Kävin Ivalon keskustassa syömässä poropitsan ja S-Market Vaskoolissa ostamassa tarvikkeita kisaa ja aamiaisia varten. Perjantaina sitten täytin pullot, pakkasin reppua ja lähdin ajamaan rauhalliseen tahtiin kohti Nuorgamia. Inarissa pyähdyin syömässä Siidan seisovasta pöydästä porokeittoa ja lohikiusausta. Usean maisemapysähdyksen jälkeen saavuin vihdoin Nuorgamiin Alma Arktikan toimistolle. Sain kisanumeron ja gps-lähettimen (niitä oli kaikille juoksijoille ja joillekin pyöräilijöille) sekä ostin kisapipon. Käytyäni parin kilometrin päässä Norjan rajalla katsomassa Suomen pohjoisimman kohdan merkkikiveä palasin kisan lähtöpaikalle Rajakaupan pihalle. Kilvistä päätellen suurin osa asiakkaista tuli Norjasta. Kaupasta ostin pari pientä kreikkalaista jugurttia ja mehupurkin ja sitten söin nämä ja pari banaania autossa. Sitten jätin drop-bagit ja maaliintulobussin ja kävin vielä viimeisen vessakäynnin kaupan vessassa. Paikalla pyöri jo jonkin verran juoksijoita, heidän seuralaisiaan, toimitsijoita sekä seuraavana aamuna lähteviä pyöräilijöitä.

 

Hyvissä ajoin menin sitten hengailemaan kaupan sivustalla olevalle lähtöpaikalle. Siellä juteltiin ja otettiin kuvia ja lopulta klo 18 lähdettiin sitten liikkeelle. Alkuun mentiin moottorikelkkauraa ylös mäkeä tielle reilun parin sadan metrin korkeuteen. Tuo korkeusnousu riitti viemään alueelle, jossa on vain vaivaiskoivuja ja avomaastoa. Maisemat olivat hienoja. Kärkijoukko erkaantui jo alkumäessä nopeasti ja itse jäin takajoukon etupäähän. Tietä sitten riittikin noin 15,3 km paikkeille lukuun ottamatta paria poikkeamaa mottorikelkkauralle. Tietä oli tässä vaihteessa siten noin 12 km. Maisemat olivat hienoja: komeita tuntureita idässä ja pohjoisessa Norjan puolella, lammikoita ja avomaastoa Suomen puolella. Tie laski pikku hiljaa lähemmäksi Pulmankijärven pintaa, jonka tultiin noin 10 km kohdalla. Tuossa vaiheessa oltiin alle kilometri Norjasta. Pari kaveria ohitinkin vielä tieosuuden loppupuolella, joskin tiedossa oli, että polkujuoksuun erikoistuneet tulisivat sitten maastossa ohi heti, kun homma menisi tekniseksi. Aivan tieosuuden lopussa juttelin lyhyesti yhden norjalaisen kanssa, joka kertoi olevansa lähiseudulta. Siinä jutellessa huomasin viime hetkessä, että reitti lähti oikealle erämaahan. Kohta oli kyllä hyvin merkitty, kuten koko reitti. Tästä sitten lähdin sitten yksikseni kohtuullista vauhtia pikku hiljaa nousemaan. Reitti nousi parhaimmillaan reilun 400 metrin korkeuteen, joskin vasta jonkin verran myöhemmin.  Noin 22 km kohdalla minut otti kiinni ensimmäistä näin pitkää ultraansa juokseva Peltonen. Hänen kanssaan sitten mentiinkin rauhalliseen tahtiin ensimmäiselle huoltopisteelle, joka tuli vastaan 29 km kohdalla.  Siinä välissä norjalainen ohitti meidät. Huoltopisteellä kertoivat, että Mattila oli kärjessä ja oli ohittanut paikan hurjaa vauhtia jo tuntia aiemmin. Nesteet olivat minulta jo loppuneet ennen huoltopistettä, joten huoltopisteellä täytin pullot, söin banaania ja otin mukiin urheilujuomaa, jota juodessa lähdin talsimaan. Peltosella oli menohaluja, joten hän lähti reipasta vauhtia norjalaisen jälkeen. Heitä näkikin sitten avomaastossa vielä jonkin aikaa, ennen kuin hävisivät lopullisesti horisonttiin.

 

Tästä alkoikin sitten peräti 48 km huoltopisteväli erämaan yössä. Matkassa, joskaan ei ajassa, tämä taisi olla meikäläisen pisin väli koskaan. Reitti oli samantyyppistä kivistä mönkjäuraa, kuin ennen huoltopistettä. Kivet olivat enimmäkseen sen verran matalia, että juokseminen onnistui. Ajoittain oli soisia kosteikkokohtia. Muutama puro ylitettiin, joista matkan varrella parista ainakin otin vesitäydennystä . Aurinko laski viideksi tunniksi, mutta vain vähän horisontin taakse, joten missään vaiheessa ei ollut tarvetta kaivaa otsalamppua esiin. Yksi lyhyempi ehkä kilometrin pätkä mentiin soisessa varvikossa. Tällä kohdalla reittimerkintöjä oli riittävän  tiuhaan, jotta sunnnistus onnistui hyvin. Haarautuvien polkujen kohdat oli merkitty hyvin, joten ei tarvinnut kuin seurata uraa ja tarvittaessa merkintöjä. Varvikkokohdassa yksi kanssakilpailija tuli aivan lähellä, mutta jäi seuraavan puron kohdalla ilmeisesti täyttämään vesivarastoaan.  Myöhemmin sitten aina joskus, kun olin jossain kohtaa hidastanut,  kuului takaa takanatulevien puhetta. Lisäsin tällöin hieman vauhtia. En sijoitusten takia niinkään, vaan siksi, että takaa tuleva pölinä ja erämaan rauha olivat hieman ristiriidassa keskenään. Välillä piti yöllä kyllä katsoa sivulle tai taaksepäin taivaanrantaa, kun auringon kajon valoilmiöt  olivat todella hienoja. Aamulla saatiin sitten nauttia komeasta sateenkaaresta.

 

Välilä tuli hieman sadettakin, mutta ei vielä tässä vaiheessa haitaksi saakka.  Lopulta tulin Mieraslompolon huoltopistelle, joka oli mittarini mukaan noin 77 km kohdalla. Tänne sitten lappasi lyhyessä ajassa jonkin verran muitakin juoksijoita. Täällä oli myös ainoa drop-bag. Sieltä kaivoin pari palatusjuomaa, jotka join saman tien. Täydensin patukkavarastoni, täytin pehmppullot  ja söin huoltopisteeltä banaanin. Lähdin huollosta vähän ennen aamukuutta ensimmäisenä tästä erästä. Reitti oli vielä enimmäkseen juostavaa Vetsijoen ylityksen saakka 90 km kohdalle. Tällä osuudella näin myös juoksun ainoat porot. Nämä metsäporot, tosin kuin kylillä liikkuvat, olivat varsin arkoja ja menivät vilkkaasti poispäin.  Veitsijoen ylitys olikin sitten oma seikkailunsa mutta meni kohtuullisesti. Menin tosi rauhallisesti melko suoraan korkeampia kiviä hyödyntäen. Välillä piti ottaa tukea hieman veden alla olevista kivistä. Vesi tuli parhaimmillaan selvästi polvien yläpuolelle ja jonkin verran vettä pääsi vedenpitävien Sealskinzien (sukat) sisälle. Loppumatkalla minulla olikin sitten hieman kosteutta jaloissa. Jalat pysyivät silti lämpiminä koko ajan, kun sukat eristivät sisäpuolella olevan veden ulkopuolella olevasta. Varsinkin lopun viileä sää huomioiden tuo sukkavalinta osui kyllä nappiin. Jos olisin ajatellut asian vielä pykälän fiksummin, olisin laittanut toiset tuollaiset sukat dropbagiin, kun sellaiset kuitenkin löytyisivät, ja vaihtanut ne joenylitysten jälkeen. Kenkinä minulla oli vanhat kunnon Speedgoat 2:t. Niiden mutapito ei ole kovin kummoinen, mutta kosteilla niljalkkailla kivillä ne pitävät erinomaisesti, mikä auttoi kyllä joenylityksissä. Noin yhdeksän kilometriä ensimmäisestä joenylityksestä oli kaksi pienempää mutta silti haastavaa joen ylitystä. Oikeastaan tuossa ylitettiin saman joen kaksi haaraa, joiden välissä mentiin puolisen kilometriä uomien välisellä saarella. Näillä paikkeilla alkoivat takana olleet lapata joukolla ohi pareittain. Ensimmäiset jo joenylitysten välissä. Yhteensä ohittajia oli viisi naista ja yksi mies.  Kyse hidastuksessa ei minulla tosin ollut niinkään voimien loppumisesta, vaan vauhtini oli pudonnut teknisyyden lisääntyessä maaston muututtua soisemmaksi ja kivet olivat täällä selvästi kookkaampia. Oikeat polkujuoksijat menivät tässä vaiheessa siis odotetusti ohi. Ohitusten lomassa sade ja tuuli olivat yltyneet, joten laitoin päälle kuoritakin. Siltikin oli aika viileä välillä. Hanskojen suhteen oli käynyt sellainen vahinko, että olin ottanut kotoa mukaan eri hanskat kuin oli tarkoitus. Mukana olevat olivat sen verran tiukat, että kosteina hieman kohmeisilla sormilla niiden päällesaaminen oli melko toivotonta. Kun lämmitysvaikutus märkänä olisi sekin olematon, lykkäsin hanskat taskuun. Takin hihat suojasivat käsiä sen verran, että pysyivät tomintakykyisinä, vaikka olivatkin hieman kohmeiset. Soisia kosteikkopaikkoja oli joenylitysten ja viimeisen huollon välillä aika järkyttävä määrä. Jossakin vaiheessa ohi meni kovaa vauhtia viimeine ohittaja (mies), joka oli pitänyt niin kovaa vauhtia, että oli ohittanut kaikki kuusi edellä juossutta ja vielä sen aiemmin mainitun norjalaisenkin. Valitteli ohittaessaan, että piti pitää reipasta vauhtia, kun heti hidastaessa tulee kylmä. Kylmää kyllä oli, joskaan ei aivan niin kylmä olo kuin Nuts KK 2015 aamuyöstä myrsykyssä joillakin aukeammilla kohdilla.

 

Viimeistä Skalluvaaran huoltopistettä sitten odotettiin. Kumpikin aiempi huoltopiste oli ollut hieman aiemmin kuin tasakymppinä ilmoitettu etäisyys, mutta tämä viimeinen olikin reilun kilometrin myöhemmin eli noin 111 km kohdalla. Tulihan se poronerottelualue lopulta. Huoltopiste oli katoksessa, jossa sitten söin banaanin (avaaminen oli aika homma) ja sain juomatäydennyksen. Tämän jälkeen ei olisi juomatäydennysmahdollisuutta, joka ei kyllä tuossa säässä ollut todellakaan mikään ongelma. Huoltopisteen jälkeen oli reilu kilometri hiekkatietä, jonka hölkkäsin kokonaan, kunnes reitti lähti nousemaan poroaidan portin jälkeen vielä ylänköavomaastoon. Täällä merkkilippuja oli välillä aika harvassa (tuuli viennyt?), joten usko meinasi jo pariin otteeseen loppua. Tosin mitään sivu-uria ei ollut, joten ei muuta kuin eteenpäin ja kyllähän ne liput aina lopulta tulivat. Kun noista aiemmin ohittaneista viimeinenkin ehti maaliin lähemmäs tuntia aiemmin ja jäljessä tulevat taas olivat jääneet lisää, niin aika yksikseni tuolla menin. Avomaastoa tuntui jatkuvat loputtomiin. Postiivista oli, että reitti oli tässä vaiheessa helppokulkuisempaa, kuin ennen viimeistä huoltoa, ja ennen kaikkea enääei ollut kuraesteitä tai soita. Lopulta avomaasto loppui ja tulin vesiesteeseen, josta reitti lähti puroa pitkin alas. Vesiesteessä oli puhdasta vettä, joten kengät sai mukavasti putsattua. Niille, joilla ei ollut vedenpitäviä sukkia, tuo ei varmaan olliut yhtä mukava kokemus. Pian tulinkin sitten jyrkästi alas menevälle asfalttitielle. Tätä jatkuikin sitten hyvän matkaa. Etenin rauhallista jarrujuoksua, koska mäki oli vähän turhan jyrkkä rullattavaksi varsinkaan tässä vaiheessa. Jossain vaiheessa takaa kuului erikoista ääntä ja ensimmäinen pyöräsarjalainen vilahti kovaa vauhtia ohi. Asfalttitielle tullessani matkaa oli enää neljä kilometriä ja päätin juosta sen, vaikkakin rauhallisesti. Vierestä vilahti toinen pyöräilijä. Muita ei sitten enää ehtinyt tulla ennen maalia. Maalissa kävin peseytymässä, syömässä keittoa ja sitten odottelin hetken kuljetusta Nuorgamiin.

 

Mittarini antoi noususummaksi 1784 metriä ja pituudeksi 129,34 km, mitkä lienevät riittävän lähellä järjestäjän ilmoittamia 1800m ja 130km. Oli ehdottomasti kiva tapahtuma. Odotusten mukaisesti oli selvästi helpompi, kuin edellinen Nuts YPH, vaikka kylmä tuulinen sade olikin lisähaasteena loppupuolella. Tästä on hyvä jatkaa kohti kylähölkkään syyskuun lopussa, jossa on huoltopisteitä yhtenään, ei tarvitse kantaa reppua ja pakollisia varusteita, ei soita, ei vesistönylityksiä kahlaamalla, polkuakin vain lyhyt pätkä ylämäkeen. Miten maailmassa voikaan olla noin helppoja kisoja? Tai odotahan, onhan tuolla tiukemmat aikarajat, voi tulla kuuma ja matkaa on vähintäänkin riittävästi Ateenan ja Spartan välillä.

 

Kiitokset järjestäjille, huoltajille ja kanssakilpailijoille! Oli taas yksi hieno retki.

  • Like 8

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy