Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Amerikan Serkku

Nike Vaporfly 4%

Recommended Posts

9 minuuttia sitten, puujalka kirjoitti:

No on. Kehtaako noilla edes juosta? Mitä jos vain laittaisit vitriiniin? 

Oottelen vielä rauhassa, että mun korkeuksilla juoksukelit paranee. 👍 Täytyy olla puhtaat pinnat ja kuiva keli noille tossuille. 😊 

 

Myös juoksuvauhtia hyvä vielä kohentaa vanhoilla kengillä. Ei kai nuilla viiti hitaasti juosta. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
2 tuntia sitten, puujalka kirjoitti:

Olisihan tuo kiinnostava, mutta en tilaa jos ei voi kokeilla. Tuskin siihen voi luottaa, että samalla koolla kuin Pegasus menisi? 

 

Itsellä Pegasukset kokoa 43, Next% samana kokona tuntuu tiukemmalta. Osin johtunee siitä, että varvastila on huomattavasti Pegasusta matalampi ainakin aluksi. Parin käyttökerran jälkeen en kyllä vaihtaisi isompaankaan kun seuraava koko on 44 (puolikkaat näyttää loppuvan kokoon 42,5).

Share this post


Link to post
Share on other sites
2 tuntia sitten, puujalka kirjoitti:

Olisihan tuo kiinnostava, mutta en tilaa jos ei voi kokeilla. Tuskin siihen voi luottaa, että samalla koolla kuin Pegasus menisi? 

Niken sivujen kautta kun tilaa, kunhan taas varastoon tulee,  on ilmainen vaihto- ja palautusoikeus. Tilaa vaikka kahdet ja valitse sopivampi koko jos epäilyttää 🙂

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
16 tuntia sitten, puujalka kirjoitti:

Olisihan tuo kiinnostava, mutta en tilaa jos ei voi kokeilla. Tuskin siihen voi luottaa, että samalla koolla kuin Pegasus menisi? 

Itse olisin ostanut puoli kokoa liian pienet, jos en olisi kokeillut jalkaan. Eli Pegasuksissa 42, mutta Nexteissä 42,5 oli omaan jalkaan sopiva. Huonossa kännykällä otetussa kuvassa kanta-askeltajan käytössä noin 250 km juostut Vaporfly 4%. Kuluma ei pohjassa vielä paha, mutta tulee varmasti ulkoreunoilta kulumaan melko nopeasti. Ominaisuuksissa en ole huomannut vielä mitään heikentymisiä. Käytän näitä kenkiä vain kisoissa.


20200422_070739.thumb.jpg.1f683a9e52ea5f6cda234a0de6e617a0.jpg

 

  • Like 1
  • Thanks 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen ollut näihin kenkiin tosi tyytyväinen, mutta ajattelin säästellä kisoihin ja muutamiin key treeneihin. Mikä ois hyvä vaihtoehto hieman huokeammaksi vastaavaksi kengäksi lähinnä 10-15km lenkeille (enemmän noita lyhyempiä)? Ehkä Nike Zoom Fly 3?

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 11.5.2020 at 21.54, _Niko_ kirjoitti:

Olen ollut näihin kenkiin tosi tyytyväinen, mutta ajattelin säästellä kisoihin ja muutamiin key treeneihin. Mikä ois hyvä vaihtoehto hieman huokeammaksi vastaavaksi kengäksi lähinnä 10-15km lenkeille (enemmän noita lyhyempiä)? Ehkä Nike Zoom Fly 3?

Zoom Fly 3 on ollut treenitossuna kaverina. Painavathan ne on kuin alasimet Next:n rinnalla mutta droppi ja fiilis aika sama. Samaa kimmoisuutta noissa ei ole, vaahtona kun on Zoom eikä ZoomX. Hyvä kenkä ja näytti Golden Blocks versio olevan Nike app:n kautta vasta tarjouksessa 113,97eur.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Henkilökuva Laura Mannisesta on hyvin tyypillinen urheilujuttu. Jos aiemmin tiedon tarkoituksellinen pimittäminen oli tavallista, tänä päivänä pyritään pitämään kiinni keskeisistä periaatteista. Siksi totean että Pusa on laiska.

 

Pusan jutut sisältävät materiaalia jota en pysty sulattamaan. Tällä kertaa mahdoton pala on kohta joka käsittelee Vaporfly-kenkää.

Lainaa

Haagissa Manninen käytti Niken Vaporfly-tossuja, jonka sisällä on hiilikuitulevy. Mannisen mukaan tossuista on noussut vähän liian iso häly.

”Maantiejuoksussa ne ovat hyvät, mutta ne ovat niin jäykät, ettei niillä voi juosta radalla lainkaan. Koeta vaikka”, Manninen sanoo ja ojentaa ihmekengän nähtäväksi.

Totta, tossut ovat todella jäykät. Niillä mahtaa olla hankala juosta.

 

Pusa joko ei tiedä tai ei näe tarpeelliseksi kertoa. Mainittu Niken jalkine on ollut aivan tavallinen ilmestys ratajuoksuissa jo pitemmän aikaa. Tätä aivan oleellista tietoa ei jostain syystä löydy jutusta.

 

Väitän että Vaporfly on oiva peli myös ratajuoksuun. Ikävää on, etten pysty perustelemaan väitettäni niin kuin haluaisin. Esittelisin niin mielelläni nipun kovia ratajuoksutuloksia, tai ainakin yhden.

 

Tilasin kengät Niken sivujen kautta. Ennen kuin uskalsin tilata kävin Intersportissa, missä sovitin jalkaani Pegasus-jalkinetta, ja tilasin sen mukaan, kumpi koko oli sopivampi. Oli siis kaksi vaihtoehtoa.

 

Olin arvellut, että isompi koko on liian iso, kun kyseessä on kisakäyttöön tuleva kenkä. Ja kun istuin Intersportin kovalla penkillä ja sovittelin kenkiä jalkaani (näytin samalla tietysti pohtivaa naamaa ja hiukan myös pyörittelin päätäni) tajusin heti, että pienempi koko on oikea. Tajusin myös sen, että jos pienempi koko ei ole sopiva, mikään koko ei ole sopiva.

 

Ja kun kengät sitten vihdoin olivat tulleet jostakin kaukaa ja olivat siinä lattialla vierekkäin, mistä niitä oli hyvä alkaa pukea jalkoihin, en jännittänyt yhtään. Tiesin, että koko on oikea. Kenkä on ehkä jopa kuin sukka.

 

Ja niin onkin. Istuu täydellisesti.

 

En ole juurikaan käyttänyt Niken kenkiä, ja syy on yksinkertainen: olen ollut siinä käsityksessä että jalkani on Niken kokoihin liian iso tai liian pieni.

 

Näin on mielestäni myös muiden merkkien kohdalla. Paitsi ei Adidaksen.

 

Koko on sama kuin kotoani löytyvissä Adidaksen tossuissa. Ja itse asiassa Vaporfly istuu paremmin kuin oikeastaan mikään Adidaksen kenkä, ja uskon sen johtuvan Vaporflyn päällisestä. Varpaat ovat päädyssä kiinni, mutta ei tunnu ollenkaan ilkeältä.

 

Minulle jokainen kenkä on työkalu, ei muuta. En hanki niitä siksi, että voin fiilistellä. Siksi en mennyt ulos, tepastelin ainoastaan sisällä. Koska huhtikuun puoliväliä oli edeltänyt kuukauden mittainen rötväilyjakso, en ollut valmis testijuoksuun. Kävely antoi kuitenkin esimakua siitä millaista kengällä on juostu. Tuntuu kuin kengän etuosa olisi tyhjä, paino kallistuu varpaiden varaan. Tältä tuntuu kun ottaa juosten teräviä verryttelyvetoja.

 

Ensimmäisen kerran käytin ihmekenkiä ulkona vasta toukokuun lopussa, eikä syy ollut kenkien aavistuksen verran hankala nauhoitus.

 

Päivä tai kaksi sen jälkeen kun olin saanut kengät astuin kiven päälle. Silmissäni ei ollut mitään näköä vahventavaa, en siis nähnyt kiveä. Piilolinssineste oli loppu, enkä halunnut uhrata yhtä piilolinssiparia. Ja koska silmälasit ja juoksu eivät kuulu yhteen minun maailmassani, näin kävi. Nilkka joka oli jo huonossa kunnossa otti osuman.

 

Kuukauden päivät otin iisisti, sitten aloin juosta niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, koska kalenteri oli täynnä (rata)kisoja.

 

Onneksi olin hankkinut Vaporflyt. Piikkareilla juokseminen ei nimittäin tuntunut luontevalta. Kokeilin kaksi kertaa (kaksi testijuoksua ja samalla niiden oli tietysti tarkoitus olla treenejä). Paikka oli luonnollisesti juoksurata. Matka 3000 metriä. Ensimmäinen 10.07, toinen 10.17.

 

Ennen ensimmäistä piikkarijuoksua ulkoilutin Vaporfly-tossuja: vedin ne jalkoihin ja lähdin ulos, kohti juoksurataa. Piha-asfaltin epätasaisuuksien ylittäminen oli yllättävän hankalaa. Kun piti kääntyä roskakatoksen kulmalta, kengät eivät tahtoneet suostua yhteistyöhön ollenkaan. Pikkuhiljaa eteneminen alkoi kuitenkin sujua ja matkasin reilun kahden kilometrin matkan urheilukentälle. Kaksi suoran mittaista vetoa. Sitten nauhat tiukemmalle (kengän saa hyvin kiristettyä jalan ympärille, mikä on äärimmäisen tärkeää, jos on tarkoitus juosta radalla). Moukarihäkin kohdalle, ja kello käyntiin. Ensimmäinen tonni 3.23, ja tuntui helpolta. Silti olin ihan varma, että vauhti laskee. Olin ihmeissäni, kun kello näytti kahden kilometrin kohdalla 6.46. Julistin Vaporflyn maailman parhaaksi jalkineeksi, sellaiseksi jota kannattaa käyttää myös ratajuoksussa! Eteneminen oli tuntunut koko ajan helpolta, päätin lisätä vauhtia. Kaksi nopeaa askelta kaarteessa, molemmissa reisissä tärähti, ja paha olo. Olo normalisoitui nopeasti, ja päätin kokeilla, miten tulee viimeinen kierros. 1.19, mikä jätti ilmaan kysymykseen, ovatko kengät sittenkään niin erinomaiset ratajuoksukengät. Loppuaika 10.08. Myohemmin kävin uudestaan. 10.05. Rata oli märkä, enkä päässyt selville, vaikuttiko se juoksemiseen. Vetojen aikana tuntui sutivan.

 

Ensimmäisen kisan annoin mennä ohi, en ollut mielestäni riittävän hyvässä kunnossa. Seuraava järjestettiin Turussa. 5000 metriä. Olin ilmoittautunut jo viikkoja aikaisemmin. Porukkaa todella paljon, kaikentasoisia juoksijoita. Mutta kun kisaa edeltävänä iltana katsoin säätiedotusta, huomasin että luvataan sadetta. Kun katsoin kisapäivänä kello 17 ennustetta, huomasin että luvataan sadetta. Nopea päätös. En lähde. Kun katsoin ennustetta kello 19, huomasin että ei ehkä sadakaan. Kun katsoin kello 20.30... kun katsoin kello 21.00... No, olin aika väsynyt. Pohkeet (molemmat) olivat lisäksi erittäin oudon tuntuiset. Olin vetänyt kolme tonnin vetoa kolme päivää aikaisemmin, kengät samat Sauconyt kuin Mannisella kuvassa. Seuraava kisa, matkana 3000 metriä. Ilmoittauduin, vaikka oli aika iso mahdollisuus, ettei kisassa ole sopivaa vetomiestä. Eikä mikään sujunut, tietenkään. Nykien liikkeelle, tiellä onnettomuus, kiertotielle ja rekkaletkaan köröttelemään, siltatyömaa, parkkipaikkaa ei löydy, "stadionilla" ei ole kelloa, oma kello ei lähde käyntiin, tiedän että nyt juostaan aika kovaa, kuuntelen huutoja, 36... 3.02... ja meikäläinen sivuun 1100 metrin kohdalla (tonnin kohdalla oli jo pikkuisen ilmaa välissä). Vaporflyt näyttivät että ne liikuttavat miestä. Seuraava kisa, 5000 metriä. Kuusi seitsemän juoksijaa, jokaisella hiukan eri vauhtisuunnitelma. Otin kuitenkin tavoitteeksi napata edelleni pinkaisevan selästä kiinni ja pysyä siinä jonkin matkaa, mutta koska tämä jonka kyytiin olin ajatellut lähteä oli ajatellut samoin, aikoi roikkua itseään vauhdikkaamman mukana, jäin juoksemaan yksin. Ensimmäinen tonni 3.12. Kaksi kilometriä 6.32. Kolme kilometriä 9.58. Olin ajatellut (jossain kohtaa kilpailua) että keskeytän kolmen tuhannen metrin jälkeen, mutta koska eteneminen tuntui aika vaivattomalta, päätin jatkaa. Vauhti tuntui kuitenkin yhä laskevan, hidas kahden sadan metrin pätkä (omasta kellosta piti seurata vauhtia), ja niinpä hyppäsin sivuun vähän ennen neljän kilometrin paalua. Takasuoralla, missä urheilukassini oli, nimittäin vaihtopenkillä, riisuin kengät. Havaintoja. Pohkeet tuntuivat oudoilta kun oli kolme kilometriä juostu, enkä osaa sanoa, johtuiko se kengistä. Tuskin. Mutta tuntui että ne pompottivat. Alussa juoksu tuntui sujuvalta eikä kenkiä huomannut. Kaarteissa polvet kolisivat yhteen, ja jo alkumatkassa, mikäli muistan oikein.

 

kuva.thumb.png.cf5f9fc528be933ba67d9ba7e86ef870.png

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy