Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Koiralla hajoaa pää


Seppo
 Share

Recommended Posts

Ompa ollu kiva päivä. Aamulla päästettiin koirat tuohon takapihalle ja kun ne tulee takasin niin tää vanhempi rupes puremaan. Siitä veteli sitten semmoset kierrokset päälle, että sai ihan tosissaan laittaa sitä tuonne boksiinsa rauhottumaan. Välillä kun ollaan yritetty päästä sitä sieltä pois niin se on aina päättyny puremiseen ja koira takas häkkiin.

Illan saldo on:

-Meistä löytyy 4 puremajälkeä.

-Hajonnu moppi.

-Revitty villapaita.

-Revitty hanska.

Soitettiin jo Viikkiin eläinlääkäriasemalle ja ne neuvo pitämään koiran kuljetuslaatikossaan. Kuulemma se rauhottava lääke saattaa aiheuttaa tuommosia pelkotiloja jotka sitten loppuu kun lääkkeen vaikutus lakkaa. En tiiä miten sen huomenna uskaltaa ottaa tuolta boksista pois kun ei tiiä hyökkääkö se äkkiä päälle vai ei. Ens vuonna pitää lähteä jonnekkin korpeen viettämään uutta vuotta.

Link to comment
Share on other sites

Tsemppiä vaan sinne sen koiran kanssa. Muistattehan antaa sille nyt mahdollisimman paljon herkkuruokia. Agressiot vähenee aina kun on maha täys. Pieni ähkykään ei liene tässä tilanteessa pahasta.

Se saattaa olla kova paikka koiralle tuollainen pommitus yhtäkkiä keskellä yötä. Ja rauhoittavien vaikutus saattaa tehdä olon vielä epävarmemmaksi.

Mäyris on kovapäinen koira, ja ei tällainen reagointi sinänsä tarkoita sitä että sillä sen isompaa vikaa nupissa ole. Kyllä se siitä tokenee. Vaikea tilanne on varmasti, mutta aika haavat parantaa, niin henkiset, kuin fyysiset.

Link to comment
Share on other sites

No nyt sitten on niitä fyysisiä haavoja joita parantaa. Päästettiin koira käymään tuossa kylpyhuoneessa juomassa ja syömässä. Sitten kun se vaikutti olevan ihan ok niin päästettiin se tuohon käytävälle kävelemään.

Siinä se sitten käveli ja heilutteli häntäänsä. Sitten tuli mun luokse ja hyppäs puremaan mua housuista. Otin siitä kiini ja aloin laittamaan takasin koppaan. Siinä tohinassa se onnistu purasemaan mua sormesta. Kynsi halkes ja verta lensi. Huomenna ollaan sitten 8.00 arvauskeskuksessa kyselemässä tarviiko tuohon tikkejä ja paraneeko pelkällä kotihoidolla. Ja kun mies ollaan saatu kuntoon niin sitten koira sairaalaan ja pistetään sen lääkitys kuntoon että saadaan tuo shokkitila menemään ohi.

Pitää vissiin ostaa sille huomenna kuonokoppa. Tämmösinä hetkinä sitä aina miettii että tuleeko tuosta enää selväjärkistä. Netistä kun ettii tietoa niin aina sielä vilahtelee, että voidaan joutua lopettamaan jos on kova shokkitila. Uskotaan nyt että se tuosta tokenee kun vaan saadaan sille oikeat lääkkeet.

Perhana että särkeekin tuota peukaloa.

Link to comment
Share on other sites

Siis niitä rakettejako se pelkää niin kovasti että joudutte antamaan ihan kunnon tropit ja niistä lääkkeistä se menee sitten sellaiseksi että alkaa puremaan? Aika kamalaa. En kyllä yhtään ihmettele että koirat pelkää raketteja kun itseäkin vähän hirvitti se ryske. Mietin samaa että ensi vuonna voisi vuokrata mökin jostain korvesta, mutta sielläkin joutunee sitten susia väistelemään. :)

Minulla on kaksi mäyristä ja vanhempi oli vähän levoton uuden vuoden aattona, mutta ei se onneksi pelännyt. Toivon kyllä ettei noille tulisi koskaan mitään isompia pelkoja tai ongelmia. Vanhemmalle on tullut taas luonnetta lisää, se murisee myös minulle ja joulun aikaan kolautti kahdesti hampaillaan kun varasti ruokaa ja minä tietenkin sitä pois ottamaan. Mutta toisaalta on kyllä kiltti ja tottelee, vaikka vähän äriseekin mennessään. Lapsista ei tykkää ollenkaan, mutta onneksi en itsekään niistä niin välitä. Ehkä se on tarttunutkin omistajasta. :)

Toivotaan nyt että koiranne tuosta tokenee ja tuo käytös oli vain niiden lääkkeiden aiheuttamaa ja palautuu nyt normaaliksi.

Link to comment
Share on other sites

Ei helpottanu. Aamulla veeti näytti vähän paremmalta ja ruvettiin soittelemaan eläinlääkäreille. Jokaiselta tuli hieman eri vastausta. Sitten saatiin kiinni koirapsykologi jolta saatiin isompi häkki lainaksi jonne veetin vois laittaa rauhottumaan.

Haettiin häkki ja koira häkkiin. Vartin jälkeen se oli saanu irrotettua kaks metallitankoa mitä siinä häkissä oli. Sillon loppu toivo. Oltiin molemmat aivan paniikissa että mitä me sen kanssa tehdään. Koitettiin laittaa sille kuonokoppaa, mutta sehän repi sitä heti irti. Sitten vaan koira takasin alkuperäseen boksiin. Taas soiteltiin ja päätettiin viedä se ensin eläinlääkärille ja sitten muitten neuvomana Järvenpäähän kenneliin. Siellä se saa liikkua vähän vapaammin ja rauhottua.

Eläinlääkärin mielestä tuon käytöksen muutoksen aiheutti uuden vuoden rauhottavat lääkkeet joille veeti on niin herkkä, että homma meni aivan yli. Nämähän on siitä hienoja lääkkeitä, että niistä löytyy semmonen harvinainen sivuvaikutus jossa koiran luonne muuttuu aivan päinvastaseksi lääkityksen loputtua. Eli sohvakoirasta tulee kaikkia pureva sekopää ja vartikoira nuolee kaikkia ketä tulee vastaan ja kieriskelee maassa. Näin vähän kärjistäen. Lääkärin mukaan lääkkeitten vaikutus menee ohi 1-2 vuorokauden sisällä. Jos kaikki menee vielä käsikirjotuksen mukaan niin koira palautuu täysin ennalleen. Jos taas ei niin sitten on koirapsykologilla hommaa.

Jos tilanne säilyy kuitenkin aivan samana tai ei lievene tarpeeksi niin me haetaan se perjantaina ja viedään samantien Espooseen lääkäriasemalle tarkkailuun viikonlopun yli. Jos mitään keinoa ei löydy eikä koira palaa järkiinsä niin se ei näe enää ens viikkoa.

Täällä ollaan nyt aivan rikki ja hajalla. Me kummatkin pelätään sitä eikä tule kysymykseenkään että se tulis tänne takasin jos sama meno jatkuu. Ei vaan jaksa, me ollaan aivan loppu. Nyt ajatukset pyörii täysin tuon loppuviikon ympärillä. Toivottavasti tilanne laukee aikasemmin.

Jos tuo koira pitää lopettaa siksi, että eläinlääkäri anto sille rauhottavia joilla on tuommonen hassu sivuvaikutus mutta niitä on silti myynnissä niin vittu. Mitä jos se olis ollu joku isompi koira? Ei sille olis mahtanu mitään. Sehän olis voinu vaikka tappaa meistä jommankumman. Ei uskalla etes ajatellakkaan mitä olis voiinu käydä lapsiperheessä jos koira uuden vuoden päivänä käy aivan yht´äkkiä lapsen kurkkuun. Tuommonen lääke pitäs vetää heti markkinoilta.

Saa nyt nähdä saako pieni mäykky maksaa hengellään toisten töppäilyt.

Link to comment
Share on other sites

Seppo, sinulle ja vaimollesi. Tuli paha mieli puolestanne ja koiran puolesta erityisesti, eihän se sille tilanteelle mitään voi, voi itkujen kevät.

Toivon todellakin, että koira rauhoittuu ja palautuu ennalleen, kunhan se lääkkeen vaikutus loppuu. Joskus lääkkeillä on tuollaiset harvinaiset sivuvaikutukset ja niistä nyt joudutte kärsimään.

Pidän peukkuja ja elän hengessä mukana, toivottavasti kaikki menee parhain päin, ei ajatella vielä pahinta vaihtoehtoa, vaan kaikki ajatukset siihen, että toipuminen on jo lähtenyt käyntiin.

Armando ja Ananas

Link to comment
Share on other sites

Monniainen kirjoitti:

".. Vanhemmalle on tullut taas luonnetta lisää, se murisee myös minulle ja joulun aikaan kolautti kahdesti hampaillaan kun varasti ruokaa ja minä tietenkin sitä pois ottamaan. Mutta toisaalta on kyllä kiltti ja tottelee, vaikka vähän äriseekin mennessään. Lapsista ei tykkää ollenkaan, mutta onneksi en itsekään niistä niin välitä..."

Pyydän anteeksi etukäteen kun provosoiduin.

Link to comment
Share on other sites

Osittain komppaan ptp:tä, kyllä koiran peruskoulutukseen (ja paikkaan laumaussa) kuuluu, että ruokakupilla saa perheen ihmisjäsenet käydä, ja vaikka ottamassa sen tarvittaessa pois, mutta ei tietenkään huvin vuoksi eikä ilman todella hyvää syytä, johtajuutta kun ei vahvisteta turhalla härkkimisellä.

Pennulla homma aloitetaan siten, että ruoan syömisen se saa aloittaa vasta kun on saanut siihen luvan. Hyvä harjoitus on myös se, että omistaja lisää ruokaa kuppiin, ehkä jopa herkkupaloja, kesken syömisen. Myös ruokakupin pitämistä sylissä voidaan käyttää "väärille tavoille" tottuneen koiran pois opettamisessa. Se siitä, takaisin aiheiseen...

Seppo, onko Veetillä minkälainen "paukkuhistoria"? Meinaan, että kuinka monta uutta vuotta on "koeteltu" tai muita vastaavia paukkutapahtumia ja miten niistä on selvitty? Eli onko paukkuarkuus niin vaikealla tasolla, ettei siedätysmenetelmästä olisi enää apuja?

Siedätyksellä tarkoitan tarkoitukseen tehdyn ääni-CD:n käyttämistä mukana seuraavan ohjeistuksen avustuksella (niitä saa ainakin joltain eläinlääkäriasemilta ja varmasti muualtakin).

Onko Veetiä rauhoitettu aiemminkin, vai oliko tämä ensimmäinen kerta?

Joka tapauksessa aika hurjat (vaikka sitten harvinaisetkin) jälkivaikutukset tuolla rauhoittavalla, joten itse ainakin mielelläni kuulisin tuollaisista etukäteen, sillä n. 50 kg alhaisella rasvaprosentilla on kohtuullisen napakka paketti muutenkin.

Kun meidän hurtta oli pevisa-kuvauksissa (lonkat, kyynärpäät), ja se nukutettiin sitä varten, niin heräämisen jälkeen oli havaittavissa tiettyä äreyttä, kun koordinaatio/tajunnantaso ei vielä kotona autosta nostettaessakaan ollut täysin 100% hallinnassa.

On varmasti hyvä antaa koiran rauhoittua nyt vähän aikaa tuolla kennelissä ja katsoa tilannetta sitten uudestaan, toivottavasti kaikki sujuu valoisammissa merkeissä tästä eteenpäin. Jaksamista teille molemmille.

Link to comment
Share on other sites

Monniainen kirjoitti:

".. Vanhemmalle on tullut taas luonnetta lisää, se murisee myös minulle ja joulun aikaan kolautti kahdesti hampaillaan kun varasti ruokaa ja minä tietenkin sitä pois ottamaan. Mutta toisaalta on kyllä kiltti ja tottelee, vaikka vähän äriseekin mennessään. Lapsista ei tykkää ollenkaan, mutta onneksi en itsekään niistä niin välitä..."

Pyydän anteeksi etukäteen kun provosoiduin ja viitsin tuota tekstiäsi kommentoida. Mielestäni tuo on VASTUUNTUNTOISELTA koiranomistajalta vastuutonta tekstiä. Perheessäni on ollut palveluskoira ja jotain minäkin ymmärrän koiran kouluttamisesta.

No todellakin ylireagoit. Mekin käymme tottelevaisuuskoulutuksessa vaikka koirani onkin pelkkä mäykky enkä todellakaan ole mikään vastuuntunnoton koiranomistaja. Itse olen ajatellut että koirani on tullut murrosikään kun on kiukutellut. Käsittääkseni se ei kuitenkaan johdu siitä että olen huono koiranomistaja. Joulun aikaan koirani sai olla vapaammin, kun oltiin maalla ja se juoksenteli paljon irti (ei ole koskaan ulkona ilman valvontaa) ja olisiko kuvitellut että saa päättää omista asioistaan ja yritti vähän isotella. Minusta siinä ei ollut mitään ihmeellistä, varastetut leivät otin pois ja nuhtelin koiraa. Ja sitten jonkun ajan päästä oltiin taas ihan kavereita.

Meillä ei kosketa ruokaan ilman minun lupaani eikä kuljeta ovista ennen minua ja halutessani saan ottaa ruokakupin koiralta pois. Koirani eivät koskaan ole irti julkisilla paikoilla eikä vieraita koiria mennä tervehtimään edes hihnassa, ellen minä lupaa. Lapsista se ei tykkää, kun ei ole tottunut lapsiin. Omasta mielestäni olen paneutunut tähän koiran kouluttamiseen ihan kohtuullisen paljon. Olen käyttänyt aikaa ja rahaa koirani kanssa puuhasteluun ja turvautunut myös viisaampien apuun kun oma äly on loppunut. Minulle koirani on tärkein asia maailmassa, enkä edes yhtään liioittele ja minua todella paljon loukkaa miten selvästi haluat maalata minut vastuuttomaksi ihmiseksi heti jos minulla on ollut pieni kupru koirani kanssa. Ihan kuin olisi laiminlyönyt sen kasvattamisen vuosiksi ja antaisin sen elää pellossa. Samalla nostat...

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy