Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Ylikunto - loppuuko tämä koskaan?


Guest Tuulikki

Recommended Posts

suosittelisin ihan totaali lepoa kaikenlaisesta  liikunnasta...aikaa en  osaa sanoa..

 nauti elämästä...lopeta suorittaminen...ole ihmisten kanssa..tee asioita 

 joista pidät..myös älä tee mitään..rentoudu - mene kylpylään ,,,metsään tulille...

 nauti elämästä...ylikunto menee kun maltat rauhoittua...

Link to post
Share on other sites
  • Replies 97
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Top Posters In This Topic

Popular Posts

Palataan siis tänne taas n vuoden jälkeen. Eli sympaattisen hermoston häiriötila tuli elämänmuutoksen edesauttamana takaisin. Aika monet oireet täsmäävät ja lääkäri oli samaa mieltä. Tästä yritetään t

Kirjoitin tuohon toiseen ketjuun jo, mutta koska ylirasitustila/alipalautuminen oli itselläni totaalinen stoppi niin kirjoitan tännekin. 2008-2016 (tosin kuopuksen syntymä 2009) tuli juostua harr

Lajin vaihtokaan ei välttämättä ole huono asia. Luulen että aika monessa tapauksessa on vain käynyt niin että todellinen rakkaus lajia (tai urheilua ylipäätään) kohtaan on kuollut ja aiheuttaa noita y

Posted Images

Varmasti tietyissä tapauksissa totaalinen lepo on paikallaan. Omalla kohdalla harrastin (alkuvaiheen jälkeen) lääkärin ohjeiden mukaista kevyttä liikuntaa, jossa ensimmäisenä päivänä juoksin kevyen 40 minuutin lenkin juosten lenkin aikana muutaman ruskon. Toisena päivänä juoksin saman lenkin uudelleen ilman ruskoja ja kolmas päivä oli sitten täydellistä lepoa. Ajatus oli tällä kaavalla herätellä kateissa olevaa hermotusta. Toisaalta pääni ei olisikaan kestänyt täydellistä lepoa, joten sikäli myös kevyt liikunta oli parempi vaihtoehto kuin totaalinen lepo.

Link to post
Share on other sites

Kiitos tsempeistä!

Tottahan se on että nyt viimeistään olisi jätettävä kaikki suorittaminen ja keksittävä jotain muuta kuin tämä urheilu.. se on vaan ollut niin purun vaikeaa kun ikänsä urheillut ja nuoruudessa kilpaillut. Saliharjoittelusta sen verran että muutaman kerran viikossa vain käynyt ja tämän lisänä muutaman kerran viikossa lyhyt kävelylenkki mukana muutamia hölkkäpätkiä. Että ei todellakaan kummoista liikuntaa.. Onhan se uskottava että joku päivä tämä päättyy!Kirjoittelin tänne viimeksi kesäkuussa omasta tilanteestani. Kesä meni suht hyvin, olo parani huomattavasti mutta innostuin ilmeisesti muutaman viikon aikana liikaa ja kaikki alkoi alusta..

Masennushan siitä iski kun taas oltiin kuopan pohjalla. Verikokeista selvisi että varastoraudat olivat vähän alakantissa ja aloitin rautakuurin. Aluksi ainakin tuntui että se auttoi: töiden jälkeiset päänsäryt hävisivät sekä yleiskunto koheni.  Mutta tuo uni.. Keväällä vaihdettiin Mirtazapiiniin pienellä annoksella joka vaikuttaa juuri nukkumiseen. Sillä mennään edelleen. Eteenpäin on siis tultu jos jotain positiivista miettii: yleiskunto on hyvä ja jaksan käydä töissä sekä nukun suht hyvin tuolla Mirtazapiinillä. Voimaharjoittelu salilla onnistuu jopa suht kovillakin kuormilla eikä vaikuta uneen mutta aerobinen liikunta vaikuttaa heti negatiivisesti uneen. Jouduin jättämään kesällä aloittamani uinninkin, koska oli hermostolle ilmeisesti liikaa. Onko kenelläkään ollut tällaista? Mikä tämän selitys voisi olla että voimaharjoittelu onnistuu? Sitä kaipaa jatkuvasti selitystä kaikelle oireille ja yrittää kaikkensa jotta tervehtyisi. Onko tämä  liikaa? Pitäisi vaan hyväksyä tilanne ja ”päästää” irti, jos se tervehtyminenkin sitten alkaisi.. 1,5 vuotta nyt menty tällä kaavalla .. Kerokaahan omia kuulumisia ja mielipiteitä, vertaistuki tuntuu nyt todella tärkeältä 🙂

Link to post
Share on other sites

Itselle suositeltiin myös toissa syksynä kun kävin urheilulääkärillä, intervallityyppistä liikuntaa. Näitä ohjeita noudatinkin jonkun aikaa mutta tuo unettomuus söi sen verran että jätin ne enkä uskaltanut tehdä oikein mitään. Nyt olen vaan huomannut että jotain perää siinä varmasti oli, kun tuo kuntosaliharjoittelu onnistuu jotenkin. Taustalla minulla on lääkärin diagnoosin mukaan immunologinen alipalautuminen, eli sairastin toissatalvena keuhkoklamydian, mikä itsessään on parantunut mutta jättänyt kroonistuneen infektionkaltaisen tilan keuhkoputkistoon. Oireina siis klassiset ylirasitusoireet. Tämä vaatii tietynlaista harjoittelua. Tämä homma on kuitenkin pitkittynyt jo niin että epäilen itsekin tuota diagnoosia, vaikka vasta-aineet olivatkin tuolloin koholla. 

Link to post
Share on other sites

sun on uskallettava tehdä muutos..koska tilanne on jatkunut käsittääkseni oravan pyörässä

 jo aika pitkään...muuten voi pahimmas tapaukses käydä et kunto ja mieli sortuu..ja sit kestää

 pitkään ennen kuin oot taas tolpillas...lääkäritkään eivät välttämättä aina osaa antaa niitä 

vinkkejä - millä olo tila menis parempaan päin..älä suorita enää niin paljoa..nuku enemmän..

tee vähemmän...mä aio en tappaa itteeni työllä..enkä kyl liikunnallakaan...enkä enää 

ajautua ylikuntoonkaan...ylikunto ei ole vain kehon liiallista rasitus tilaa..vaan myös pääkoppa-

mieli ovat rasittuneita...liiallisesta suorittamisesta...

Link to post
Share on other sites
16 tuntia sitten, LeenaOjala kirjoitti:

Verikokeista selvisi että varastoraudat olivat vähän alakantissa ja aloitin rautakuurin. Aluksi ainakin tuntui että se auttoi: töiden jälkeiset päänsäryt hävisivät sekä yleiskunto koheni.  🙂

 

Aika paljon on viime aikoina ollut juttua varastoraudasta, ja hurjia juttuja olen lukenut kuinka matala ferritiini on vaikuttanut negatiivisesti suorituskykyyn, ja yleiseen jaksamiseen . Miten sun arvoja on seurattu? Kuinka paljon ferritiini nousi rautakuurilla?

Link to post
Share on other sites
16 tuntia sitten, LeenaOjala kirjoitti:

Itselle suositeltiin myös toissa syksynä kun kävin urheilulääkärillä, intervallityyppistä liikuntaa.

 

 

Millaisia intervalleja lääkäri suositteli? Mun ylikuntolääkäri suositteli hermostoa pikkuisen ärsyttäviä ruskoja. Eli lenkin sisällä (tai lenkin loppuun) tehtäviä melkein maksimaalisia lyhyitä (8-15 sek) juoksuvetoja (4-5 kpl/lenkki/1-2 x vko). Nuo eivät ole aineenvaihdunnallisesti kuormittavia, mutta antavat aika mukavan säväyksen hermostolle. Nuo tuntuvat mulla toimivan hyvin.

Link to post
Share on other sites

Arvoja seurattiin aluksi työterveydessä, silloin arvo oli 32. Aloin syömään rautaa ja kahden kuukauden kuluttua tuosta arvo oli jo 50. Nyt olen seurannassa yksityisen puolen lääkärillä joka on perehtynyt myös funktionaaliseen lääketieteeseen. Seuraava kontrolli on helmikuussa, tähdätään ainakin arvoo 80. Tähän kohtaa loppui rahat/motivaatio matkustaa Hesaan urheilulääkärille.

Alkukesästä Intervallien piti olla seuraavanlaisia: Alaktaattinen aktiivisuusharjoitus juoksemalla tai salilla  nopeusvoimatyyppisesti, 3-4 sarjaa yhden työjakson kestäessä 6-10 s; intervallilenkki AerK-anaerK jolla parannetaan lihaksen hapenkuljetusta ; sekä 30-45 min pk1 alueen lenkki 30-45 min jolla saadaan rasvanpolttoentsyymit toimimaan. Näillä harjoituksilla piti saada palautettua pitkittyneen infektion sekä stressin aiheuttaman lihaksen sisäinen vaje. Mutta kuten mainitsin, minun piti nostaa tässä kohtaa kädet pystyyn, en uskaltanut tehdä tuota kuin muutaman viikon. Ei se kyllä pahentanutkaan tilannetta mutta urheilulääkärin kanssa kävi vähän hassusti  viime kesänä, siitä ei sitten enempää... Loppukesästä siis olo parani mutta sitten meni säätämään ja tekemään tasaista tunnin juoksu ja uintilenkkiä ja palattiin taas pisteeseen nolla...

 

Link to post
Share on other sites
  • 5 months later...

Kävin jututtamassa Liikuntatieteen erikoislääkäriä Arja Uusitaloa aiheesta ylirasitustila. Koko haastattelun voi kuunnella podcast-sarjamme Polkuporinat puolelta.

Polkuporinat RSS feed: https://feeds.podcastmirror.com/polkuporinat

iTunes: https://podcasts.apple.com/us/podcast/arja-uusitalo-ylirasitustila/id1434043445?i=1000440832989

Tai tietokoneelta: https://www.ultrastanleypark.com/2019/06/arja-uusitalo-ylirasitustila/

Tai Spotifysta kirjoittamalla hakukenttään "Polkuporinat"

Link to post
Share on other sites

Ylirasitustilasta kärsitty viime syksystä lähtien.

 

Viime kaudella päätähtäin oli asetettu puolimaratonille lokakuulle ja vielä syyskuussa kunto oli vielä erittäin hyvä. Puolimaraton sujui kuitenkin selvästi odotettua huonommin ja sen jälkeen olin flunssassa useamman viikon. Sairastelun jälkeen aloitin varovasti juoksun, mutta huomasin sykkeiden olevan koholla. Pidin lisää lepotaukoa ja aloitin taas kevyellä juoksulla harjoittelun. Sykkeet olivat kuitenkin rasituksessa heti koholla ja hengästyin epätavallisen nopeasti. Seurailin tilannetta taas pari viikkoa ja menin lopulta lääkäriin.

 

Epämääräisen hengenahdistuksen ja kohonneen pulssin takia kävin pari kertaa lääkärissä, verikokeissa ja ekg:ssä, mutta mitään erityistä syytä ei löytynyt. Kuukausia tilanne jatkui ennallaan, vaikka lepäsin hyvin ja treenasin kevennetysti. En itse alkuun uskonut ylikuntoon, koska harjoitteluni on ollut useamman vuoden ajan hyvin samanlaista enkä kokenut olevani ylirasittunut. Liikuntatieteen erikoislääkärin lähetteellä kävin lopulta spiroergossa, koska useamman lääkärikäynnin ja tutkimuksen jälkeen juuri muuta vaihtoehtoa kuin ylirasitustila ei ollut jäljellä.

 

Nyt on yli puoli vuotta mennyt eikä kroppa ole kunnossa edelleenkään. Heti jos liikunta on raskaampaa ja syke nousee tulee seinä vastaan. Puoleen vuoteen ei ole yhtään vk-lenkkiä tullut tehtyä ja muutenkin vain kevyttä liikuntaa. Salilla pystyisi käymään, koska voima on tallessa. Hengästyminen vaan tulee nopeasti ja yhtään kovemmasta treenistä tulee epämiellyttävä olo.

 

Se mitä ylirasitustilasta olen lukenut ja kuullut urheilulääkäriltä sekä siitä kärsineiltä, niin tyypillisesti siihen johtaa elämäntilanteen kokonaisrasitus. Ei siis pelkkä juoksulenkkien määrä, vaan työstressi, huono unenlaatu yms.

 

Sinänsä ikävää on, että urheilulääkärilläkään ei ole tarjota oikeastaan mitään. Toipuminen kestää minkä kestää, ja pakko on kevyellä ja mahdollisimman vähän tavoitteellisella liikunnalla yrittää päästä hitaasti eteenpäin. Oikotietä ei ole, koska kiirehtimällä tilanne saattaa vain pahentua.

Link to post
Share on other sites
1 tunti sitten, henkilöurheilija kirjoitti:

Se mitä ylirasitustilasta olen lukenut ja kuullut urheilulääkäriltä sekä siitä kärsineiltä, niin tyypillisesti siihen johtaa elämäntilanteen kokonaisrasitus. Ei siis pelkkä juoksulenkkien määrä, vaan työstressi, huono unenlaatu yms.

No avaa vähän unenlaatuasi ja työperäistä stressiä. Noilla on OMAN kokemuksen perusteella aika paljon merkitystä palautumisen suhteen. Oikeastaan elämän rasituksesta tulee enemmistöltä noista.

 

Omalla kohdalla kun päädyin "monttuun" niin lopetin kestävyyskuntoilun noin 5 vuodeksi ja kävin talvia lukuunottamatta vain salilla. Talvisin hiihtelin sen 800-1500 kilsaa, lumiolosuhteista riippuen. 

 

Mielestäni salilla kestää käydä myös "väsyneenä", mutta aerobinen reeni oli ainakin itselleni aivan liian rasittavaa. Itse ratkaisin asian sillä, että lopetin järjettömän työnteon ja vähensin hieman myös 100-vuotiaan hirsitalon remonttia. Sen lisäksi tapahtui tuo 5 vuoden jakso, jolloin reenasin vain "kehonrakennusta". 

 

Itse ohjeistaisin laittamaan kokonaisrasituksen kuntoon, sen jälkeen ruokavalio kuntoon ja sitten katsoo mitä keho haluaa reeneiltä. Harvalla reenit on se ykkösasia elämässä. Jos on niin.....

 

Jos ohjeistaisin sinua oman kokemuksen perusteella, niin unohda aerobinen reeni aluksi vaikka 6kk ajaksi. Käy salilla, mutta älä sielläkään tee mitää tavoitteellista. Sen jälkeen salireenit vähitellen pois ja varovaisesti aerobista reeniä mukaan. Se on sinänsä sama pyöräiletkö vai juoksetko, mutta kaiken pitää tuntua helpolta. Kannattaa myös muistaa se, että jos olet +40 vuotias, kuten itse olen, niin se näkyy siinä, mitä ihminen kestää. Nykyään kun katsoo mitä muut reenaa, niin oma 450h/ vuodessa tuntuu vähältä, mutta kolmivuorotyö ym pitää huomioda reeneissä. 

Itselläni ei ole lapsia, mutta jos niitä on, niin varmasti heidän harrastukset vaikuttavat siihen mitä edes kannattaa yrittää tehdä itse. Lapsien harrastuksien tulisi varmaan mennä omien ambitioiden edelle, jos nyt normaalia kuviota ajattelee. Silloin täytyy vaan reenata aamulla tai myöhään illalla, mutta kyllähän se vaikuttaa palautumiseen.

Link to post
Share on other sites
  • 4 months later...

Tulipa lueskeltua tämän ketjun kokemuksia ja aika syvissä vesissä ovat monet käyneet. Itse narahdin tähän nyt sitten kahden peräjälkeisen ultran seurauksena (joo ei varmaan yllätys näin jälkikäteen ajatellen). UTMBn palautuminen ei vaan tapahtunut ja varovainenkin lenkkeily meni pieleen kisojen välissä. Syketasot viuhuivat taivaissa. Lepoahan siinä tuli lopulta ihan kunnolla mutta sekään ei riittänyt vaikka käytännössä lopetin juoksemisen.

 

Jos tekisin jotain toisin: ei ollut tosiaankaan hyvä idea edes startata Kreikassa vajaat 4 viikkoa UTMBstä. Luulen että tuosta 103km hellehölkästä (jossa vedin itseni ihan loppuun siitä mitä ehkä oli vielä jäljellä) palaudutaan vielä jokunen tovi vaikka kolme viikkoa on nyt takana. 2-3 päivän välein kokeilen kevyttä hölkkää tällä hetkellä. Ei onnistu.

 

Otetaan opiksi.

Link to post
Share on other sites
  • 8 months later...

Kirjoitin tuohon toiseen ketjuun jo, mutta koska ylirasitustila/alipalautuminen oli itselläni totaalinen stoppi niin kirjoitan tännekin.

2008-2016 (tosin kuopuksen syntymä 2009) tuli juostua harrastusmielessä, mutta lähes ammattimääriä, pari treeniä päivässä oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Ikää kuitenkin oli loppuvaiheessa jo 40v, suurperheen pienet lapset, yrittäjämies ja siten melkoinen härdelli. Juoksu oli mun tapa saada aikaa itselle ja hallita joku elämän oss-alue exel-taulukoiden ja ruokailun kontrolloimisen muodossa. 

 

Suuri lihasprosentti (37%) ja lopulta 17% rasvaprosentti, aivan liian vähäinen syöminen (muistan että söin 2000 kcal ja treenit kuulutti usein1000 kcal...) saivat aikaan rytmihäiriöt, hormonien epätasapainon ja jatkuvan flunssskierteen. Enkä osannut relata lainkaan, olin kuin robotti. Halusin olla hoikempi, sirompi,  suuret lihakset aiheutti ja aiheuttaa yhä sen että en todellakaan ole koskaan ollut gasellin askelin kirmaava vaan enemmänkin kuormaponia muistuttava rahtijuhta.  Painoin tuolloin alimmillaan 62-63 kg ja tavoittelin 58-59 painoa. Pituutta kun on vain 162-163 cm.

 

Stoppi siis tuli ja puolessa vuodessa kerrytin 10 kg lisää. Koiria on talossa aina ollut ja kiitos niiden, käveltyä on tullut. Mutta usein delegoin muut lenkille ja keskityin itse lököilyyn ja syömiseen.

 

Olen hyvin vahvasti on/off-tyyppi eli joko tiukasti treeneissä ja tarkka syömistä tai sitten "hälläväliä"- asenteella korvannut päivän ruuat kolmella berliininmunkilla, leivällä ja karkeilla. Oli aikoja jolloin en syönyt yhtään kunnon ruokaa vaan työn muututtua pitkiksi automatkoiksi kuittasin nälän vaikka just munkilla ja karjalanpiirakalla.

 

Useamman kerran päätin että nyt palaan lenkkeilyn pariin (mulle ehdottomasti mieleisin liikunta), mutta viikon jälkeen treenit harveni ja saatoin tunnin kävelyn jälkeen mennä ostamaan suklaalevyn. 

 

Näin meni vielä tämä talvi ja kevät, satunnaisia lenkkejä Sporttracker on tallentanut mutta ei montaa viikkoa peräkkäin. Kunnes nyt vapun aikoihin tuli sellainen olo että aika olis kypsä.

 

Liityin Sulamoon, lueskelin vanhoja juoksija-lehtiä ja kävin vaa'alla: 73.8 kg 🙈 hämmästykseksi rupesin nauttimaan hölkkäilystä enkä lenkin aikana muistellut mitä herkkuja kotona odottaa... piilottelin niitä muulta perheeltä piiloon ja valtava annos vaniljajogurttia suklaamuromyslin kanssa oli vakio setti.

 

Nyt treenit maistuu taas, 5-15 km lenkkejä tehnyt, tuo 15 km meni viikko sitten aikaan 1.40 h. Kahvakuulaa lisäksi 3-4 x viikossa ja rytmitän treenit niin, että joka kolmas viikko on selvästi kevyempi ja kaksi lepopäivää aina viikossa. Tosin tuleehan koirien (2 kpl) käveltyä silloinkin mutta ei haittaa vaikka niillekin tulis lepopäivät.

 

Syömiset nyt -500 kcal vajeella rennon vegaanisti, ehkä lakto-ovovegetaarinen on lähinnä totuutta. En ota siitä nyt stressiä.

 

Tavoite ylirasitustilan selättämisestä on tainnut onnistua kun käyn tsekkaamassa syyskuulle jotain 10 km kisoja, haluan taas osallistua kimppalenkille, lepopäivät tuntuvat ansaitulle ja elämässä on muutakin kuin treenit. Kolme lapsista muuttaa kesän aikana jo omilleen, kotiin jää enää nuorimmat (14v ja 11v) joten sikälikin uusi elämänvaihe alkamassa..

 

UNI on muuten aihe josta olen paljon lukenut viime aikoina, sen merkitystä ylirasitustilan selättämisessä ja ehkäisyssä ei voi tämän tiedon valossa koskaan liioitella...

 

Nyt olen saanut uneni myös laadukkaammaksi, se heijastuu jakamiseen, parisuhteeseen (joka on ollut suuressa kriisissä vuosikaudet) ja kaikkeen ajatustyöhön.

 

Niin, ja luin jostain että kerran elimistön ylirasitustilaan saatuaan siitä ei kokonaan palaudu koskaan eli kortisoliarvo jäisi pysyvästi koholle ja siksi uusimisen riski on todella korkea. Tämän tunnistan erittäin hyvin ja nyt onkin oltava tarkkana ettei mopo karkaa jälleen käsistä...

Link to post
Share on other sites
  • 4 months later...

Palataan siis tänne taas n vuoden jälkeen. Eli sympaattisen hermoston häiriötila tuli elämänmuutoksen edesauttamana takaisin. Aika monet oireet täsmäävät ja lääkäri oli samaa mieltä. Tästä yritetään taas toipua juoksukuntoon lepäämällä, rentoutumalla (ei helppoa) sekä kevyellä liikunnalla. Toivotaan että mitään pysyvää vahinkoa ei ole tässä vuoden saagassa tapahtunut, mutta aika iso epäilys on, palataanko tästä enää ikinä sille 2017 tasolle. 
 

Pääasia on kuitenkin nauttia liikunnasta, ja sitä tänäänkin pystyin sauvakävelemällä tekemään onneksi

Link to post
Share on other sites

Osallistu keskusteluun

Voit nyt heti vastata ketjuun ja rekisteröityä myöhemmin. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit kirjautua tästä sisään lähettääksesi vastauksen.
Huom!: Ilman rekisteröitymistä lähetetyt viestit tarkistetaan ennen julkaisua mainosrobottien yms. takia.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä


  • Tästä mainospaikka alkaen 30e+alv/kk. 

     

    Yli 10 000 kävijää/kk

    n. 350 000 sivulatausta/kk

  • Sivulataukset 13.11.2020 alkaen: Web Hits

    Yksittäiset kävijät 13.11.2020 alkaen: Web Hits
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy