Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Guest Tuulikki

Ylikunto - loppuuko tämä koskaan?

Recommended Posts

suosittelisin ihan totaali lepoa kaikenlaisesta  liikunnasta...aikaa en  osaa sanoa..

 nauti elämästä...lopeta suorittaminen...ole ihmisten kanssa..tee asioita 

 joista pidät..myös älä tee mitään..rentoudu - mene kylpylään ,,,metsään tulille...

 nauti elämästä...ylikunto menee kun maltat rauhoittua...

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Varmasti tietyissä tapauksissa totaalinen lepo on paikallaan. Omalla kohdalla harrastin (alkuvaiheen jälkeen) lääkärin ohjeiden mukaista kevyttä liikuntaa, jossa ensimmäisenä päivänä juoksin kevyen 40 minuutin lenkin juosten lenkin aikana muutaman ruskon. Toisena päivänä juoksin saman lenkin uudelleen ilman ruskoja ja kolmas päivä oli sitten täydellistä lepoa. Ajatus oli tällä kaavalla herätellä kateissa olevaa hermotusta. Toisaalta pääni ei olisikaan kestänyt täydellistä lepoa, joten sikäli myös kevyt liikunta oli parempi vaihtoehto kuin totaalinen lepo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos tsempeistä!

Tottahan se on että nyt viimeistään olisi jätettävä kaikki suorittaminen ja keksittävä jotain muuta kuin tämä urheilu.. se on vaan ollut niin purun vaikeaa kun ikänsä urheillut ja nuoruudessa kilpaillut. Saliharjoittelusta sen verran että muutaman kerran viikossa vain käynyt ja tämän lisänä muutaman kerran viikossa lyhyt kävelylenkki mukana muutamia hölkkäpätkiä. Että ei todellakaan kummoista liikuntaa.. Onhan se uskottava että joku päivä tämä päättyy!Kirjoittelin tänne viimeksi kesäkuussa omasta tilanteestani. Kesä meni suht hyvin, olo parani huomattavasti mutta innostuin ilmeisesti muutaman viikon aikana liikaa ja kaikki alkoi alusta..

Masennushan siitä iski kun taas oltiin kuopan pohjalla. Verikokeista selvisi että varastoraudat olivat vähän alakantissa ja aloitin rautakuurin. Aluksi ainakin tuntui että se auttoi: töiden jälkeiset päänsäryt hävisivät sekä yleiskunto koheni.  Mutta tuo uni.. Keväällä vaihdettiin Mirtazapiiniin pienellä annoksella joka vaikuttaa juuri nukkumiseen. Sillä mennään edelleen. Eteenpäin on siis tultu jos jotain positiivista miettii: yleiskunto on hyvä ja jaksan käydä töissä sekä nukun suht hyvin tuolla Mirtazapiinillä. Voimaharjoittelu salilla onnistuu jopa suht kovillakin kuormilla eikä vaikuta uneen mutta aerobinen liikunta vaikuttaa heti negatiivisesti uneen. Jouduin jättämään kesällä aloittamani uinninkin, koska oli hermostolle ilmeisesti liikaa. Onko kenelläkään ollut tällaista? Mikä tämän selitys voisi olla että voimaharjoittelu onnistuu? Sitä kaipaa jatkuvasti selitystä kaikelle oireille ja yrittää kaikkensa jotta tervehtyisi. Onko tämä  liikaa? Pitäisi vaan hyväksyä tilanne ja ”päästää” irti, jos se tervehtyminenkin sitten alkaisi.. 1,5 vuotta nyt menty tällä kaavalla .. Kerokaahan omia kuulumisia ja mielipiteitä, vertaistuki tuntuu nyt todella tärkeältä 🙂

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselle suositeltiin myös toissa syksynä kun kävin urheilulääkärillä, intervallityyppistä liikuntaa. Näitä ohjeita noudatinkin jonkun aikaa mutta tuo unettomuus söi sen verran että jätin ne enkä uskaltanut tehdä oikein mitään. Nyt olen vaan huomannut että jotain perää siinä varmasti oli, kun tuo kuntosaliharjoittelu onnistuu jotenkin. Taustalla minulla on lääkärin diagnoosin mukaan immunologinen alipalautuminen, eli sairastin toissatalvena keuhkoklamydian, mikä itsessään on parantunut mutta jättänyt kroonistuneen infektionkaltaisen tilan keuhkoputkistoon. Oireina siis klassiset ylirasitusoireet. Tämä vaatii tietynlaista harjoittelua. Tämä homma on kuitenkin pitkittynyt jo niin että epäilen itsekin tuota diagnoosia, vaikka vasta-aineet olivatkin tuolloin koholla. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

sun on uskallettava tehdä muutos..koska tilanne on jatkunut käsittääkseni oravan pyörässä

 jo aika pitkään...muuten voi pahimmas tapaukses käydä et kunto ja mieli sortuu..ja sit kestää

 pitkään ennen kuin oot taas tolpillas...lääkäritkään eivät välttämättä aina osaa antaa niitä 

vinkkejä - millä olo tila menis parempaan päin..älä suorita enää niin paljoa..nuku enemmän..

tee vähemmän...mä aio en tappaa itteeni työllä..enkä kyl liikunnallakaan...enkä enää 

ajautua ylikuntoonkaan...ylikunto ei ole vain kehon liiallista rasitus tilaa..vaan myös pääkoppa-

mieli ovat rasittuneita...liiallisesta suorittamisesta...

Share this post


Link to post
Share on other sites
16 tuntia sitten, LeenaOjala kirjoitti:

Verikokeista selvisi että varastoraudat olivat vähän alakantissa ja aloitin rautakuurin. Aluksi ainakin tuntui että se auttoi: töiden jälkeiset päänsäryt hävisivät sekä yleiskunto koheni.  🙂

 

Aika paljon on viime aikoina ollut juttua varastoraudasta, ja hurjia juttuja olen lukenut kuinka matala ferritiini on vaikuttanut negatiivisesti suorituskykyyn, ja yleiseen jaksamiseen . Miten sun arvoja on seurattu? Kuinka paljon ferritiini nousi rautakuurilla?

Share this post


Link to post
Share on other sites
16 tuntia sitten, LeenaOjala kirjoitti:

Itselle suositeltiin myös toissa syksynä kun kävin urheilulääkärillä, intervallityyppistä liikuntaa.

 

 

Millaisia intervalleja lääkäri suositteli? Mun ylikuntolääkäri suositteli hermostoa pikkuisen ärsyttäviä ruskoja. Eli lenkin sisällä (tai lenkin loppuun) tehtäviä melkein maksimaalisia lyhyitä (8-15 sek) juoksuvetoja (4-5 kpl/lenkki/1-2 x vko). Nuo eivät ole aineenvaihdunnallisesti kuormittavia, mutta antavat aika mukavan säväyksen hermostolle. Nuo tuntuvat mulla toimivan hyvin.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Arvoja seurattiin aluksi työterveydessä, silloin arvo oli 32. Aloin syömään rautaa ja kahden kuukauden kuluttua tuosta arvo oli jo 50. Nyt olen seurannassa yksityisen puolen lääkärillä joka on perehtynyt myös funktionaaliseen lääketieteeseen. Seuraava kontrolli on helmikuussa, tähdätään ainakin arvoo 80. Tähän kohtaa loppui rahat/motivaatio matkustaa Hesaan urheilulääkärille.

Alkukesästä Intervallien piti olla seuraavanlaisia: Alaktaattinen aktiivisuusharjoitus juoksemalla tai salilla  nopeusvoimatyyppisesti, 3-4 sarjaa yhden työjakson kestäessä 6-10 s; intervallilenkki AerK-anaerK jolla parannetaan lihaksen hapenkuljetusta ; sekä 30-45 min pk1 alueen lenkki 30-45 min jolla saadaan rasvanpolttoentsyymit toimimaan. Näillä harjoituksilla piti saada palautettua pitkittyneen infektion sekä stressin aiheuttaman lihaksen sisäinen vaje. Mutta kuten mainitsin, minun piti nostaa tässä kohtaa kädet pystyyn, en uskaltanut tehdä tuota kuin muutaman viikon. Ei se kyllä pahentanutkaan tilannetta mutta urheilulääkärin kanssa kävi vähän hassusti  viime kesänä, siitä ei sitten enempää... Loppukesästä siis olo parani mutta sitten meni säätämään ja tekemään tasaista tunnin juoksu ja uintilenkkiä ja palattiin taas pisteeseen nolla...

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kävin jututtamassa Liikuntatieteen erikoislääkäriä Arja Uusitaloa aiheesta ylirasitustila. Koko haastattelun voi kuunnella podcast-sarjamme Polkuporinat puolelta.

Polkuporinat RSS feed: https://feeds.podcastmirror.com/polkuporinat

iTunes: https://podcasts.apple.com/us/podcast/arja-uusitalo-ylirasitustila/id1434043445?i=1000440832989

Tai tietokoneelta: https://www.ultrastanleypark.com/2019/06/arja-uusitalo-ylirasitustila/

Tai Spotifysta kirjoittamalla hakukenttään "Polkuporinat"

  • Like 2
  • Thanks 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ylirasitustilasta kärsitty viime syksystä lähtien.

 

Viime kaudella päätähtäin oli asetettu puolimaratonille lokakuulle ja vielä syyskuussa kunto oli vielä erittäin hyvä. Puolimaraton sujui kuitenkin selvästi odotettua huonommin ja sen jälkeen olin flunssassa useamman viikon. Sairastelun jälkeen aloitin varovasti juoksun, mutta huomasin sykkeiden olevan koholla. Pidin lisää lepotaukoa ja aloitin taas kevyellä juoksulla harjoittelun. Sykkeet olivat kuitenkin rasituksessa heti koholla ja hengästyin epätavallisen nopeasti. Seurailin tilannetta taas pari viikkoa ja menin lopulta lääkäriin.

 

Epämääräisen hengenahdistuksen ja kohonneen pulssin takia kävin pari kertaa lääkärissä, verikokeissa ja ekg:ssä, mutta mitään erityistä syytä ei löytynyt. Kuukausia tilanne jatkui ennallaan, vaikka lepäsin hyvin ja treenasin kevennetysti. En itse alkuun uskonut ylikuntoon, koska harjoitteluni on ollut useamman vuoden ajan hyvin samanlaista enkä kokenut olevani ylirasittunut. Liikuntatieteen erikoislääkärin lähetteellä kävin lopulta spiroergossa, koska useamman lääkärikäynnin ja tutkimuksen jälkeen juuri muuta vaihtoehtoa kuin ylirasitustila ei ollut jäljellä.

 

Nyt on yli puoli vuotta mennyt eikä kroppa ole kunnossa edelleenkään. Heti jos liikunta on raskaampaa ja syke nousee tulee seinä vastaan. Puoleen vuoteen ei ole yhtään vk-lenkkiä tullut tehtyä ja muutenkin vain kevyttä liikuntaa. Salilla pystyisi käymään, koska voima on tallessa. Hengästyminen vaan tulee nopeasti ja yhtään kovemmasta treenistä tulee epämiellyttävä olo.

 

Se mitä ylirasitustilasta olen lukenut ja kuullut urheilulääkäriltä sekä siitä kärsineiltä, niin tyypillisesti siihen johtaa elämäntilanteen kokonaisrasitus. Ei siis pelkkä juoksulenkkien määrä, vaan työstressi, huono unenlaatu yms.

 

Sinänsä ikävää on, että urheilulääkärilläkään ei ole tarjota oikeastaan mitään. Toipuminen kestää minkä kestää, ja pakko on kevyellä ja mahdollisimman vähän tavoitteellisella liikunnalla yrittää päästä hitaasti eteenpäin. Oikotietä ei ole, koska kiirehtimällä tilanne saattaa vain pahentua.

Share this post


Link to post
Share on other sites
1 tunti sitten, henkilöurheilija kirjoitti:

Se mitä ylirasitustilasta olen lukenut ja kuullut urheilulääkäriltä sekä siitä kärsineiltä, niin tyypillisesti siihen johtaa elämäntilanteen kokonaisrasitus. Ei siis pelkkä juoksulenkkien määrä, vaan työstressi, huono unenlaatu yms.

No avaa vähän unenlaatuasi ja työperäistä stressiä. Noilla on OMAN kokemuksen perusteella aika paljon merkitystä palautumisen suhteen. Oikeastaan elämän rasituksesta tulee enemmistöltä noista.

 

Omalla kohdalla kun päädyin "monttuun" niin lopetin kestävyyskuntoilun noin 5 vuodeksi ja kävin talvia lukuunottamatta vain salilla. Talvisin hiihtelin sen 800-1500 kilsaa, lumiolosuhteista riippuen. 

 

Mielestäni salilla kestää käydä myös "väsyneenä", mutta aerobinen reeni oli ainakin itselleni aivan liian rasittavaa. Itse ratkaisin asian sillä, että lopetin järjettömän työnteon ja vähensin hieman myös 100-vuotiaan hirsitalon remonttia. Sen lisäksi tapahtui tuo 5 vuoden jakso, jolloin reenasin vain "kehonrakennusta". 

 

Itse ohjeistaisin laittamaan kokonaisrasituksen kuntoon, sen jälkeen ruokavalio kuntoon ja sitten katsoo mitä keho haluaa reeneiltä. Harvalla reenit on se ykkösasia elämässä. Jos on niin.....

 

Jos ohjeistaisin sinua oman kokemuksen perusteella, niin unohda aerobinen reeni aluksi vaikka 6kk ajaksi. Käy salilla, mutta älä sielläkään tee mitää tavoitteellista. Sen jälkeen salireenit vähitellen pois ja varovaisesti aerobista reeniä mukaan. Se on sinänsä sama pyöräiletkö vai juoksetko, mutta kaiken pitää tuntua helpolta. Kannattaa myös muistaa se, että jos olet +40 vuotias, kuten itse olen, niin se näkyy siinä, mitä ihminen kestää. Nykyään kun katsoo mitä muut reenaa, niin oma 450h/ vuodessa tuntuu vähältä, mutta kolmivuorotyö ym pitää huomioda reeneissä. 

Itselläni ei ole lapsia, mutta jos niitä on, niin varmasti heidän harrastukset vaikuttavat siihen mitä edes kannattaa yrittää tehdä itse. Lapsien harrastuksien tulisi varmaan mennä omien ambitioiden edelle, jos nyt normaalia kuviota ajattelee. Silloin täytyy vaan reenata aamulla tai myöhään illalla, mutta kyllähän se vaikuttaa palautumiseen.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulipa lueskeltua tämän ketjun kokemuksia ja aika syvissä vesissä ovat monet käyneet. Itse narahdin tähän nyt sitten kahden peräjälkeisen ultran seurauksena (joo ei varmaan yllätys näin jälkikäteen ajatellen). UTMBn palautuminen ei vaan tapahtunut ja varovainenkin lenkkeily meni pieleen kisojen välissä. Syketasot viuhuivat taivaissa. Lepoahan siinä tuli lopulta ihan kunnolla mutta sekään ei riittänyt vaikka käytännössä lopetin juoksemisen.

 

Jos tekisin jotain toisin: ei ollut tosiaankaan hyvä idea edes startata Kreikassa vajaat 4 viikkoa UTMBstä. Luulen että tuosta 103km hellehölkästä (jossa vedin itseni ihan loppuun siitä mitä ehkä oli vielä jäljellä) palaudutaan vielä jokunen tovi vaikka kolme viikkoa on nyt takana. 2-3 päivän välein kokeilen kevyttä hölkkää tällä hetkellä. Ei onnistu.

 

Otetaan opiksi.

  • Like 4

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy