Jump to content
Juoksufoorumi.fi
Guest Tuulikki

Ylikunto - loppuuko tämä koskaan?

Recommended Posts

Guest Jiipee
10 tuntia sitten, Guest Tuomas kirjoitti:

Kirjoitellaas tänne muutama rivi aiheesta kun joskus toissa talvena eksyin unettomana yönä palstalle. Silloin tuntui että ollaan niin syvällä kuopassa että sieltä ei nousta ikinä.

 

Olen palautellut itseäni alipalautumis-/ylirasitustilasta n. 2 vuotta, ja pikku hiljaa alkaa näyttää siltä että ollaan voiton puolella. 

 

Lähtötilanne oli tämä:

  • jalat koko ajan “puutuneet”/tukkoiset
  • veto totaalisesti pois
  • happokynnys alhaalla
  • palautuminen todella hidasta
  • nukkuminen katkonaisia pätkiä, syvä uni vähissä
  • leposyke ja verenpaine  20–30 % normaalin yläpuolella ja ortostaattinen syke n. tuplat normaaliin

........


Tämä nyt oli yksi epämääräinen tapauskertomus mutta jospa tästä olisi jotain hyötyä jollekulle joka tuskailee saman asian parissa. Kyllä se siitä, mutta kärsivällisyyttä se vaatii.

 

Tämän Tuomaksen kertomuksen luin. Paljon oli tuttua, jotain kuitenkin toisin omalla kohdalla, muutama vuosi siitä on nyt.

 

Se alkoi lievästä flunssan tunteesta, noita nyt tulee ja menee. Vähän kurkkukipua ja päänsärkyä.
Kovemmat lenkit pois, muutenkin rauhallisesti. Alamäki kuitenkin jatkui päivä päivältä, kunnes
kävelykin nosti sykkeet alemmalle kynnykselle. Lenkit oli tässä vaiheessa jo jätetty.
Lopulta täytyi ottaa sairaslomaa kun ei enää jaksanut töissä käydä, saattoi nukahtaa istualteen.
Päästä huimasi seisoessa niin, että oli aivan muissa maailmoissa. Kuin 40 asteen kuumeessa, ilman kuumetta.

 

Ylikuntoa, stressiä tarjottiin, mykon vasta-aineitakin oli joten antibioottikuuri, pitkä lista testejä,
mutta mitään selvää ei koskaan löytynyt. Kolmen-neljän kuukauden jälkeen oli pahimmillaan, viikon flunssat seurasivat toisiaan
kun vastutuskyky oli nollassa. Oli vaan aivan totaalisen väsynyt ja sekaisin jatkuvasti.

 

Ja sitten käänne tapahtui, kovin hitaasti, mutta vähitellen pystyi tekemään lyhyitä kävelylenkkejä, seuraavalla viikolla vähän pidempää.

 

Kokonaiskesto oli itsellä lyhyempi, 7kk meni siihen että tuli ensimmäinen terve päivä (tämän oikeasti tunsi heti herätessä),
ja 10kk viimeiseen huonoon. Koko tuon ajan oli lievää kurkkukipua ja ajoittain koviakin päänsärkyjä, muuten se oli "vain" väsymystä.

 

Tuomaksen lähtötilanne-listasta kaikki muut osuu, paitsi nukkuminen. Uni oli parasta ikinä, syvää ja
katkeamatonta, aika villejä unia. Heräämisen jälkeen vaan oli väsynyt, ehkä pari tuntia jaksoi jotenkin olla aktiivinen.

 

Itse en vieläkään tiedä, mistä oli kyse. Ylirasitus/stressi olisi mennyt läpi selityksenä 10 kuukatta
vuodesta, mutta tämä sattui ylimenokauden lopussa. Töissäkin oli rauhallisempaa aikaa. Joten ylirasitukseen en jaksa uskoa.
Jos jotain pitäisi arvata, niin jonkinmoinen virus-pirulainen ehkä.

 

Antoi joka tapauksessa ihan uutta perspektiiviä siihen, miten särkyvä laite ihmiskeho on, miten syvälle voi nopeasti
hyväkuntoinenkin romahtaa. Tällaiselle joka ei ollut edes kuumetta nähnyt sitten 90-luvun alun. Lohduttavana tietona lisäksi se
että 10kk jälkeen suorituskyky oli täysin palautunut

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Tuomas
12 tuntia sitten, Guest Jiipee kirjoitti:

7kk meni siihen että tuli ensimmäinen terve päivä (tämän oikeasti tunsi heti herätessä),
ja 10kk viimeiseen huonoon. Koko tuon ajan oli lievää kurkkukipua ja ajoittain koviakin päänsärkyjä, muuten se oli "vain" väsymystä.

 

Tuomaksen lähtötilanne-listasta kaikki muut osuu, paitsi nukkuminen. Uni oli parasta ikinä, syvää ja
katkeamatonta, aika villejä unia. Heräämisen jälkeen vaan oli väsynyt, ehkä pari tuntia jaksoi jotenkin olla aktiivinen.

 

Itse en vieläkään tiedä, mistä oli kyse. Ylirasitus/stressi olisi mennyt läpi selityksenä 10 kuukatta
vuodesta, mutta tämä sattui ylimenokauden lopussa. Töissäkin oli rauhallisempaa aikaa. Joten ylirasitukseen en jaksa uskoa.
Jos jotain pitäisi arvata, niin jonkinmoinen virus-pirulainen ehkä.

 

Antoi joka tapauksessa ihan uutta perspektiiviä siihen, miten särkyvä laite ihmiskeho on, miten syvälle voi nopeasti
hyväkuntoinenkin romahtaa. Tällaiselle joka ei ollut edes kuumetta nähnyt sitten 90-luvun alun. Lohduttavana tietona lisäksi se
että 10kk jälkeen suorituskyky oli täysin palautunut

Ehkäpä yhtenä tekijänä siinä monen muuttujan summassa voi olla yhtälailla joku virus siinä missä esim. henkinen stressikin. Lopputuloksena kokonaiskuorma kasvaa liiaksi ja homeostaasi järkkyy liikaa, kenties.

 

Ne päällimmäiset tekijät, jotka itselläni (ainakin osaltaan) aiheuttivat tuon tilan, on helppo tunnistaa jälkeenpäin. Samaan aikaan kun päivätöihin liittyvä kuormitus lisääntyi huomattavasti, lisäsin myös harjoittelun intensiteettiä ja määrää. Veren maku suussa mentiin työssä ja vapaa-ajalla.

 

Ensimmäiset varoitusmerkit tulivat n. 3 kuukautta ennen täydellistä hyytymistä. Leposyke putosi n. 20–25 prosenttia eikä treeneissä meinannut saada sykkeitä nousemaan millään.

 

Jälkiviisautena on helppo sanoa että olin parasympaattisessa ylirasitustilassa. Tietämättömyyttäni lisäsin treenitehoja entisestään. Siitä sitten suunnilleen kolmen kuukauden päästä tuli totaalistoppi.

 

Meikäläiselle tuo unenpuute otti erityisen koville koska olen aina nukkunut hyvin, tilanteessa kuin tilanteessa. 

Nyt meni pitkään että nukkuminen oli levotonta horrostamista unen ja valveen rajoilla, toisinaan oli pitkiä kausia jolloin heräilin pitkin yötä täysin virkeänä ja ylikierroksilla. Tuntui, että missään vaiheessa ei tullut oikeastaan kunnolla nukuttua.

 

Mielenkiintoinen prosessi kaiken kaikkiaan, ja totisesti pakotti tarkistamaan näkemyksiä monella saralla. Varsinkin kun itse kuuluin siihen joukkoon joka piti kaiken maailman ylikuntopuheita heikkojen selittelynä. “Treenaisivat kovempaa eivätkä ruikuttaisi, perkele.”

Share this post


Link to post
Share on other sites

Harraustus pohjaiseen liikuntaan monien tuttujen liikunta perustuu...ja taitaa kaikki kisailla,,,enemmän se on sitten kilpaurheilua kun reenataan ..no vaikka kaksi kertaa päivässä...ainakin juoksussa...kaksi kertaa ajautunut ylikuntoon - tai yli rasitus tilaan ...ensimmäisellä kerralla alhainen leposyke n.32 tuntui kertovan minulle että kaikki on ok !? Mutta kropassa ei tuntunut hyvältä...mutta en osannut ..malttanut keventää harjoittelua..ajattelin että kyllä tästä selvitään ...en kuunnellut -välittänyt kehon merkeistä...ja jotenkin tiesin että olisi levettävä enemmän ..nukuin n.8-9 yössä...ei päivä unia koska olin duunissa...sitten yht äkkiä syke hakkasi lepotilassa n.75 kaikki kääntyi päälaelleen ..menin lääkärille ,mutta en tajunnut mennä urheilu lääkärille,,,lääkäri mittasi sykkeen ja hg ...syke oli 75 ja hg 192...lääkäri totesi että kaikki ok ?  sanoi että veri ""hieman " paksua...olihan se kun ei meinannut sormen päästä tulla ulos... sanoi että voisin syödä huonommin niin veri arvot laskisivat ja veri liikkuisi paremmin .. taisin saada sairas lomaa...pienikin rasitus ...käveleminen kauppaan tai kevyt fillarointi antoi tunteen että saan sydän kohtauksen ,,,tunne oli musertava... muutama päivän sitten olin juossut kaksi kertaa päivässä ja nyt en pystynyt oikein edes kävelemään pitkään ..lepäsin n.kaksi viikkoa ja söin tosi paljon ..sitten taisin lähteä taas lenkille...mutta ehkä 2-3 kk päästä aloin olemaan jollain tapaa taas tolpillani en ehkä vielä silloinkaa "pääkopaltani" täysin iskussa kuitenkaan ,,se otti vähän enemmän aikaa ...ja reenaus jatkui...noin minulle kävi joskus - 90 luvulla....  toinen tapaus kesti n. 2-3 viikkoa ..mutta se meni nopeammin ohi...keventämällä harjoittelua... Dopingia on käsittäkseni käytetty -50 luvulta lähtien ..ja tullaan aina käyttämään ..koska doping ikävä kyllä on osa urheilua...ei kaikille..mutta osalle ...niin kauan kun ei haluta _oikeasti kitkeä kokonaan doping ongelmaa pois ...niin kauan dopingia käytetään ..testaamiseen menee niin pieni summa koko urheiluun käytettävistä rahoista että se on vain silmän lumetta penkkiurheilijoille..jos edes sitäkään ..en tiedä ?Miksei kenian juoksu leireillä ole vieläkään testejä =? Sen takia että ""isoja " juoksu maita ei haluta käräyttää,,,siitä yksin kertaisesta syystä.Olisi eurooppalaisillakin jotain saumaa... jos Afrikkalaisia  kärkinimiä alkaisia dopingin takia tippumaan kisa tauolle käryjen takia...Vain muutamia kovia nimiä on kärynny..mutta tosiaan vain muutama...  Mutta tälläisi elämän makuisia tarinoita tällä kertaa...  

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Unettomalle...unettomuus jatkuu taatusti niin kauan kuin jokin stressaa elimistöä. Olen kärsinyt kohta vuoden yhtäsoittoa. Silloin kun en tee paljon mitään, nukun syvemmin. Puuhastelu keventää heti unta. Jossain vaiheessa pelkäsin, että en osaa enää nukkua. Unilääkkeitä ja melatoniinia en ole käyttänyt, kokeillut kyllä, mutta rauhoittuminen ja rentoutuminen on oikea tie unettomuuden hoitoon. Itse on paras salapoliisi kun selvittää, mikä pahentaa unettomuutta. Tämäkin on osin myös sukuvika..taatusti on suvussa muitakin unettomia.. Itse en kärsi esim. flunssista, mutta unettomuus ja rytmihäiriöt piinaa. Pää vetäis, mutta kroppa ei anna periksi...Levolla ja tarkalla ruokailulla ja levolla, sekä sopivalla työnteolla toivutaan vielä...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Uneton
On 28.12.2017 at 14.54, Susan 2012 kirjoitti:

Unettomalle...unettomuus jatkuu taatusti niin kauan kuin jokin stressaa elimistöä. Olen kärsinyt kohta vuoden yhtäsoittoa. Silloin kun en tee paljon mitään, nukun syvemmin. Puuhastelu keventää heti unta. Jossain vaiheessa pelkäsin, että en osaa enää nukkua. Unilääkkeitä ja melatoniinia en ole käyttänyt, kokeillut kyllä, mutta rauhoittuminen ja rentoutuminen on oikea tie unettomuuden hoitoon. Itse on paras salapoliisi kun selvittää, mikä pahentaa unettomuutta. Tämäkin on osin myös sukuvika..taatusti on suvussa muitakin unettomia.. Itse en kärsi esim. flunssista, mutta unettomuus ja rytmihäiriöt piinaa. Pää vetäis, mutta kroppa ei anna periksi...Levolla ja tarkalla ruokailulla ja levolla, sekä sopivalla työnteolla toivutaan vielä...

Hei ja kiitos kommentistasi Susan2012! Näinhän se varmasti on että pääsen unettomuudesta vasta kun stressitekijät ovat poistuneet. Meillä perheessä tapahtunut syksyllä kaikenlaista harmia mikä varmasti osittain vaikuttaa alitajuntaisesti myös uneeni. Eikä tämä jatkuva murehtiminen omasta olosta varmasti yhtään auta asiaa.. olen huomannut että nukkumaanmenon säännöllisyys on yksi avaintekijä. Yhtään en voi poiketa normaaleista rutiineista. Pikkujoulut yms illanvietot ovat jääneet kokonaan pois ja onneksi huomenna kun vuosi vaihtuu, meille tulee kylään lähimpiä ystäviä, jotka ymmärtävät tilanteen ja vietämme rauhallista uutta vuotta -tosin vuosiin ei ole ollutkaan kuin rauhallisia Uusia vuosia, koska vietämme vuoden vaihtumista aina lastemme kanssa. 

Toivotaan että tammikuun jälkeen olen taas viisaampi kun käyn urheilulääkärillä. Saa nähdä mitä mieltä hän on nukahtamislääkkeiden käytöstä, koska jouduin hakemaan niitä työterveyslääkäriltä.. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Uneton

No niin, ensimmäinen yö muutamaan kuukauteen ilman Triptyliä ja minä nukuin! Uusi vuosi alkoi siis nukkumisen kannalta hyvin, toivotaan jatkossakin hyviä unia. Nyt kuitenkin viikon verran päänsärkyä ja väsymystä. Että aina jotain...Ja ortostaattinen syke pilvissä.. Kuitenkin reippaasti kävellessä syke 110-115, eli sama kuin aamulla yläsnoustessa. 

Reilu 2 viikkoa urheilulääkärin käyntiin, sitä odotellessa. Uudet laboratoriokokeet lääkärille perjantaina. Otetaan täydellinen verenkuva ja transferriinireseptori. Ihmetyttää tuo korkea ortostaattinen syke jatkuvasti.. olisi kai pitänyt kolmessa kuukaudessa laskea..?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest kierroksillaedelleen

Oma painajaiseni alkoi voimakasoireisesti vuodenvaihteessa; rajua asteittain pahenevaa unettomuutta, sydämen tykytyksiä, hikoilua, järjestön nälkä ja ruokahaluttomuus vuorotellen, ahdistus- ja masennusoireitakin pahimmassa oireiden huippuvaiheessa. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin maaliskuun kuluessa näkymään valoa tunnelin päässä; nukkuminen sujui koko ajan paremmin, hikoilu jäi pois, ruokahalu alkoi normalisoitua. Edellytyksenä oli kuitenkin täyslepo. Jopa kauppakassin kantaminen bussipsyäkiltä kotiin oli liikaa jossain vaiheessa. Huhtikuun loppupuolella alkoi kroppa jo kestämään hieman kevyttä liikuntaa, lähinnä rauhallista kävelyä max 20 min. Toukokuussa kunto edelleen parantui pikkuhiljaa ja kestin jopa tunnin kävelylenkin ilman jälkiseuraamuksia. Lepopäiviä kuitenkin tarvittiin. Nukahtamislääkkeen tarve oli jo huhtikuussa historiaa, samoin Triptylin lopetin huhtikuun lopulla ja nukkuminen sujui hyvin tämän jälkeen. Nyt kuitenkin oli taas pitkästä aikaa todella huonosti nukuttu yö. Uni ei meinannut tulla olleenkaan. Nelisen tuntia taisi unta tulla ja sitten klo 5 aamulla heräsin enkä saanut enää nukahdettua. Mietin, että missä meni vikaan? En ole edelleenkään treenannut yhtään kovempaa. Ainoa rasite, mikä tuli mieleen, oli kylpyhuoneen kaakeleiden luuttuaminen ja wc-pöntön pesu. Oliko tämäkin vielä liikaa hermostolle?? Tähän tietysti yhdistettynä se, että PMS-vaiheessa kierto menossa. Tosiaan tuntuu, että eikö tämä lopu koskaan..

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Uneton

Niin, pitkään kestää ennenkuin hermosto palautuu... Minulla siis kevättalvella muutama viikon sairaslomapätkä ja nyt toukokuussa 5 viikkoa sairaslomalla. Kroppa ei vaan kestä liikaa touhuamista ja työ on seisomatyötä. Huonoa unta nyt 8 kuukausi takana. 

Olen joogannut ja tehnyt psykologisia akupunktioharjoituksia. En ole seurannut leposykkeitä enää, nyt on tärkeintä saada stressi pois kropasta! Uusia lajeja on tullut myös kuvioon, kuten uinti ja suunnistus. 

Kärsivällisyyttä, sitä tarvitaan! Haaveilen silti edelleen, että jokupäivä juoksen vielä ja kovaa! 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjoittelin tänne viimeksi kesäkuussa omasta tilanteestani. Kesä meni suht hyvin, olo parani huomattavasti mutta innostuin ilmeisesti muutaman viikon aikana liikaa ja kaikki alkoi alusta..

Masennushan siitä iski kun taas oltiin kuopan pohjalla. Verikokeista selvisi että varastoraudat olivat vähän alakantissa ja aloitin rautakuurin. Aluksi ainakin tuntui että se auttoi: töiden jälkeiset päänsäryt hävisivät sekä yleiskunto koheni.  Mutta tuo uni.. Keväällä vaihdettiin Mirtazapiiniin pienellä annoksella joka vaikuttaa juuri nukkumiseen. Sillä mennään edelleen. Eteenpäin on siis tultu jos jotain positiivista miettii: yleiskunto on hyvä ja jaksan käydä töissä sekä nukun suht hyvin tuolla Mirtazapiinillä. Voimaharjoittelu salilla onnistuu jopa suht kovillakin kuormilla eikä vaikuta uneen mutta aerobinen liikunta vaikuttaa heti negatiivisesti uneen. Jouduin jättämään kesällä aloittamani uinninkin, koska oli hermostolle ilmeisesti liikaa. Onko kenelläkään ollut tällaista? Mikä tämän selitys voisi olla että voimaharjoittelu onnistuu? Sitä kaipaa jatkuvasti selitystä kaikelle oireille ja yrittää kaikkensa jotta tervehtyisi. Onko tämä  liikaa? Pitäisi vaan hyväksyä tilanne ja ”päästää” irti, jos se tervehtyminenkin sitten alkaisi.. 1,5 vuotta nyt menty tällä kaavalla .. Kerokaahan omia kuulumisia ja mielipiteitä, vertaistuki tuntuu nyt todella tärkeältä 🙂

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitäs, jos lopettaisit suorittamisen ja teet sen verran, mikä tuntuu hyvältä mielelle, sekä kropalle. Sitten, kun taas paremmassa lyönnissä, niin enempi treeniä. Tämä on viheliäinen kaveri, kun on päässyt otteensa ottamaan... Mulle tuli tämmöistä mieleen. 

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites
2 tuntia sitten, LeenaOjala kirjoitti:

Kirjoittelin tänne viimeksi kesäkuussa omasta tilanteestani. Kesä meni suht hyvin, olo parani huomattavasti mutta innostuin ilmeisesti muutaman viikon aikana liikaa ja kaikki alkoi alusta..

Masennushan siitä iski kun taas oltiin kuopan pohjalla. Verikokeista selvisi että varastoraudat olivat vähän alakantissa ja aloitin rautakuurin. Aluksi ainakin tuntui että se auttoi: töiden jälkeiset päänsäryt hävisivät sekä yleiskunto koheni.  Mutta tuo uni.. Keväällä vaihdettiin Mirtazapiiniin pienellä annoksella joka vaikuttaa juuri nukkumiseen. Sillä mennään edelleen. Eteenpäin on siis tultu jos jotain positiivista miettii: yleiskunto on hyvä ja jaksan käydä töissä sekä nukun suht hyvin tuolla Mirtazapiinillä. Voimaharjoittelu salilla onnistuu jopa suht kovillakin kuormilla eikä vaikuta uneen mutta aerobinen liikunta vaikuttaa heti negatiivisesti uneen. Jouduin jättämään kesällä aloittamani uinninkin, koska oli hermostolle ilmeisesti liikaa. Onko kenelläkään ollut tällaista? Mikä tämän selitys voisi olla että voimaharjoittelu onnistuu? Sitä kaipaa jatkuvasti selitystä kaikelle oireille ja yrittää kaikkensa jotta tervehtyisi. Onko tämä  liikaa? Pitäisi vaan hyväksyä tilanne ja ”päästää” irti, jos se tervehtyminenkin sitten alkaisi.. 1,5 vuotta nyt menty tällä kaavalla .. Kerokaahan omia kuulumisia ja mielipiteitä, vertaistuki tuntuu nyt todella tärkeältä 🙂

Miten rytmität puntit ja muun liikunnan. Miten treenaat puntteja?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjoittelin tänne viimeksi kesäkuussa omasta tilanteestani. Kesä meni suht hyvin, olo parani huomattavasti mutta innostuin ilmeisesti muutaman viikon aikana liikaa ja kaikki alkoi alusta..

Masennushan siitä iski kun taas oltiin kuopan pohjalla. Verikokeista selvisi että varastoraudat olivat vähän alakantissa ja aloitin rautakuurin. Aluksi ainakin tuntui että se auttoi: töiden jälkeiset päänsäryt hävisivät sekä yleiskunto koheni.  Mutta tuo uni.. Keväällä vaihdettiin Mirtazapiiniin pienellä annoksella joka vaikuttaa juuri nukkumiseen. Sillä mennään edelleen. Eteenpäin on siis tultu jos jotain positiivista miettii: yleiskunto on hyvä ja jaksan käydä töissä sekä nukun suht hyvin tuolla Mirtazapiinillä. Voimaharjoittelu salilla onnistuu jopa suht kovillakin kuormilla eikä vaikuta uneen mutta aerobinen liikunta vaikuttaa heti negatiivisesti uneen. Jouduin jättämään kesällä aloittamani uinninkin, koska oli hermostolle ilmeisesti liikaa. Onko kenelläkään ollut tällaista? Mikä tämän selitys voisi olla että voimaharjoittelu onnistuu? Sitä kaipaa jatkuvasti selitystä kaikelle oireille ja yrittää kaikkensa jotta tervehtyisi. Onko tämä  liikaa? Pitäisi vaan hyväksyä tilanne ja ”päästää” irti, jos se tervehtyminenkin sitten alkaisi.. 1,5 vuotta nyt menty tällä kaavalla .. Kerokaahan omia kuulumisia ja mielipiteitä, vertaistuki tuntuu nyt todella tärkeältä 🙂

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ollessani samassa suossa, kaipasin itsekin selityksiä tilanteelleni. Mistä tämä kaikki johtuu ja milloin tämä päättyy? Vaikka nämä kysymykset pyörivätkin takaraivossani koko ylikuntoni ajan, oli jossain vaiheessa pakko pyrkiä eroon jatkuvista kysymyksistä sekä syytöksistä. Jotenkin pyrin (aina siinä onnistumatta) löytämään liikunnan ilon jostain pienistä asioista, sillä välillä tuo ilo oli aika vähissä.

 

Ylikuntokesästä ja -syksystä muistankin kirkkaasti kesän lämmön ja syksyn kauneuden. Pyrinkin tekemään sellaisia liikuntasuorituksia, joissa erilaisia numeroita  (esim. matka, aika ja syke) oli vaikea tai mahdoton mitata. Harrastin paljon sauvakävelyä metsässä tai täysin uusissa paikoissa. Kävin näiden retkien aikana kahvilla jossain tai hakemassa jotain (esim. maitotölkin). Tällä tavalla sain itseni, ainakin jollakin tavalla, irti jatkuvista "miksi" kysymyksistä sekä pystyin paremmin nauttimaan kevyestä liikunnasta.

 

Omalla kohdallani siis jatkuva syiden etsiminen ei mitenkään auttanut toipumista ylikunnosta. Päinvastoin jatkuva pohdiskelu oli viedä lopunkin  ilon liikkumisesta. Vaikka kuitenkin pyrin eroon jatkuvasta syiden pohdiskelusta sekä keskittymään enemmän liikkumisen nautintoon ilman tulostavoitteita tms, en  onneksi missään vaiheessa menettänyt uskoa siihen, että huominen toisi vielä helpotuksen sekä voiton ylikunnosta. Välillä usko horjui, mutta todella pitkän 9 kuukauden jälkeen tuo aina liikkumaan tottuneelle ihmiselle kamala ajanjakso päättyi.

 

Syö ja juo hyvin, liiku eri tavalla ja lopeta jatkuvat selitysten etsiminen. Sitten kun ylikunto on mennyttä, on hyvä pysähtyä miettimään omaa suhdetta liikuntaan sekä ylikunnon syitä. Mutta nyt ja tässä keskity tähän hetkeen sekä anna mielellesi ja elimistöllesi aikaa parantua ylikunnosta.Tsemppiä!

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy