Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Ylikunto - loppuuko tämä koskaan?


Guest Tuulikki

Recommended Posts

17 hours ago, second said:

Se noissa piristeissä sitten on ongelmana että niillä kun nostaa kierroksia koneeseen niin niillä saa myös kaivettua itsensä aika syvään suohon. Kahvi/kofeiini on kuitenkin aika turvallinen koska kroppa muodostaa toleranssia  ja annosta pitää jatkuvasti nostaa, ja sen pärinän mitä kofeiinista saa ei ole kuitenkaan mitenkään kamala. Toki ei jos käytä kofeiinia muuten ja yks-kaks alkaa vetämään isoja annoksia useamman viikon ajan niin kyllä siinä hermosto voi aika kypsänä olla. Yleensä kofeiini vaan tekee olon niin epämiellyttäväksi isoina pitoisuuksina että yliannostustelu loppuu luonnostaan.

 

Tämä hermostollisen vaikutuksen nostaminen esiin oli hyvä. Stressissä hormonit ja hermosto näyttävät olevan pari joita ei voi erottaa. Hermostollinen kuorma nostaa stressihormoneja ja heikentää niitä muita. Tarkoittamani väsymys taisi olla nimenomaan hermostollista, eikä sitä liene mahdollista ohittaa kaivamatta syvempää monttua vaikka muuten kestäisikin treeniä.

Toisaalta aerobinen harjoittelu voi myös keventää hermostollista kuormaa jos ei ole ihan pohjalla vielä. Joskus tehoharjoittelussakin olen huomannut muiden stressien katoavan ja se näyttää näkyvän ihan monivaiheisen harjoituksen sykevälivaihtelussakin. Matalatehoinen harjoittelu periaatteessa on vähemmän kuormittavaa, mutta siinä ilmeisesti määrä voi kuitenkin yhdessä muun hermostollisen kuorman kanssa ajaa yli reunan.

 

Quote

Toki yksi kofeiinin ongelmakohdista on se että se vie yöunet, ja sitä pitää lääkitä isommalla annoksella kofeiinia sitten seuraavana päivänä. Mutta tässäkin suhteessa kuitenkin aika turvallinen lisäravinne lopun viimein.

Mulla kahvi tuntuu kiertävän niin nopeasti ettei yöunia haittaa. Pahemman stressin mittarina päivän asiat tuntuvat tunkevan kokonaisvaltaisesti yöuniin ja se on sitten täysi 24h stressi päällä.

 

Link to comment
Share on other sites

24h-stressiin kannattaa kokeilla huolipäiväkirjaa ja 15 min märeskelyhetkeä, ruutuvihkoa sängyn ääreen, seuraavan päivän suunnittelua työpäivän lopuksi, siirtymäriittiä työpäivän merkiksi, ymv. jos tämä jatkuva tilanne. Pahimman piikin aikaan noista tosin vähemmän apua, silloin suoriudutaan, mutta vastaavasti pitää saada palautumishetkiä. Kaikkihan me nämä tiedämme, mutta ottaakin nuo käyttöön...

Link to comment
Share on other sites

35 minutes ago, riopentti said:

24h-stressiin kannattaa kokeilla huolipäiväkirjaa ja 15 min märeskelyhetkeä,

 

Yleensä se on se parin tunnin PK-lenkki jossa ajatukset selkenevät... pään tyhjennykseen on sitten tehoharjoitus parempi.

Vaikka yöunet olisivat huonot niin jaksaahan sitä lenkille 🤨

 

Link to comment
Share on other sites

On 19.11.2020 at 09.38, X66 kirjoitti:

 

 

Mulla kahvi tuntuu kiertävän niin nopeasti ettei yöunia haittaa. Pahemman stressin mittarina päivän asiat tuntuvat tunkevan kokonaisvaltaisesti yöuniin ja se on sitten täysi 24h stressi päällä.

 

 

Kahvi on sikäli petollinen että voi tuntua että hyvin nukkuu ja jopa nukahtaa hyvin mutta unen laatu kärsii siitä huolimatta.

 

Itse kun siirryin iltakahveista camonillateehen niin en nukahda sen nopeammin, mutta aamulla herään virkeämpänä ja päiväunien pituudeksi riittää hyvin se 30min, josta herään levänneenä. Kahvin kanssa monesti ne 30min unet venyi 1:30 tuntisiksi kun päikkäreiltä heräsi koomaisena ja laittoi vain lisää herätystä.

 

Tosin voi olla että tässä vaikuttaa sekin mitä illalla tekee iltakahvien jälkeen, aiemmin kävin vielä iltatreenin tekemässä kahvin päälle, se ehkä toimi vastapainona kahville. Nyt kun juon kahvit viimeisen ilta-aktiviteetin päälle niin vaikutus voi olla voimakkaampi.

 

Stressi ja hermoston taistelu/pakene tila, eli kun ylirasitustila alkaa olla akuutti, on tosiaan yksi tekijä joka vie yöunet, tuo onkin hyvä tapa seurata miten kovaa rasitus alkaa olemaan, alkaako vene keikahtaa nurin.

 

Unet sitten itsessään on ihan oma lukunsa, oma näkemykseni on siinä että (usein) ne ovat viestejä alitajunnasta tajunnalle pyrkimyksenä oikaista joku iso vinouma elämässä (toki ne voivat myös kannustaa), ja aina kun häiritseviä unia näkee niin on syytä miettiä noita unia pitkään ja hartaasti. Jos siis taustalla on stressiä niin aivan varmasti se on jo aika kovaa jos se tunkee uniin. Tämä on psykoanalyyttinen tai analyyttispsykologinen näkemys unien luonteesta, ne voivat aiheuttaa ahdistusta ja muuta epämukavaa, mutta tarkoitus on korjata/parantaa jotakin. Monesti unille käykin kuten sille kuuluisalle sanansaattajalle joka ammutaan toimitettuaan epämukavan viestin.

  • Like 1
Link to comment
Share on other sites

52 minuuttia sitten, Umpimähkä kirjoitti:

Kaikkiin ei kofeiini vaikuta:

 

”Noin kolmasosa suomalaisista on sellaisen geeniperimän kantajia, että kofeiini ei vaikuta uneen lainkaan”, kertoo Helsingin yliopiston kansanterveystieteen emeritusprofessori Jaakko Tuomilehto.

 

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007623886.html

 

Oho! Olen ymmärtänyt, että tämä geeni olisi n. 10% ihmiskunnasta, eli suomalaiset todella ovat kahvikansaa. Tai sitten muistan väärin.

 

Mulla kyllä vaikuttaa ja rajusti. Ekat ja vikat kahvit on vedettävä aamusta ennen kasia, eikä silloinkaan paljon. Sitten vielä täytyy miettiä treenejäkin: alkaa pumppu läpättämään kovissa treeneissä jos on liikaa kofeiinia veressä.

 

Voisi kai sanoa, että se ei sovi mulle ollenkaan, mutta aika vaikea ilmankaan on olla. Samasta syystä se vaikuttaa myös erittäin voimakkaasti fiiliksiin (positiivisesti), ja tuottaa riippuvuuden. Se on aika kova huume minun kirjoissani, enkä vitsaile ollenkaan.

 

 

Link to comment
Share on other sites

12 hours ago, second said:

 

Kahvi on sikäli petollinen että voi tuntua että hyvin nukkuu ja jopa nukahtaa hyvin mutta unen laatu kärsii siitä huolimatta.

 

Tarkemmin ajatellen en yleensä kyllä juo kahvia 6-7 tuntiin ennen nukkumaanmenoa, mutta eipä se silloinkaan vaikuta.

Enemmänkin unta haittaa myöhäisillan treenit, eilen lopettelin klo 23.30. Tosin kevyt PK ei pahemmin mene uniin.

 

Quote

 

Stressi ja hermoston taistelu/pakene tila, eli kun ylirasitustila alkaa olla akuutti, on tosiaan yksi tekijä joka vie yöunet, tuo onkin hyvä tapa seurata miten kovaa rasitus alkaa olemaan, alkaako vene keikahtaa nurin.

 

Unet sitten itsessään on ihan oma lukunsa, oma näkemykseni on siinä että (usein) ne ovat viestejä alitajunnasta tajunnalle pyrkimyksenä oikaista joku iso vinouma elämässä (toki ne voivat myös kannustaa), ja aina kun häiritseviä unia näkee niin on syytä miettiä noita unia pitkään ja hartaasti. Jos siis taustalla on stressiä niin aivan varmasti se on jo aika kovaa jos se tunkee uniin. Tämä on psykoanalyyttinen tai analyyttispsykologinen näkemys unien luonteesta, ne voivat aiheuttaa ahdistusta ja muuta epämukavaa, mutta tarkoitus on korjata/parantaa jotakin. Monesti unille käykin kuten sille kuuluisalle sanansaattajalle joka ammutaan toimitettuaan epämukavan viestin.

 

Hyviä kommentteja. Mulla ajattelu on kyllä välillä niin intensiivistä että ongelmanratkaisu menee uniin vaikkei tiedostettua stressiä olekaan. Toissa syksynä mulla oli todella tiukkaa, jouduin kokeneempana apuun aika tiukkaan paikkaan ja hommia vain vyöryi päälle ilman kontrollia. Silloin stressi oli paha ja työt olivat unissa pitempäänkin, mutta jostain syystä harjoittelussa ei tullut kuitenkaan näkyvämpää kuoppaa. Ehkä tehoja oli vähemmän eikä reunan yli menty.

Tämäkään syksy ei ole ollut mukava, olen kysellyt itseltäni onko järkeä käyttää elämäänsä näin, stressi taas unissa. Tällä kertaa treeni näyttää selkeästi ajaneen monttuun ja olen yrittänyt löysätä kokonaisvaltaisesti ja nousta pinnalle kevyellä treenillä. Kyllä tämä koronakin näyttää jotenkin rasittavan yleistä tunnelmaa ja sosiaalista kanssakäymistä.

 

Link to comment
Share on other sites

3 tuntia sitten, X66 kirjoitti:

 

Tarkemmin ajatellen en yleensä kyllä juo kahvia 6-7 tuntiin ennen nukkumaanmenoa, mutta eipä se silloinkaan vaikuta.

 

 

 

Muistaakseni 6 tuntia on puoliintumisaika. 

 

Lainaa

 

Hyviä kommentteja. Mulla ajattelu on kyllä välillä niin intensiivistä että ongelmanratkaisu menee uniin vaikkei tiedostettua stressiä olekaan. Toissa syksynä mulla oli todella tiukkaa, jouduin kokeneempana apuun aika tiukkaan paikkaan ja hommia vain vyöryi päälle ilman kontrollia. Silloin stressi oli paha ja työt olivat unissa pitempäänkin, mutta jostain syystä harjoittelussa ei tullut kuitenkaan näkyvämpää kuoppaa. Ehkä tehoja oli vähemmän eikä reunan yli menty.

Tämäkään syksy ei ole ollut mukava, olen kysellyt itseltäni onko järkeä käyttää elämäänsä näin, stressi taas unissa. Tällä kertaa treeni näyttää selkeästi ajaneen monttuun ja olen yrittänyt löysätä kokonaisvaltaisesti ja nousta pinnalle kevyellä treenillä. Kyllä tämä koronakin näyttää jotenkin rasittavan yleistä tunnelmaa ja sosiaalista kanssakäymistä

 

 

Tämäpä se onkin kummallista että ihmiset kestää urheilun tuomaa rasitusta hyvin vaihtelevasti. Siinä on yksi elämän kestoinen oppimisprosessi että oppii ymmärtämään itseään sen verran että miksi se joskus on niin helppoa ja miksi se ei joskus maistu ollenkaan. Osa ajaa itsensä maanrakoon tosi mitättömillä harjoitus määrillä kun toinen porskuttaa läpi elämän ruuhkavuosien urheilun siitä juurikaan kärsimättä.

Link to comment
Share on other sites

21 hours ago, second said:

Tämäpä se onkin kummallista että ihmiset kestää urheilun tuomaa rasitusta hyvin vaihtelevasti. Siinä on yksi elämän kestoinen oppimisprosessi että oppii ymmärtämään itseään sen verran että miksi se joskus on niin helppoa ja miksi se ei joskus maistu ollenkaan. Osa ajaa itsensä maanrakoon tosi mitättömillä harjoitus määrillä kun toinen porskuttaa läpi elämän ruuhkavuosien urheilun siitä juurikaan kärsimättä.

 

Uskoisin että ihmisillä on suuret luontaiset erot siinä paljonko ja minkälaista kuormaa kestää. Urheileminen kuitenkin yleisesti ottaen vahvistaa fysiikkaa ja psyykettä, ja stressi on siinä mielessä henkilökohtaista että ihmiset kokevat samankaltaisia tilanteita eri tavalla.

 

Tässäpä vielä yksi artikkeli aiempaan keskusteluun:

https://terveurheilija.fi/wp-content/uploads/2019/08/Urheilijan-ylikuormitustila-Uusitalo-2013.pdf

"Yli­kuormitustila on seurausta yksilölliseen sopeu­tumiskykyyn nähden liiallisesta fyysisestä tai psyykkisestä kuormittumisesta. Aineenvaih­dunta on enimmäkseen hajottavaa, ja elimis­tössä on ”hälytystilanne”. Tämä vaihe voi olla hyvin lyhyt tai jopa huomaamaton, ja siitä pää­dytään seuraavaan vaiheeseen eli voimavarojen hitaaseen uupumiseen. Näiden vaiheiden ajallista kestoa ei tunneta, ja se vaihtelee yk­silön ja tilanteen mukaan. Ylikuormitustilan kehittyminen on siis dynaaminen ja vaihteleva prosessi, samoin kuin palautumisaikakin, joka käytännön kokemuksen mukaan on kuitenkin vielä huomattavasti pidempi. "

"Kliini­sessä statuksessa urheilija on usein väsyneen ja apaattisen näköinen, mutta ei yleensä myönnä olevansa masentunut. "

"Kestävyysurheilijamiehillä testosteroni­arvo on runsaan kestävyysharjoittelun vuoksi yleensä alhainen, eikä löydös heillä liity yksin­omaan ylikuormitustilaan."

"Ylikuormittuneen urheilijan huippusuorituskyky on heikko tai tavanomaista huonompi. Anaerobinen aineen­vaihdunta käynnistyy suhteellisen aikaisessa vaiheessa. "

 

  • Like 2
Link to comment
Share on other sites

3 tuntia sitten, X66 kirjoitti:

 

Uskoisin että ihmisillä on suuret luontaiset erot siinä paljonko ja minkälaista kuormaa kestää. Urheileminen kuitenkin yleisesti ottaen vahvistaa fysiikkaa ja psyykettä, ja stressi on siinä mielessä henkilökohtaista että ihmiset kokevat samankaltaisia tilanteita eri tavalla.

 

 

Missasit pointin. Miksi yksi ja sama ihminen voi yhtenä vuotena suorittaa ja toisena ei.  Miksi joskus motivaatio riittää puskemaan läpi pahimpien ruuhavuosien ja välillä ei. Urheilulääketiede ei tässä kauheasti auta, eikä minun kokemuksen mukaan urheilupsykologiakaan (=nappia vaan naamaan kun kisakaudella alkaa ahdistaa, kyllä se sitten taas helpottaa).

 

Minä väsähdin välillä 7 tunnin harjoitteluviikoista, pari viikkoa sitten tein 18 tuntisen viikon, vitutti vaan kun piti keventää 13 tuntiin. Minä tiedän miksi näin on, mutta lähinnä siksi että pidän unipäiväkirjaa ja seuraan sitä mitä mielen pinnan alla elelee ja liikkuu.

 

Toiset puskee mielialalääkityksellä, tai ihan vaan jääräpäisyyttään, päätään karjalan mäntyyn. Sitten jossakin vaiheessa stoppaa ja sitten seistään naama veressä ihmeissään kun kaikki maistuu tuhkalle suussa eikä jaksaisi sängystä nousta ylös. Viime vuonna tilanne saattoi olla vielä toinen ja hommassa oli elämisen meininkiä kaikkine rasitteineen, nyt jäljellä on enää tuhkat pesässä. Miksi?

 

Tässä on yksi niistä syistä miksi ihmiset eivät toivu ylirasituksesta vaan jäävät makaamaan, kun taas toiset ponnistaa maasta kuin nuori verso entistä vahvempana ja joustavampana.

  • Like 2
Link to comment
Share on other sites

4 minutes ago, second said:

 

Missasit pointin. Miksi yksi ja sama ihminen voi yhtenä vuotena suorittaa ja toisena ei.  Miksi joskus motivaatio riittää puskemaan läpi pahimpien ruuhavuosien ja välillä ei.

No vastasin vasta ensimmäiseen lauseeseen 🙂 Toisaalta tuossa viittaamassani artikkelissa myös alleviivasin kohdan että

"elimis­tössä on ”hälytystilanne”. Tämä vaihe voi olla hyvin lyhyt tai jopa huomaamaton"

 

Eli rajan yli meneminen voi olla pienestä kiinni. Kysymys on siitä koska sen huomaa ja mitä tekee sitten. Omalla kohdallani kevennän eri asioissa ja olen vakuuttunut siitä että tammikuussa mennään taas progressiolla ylös riippumatta siitä tuleeko tapahtumaa vai ei. Vastahan siihen on kahdeksan vuotta harjoiteltu (lahjattomat..).

 

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
  • Ketjua lukevat   0 members

    • Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy